Hei!
seurustelisitko naisen kanssa joka on käynyt kauneusleikkauksessa?
Harkitsen vakavasti leikkaukseen menoa, koska kärsin ulkonäköni vuoksi todella huonosta itsetunnosta ja ulkonäköni, se miten itseni näen, vaikuttaa ihan arkipäiväiseen elämääni..en kehtaa lähteä lenkille, jumppaan, kouluun, kauppaan tms ilman meikkiä. Minulla menee tosi paljon aikaa hukkaan kun yritän saada itseni näyttämään normaalilta, naiselta. Kadehdin niitä jotka aamuisin herättyään voivat vain käydä nopeasti aamupesulla, vähän kosteusvoidetta naamaan ja peitepuikkoa ehkä sinne tänne, ripsiväriä ja huulikiiltoa ja valmis. Olisipa mullakin noin helppoa näyttää naiselta.
Jotenkin kuitenkin päässäni jyskyttää ajatus, että jokainen on luotu sellaiseksi kuin on. Ja jotkut perustelevatkin asian niin, että omaa ulkonäköä ei pitäisi lähteä muuttamaan, koska ulkonäön ei saisi antaa olla se merkittävin asia elämässä..
No eikös seksistäkin parisuhteessa sanota, että hyvä seksi on 10% parisuhteesta, mutta huono seksi on 90% parisuhteesta. Mielestäni tämä sama ajatus sopii myös ihmisen ulkonäköön: Hyvä ulkonäkö on 10% ajattelusta, mutta huono ulkonäkö on 90% ajattelusta...
Ja jos olet sairas, menet lääkäriin etkä mieti, että no minun on nyt elettävä tämän sairauden kanssa ilman hoitoa koska minulle on annettu tämmöinen sairaus. Silti jos olet jotenkin hieman viallisen näköinen..tai vaikket olisikaan, mutta se miten näet itsesi vaikuttaa itsetuntoosi, mieleesi, niin yleisesti tällaisissa tapauksissa tuomitaan kääntyminen lääkärin puoleen. Mielestäni olen ajautumassa masennukseen ulkonäköni takia ja mielestäni masennus on vakava asia ja jos se voidaan jollain lääketieteellisellä keinolla ehkäistä, niin silloin kauneusleikkaus on mielestäni perusteltua.
Tuskin muutan mielipidettäni mihinkään suuntaan olivatpa vastaukset millaisia vaan, mutta haluaisin silti kuulla kommentteja..
eli mitä mieltä te ihmiset olette kauneusleikkauksista?
Mä olen valmis maksamaan että saan elämän! Olen väsynyt näyttämään kummajaiselta.
seurustelisitko naisen kanssa joka on käynyt kauneusleikkauksessa?
Harkitsen vakavasti leikkaukseen menoa, koska kärsin ulkonäköni vuoksi todella huonosta itsetunnosta ja ulkonäköni, se miten itseni näen, vaikuttaa ihan arkipäiväiseen elämääni..en kehtaa lähteä lenkille, jumppaan, kouluun, kauppaan tms ilman meikkiä. Minulla menee tosi paljon aikaa hukkaan kun yritän saada itseni näyttämään normaalilta, naiselta. Kadehdin niitä jotka aamuisin herättyään voivat vain käydä nopeasti aamupesulla, vähän kosteusvoidetta naamaan ja peitepuikkoa ehkä sinne tänne, ripsiväriä ja huulikiiltoa ja valmis. Olisipa mullakin noin helppoa näyttää naiselta.
Jotenkin kuitenkin päässäni jyskyttää ajatus, että jokainen on luotu sellaiseksi kuin on. Ja jotkut perustelevatkin asian niin, että omaa ulkonäköä ei pitäisi lähteä muuttamaan, koska ulkonäön ei saisi antaa olla se merkittävin asia elämässä..
No eikös seksistäkin parisuhteessa sanota, että hyvä seksi on 10% parisuhteesta, mutta huono seksi on 90% parisuhteesta. Mielestäni tämä sama ajatus sopii myös ihmisen ulkonäköön: Hyvä ulkonäkö on 10% ajattelusta, mutta huono ulkonäkö on 90% ajattelusta...
