Olisin päässy viikonloppuna paneen (ja oli kyllä aika kissa muija kyseessä) mutta jätin väliin ku kotona on oma muija.
Alkuviikko on nyt sitten vaan vituttanut. En ole ihan varma vituttaako väliin jääneet kyydit vai alkanut moraalin degeneroituminen.
Jotenkin tuntuu, että ei tässä loppuelämää uskollisena pysytä ja jossain vaiheessa sitä pannaan jotain toistakin. Ihan siis sama vaikka sen olisi tehnyt jo viime viikonloppuna.
Saatanan saatana.
Alkuviikko on nyt sitten vaan vituttanut. En ole ihan varma vituttaako väliin jääneet kyydit vai alkanut moraalin degeneroituminen.
Jotenkin tuntuu, että ei tässä loppuelämää uskollisena pysytä ja jossain vaiheessa sitä pannaan jotain toistakin. Ihan siis sama vaikka sen olisi tehnyt jo viime viikonloppuna.
Saatanan saatana.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ensiksi: et ollut tyhmä jätkä !
Hienoo, et tollasta moraalia vielä löytyy. Noissa tilanteissa se punnitaan, kuka on mies ja kuka pelle. Ole lojaali aina kierroksessa olevaa kohtaan, niin voit katsoa peiliin ja jeesustella myös muiden tekemisiä.
Jos kotona ei kummempaa kismaa, niin mikään hoito ei ole sen arvoista, että sitä kannattaa riskeerata. Jos kotona taasen alkaa tie nousta pystyyn, niin silloin nykyinen juttu harkintaan ja vasta eroratkaisun jälkeen muiden kissojen perään.
Periaatteessa näin. Vähänkö kyllä itseäni vitutti kun olin 4 vuotisen suhteemme ajan pidättäytynyt tarjouksista, ja sitten kävi ilmi että neiti oli pettänyt! Toisaalta olen silti ylpeä siitä että kykenin vastustamaan houkutuksia. Ehkäpä joskus löydän jonkun perinteisen ja arvostettavan neitosen. Nykyään nää vaan tuntuu olevan niin pesänjakajia kaikki...
Toi on aika paha kuvio ja ymmärrän että on vituttanut. Tosin jonain päivänä säkin löydät sen "perinteisen ja arvostettavan" naisen, menee muutama vuosi ja sä kyllästyt siihenkin.
Mitä jos ekaks jättäsit sen kotoo löytyvän muijan. Sano sille, että se on nyt loppu ja tavarat jakoon. Tää on se rehellinen ja siisti tapa. Ei tuu pahaa oloa petoksesta.
Jos se muija kyselee, että miks, nii sano että siks ku kummiskin miehenä sun tarvii päästä silloin tällöin köyriin eri muijii etkä halua sitä petoksella tehdä.
Sittenpä sulla onkin vapaus köyriä ihan ketä vaan, ihan niinku mieles tekee. Onnea valitsemallesi tielle.
Tuo kai se olisi se reiluin kuvio. Tosin me oltaisiin kaikki sinkkuja, mikäli asiat olisivat noin mustavalkoisia.
Itsellä on ikää vasta 27 ja elinikäinen sitoutuminen kuullostaa aika absurdilta ainakin tässä vaiheessa. Sitä voi vanhana alkaa vituttamaan elämätön elämä, mikäli tilaisuudet ja hetket jättää käyttämättä.
Eikä tässä ollut niinkään kysymys ko. muijasta ja yhdesta pikku panosta vaan siitä, että illusio rakkaudesta pysyy yllä tasan niin kauan kun baareissa ei käy ja tilaisuuksia ei tule.
Toi mitä sinä nimität rakkauden illuusioksi on kuule pelkkää intohimoa. Sinä et kuule rakkaudesta mitään tiedä.
Oikea rakkaus on tässä ja nyt eikä mikään jää epäselväks. Sun elämä on tänään eikä sit vanhana ja rakkaudessa ollessa ei intohimon tunteilla ole mitään jakoo sun elämään. Jos nyt sattuis joku antelias naikkonen tuntuun kiinnostavalta, niin sä vaan sanoisit että "sorge" ja menisit kertoon rakkaalle muijalles tavannees ihaan kiintoisan tapauksen. Rakastava muija ois taatusti onnessaan saadessaan kuulla olevansa sun elämäs nainen kaikenmaailman tilaisuuksien keskellä.
