Mietiskelin tässä viimeyönä uskollisuutta.
Mietin onko suurempaa rakkautta se että sitoutuu ja on uskollinen vai se että antaa toisen olla vapaa.
Mitä ajattelette?
Jos haluat olla uskollinen-miksi? Onko takana joku periaate tms? Onko välillä vaikeaa olla uskollinen?
Luuletteko että naiset ja miehet ajattelevat asiasta eri tavalla? Onko uskollisena pysyminen helpompaa naiselle/miehelle?
Mietin onko suurempaa rakkautta se että sitoutuu ja on uskollinen vai se että antaa toisen olla vapaa.
Mitä ajattelette?
Jos haluat olla uskollinen-miksi? Onko takana joku periaate tms? Onko välillä vaikeaa olla uskollinen?
Luuletteko että naiset ja miehet ajattelevat asiasta eri tavalla? Onko uskollisena pysyminen helpompaa naiselle/miehelle?
Vastaukset 37
Vanhimmat
olla vapaa, vaikka odottaakin häneltä uskollisuutta. Parisuhdehan on vapaa-ehtoinen, eikä mikään ole kiveen kirjoitettua.
Haluan olla uskollinen, koska en halua pettää toista. Pettäminen on pahinta, mitä toiselle voi tehdä.
Haluan olla uskollinen, koska muuten en olisi täysillä mukana suhteessa, vaan jakaisin rakkautta, läheisyyttä, energiaa, aikaa ja seksiä muille tahoille. Aikaa ja energiaa ja rakkautta on jokaisella ihmisellä vai rajallinen määrä, mitä antaa itselleen ja muille.
Ehkä jotkut miehet sallivat pettämisen itselleen helpommin kuin naiset? Tosin onhan niitä pettäviä naisiakin.
Kovin istuu sitkeässä uskomus, että naiset olisivat uskollisempia kuin miehet. Minä olen aina ihmetellyt, miten niitä sinkkunaisia riittää kaikille vieraissa virkistäytyville ukkomiehille. Tai sitten kyseessä on tilastoharha, jonka puolesta todistaa useat tapaamani himokkaat pikkurouvat.
Minusta väite, että olisi suurempaa rakkautta antaa toisen olla vapaa, on typerä klisee. En minä ainakaan haluaisi olla ihmisen kanssa, joka ei haluaisi olla minun kanssani. Siinä suurikin rakkaus lopahtaisi alta aikayksikön. Että vapautensa toki saisi, mutta ei sillä rakkauden kanssa enää mitään tekemistä olisi.
Miksikö olla uskollinen? Koska uskottomuus tuhoaisi illuusioni onnestamme. Toisekseen en halua ottaa riskiä, että loukkaisin vaimoani. Kolmanneksi olisi typerää mennä vehtaamaan omaansa huonomman kanssa ja parempia ei viime vuosina ole tullut tyrkylle.
Minulle ei ole koskaan ole ollut vaikeaa olla uskollinen. Tosin monet kaverini sanovat, että se on heille lähes ylivoimaista, vaikka olisivat onnellisessakin suhteessa. Luulen, että nämä ovat enemmänkin luonne-, kuin sukupuolieroja.
se tuntuu oikealta.
En ole tuntenut menettäväni mitään sen takia, joten ei ole mulle mikään uhraus eikä vaikeaa.
Kirjoitteluista päätellen miehelle hankalampaa.
ei ole vaikeaa olla uskollinen silloin alussa, kun on rakastunut. Eihän sitä muita huomaakaan.
Mutta entäs sitten kun alkaa vähän kyllästyttää?
Toinen ei huomioi tarpeeksi. On ärsyttävä..
tai jos vaikka epäilee toista..Jos selviää että toinen on pettänyt on vähemmän satuttavaa jos on itsekin pettänyt.
Luin eilen Coelhon Zahiria, siitä nämä ajatukset..
tyyliin et mä käyn aina tos samassa kaupas kahesta syystä:
a) Siel on duunis tosi hyvii tyyppejä kenen kaa mul synkkaa tosi hyvin.
d) Sielt saa plussa-pisteitä. Et tavallaan täs mun irrationaalisessa päätöksessä on myös tää hyötynäkökohta.
psp Zahir oli ihan paska kirja.
vasta 1/3. Mietiskelen kuinka paljon Coelho kuvaa siinä omaa eloaan. Suosittele parempaa..!