Ja jos olet sairas, menet lääkäriin etkä mieti, että no minun on nyt elettävä tämän sairauden kanssa ilman hoitoa koska minulle on annettu tämmöinen sairaus. Silti jos olet jotenkin hieman viallisen näköinen..tai vaikket olisikaan, mutta se miten näet itsesi vaikuttaa itsetuntoosi, mieleesi, niin yleisesti tällaisissa tapauksissa tuomitaan kääntyminen lääkärin puoleen. Mielestäni olen ajautumassa masennukseen ulkonäköni takia ja mielestäni masennus on vakava asia ja jos se voidaan jollain lääketieteellisellä keinolla ehkäistä, niin silloin kauneusleikkaus on mielestäni perusteltua.
Tuskin muutan mielipidettäni mihinkään suuntaan olivatpa vastaukset millaisia vaan, mutta haluaisin silti kuulla kommentteja..
eli mitä mieltä te ihmiset olette kauneusleikkauksista?
Mä olen valmis maksamaan että saan elämän! Olen väsynyt näyttämään kummajaiselta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
voi olla, minkä voi meikillä "parantaa"?
ei sitä voikkaan parantaa meikillä. siinäpä se onkin. Mutta silti tulee tuherrettua meikkien kanssa ja yritän vaan epätoivoisesti saada silmät kauniiksi ja ihon arvet piiloon, mutta mikään ei auta..
hoidattamaan ne ihon arvet pois, jos se on mahdollista. Niin varmaan jokainen muukin tekis.
Jos sulla ei nyt ihan kamalat siansilmät ole, niin jätä ne leikkaamatta. Ja vaikka oliskin, niin mitä siitä. Joku voi ihan tosissaan tykätä just sun silmistä, mistäs tiedät.
Kyllä mä vaan tiedän että ei tykkää. On tässä 25 ikävuoteen mennessä tullut jo se huomattua.
ihon arvet, kulmien kohotus tai silmäluomileikkaus sekä nenäleikkaus ja hiustensiirto.
noihin kaikkiin mene. Se ihojuttu on ok, mut jätä noi muut. Millanen nenä sulla sit on, muka?
Eihän sinun mahdollisella kauneusleikkauksellasi ole merkitystä kuin sinulle itsellesi. Sitä paitsi mistä mies sen huomaisi, ellei se ole epäonnistunut surkeasti?
tosiaan tuskin liikuttaa sinua, mutta periaatteessa ihan sama, kunkin oma asia. Jos saat sillä korjattua itsetuntoasi niin silloin olet itsellesi perustellut tarpeesi siihen.
Oletko oikein käynyt jo keskustelemassa asiasta leikkaavan lääkärin kanssa? Onko hän luvannut että lopputulos tyydyttää sinua? Mieti myös näitä puolia etteivät odotuksesi ole liian suuret.
Jos olet katsonut amerikkalaisia muuttumisleikkejä niin niiden lopussa kun leikkauksen läpikäynyt esitetään tutuille heillä on yleensä aika paljon meikkiä naamassa plus että he ovat laihtuneet, käyneet kampaajalla ja stylisti on valinnut heille heidän vartaloilleen sopivat vaatteet, eli lopputulokseen on vaikuttanut moni seikka ja niiden kokonaisuus on merkittävästi nostanut näiden henkilöiden itsetuntoa, joka myös heistä yleisölle säteilee.
Minusta vaan on sääli että nykyään varsinkin naisten elämää hallitsee ulkonäkökeskeisyys.
Monet ihmiset elävät kaikin puolin ihan normaalia elämää kaikista puutteistaan huolimattakin. Toiset taas kokevat itsensä hirveän näköiseksi ja eristäytyvät kotiinsa, vaikka olisivat kuinka kauniita. Käsitys omasta kauneudesta on siis pintaa syvemmällä ja liittyy itsetuntoon ja muihin psyyken juttuihin. Monelle on käynyt niinkin, että kauneusleikkaksen jälkeen löytyy joku muu syy, minkä takia ihminen kokee häpeää ja vetäytyy.
Jos päätät mennä sinne leikkaukseen niin lääkärikin varmaan tulee keskustelemaan näistä asiosta kanssasi. Vai onkohan se plastiikkakirurgiakin nykyään yhtä mutkatonta kuin kampaajalla käynti? Eihän keneltäkään kysytä että miksi haluat nyrhiä kauniit hiuksesi lyhyeksi ja värjätä siniseksi. Vaikka pitäisi.
