jo aamusta se alkaa: herätysäänenä ärsyttävä soittoääni, sitten raapii itseään niin, että herään viim. siihen jos en herätykseen. Aamupalalla hörii ja ryystää ja mässyttää minkä ehtii, piereskelee..Sitten lähtee onneksi töihin.. Aamulla ei uskalla edes hyvää huomenta ukolle toivottaa, kun vittuilen kuitenkin.. Työpäivämme päättyessä kotiutuu, hakee puita ja kyselee postin perään. Sitten menee paskalle. Ei siinä mitään, mutta kun se täytyy vielä ilmoittaakin suureen ääneen. Taas varon sanojani, etten saa riitaa aikaiseksi.. Ruoalla taas maiskutus kuuluu niin, että on melkein mahdotonta itse syödä.. ei kysele kuulumisia, ei ole kiinnostunut asioista, ei puhu, ei pussaa..voi hitsi minkä valinnan minäkin aikoinaan tein...Rakkaus on kadonnut.
Ikävät käytöstavat...
kyllästynyt..
131248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eihän niissä tavoissa mitään, mutta miksi kaikki toisen tekemiset ja äänet vain ärsyttävät?
Jossain muualla on pahempia pulmia, mikset kerro niistä?
joukkoon vielä omahyväisyys, ylpeys, empatian taidon puute, laiskuus ym..niin eikö ala jo riittämään..kaiken kukkuraksi puheista huolimatta haluaa vain itselleen seksissä tyydytyksen..mínussakin on vikani, mutta ei kai minun tarvitse miehessä rakkauden avulla kaikkia hyväksyä..
Kantesi valinnut,muistatko edes miksi kyseisen miehen kanssa yhteen muutit,tuskimpa hän on ollut yhtään erilainen silloinkaan.Mutta kun se ensi rakkaus loppuu,pitäisi opetella rakastamaan arkipäivätkin,silloin rupeekin etsimään toisen vikoja jos se rakkaus olikin vaan HUUUMAAAA.
apinaako tulisi vielä rakastaa? Jos mies yhtään rakastaisi minua, niin yrittäisi tapojaan edes hieman muokata..On siinä lapsillekkin hyvää esimerkkiä.. Ja alussa osasi kyllä käyttäytyä kuin gentlemanni ikään..
miestäsi kohtaan. Itselläni samanlainen kotona. Ensin luulinkin sinun kertovan miehestäni, voiko jollain toisellakin olla samanlaiset tuntemukset miestään kohtaan!
Itse asiassa en ole koskaan miestäni rakastanut vaan nuoruuden hölmöyttäni hänen kanssaan aloin seurustelemaan. Hän jahtasi minua kunnes myös sai minut ja olemme eläneet tätä yhteistä elämää jo 20 vuotta. En ole koskaan sitä uskaltanut ääneen valittaa, että jäin tähän liittoon, sillä pelkäsin juuri noita kommentteja mitä tähän sinunkin viestiisi oli vastattu tyyliin: itseppähän olet valintasi tehnyt.
Sen myönnän, että olen ollut tyhmä, kun en ole muuhun pystynyt, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Eniten ärsyttää miehessä, että hän ei kertakaikkiaan näe omaa käytöstään. Häpeän hänen käytöstään kotona kahden ja varsinkin yleisillä paikoilla. Hänellä ei ole minkään valtakunnan käytöstapoja ja kanssaihmisillekin hän voi sanoa töksäyttää mitä vain. Ei nyt sentään haistattele vieraille, mutta sanoa sukaisee useasti tosi tökerösti saattaen joko minut tai jonkun muun noloon tilanteeseen.
Siitä olen varma, että minun itseni ei tarvitse peiliin katsoa. En ole nalkuttajatyyppiä enkä muutenkaan halua rajoittaa toista ihmistä, mutta liika on liikaa. Jos kuulen kanssaihmisiltäkin mieheni käytöksestä, luulen todellakin vian olevan vain hänessä itsessään eikä muissa ihmisissä.
mutta olen sitä mieltä jos toista kunnioittaa ja rakastaa, niin voisi edes hieman parannella tapojaan. Vetoaa siihen, että täytyy saada olla sellainen kuin on.. no en minä ainakaan halua koko ikääni tuollaista sikaa, niin kuin itselläni on, katsella.. olisi ratkaisun aika .. kait..
harkinnut avioeroa, sillä haluaisin alkaa elämään ihan tavallista elämää. En jaksa enään olla varpaillani tuon miehen suhteen ja haluaisin tavata ystäviänikin. Joudun aina tarkoin katsomaan tilanteet, koska esim. voin kutsua ystäviäni kylään, tietysti silloin, kun mieheni ei ole kotona. Olen saanut jo tarpeeksi sääliviä katseita ulkopuolisilta, koska tiedän hyvin miltä tämä suhde ulospäinkin näyttää.
että, haluat erota, niin tee hyvä ihminen se ennen kuin on liian myöhäistä.. älä jää odottelemaan muutosta parempaan.. se voi olla turhaa. Tee ratkaisu ja nauti vielä elämästäsi kun voit. Toisen osapuolen ei tulisi rajoittaa tuolla tavalla puolison elämää..esim. niin kuin sanoit, ettei ystäviäkään voi kutsua kylään, jollei mies ole poissa.. Minulla nuo lapsukaiset jarruttaa sitä lähtöä, mutta jos asiat ei muutu, niin lähtee tämäkin tyttö vielä..
minunkin päätöstäni jarruttanut. 4 lapsen kanssa ei ole niin helppoa lähteä, pieninkin vasta ensimäisellä luokalla. Olen vain yrittänyt kestää tuota törkimystä vikoineen. Lapsillehan hän kuitenkin on se maailman paras isä. Sitä vain ajattelee, ettei lapset kärsisi, sama se itselle. Kylläkin mitta alkaa olla täynnä ja se pelottaa.
että onko kiva rakastella sen miehen kanssa?
noo, eikai tuollaisessa tilanteessa voi muuta kun todeta että hyvä, että miehen peräsuoli toimii eli paskaa riittää:) voisit kysyä ihan sulaa uteliaisuuttasi, tuliko paskalla ollessa ripulia, sellasta puolikiinteetä möllöä vai pitikö pinnistellä naama punaisena ja lopputuloksena oli yksi marmorikuulan kokoinen paskanökäre:) ja miehelle voi todeta jos hän on huonolla tuulella että hyvä paska parempi mieli, huono paska paska mieli. tulee sitten keskusteltua paskasta ihan kiinnostuneella tavalla, miehesi takuulla ilahtuu:)
vihjeestä. Huumori auttaa kyllä monessa asiassa, mutta kun tunnepuoli on solmussa, niin ei kuki huumorikaan..
Saattaapi pudota pöntöltä, mutta kokeilen tänään kuitenkin.. vittuiluksihan se sen kyllä taas vääntänee..( oikeassahan se siinä kyllä on )
Kuinka kauan nyt sitten ajattelit vielä sen hepun kanssa kestää? Eiköhän se juttu ole nyt loppu ja voit rauhallisin mielin lähteä menemään.