Olemme olleet avovaimon kanssa yhdessä kolme vuotta. Tarvitsen itse autoa joka pvä työmatkoihinini ja avovaimo menee bussilla aina töihin. Vapaa-ajalla vaimo on aina kyydissä, mihin menemmekin ja ajelee myös autollamme omia menojaan eli yhteinen auto on.. Mutta minä maksan kaikki auton kulut!!! vaimo ei edes kysy koskaan tästä, jos haluaisimme uuden auton, niin minä sen luonnollisesti ostaisin..
Mites muilla, onko samanlainen tilanne vai meneekö maksut puoliksi?
Mites muilla, onko samanlainen tilanne vai meneekö maksut puoliksi?
Vastaukset 30
Vanhimmat
joku köyhä surkimus?
Kai se avovaimosikin maksaa jotain sellaista, jota sinä et maksa.
On totta, että miehen odotetaan jostain syystä maksavan autokulut, vaikka auton runsas käyttäminen tuleekin niin kalliiksi, että siinä olisi syytä jakaa kuluja. Maksaako avovaimosi osuutensa kaikista muista kuluista? Ja maksaako hän jonkin asian kokonaan yksin, niin että se tasaa tilannetta? Mietin itse samaa tilannetta, koska miehelläni on auto, minulla ei. Asun maassa, jossa bensa on halpaa ja auton kulut pienet, joten minun ei tarvitse suoranaisesti olla huolissani siitä, että mieheni joutuu maksamaan minun takiani liikaa autosta. Voin helposti hyvittää asian maksamalla jotain hänen puolestaan.
Minusta voit aivan hyvin ottaa asian esille. Vaimosi reaktio on se, joka paljastaa missä mennään: jos hän suuttuu asiasta, niin hän on väärässä, koska hänellä ei ole mitään syytä suuttua. Parhaassa tapauksessa hän myöntää asian ja tekee asialle jotain.
on ollut minulla aina. Itse olen tehnyt joka kerta autokaupat, nytkin tuliterä alla. Eli olen siis nainen, joka maksaa täysin oman autonsa kulut alusta loppuun. Ei tulisi mieleenkään ajella siivellä.
on eri asia kun auto on oma ja sitä yksin käyttää,silloin huolehtiikin siitä itse.
jotta eikös keskustelun aloittajakin ole se auton omistaja. Auton omistaja.
uudestaan,heillä on yhteinen auto!
Mikä nykyajan miehiä vaivaa?Yleensä mies on perheenpää ja makselee asioita mielellään,nainen maksaa taas jotain muuta...
Ihme valittaja,en olisi päivääkään tuollaisen kanssa.
Tasa-arvoa. Mies ei ole maksukone.
et mies on nahjus jos ei maksa.
Minä naisena en alistuisi siihen et ajelen siivellä ja nimittelen miestä perheen pääksi.
Niillä naisilla taas on ihan oma nimitys.
Onko se tasa-arvoa, että nainen menettää urakehityksessä ja palkoissa yhteisten lasten takia? Mies vaan porskuttaa ja etenee uralla. Mies ei elätä edes naista äitiysloman aikana, vaikka äiti imettää yhteistä lasta...
Miehet synnyttämään ja miehet tekemään lapsia. Siinä olisi tasa-arvoa. Jos asioita saa rahalla, pääsee aika helpolla, mutta jos oma keho pitää repiä palasiksi, niin siinä ei synnytystuskissa ja valvotuissa öissä kun vauva itkee ja syö öisin, raha auta...
Olen samaa mieltä.No,ukot on tyytyväisiä näihin neitokaisiin jotka maksavat miehiensäkkin kuluja,tekevät lapset,hoitavat ja kasvattavat ne,tekevät työnsä päälle kotityöt,siivoavat miestensä jälkiä päivästä toiseen tyytyväisinä,oman elämänsä uhraten.Ja sanovat sitä tasa-arvoksi.