Niin kyllä mä ton tiedän, että itsetunto on monen asian summa..
Mutta jotenkin tuntuu, että ei tässä oo pelkästään se miten mä itse näen itseni, vaan myös muiden mielestä näytän jotenkin epäviehättävältä. Ei kumppania jne.
Ja tieän että itsetuntokin vaikuttaa siihen miten tuo itseään esille. Mutta omassa tapauksessani jotenkin ajattelisin, että ulkonäköni on huonon itstunnon syy..ei niin päin että huonon itsetunnon takia näen itseni viallisena ja rumana.
Mä oon monen mielestä tosi kiva ja mukava neito, mutta kyllä mä sen ymmärrän..vaikka olisit kuinka kiva ja mukava, mutta jos ulkonäkö on tämmöinen mikä mulla, niin enhän mä voi ketään vaatia itseeni rakastumaan/ihastumaan. Ihminen kuitenkin elää kaikkien aistiensa varassa, myös näköaistin.
Ja haluaisin semmoisen ulkonäön, että mun ei tarvitsisi ajatella sitä joka päivä..voisin keskittyä muihin asioihin.
Se sitten on eri asia, miten kulttuuri vaikuttaa kauneuskäsityksiimme, mutta ainakin tämä kulttuuri missä elän on semmoinen, että kaikki ulkonäön piirteeni, vaaleaa ihoa lukuunottamatta, ovat semmoisia, että ne eivät vastaa edes pinessä määrin kauneuteen liittyviä ihanteita. Esim. jos kysytään mikä tekee naisesta naisen näköisen (kasvoista)?
.. pieni kommentti: en ikinä, IKINÄ menisi!
Älä mene sinäkään ap.;) Kauheita kuminaamoja jotkut esim. ennen kauniiltakin näyttäneet julkkikset.;D Käsittääkseni kasvojen luustoa ei pysty muuttamaan, joten jotkut kumihuulet ei nyt vaan voi kaunistaa ketään. Jokaisessa ( myös sussa aloittaja) ap. varmasti on hyviä puolia, mitä korostaa.:)
Tai no.. nyt puhun läpiä päähäni..itsestäni. Mul on sen mallinen takapuoli, että vanhemmiten siitä tulee hirveä laardisysteemi, jos en jaksais kuntoilla.;D Ehkä jotain rasvaimua vois harkita (jos joskus iäkkäämpänä olis ihan pakko), mut kasvoihin en koskis koskaan 100% varmuudella. Joku Nordström sitä tiedä, miltä naisen tulee näyttää.;)
PS. Luulen ap., että monikin mies olisi valmis seurustelemaan kauneusleikkauksen läpikäyneen kanssa ja mene tietty leikkaukseen, jos susta siltä tuntuu. Mulle kylläkin tulee tunne, että ihminen ei ole hyväksynyt omaa itseään, jos operointeihin lähtee. Mut mä olenkin nainen, eli se siitä.;)
..kaikista kauheimpia. Yök. Nenästä esim. huomaa 98 % varmuudella, onko leikattu vai ei, vaikka olis kuinka hyvä "operoija". Se mikä Lisa Kudrow vai mikä se nyt oli ( omaa leikatun nenän ) esim.: kauhea "töpökärsä".:/
..pahoitella ap:lle äskeistä!
En tosiaankaan tarkoittanut tuomita jonkun halua mennä kauneusleikkauksiin. Ymmärrän kuitenkin, että..köh.. sellaisenkin kuvan mun äskeisestä hölönkököstäni voisi saada. Sori.;) Tunnen vain niin voimakasta vastenmielisyyttä leikkauksiin, etten voinut olla sanomatta.
Hiivun nyt tästä ketjusta.;) Toivottavasti aiheestasi syntyy aidosti rakentavaa keskustelua.
sulle noin tärkeä, niin mene hyvä ihminen.
Jos se parantaa sun itsetuntoasi, niin siitä vaan.
Tuskin se sun tulevia suhteitasi haittaa, taitaa olla päinvastoin, koska kuoreen sitä ensin ihastutaan, tuo sisin kun ei näy päällepäin.
Sisus tulee kuvaan vasta myöhemmin ja sen hyvyys taas auttaa pitämään suhteen kunnossa.