Vaimollani ja minulla on nytten 8viikon ikäinen tyttö, tuntuu että lapsen tulo on syönyt meiltä kaiken yhteisymmärryksen, siis suomeksi emme pääse yhteisymmärrykseen ees paskanväristä ja täysin naurettavistakin asioista syntyy järetön riita. Esimerkiksi eilen, olisin halunnut kertoa jotain asioita elämästäni mitkä koen vaikeaksi kertoa ja sainkin jutun hyvälle alulle juteltiin autossa matkalla kotia päin, kunnes vaimon puhelin soi ja tietysti tapansa mukaan (eihän siis kellekkään voi jättää vastaamatta vaikka seksiä harrastettaisiin) vastasi siihen ja jutteli oman aikansa puhelimessa kunnes sitten vihdoin lopetti, no tämän jälkeen en sitten kokenut enää mukavaksi kertoa ns. "vakavia" asioita itsestäni kun se "fiilis" kertoa katosi sen puhelun myötä... Joten nytten sitten riidellään jo toista päivää helvetti noin vammasesta asiasta ja siihen johti vain se että sanoin et ei mua enää huvita jutella tästä asiasta... Täällä ollaan käyty ristiäisistä riitelystä eroon tappelua... Mitä helvettiä tässä pitäs vielä tehdä?
Yhteisymmärryksen puute
ggdffggfdfdfgddfd
3941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaimollesi että haluaisit yrittää kertoa asioita itsestäsi ja elämästäsi,mutta koet sen hankalaksi. sopikaa vaikka joku ilta ku vauvaa nukkuu niin puhuisitte asioita sinun elämästäsi ja ette antaisi minkään keskeyttää. älkää turhaan asiasta riidelkö. voimia
Ollaan kyl puhuttu asiasta, ja olen sanonut kuinka paljon sen aikana minkätahansa muun töhöttäminen ärsyttää/häiritsee.... Mut ei vaan mene jakeluun...
se äitiys sekoittaa sen äidin pään. Ei ole vielä ihan vauvanhoito hanskassa ja pelkällä äidinvaistolla se homma ei suju. Sitä ei voi edes kuvailla sitä fyysistä väsymystä, mikä äidillä siinä alkuviikkoina on, kun vauva syö koko ajan ja ainakin omani ei edes nukkunut päivisin ollenkaan, ei viihtynyt kuin sylissä. Puhumattakaan rikkonaisten yöunien merkityksestä. Väsyneenä ei jaksa mitään, ei edes nauttia siitä äitiydestä. Itse en jälkeenpäin edes muista juuri mitään ensimmäisistä kuukausista, kuin ois koomassa ollut koko ajan.
Anna äidille aikaa, älä painosta.