Kukin tavallaan,kyllä itse olen odottanut aina miehen maksavan,ja aina ovat maksaneet ihan itsestään,pitäneet sitä itsestään selvänä,mikä on ihanaa.Kun tämän huomaa,mielellään alkaa jo itsekkin sitten makselemaan kun on huomannut miehessä tämän vanhanaikaisen herrasmiespiirteen.
Mutta tuommoinen netissä ruikuttelu on minusta vastenmielistä,eikö voi naiselle sanoa että osallistuisitko kuluihin...mikä kyllä kuulostaa naisestasi epäseksikkäälle,minulta ehkä lähtisi halut,mutta maksaisin kyllä.
Auto on avomieheni. Hän on ostanut sen vanhemmiltaan. Mies maksaa suurimman osan auton käytöstä,verot,vakuutuksen ja saa apua joskus huoltomaksuihin vanhemmiltaan. En tiedä tarkkoja summia.Jos tarvitsen autoa työmatkoihin,maksan bensat niihin ja jos käydään pidemmillä reissuilla autolla,maksan puolet bensoista.
Mitä ne naiset sitten on jotka käyttävät siippansa omistamaa ja ylläpitämää autoa sillä periaatteella jotta "tämä on mieheni minulle ostama auto" ??????
...jotka pitävät vähän kaikkea avo/avioliitossa ikäänkuin 'saavutettuna etuna', jota ei tarvitse kyseenalaistaa.
Minulla on naistuttu, joka on jo 'kypsässä iässä' oleva nainen. Hän etsii yhä miestä sillä periaatteella, että mies sitten maksaa melkein kaiken. Oma raha on omaan käyttöön, ei mihinkän yhteiseen. On aika vaikea keskustella avoimesti tällaisen ihmisen kanssa, kun suhde rahaan ei ole 'luonteva' ja käytännöllinen.
Olemme asuneet kimpassa 2,5 vuotta. Asumme maaseudulla, käymme kaupungissa töissä. Ei julkisia kulkuneuvoja, eli oma auto pakko olla. Onneksi (vaikka yhteiset työmatkat rassaavatkin välillä...) sama työmatka, jonka teemme noin joka toinen viikko minun, joka toinen viikko miehen autolla. Ostin elämäni ekan ihan uuden, joskin markkinoiden pienimmän ja pienikulutuksisen, auton viime keväänä. Siis omilla rahoillani omiin nimiini. Miehellä on vanha muutaman tonnin maksanut auto, jolla ei esim tänään kun pakkanen paukkui liki 30 asteessa, uskallettu lähteä vaikka oli sen 'vuoroviikko'. Bensat ostetaan suunnilleen puoliksi eli tankataan vuorotellen ja kumpikin maksaa oman autonsa vakuutukset ja verot ynnä huollot pääsääntöisesti itse. Moottoripyörän ostimme ja maksoimme puoliksi ja sen bensat, osat ja huollot maksaa mies (joka myös ajaa, itse istun kyydissä). Minä maksan sitten ainakin puolet vakuutuksesta, joka onkin kai suurin menoerä.
seurusteltu ollaan 1,5vuotta. auto minulla, kaikki kulut maksan. ukko kuitenkin mielellään kulkee kyydissä, vaan eipä ole IKINÄ edes tarjonnut bensarahaa, vaikka siitä aina yritänkin vähän vihjailla. jotenkin nolottaa pyytääkään, kun hänelläkään ne tulot eivät ole kovin kummoiset... minä sentään käyn töissä.
hän ei itse autoa aja, mutta reilua olisi osallistua edes välillä hieman polttoainekuluihin, koska kyydissä kulkee melkeinpä päivittäin :/
Tuli mieleen että muutama juttu kannattaa ottaa huomioon:
Kenen nimissä auto on ja kumpi on maksanut auton/lyhennyksiä vai oletteko tehneet maksaneet yhdessä? Kylmä totuus on se, että avoparin erotessa auto jää sille, jonka nimi on papereissa ja se pitäisi aina muistaa.
