Mulle on kerääntynyt henkistä painolastia, jota en voi kertoa miehelleni, ainakaan vielä. Koko alkuvuosi 07 on ollut yhtä odotusta milloin paikkakunnalle tuleva yritys aloittaa rekrytointinsa ja tieto sen alkamisesta on muuttunut koko ajan. Nyt uusin tieto oli toimitusjohtajan haun päätttymisestä vasta 4.2 ja ensin täytyy valita toimitusjohtaja ja se kestää ainakin vielä 1-2 vko:a jopa Helmikuun lopulle saakka ja kun toimitusjohtaja on valittu alkaa vasta rekry ja tämä stressaa tietnkin pääseekö 2. kierrokselle.
Lisäksi tutustuimme kesällä 07 eräisiin ihmisiin jotka tapasimme nyt uudestaan n. 2vko:a sitten ja koska asumme tätini vanhassa talossa jossa seinän takana on pienempi asunto ja toisella puolella suurempi/itse asumme suuremmassa) ja koska näillä ihmisillä ei ollut majapaikkaa majoitimme heidät edesmenneeltä tädiltämme jääneeseen tyhjään asuntoon ja sovimme että he voivat kulkea kellarin kautta tupakalle, autolle tsm. Nyt ovat olleet viikon uudessa majapaikassa. Aina ollessani kellarissa iltaisin esim. pyykkäämässä odotan aina tädin puoleisen kellarin oven rasahdusta ja ulko-oven rasahdusta. Nyt käytävä pimeänä. Emme sitäpaitsi enää tapaa. Minulla on jonkinlainen koiramainen tapa käsittää kaikki kuuluvaksi laumaani ja ottaa ero erittöin raskaasti, en voi kertoa miehelleni koska hän vain vahvistaisi sen ettemme tapaa enää. Emme vain tapaa piste. Ovathanhan he pyytäneet kesällä käymään, mutta tuskinpa me siellä käymme, mies ehkä vain. Kaiken lisäksi murehdin että mitä jos heille tapahtuu jotain. Tiedänhän minä etteivät he välitä paskaakaan meistä. Olin lapsena paljon yksin, ehkä siksi kiinnyn liikaa ihmisiin.
Lisäksi tutustuimme kesällä 07 eräisiin ihmisiin jotka tapasimme nyt uudestaan n. 2vko:a sitten ja koska asumme tätini vanhassa talossa jossa seinän takana on pienempi asunto ja toisella puolella suurempi/itse asumme suuremmassa) ja koska näillä ihmisillä ei ollut majapaikkaa majoitimme heidät edesmenneeltä tädiltämme jääneeseen tyhjään asuntoon ja sovimme että he voivat kulkea kellarin kautta tupakalle, autolle tsm. Nyt ovat olleet viikon uudessa majapaikassa. Aina ollessani kellarissa iltaisin esim. pyykkäämässä odotan aina tädin puoleisen kellarin oven rasahdusta ja ulko-oven rasahdusta. Nyt käytävä pimeänä. Emme sitäpaitsi enää tapaa. Minulla on jonkinlainen koiramainen tapa käsittää kaikki kuuluvaksi laumaani ja ottaa ero erittöin raskaasti, en voi kertoa miehelleni koska hän vain vahvistaisi sen ettemme tapaa enää. Emme vain tapaa piste. Ovathanhan he pyytäneet kesällä käymään, mutta tuskinpa me siellä käymme, mies ehkä vain. Kaiken lisäksi murehdin että mitä jos heille tapahtuu jotain. Tiedänhän minä etteivät he välitä paskaakaan meistä. Olin lapsena paljon yksin, ehkä siksi kiinnyn liikaa ihmisiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis mitäh?
näppäinmistös kirjain kirjaimelta aloita vaikka Ö:tä v****n uivelo!