Rakkaus on antamista. Eikä tässä suinkaan ole kyseessä jakorasiana tai minään vaihdekeppinä olo. Kyseessä on kokonaisvaltainen itsensä antaminen osaksi toisen elämää, kaikki tunteetkin (myös ulospäin koetut himot)on toisen. Eli tosi rakkaus mitataankin siinä voitko luottaa itsesi kaikissa heikkouksissasi toiselle. Samalla tuo luottamuksen osoittamisesi mittaa toisen rakkauden arvon. Kuten huomaat rakkaus on myös hyväksymistä. Hyväksyt itsesi rajalliseksi ja hyväksyt antavasi itsesi kaikkineen vikoineen toiselle. Sama pätee lopulta myös toisinkinpäin, vain antamalla voi saada.
tiedä rakkaudesta yhtään mitään kun en siihen usko. Toi sun tilitys puolestaan oli lähinnä säälittävää feministipaskaa. Mistä tiedät että sun oma kultapoju ei ajattele samalla tavalla kuin mä? Mistä edes tiedät että mä en oo sun mies?
Rakkaus ei ole uskonasia, vaikka kokonaisia uskontojakin on perustettu rakkauden varaan. Rakkaus on ihan muuta, oikea rakkaus on loppupelissä vaikea asia. Etsimällä sitä on vaikea löytää ja sen voi saada kun lakkaa etsimästä.
Rakkauden selittäminen on sama kuin yrittäis kertoa syntymäsokeelle mitä on punainen. Voin vain sanoa, että kyllä sen sitten tietää kun oikea rakkaus astuu elämääs.
Toinen asia on jos joku tyytyy pelkkään pallien tyhjennykseen satunnaiseen koloon ja omankäden onneen kun vois saada kokonaisen elämän. Tahtonsa kullakin, mutta neuvonpahan vaan kun tuntuu olevan niin vaikeaa.
Mikään ei ole tyhmempää kuin miettiä jälkikäteen, mitä olisi pitänyt tehdä.
koska elämä ei ole mustavalkoista, ei oikeita vastauksia ole. Joka tapauksessa sitä miettisi olisiko sittenkin pitänyt tehdä toisin.
Mitä se menneiden kelaaminen kannattaa.
Jos oikein alkaa miettimään, kaiken olisi voinut tehdä aina jotenkin paremmin tai fiksummin...
Mieti ennemmin mitä aiot tulevaisuudees tehdä...
niin vittu oletkin täys mulkku ku haluat pettää naistas! Vittu jätä tyttöystäväs jos haluat olla likainen jakokyrbä huora paskaläjä!!! HYI SAATANA toiv.en ikuna törmää sinuun
kuvauksesi meikäläisestä osui aika nappiin.
Ootsä tosissasi? Tää siis ei oo provo, vai...?
Siinä tapauksessa voi Luoja teidän kanssa...!
Kerroin vain illan kulun. Oliko siinä jotain ihmeellistä?
sä oot just tommonen jätkä jonka varmaan koko kaveriporukka on tommosta samanlaista selkärangatonta kypärän heiluttajaa. Voin vaikka lyödä vetoa ni et tuu pääsemään naimisiin asti, koska oot tommonen naistas kohtaan.
Ja tolla iällä alkaa aika moni jo sitoutua tosissaan, (mennä naimisiin yms) mutta oon ihan varma, että sun kaveriporukasta (jos sulla ees kavereita on) ei varmasti kukaan oo naimisissa. Kuulut semmoseen mies tyyppiin, jotka on laumasieluja ja jotka ei osaa tehä päätöksiä. Teet niinkuin kaveritkin tekee.
et näemmä osaa lukea. Toi oli muuten kaikkine kirjoitusvirheineen ja olettamuksineen varsin säälittävä suoritus. Jos alkaa vittuilemaan niin jotain tasoa voisi yrittää pitää.
se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Sori, ei millään pahalla, mutta sua voi lukea kuin avointa kirjaa :)
Tapahtu mulle kans viime viimeviikonloppuna ja oon sinkkukin vielä. Meen kai vähän kipsiin jos liian hyvännäkönen muija kyseessä. Joskus oon päässyt kämppillekkin asti ja silti on jäänyt saamatta..
Näillä tapauksilla tarkoitan todella hyviä naisia, joiden kaa on sutinaa max. kerran kahdessa vuodessa. Tusinatavaraahan saa aina..
asiallinen kommentti ilman mitään jeesusteluja. Menin mäki joskus nuorempana jotenkin kipsiin noiden naisten kanssa, jälkeenpäin on vasta tajunnu että pipariahan siinä tarjottiin hopealautasella. Vittu joo, toimintasuunnitelma pitäisi olla aina valmiina.
Et ollut tyhmä jätkä, mutta nyt olet. Mitenkähän se olisi sinun keskiviikkoasi kirkastanut, jos olisit muutama päivä sitten päässyt pökkimään "aika kissaa muijaa"? Muistelisitko kyseistä tapahtumaa autuas hymy kasvoillasi samalla kun luottavainen naisesi halaa sinua? Sujuisiko lopputalvi kevyemmin yhden panon jälkihehkussa? Tuntisitko itsesi enemmän äijäksi? Ei hitto, että jaksaa mies porata yhden näpeistä livenneen köyrymismahdollisuuden perään. Ohi se hekuma tällä hetkellä joka tapauksessa olisi.