Itse en jakaisi autonkäyttökuluja muuta kuin bensankulutuksen sekä mahdollisten vuositarkastusten ja korjausten osalta. Vakuutus-yms -maksut kuuluvat auton omistajalla ja pääsääntöisesti autoa käyttävälle.
Miehelläni on auto jonka hän on itse ostanut ja maksanut ja joka eron sattuessa jää luonnollisesti kokonaisuudessaan hänelle. Mieheni tarvitsee autoa pitkiin työmatkoihinsa ja minä en ollenkaan sillä asumme keskustassa ja kuljen jalan tai julkisilla. Ainoastaan yhteiset matkat ja kauppareissut istun pelkääjän paikalla. Ajatus siitä että joutuisin maksamaan miehelleni kauppareissumatkasta kuulostaa aivan järjettömältä! Ehkä avovaimosi pitäisi maksattaa sinulla tekemänsä kotityöt: pyykinpesut tai imuroinnit?
Jokaisen parin on itse määriteltävä, mihin raja talousasioissa vedetään mutta koitetaan nähdä metsä puilta. Eli avoliitto on täysin eri asia kun avioliitto, pitää miettiä miten asiat sovitaan ja etenkin miten käy jos suhde purkautuu. Pitäisi myös ottaa huomioon ettei se ole vain raha jota arvostetaan, esimerkiksi naiset tekevät tuoreen tutkimuksen mukaan yhdeksän tuntia kotitöitä viikossa enemmän kuin miehet. Miten se arvostetaan rahassa?
niin oppii ettei auto ilman liiku.
autostanne? sitten on aika ihme ettei vaadi sitä vuoroviikoin työmatkohinsa.....
Kehtaatko tosiaan ruinata bensarahoja vaimoltasi???? Voi ämmää...
jotka peräänkuuluttavat naisasiaa,kehtaavat huutaa kun rahasta tulee juttua,et miehen tuleekin olla mies eli maksaa.
Hapeäksi olette meille kaikille naiselle tuollaiset hyväksikäyttäjät.
Ette ansaitse minkäänlaista kumppania,tai toisen naisen korkeintaan.
Selvyydeksi kaikille,tämän kirjoitti nainen.
Mies on tähän asti maksanut auton remppakustannukset, kyseessä on vähän vanhempi auto, joten rempattavaa tuntuu joka vuosi löytyvän. Lisäksi tietty osat kuluu. Olen minä tarjoutunut maksamaan näitä remppaosia, mutta eipä hän ole maksuja huolinut.
Vakuutukset maksetaan puoliksi, eli vuorokerroilla. Samalla tulee sitten koti- ja matkavakuutukset maksettua. Tankkaukset hoidetaan sitten lähinnä periaattella, että se joka ajaa kun tankki on tyhjä maksaa.
Auto on virallisesti avomiehen, mutta koska minäkin hyödyn autosta ja ajelen sillä ihan itsekseni, koen, että minäkin voin osallistua kustannuksiin. Tosin onhan niitä kustannuksia, joista mies hyöytyy ja minä maksan (kuten e-pillerit). Ei se niin justiinsa ole meillä, koska uskoisin, että pidemmän päälle kaikki yhteenlasketut tulot menee enemmän tai vähemmän puoliksi.
Jos nyt tuollaista pitää kysellä, niin rupea pitämään ajopäiväkirjaa ja laske prosentteina vaimosi kilometrit autossa eli tulos voi olla, että sinä ajat yksin 80% ja te yhdessä 20%, siitä sitten vain laskua esittämään.
Kai teillä mitataan pyykinpesuainekin vaatteitten määrän mukaan. Eiköhän parisuhde ole jotain muuta kuin kulujen laskemista.
on ostanut pesukoneen, television ynnä muut mitä yhdessä käytetään.....
ja sinä käytät autoa joka päivä kun menet töihin ja avokki kulkee bussilla.....