Oon edelleen sitä mieltä et sä tartteisit kunnon kyydit!
mut mä saan varmaan tänäänkin kyydin. Siis duunista himaan. Mut tanks eniveis!
Ensinnäkin, en halua loukata vaimoani pettämisellä. Miksi tehdä toiselle sitä mitä ei haluaisi omalle kohdalleen tulevan?
Toiseksi, minulta puuttuu päästä sellaiset palikat, jotka mahdollistaisi pettämisen.
Niinkuin vanha sanonta kuuluu:"Ennemmin mies maansa myö, kuin sanansa syö". Tuota olen pitänyt ohjenuoranani ja enään ei tarvitse sitä ajatella, koska se on elämän tapa.
Uskollisuus on itsestäänselvyys silloin kun olen parisuhteessa. Odotan sitä myös vastapuolelta, on sitten hänen häpeänsä jos ei siihen kykene.
Mulle ei ole vaikeaa olla uskollinen, se vain on asia jonka olen päättänyt ja sen mukaan elän. Minusta olisi toista loukkaavaa pettää oli taustalla sitten mitä tahansa, ensin selvitetään ongelmat ja ratkaisuna on joka yhdessä jatkaminen tai eroaminen toisen miehen sylissä käynti ei paranna mahdollsia ongelmia, päinvastoin uskon niiden siitä lisääntyvän ;)
Periaatteessa uskon miesten ja naisten ajattelevan samalla tavalla uskollisuudesta. Käytäntö saattaa poiketa sukupuolien välillä, asia jota viime viikkoinen seksuaalisuus dokumentti ikävä kyllä vahvisti, ottamalla taas kerran esille sen seikan, että nainen tuottaa yhden munasolun kerran kuussa jonka hedelmöittämiseen pyrkii etsimään mahdollisimman hyvien geenien kantajan, kun taas mies tuottaa miljoonia ja taas miljoonia siittiöitä joiden levittäminen on hänelle suorastaan ilo :)
Uskoo ken tahtoo, itse toivoisin aikuisen ihmisen pystyvän tekemään valintoja elämässään, joilla kykenisi elämään uskollisena valitsemalleen puolisolle, mikäli näin lupaa.
et mies nauttis omien siittiöidensä jakamisesta on vaan median aikaansaama myytti, jonka tarkotuksena on saada ihmiset ostamaan uusiutumattomia luonnonvaroja, kuten Chuck Norrisin ja Steven Seagalin DVD:tä.
Mites ne tuhannet ja taas tuhannet, joiden mielestä kyseinen operaatio ei todellakaan ole nautinto, vaan pakko, johon nyky-yhteiskunta on ne ajanut?
tykkääkään heitellä niitä siemeniä kukkasiin?
aivan kauhee kohtalo vastentahtoisesti median paineesta lähteä purkamaan paineitaan.
kamalaa ja vastentahtoista puuhaahan se on. Kauhea sotkukin siitä syntyy. Hiki valuu.
On rakkautta olla uskollinen, luotettava. On rakkautta antaa olla vapaa. On itserakkautta etsiä omaa hyväänsä enemmän muiden tunteista välittämättä.
Mutta onko aitoa sitoutumista jos kyseessä on pakko? Sitoudun koska haluan sitoutua. Odotan ehkä toiselta samanlaista kunnioitusta minua kohtaan, mutta en voi siihen pakottaa, koska pakon edessä sitoutuminen ei kerro aidoista tunteista.
Tällä hetkellä en ole sitoutunut kuin tiettyihin arvoihin. Toisaalta kun haluan olla uskollinen, ei se ole vaikeaa.
mä olen samaa mieltä. Itserakas rakastaa pakonomaisesti välittämättä uskollisuudesta. Tosi vapaus etsii oman rakkautensa ja ei kahlehdi sitä itserakkauttaan.
Mut ootsä itserakas jos sä rakastat omaa naamaas? Ehkä oot, ehkä et. Anna vapauden se päättää.
Hmm... jos rakastaa omaa naamaa? No jos se ei palvonnaksi mene ne kai se ihan ok on. Sitäpaitsi enemmän itserakasta on rakastaa omia tekojaan kuin omaa olemustaan. Sille olemukselle kun ei hirveesti itse mahda, tiettyä muovailua lukuunottamatta.
Tärkeintä on, että on uskollinen itselleen ja periaatteilleen, eikä toimi `luontoaan` vastaan.
Sit ymmärtänyt koko homman väärin jos rakkaus ja parisuhde on jotain muuta kuin sitoutumista sekä uskollisuutta ?
