Väitetään, että suhteessa aina toinen rakastaa enemmän, ja toinen on silloin aina enemmän tai vähemmän tyytymätön, ja jopa onneton.
Mitä mieltä olette, miehet - onko todella näin, ja oletteko itse omissa suhteissanne koneneet, että suhde voi olla tällä tavalla epätasapainoinen?
Mitä mieltä olette, miehet - onko todella näin, ja oletteko itse omissa suhteissanne koneneet, että suhde voi olla tällä tavalla epätasapainoinen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
rakkauden taso on jokin arvo äärellisellä välillä, olisi sangen epätodennäköistä, että kyseinen arvo olisi molemmilla sama. Mutta vastaus kysymykseesi on että enpä ole moista koskaan ajatellut. Tuollaisen kelaaminen on naisten yksioikeus.
on suhteessa niskanpäällä....
...et miehet ei uskallakaan ajatella sitä mahdollisuutta et nainen ei rakastais heitä samassa määrin kun he naista. Mulla on se kokemus et miehet joutuu paniikkiin tätä miettiessään, ja siks (oot ihan oikeessa) naiset pohtii tota enemmän koska nainen on oikeesti rationaalisempi olento (mieshän on perusromantikko). Ja sorry et vastasin vaik oon nainen :)
Rakkauden "paradoksi"? KYLLÄ.
Ei paljoa kannata miettiäkään. Jos näet tulisin siihen johtopäätökseen, ettei vaimoni rakasta minua tarpeeksi, alkaisin valmistautumaan eroon. Ja se tie taatusti johtaisi eroon, jos ei hänen, niin minun aloitteestani. Kas kun tunteeni kuolisivat epävarmuudessa joka tapauksessa.
Onko tämä nyt sitten rationaalista vai romanttista ajattelua?
suhteesta kiinni, sellaisia suhteitakin on ollut. Sellaiset suhteet ei kyllä kestä kovin kauaa... tai niistä tulee tottumus.
miettinyt omassa suhteessani (siis nykyisessä), että rakastaako jompi kumpi toista enemmän.
Mutta kyllä varmaan suhde voi epätasapainoinen ollakkin, etenkin hajoamassa oleva suhde.
Tästä herää sellainenkin kysymys, että kummanko 'rakkaus' on sitten oikeampaa, sen vähemmän vai enemmän rakastavan? Ja onko se lopulta rakkautta ollenkaan?
Riippuu, kuten aina. Jos vähemmän rakastava on jopa onneton, ei se kai ole rakkautta... Jos enemmän rakastava on sairaalloisen omistushaluinen, ei sekään ole rakkautta.
Kai rakkautta silti maailmassa on, alkuhuuman jälkeenkin? Minusta se, että toinen rakastaa aina vähän enemmän on silti sääntö, ei poikkeus..
Olet varmaankin oikeassa tuossa, että on pikemminkin sääntö, että toinen rakastaa aina enemmän. Suhde kuin suhde hakee kaiken aikaa jonkinlaista tasapainoa, ja siihen kuuluu se, että "roolit" vaihtuvat ja painopiste siirtyy toisaalle.
Ihminen on jatkuvasti muutostilassa, joten olisi kumma, jos rakkauden tunnekin pysyisi aina samana. Oikeastaan ei pitäisikään kysyä "rakastatko enää yhtä paljon", vaan asettaa kysymys jotenkin toisin, vaikkapa että "viihdytkö tämän ihmisen kanssa" tai "onko sinulla hyvä olla tämän ihmisen kanssa" tms. Voi olla helpompi vastata.
tuntee, että hänellä on vapaus valita. Se joka on riippuvainen toisesta, rakastaa enemmän ja tämä tilanne voi vaihtua, kääntyä ylösalaisin ja vuorotella. On myös mahdollista, että molemmat rakasataa yhtä paljon tai, että suhde on niin tasapainoinen, ettei sitä tarvitse miettiä. Jätetty rakastaa aina enemmän kuin se joka on jättänyt.
Kumpi ja kampi tappeli,kumpi siis oli voittaja))))