älä viitsi tommosesta ees valittaa.....
Auto on mieheni nimissä ja minä käytän sitä työmatkoillani mies käyttää omistamaansa pakettiautoa.
Henkilöautoa käytämme myös yhdessä vapaa-aikana.
Henilöautosta maksamme vakuutukset ja verot puoliksi ja bensat useimmiten minä yksin.
Lynennykset hoitaa mies,kun kerran omistaakin,mut ymmärrän hyvin,täällä näköjään harvat muut,että auto ei ole parhaimpia sijoitus kohteita,joten tilanteeni on mitä parhain.Saan ajaa melko uudella autolla,pelkillä puolikkailla kuluilla.Halpaa ja kannattavaa.
Meillä on ollut seurustelun alusta lähtien yhteiset rahat ja puolen vuoden seurustelun jälkeen otettiin ihan yhteinen tilikin. Eli kaikki rahat ovat yhteisiä, tuli ne sitten kumman palkasta tahansa. Suosittelen. Ei tule riitoja.
Molemmat laittaa laskutilille sen verran rahaa, että riittää KAIKKIEN laskujen maksuun ja lopun rahan käytämme miten itse parhaaksi katsomme, mutta eipä ole 10 vuoden aikana tullut vastaan tilannetta, ettei toinen olisi ymmärtänyt toisen rahankäyttöä.
Maksaako avokkisi kaikki ruokakulut vaikka sinä syöt samalla tavalla? Luultavasti maksaa, muttet vain näe omaa napaasi pidemmälle.
Meillä on tosin kolme autoa ja yksi näistä lasten käytössä.
omat autot vuosia, mutta koska toinen seisoi aina pihassa, niin luovuin omasta ja avomieheni parempi auto jätettiin.
Hän maksaa lähes kaikki kulut, ja auto on hänen nimissä. Makselen bensoja ja esim. katsastuksia, autonpesuja, osia, öljyjä, yms. mitä milloinkin kohdalleni sattuu. Olen tarjoutunut maksamaan myös veroja ja vakuutuksia, mutta niitä en ole vielä saanut. Mieheni tulot ovat kaksinkertaiset omiini, eikä meistä kumpikaan käytä työmatkoihin autoa, joten hän on katsonut virakseen maksaa autosta enemmän. Yleensä ilmoittelen, jos mihin muualle olen autolla menossa kuin kauppaan, koska en yleensä missään käy autolla. Näin on minusta reilua.
Tankkaan autoa aina, kun siltä näyttää, yleensä vielä 50 €:lla. Ja maksan kaupassa viikko-ostokset, koska mies harvoin ehtii töiltään mukaan.
Meillä puhutaan "miehen" autosta perheeni, ystävieni ja kaikkien kesken, auto on ns. laatuauto. Näin haluan tehdä selväksi myös sen, että se ei ole meidän auto, vaan hänen auto. Joka on vapaasti minun hellässä käytössä (ei yhtään naarmua minun tekemänäni, mies on sen sijaan kolhinut autoaan!).
Mä olen sitä mieltä, että jokaikisessä perheessä raha-asiat hoidetaan omalla tavalla, tapoja on monta, kuten olemme saaneet näistä lukea. Eräät tuttummekin jakavat tasan tarkkaan kaikki kulut ja se sopii heille.
Ja sit tohon autohommaan,
me ollaan 15v. vanha uusiopari ja alusta saakka jaettu kaikki. Mies osti mulle auton, minun nimiini ja ilmoitti maksavansa kaikki autoon liittyvät kulut ja samassa kaikki muutkin elämän kulut. Myös minä käyn töissä ja käytän kaikki tienestini perheemme hyväksi, lähinnä kaikki menee ruokakauppaan. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta. Näin tässä taas yksi tarina joukkoon.