Tuossa oli asiaa ja oon periaatteessa ihan samaa mieltä.
Jos luit tarkasti, niin se juttu ei ollut siinä panossa vaan siinä, että jonkin rajan yli on menty kun tällaisia alkaa miettimään. Se on sitä moraalin degeneroitumista. On niitä tilaisuuksia ollut ennenkin, mutta aina ennen on ollut luonnollista lähteä kotiin. Nyt se ei enää ollut niin itsestään selvää.
Tässä on takana yli viisi vuotta yhteistä arkea. Enkä mä jaksa mitään jeesustelua siitä mikä on oikein ketäkin kohtaan ja mikä ei.
Sitäpaitsi oon lukenut sun idioottimaisia kirjoituksia niin paljon etten tiedä pitäisikö tälle sun viimeisimmälle nyt itkeä vai nauraa.
Itsepähän päätät, minkälaiset vaikutukset minkäkin rajojen ylittämisillä on suhteeseesi. Kovasti se missattu pano kuitenkin vaikutti sylettävän. Sinun häviöksesi en jaksa pohtia asiaa enempää.
Onneksi minun ei ole tarvinut lukea sinun älykkäitä ajatuksiasi kuin tämän viestiketjun verran. Olen otettu :)
sua vaan ahdistaa ajatus siitä, että sun nykyinen/tuleva poikaystävä on samanlainen "sika" kuin mitä mä oon.
Ja kyllähän kyseisen kokemuksen missaaminen syletti, turha sitä on kieltää. Se vaan ei ollut tässä se pääasia. Keskustelu toki kääntyi siihen muutaman jeesustelijan ansiosta.
Kyllä sä mun älykkäitä ajatuksia oot lukenu ennenkin. Joskus olet ollut jopa samaa mieltä. Satunnaisesti jopa buustannut niitä.
Tiedän, että useimmat miehet ovat "sikoja" (sinua lainatakseni), ei enää mitään harhaluuloja sen suhteen tulevia poikaystäviä ajatellen eikä siis tarvetta sen vuoksi ahdistua tai ketään alentaa (jos niin kirjoitukseni otit).
Ihan yleisestä mielenkiinnosta: ovatko kaikki kirjoitukseni idioottimaisia vai ainoastaan ne, joissa en ole ollut kanssasi samaa mieltä?
Ei mun kanssa tarvitse olla samaa mieltä. Oikeastaan en edes siedä ihmisiä jotka ovat kanssani samaa mieltä.
Vaikutat epävarmalta naiselta, jolla on kova tarve selitellä sanomisiaan. Käytät naiseksi aika kovaa kieltä. Ihan samoin kuin minä nyt: teet olettamuksia ja latelet niitä totuuksina. Osaat provosoida, mutta vittuilussa et pärjää. Jäät jankkaamaan tällaisiin sivuhaaroihin.
Epävarmuutta lukuunottamatta tunnut mukavalta ja uteliaalta nuorelta naiselta, joka ei tosin pääse oikeuksiinsa tällaisissa keskusteluissa. Sun kannattaa hakea särmää tuohon vittuiluun ja lopettaa turha anteeksipyytely.
Anteeksi kun sanoin juttujasi idioottimaisiksi. Se oli huono sanavalinta ja harmittelen sitä.
Tällä hetkellä koen itseni kovin väärinymmärretyksi, minkä johdosta joudun taasen lankeamaan perisyntiini eli selittelemään sanomisiani. Pidän selittelystä (ja toisinaan myös jankkaamisesta pienin lisämaustein) kovastikin! En vittuile, ainakaan tarkoituksella. Muiden sanomisia väännän ja käännän oman mieleni mukaisesti (tästä olen saanut ihan livenäkin palautetta), takerrun mitättömiin seikkoihin ja kärjistän niitä, olen tästä erittäin tietoinen. Todennäköisesti toimin näin muokatakseni keskustelua suuntaan, jonka koen mielenkiintoiseksi, alkuperäisestä aiheesta riippumatta. Yleensä saan jonkun huijatuksi matkaani (usein egotripilleni). Olen siis huono keskustelija, myönnetään. Näille palstoille purkaan yleensä kiukkuista oloa. Jos jotain pyydänkin anteeksi niin kyseessä on marttyyrileikki, sarkasmi tai säälittäväksi heittäytyminen (jotkut "vastustajat" siitä pehmenevät). Niin ja totuuksien latelemisesta... Olen oikeassa lähes aina :) Kiitos, oli kivaa!
Ei sun tarvitse kuin mennä nurkkaan, olla hiljaa ja näyttää söpöltä pikku blondilta.
Kiitän
Minulla on vielä parempi idea. Laitetaan sinut nurkkaan leikkimään söpöä pikku blondia, tukka saparoille ja tutti suuhun. Luonnistuuko?
ja nyt hiljaa blondi!