Itse ainakin olen todella uskollinen. Tämä taitaa johtua toista kohtaan tuntemasta kunnioituksesta sekä myöskin moraalisista periaatteista.
"vapaita suhteita".
Ja sit on niitä missä ei ole sovittu mitään sellasta mut vieraissa kuitenkin käydään.
Touhua en kyllä ymmärrä mut mikäs minä olen muitten aivoituksia arvosteleen.
Mahtaneekohan tuollaiset suhteet edes toimia pidemmän päälle ?
sitä toimivuutta.
Kai me suomalaiset ollaan aika mustavalkosta, rehellistä sakkia. Loppupeleissä :)
Pitkälle niin.
Ollaanko sit rehellisiä vain omalle itselleen, siinä mielessä et tietää mitä tahtoo mut muista ei niin hirveesti välitetä.
noi kaks niinku olis vähä eriasioita. siis toi sitoutumine uskollisuus ja se, et antais toisen mennä.
et tossa sitoutumine uskollisuus jutussa molemmat rakastais toisiaan, mut tossa, et antais toisen mennä, siinä vaan tää ketä antais toisen lähtee ehkä vois rakastaa edelleen, muttei välttämättä.
naiset ja miehet varmaan tuntee uskollisuutta aika samallalailla. et se lähtis siitä, ettei toista vaihtais vaiks mikä tulis, se oma hani olis se paras.
joo ja sit vielä, et ku asiat on kohdillaan, nii ei oo tarvetta alkaa seuraileen missä toinen menee. ja jos ei luota, nii sit olis se rakkauski jo vähän kortilla. ja ehkä sitte olis tarve kytätä.
jotai tollasta.
Miksi sitten edes pitäisi olla yhdessä jos haluaa olla vapaa ja haluaa antaa vapauden toisellekin? Silloinhan on kai parempi erota ja jatkaa elämää erillään, ihan oikeasti vapaana, eikä elää tuollaisessa ihmeellisessä suhteen puolikkaassa joka ei varmaankaan anna kummallekaan sitä mitä oikeasti haluaisi. Ns. vapaista suhteista tulee vaan itkua ja sukupuolitauteja.
Mun mielestä kyky sitoutua kuuluu aikuiseksi kasvamiseen eikä liity yksinomaan vain parisuhteeseen vaan myös esimerkiksi lapsiin, työhön, erilaisiin projekteihin jne. On lapsellista heittää pensselit santaan ja rukkaset naulaan heti kun homma alkaa vähän tympiä. Uskottomuuskin liittyy mitä suurimmassa määrin pitkäjänteisyyden puuttumiseen ja luikkimiseen sieltä mistä aita on matalin.
Se, että antaa olla vapaa.
Ketään ei voi omistaa, ja vaikka se kuinka klisheiseltä kuulostaakin, se ON totta.
Sillä, kuinka sitä vapauttaan käyttää voi taas näyttää itselleen (ja sille toiselle) oman rakkautensa.
Uskollisuus on erittäin yliarvostettu asia nykymaailmassa. Itse en sitä vaadi. Sen sijaan oletan (ja vaadinkin), että jos minun kanssa ollaan niin sitten ei valehdella. Ja valitettavasti harvemmin (jos koskaan) on miehellä munaa olla rehellinen. Sanoin miehillä, koska naisilla tämä on paremmin hallussa, vaikka molemmissa tavoissa toimia on lähtökohtaisesti yleensä itsekkäät tarkoitusperät.
Minä olen aina ollut uskollinen, ja olen varmasti jatkossakin. Minulle se sopii, sillä minulle riittää yksi ihminen, jos vain tykkään siitä tarpeeksi. Ja vähempään en tyydy.
Jos löydät upean miehen, niin älä työnnä häntä toisten syliin. Nimittäin silläkin tavalla saattaa mies tulkita tuon lauseen "annan sinun olla vapaa". Se kuulostaa miehen korvissa aika viileältä ja välinpitämättömältä. Useimmat miehet arvostavat enemmän sellaista "se on justiinsa juu sanon suoraan sen, sua toisien kanssa en jaa"-asennetta naisessa, sillä se kertoo että mies on naiselle tärkeä ja ainutkertainen. Kunhan se ei mene äärimmäisyyksiin, sairaalloiseksi mustasukkaisuudeksi ja omistamisen haluksi.
Mutta kun minä en halua määrätä kenenkään menemisiä, parisuhteen pitää mielestäni kaikilta osin perustua vapaaehtoisuuteen. Itsekin olen allerginen kyttäämiselle ja kyselylle. Minä haluan suhteen, jossa voin mennä yksin reissuun kuukaudeksi ilman ongelmia (ja siksi kai olen yksin, hehe).
Tietenkään asia ei ole yhdentekevä! Mutta ei uskottomuus maailmaloppukaan ole, ihmiset tekevät virheitä eikä ole hyvä tehdä isoja päätöksiä esim. erosta pelkästään periaatteeseen nojaten. Täytyy punnita ne asiat, jotka ovat tärkeimpien joukossa.
Mutta valehtelu (ja siten myös salailu) on sellainen asia, että siitä en pääse yli, sen voin kertoa jo etukäteen. Sitä minun on melkein mahdoton antaa anteeksi, ja kyllä minä sen teen tiettäväksi.
se että parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen poissulje sitä mahdollisuutta etteikö voisi olettaa molempien kykenevän uskollisuuteen? Eikö se kuitenkin ole loppupeleissä tahdon asia onko uskollinen vai ei, ja mielestäni myös toisen kunnioittamista.
minä sitä oletan! Mutta pettäminen ei automaattisesti ole suhteen loppu.
Enkä ala valvoa ketään, sillä sen uskollisuuden pitää perustua siihen vapaaehtoisuuteen!
suhteen tarvitsekaan siihen päättyä mutta kuvittelisin, että luottamuksen luominen saattaisi olla vaikeaa sen jälkeen.
Totta että ei toisen valvomisella mitään voita mutta molemminpuolinen luottamus helpottaa elämää ja niitä pitkiä reissuja.
Ja mulle ei tarvi huutaa, ymmärrän muutenkin toisten pointteja ;)
Vapaus tai sitoutuminen on yksinään huono asia. Sen sijaan sopiva yhdistelmä molempia on parasta. Jokaisen pitää löytää itselleen sopiva määrä vapautta ja sitoutumista. Miehille sopii yleensä paljon lyhyitä sitoutumisjaksoja. Minimiaika on yleensä noin tunti. Pitkä sitoutuminen samaan naiseen ei todellakaan nappaa.
on kuulunut, ja kuuluu edelleen
yksi kerrallaan....eikä ole vaikeeta...
muista en tiiä...
Uskollisuus ja luottamus kuuluu rakkauteen, mutta ne voi olla eri asia mistä nyt puhut. Jos molemmat hyväksyvät ns. vapaan suhteen ja luottavat suhteeseensa, se voi toimia. Olen nähnyt sukulaisellani sellaisen ja ihan hyvin niillä menee, jo reippaasti toistakymmentä vuotta. Eihän se ole uskottomuutta, jos on vapaassa suhteessa. Luottamus on varmaankin jopa korkeammalla, kun ainakin tietää varmasti, mitä on sovittu ja mitä ei.
Toisaalta jos suhde on heikolla pohjalla, ei kannata edes yrittää vapaata suhdetta. Ja vahvallakin pohjalla oleva vapaa suhde varmasti vaatii paljon hoitoa ja yhteisiä juttuja. Ettei mustasukkaisuus tai tylsyys iske myöhemminkään.
Mielenkiintoinen kysymys. Mielestäni uskollisuudessa on kysymys lähinnä keskineisestä kunnioituksesta. Toisaalta ei joku viisas ole sanonut, että suurinta rakkautta on kun päästää toisen vapaaksi...
Lähdin suomesta armeijan jälkeen parikymppisenä. Työni vei pitkin taivaanrantaa ja ajattelin, että tärkein asia maailmassa on seksi. Tosin periaatteeni on ollut, että joko ollaan yhdessä tai sitten "sauhutaan".
Naimisiin menin 35v. kun palasin italiaan, ensimmäisen "oikean" tyttöystäväni kanssa. Uskollisuus on minulle helppoa, tai ainakin olen ollut hänelle uskollinen.
Mielestäni naiset "selittävät" puolisonsa uskottomuutta itselleen paljon helponmin kuin miehet, tiedäthän: " hän nyt vaan on sellainen... kiihkeä, se ei ole kuin seksiä" jne. Miehellä puolison uskottomuus on kunnia-asia: aisankantaja juttu. mMielestäni rakkauteen ei mahdu uskottomuutta...
ilman vapautta.
...on ja jotkut ei ole. On ehkä kyse luonteenpiirteestä. Luovuttaja < > Taipumaton