Sellaisista ihmisistä, jotka syntyvät alempiin yhteiskuntaluokkiin, mutta jotka kuitenkin ovat jossain määrin lahjakkaita.
Miksi?
Tässä tarina: Kun olin 15-vuotias kukaan ei uskonut minua, ei edes omat vanhempani. Minulle ennustettiin epävakaata tulevaisuutta. Minusta piti tulla alkoholisti, työtön joku mikä lie luuseri.
Kuitenkin nyt kymmenen vuotta myöhemmin tästä, yksikään näistä ennustuksista ja odotuksista ei ole toteutunut. Minulla on työ, olen raitis, olen hyvässä ja virkeässä kunnossa. Eli mites se nyt näin?
Homma ei ole muuttunut tänä päivänäkään mihinkään. Samat vähättelevät asenteet ovat pysyneet pystyssä edelleen. Kukaan ei usko minua, minua vähätellään ja aina minulle mukamas pitäisi käydä huonosti tulevaisuudessa. Minua yritetään polkea alas ja edustan aina mukamas jotakin moraalista mädänneisyyttä.
Nuorempana minä jossain määrin uskoin näitä juttuja ja itseluottamukseni oli aika nolla. Sitten tuli vaihe jolloin aloin hieman ihmettelemään ja kyseenalaistamaan että hetkonen ja aloin pitämään yhteiskuntaa tyhmänä ja yksinkertaisena. Tällä hetekellä en kiinnitä siihen enään edes mitään huomiota. Kuvio noudattaa aina tätä samaa kaavaa: Yritän olla kaveri - minua vähätellään - kaveri saa turpaan - kaveri alkaa selitellä ja mustamaalata. Toki minussa on paljon vikaa, mutta tämmöinen jatkuva alaspolkeminen ja vähättely alkaa olemaan jo aika vitsi henkilöiltä, joilla itsellä ei ole mitään meriittejä(yleensähän ne joilla näitä merittejä on, on niitä kaikkein mukavimpia). Nykyään olen pyrkinyt antamaan anteeksi ja ymmärtämään, että kaikki eivät voi olla täydellisiä.
Tällaista se on. Ihmiset kuvittelevat, että ne lahjakkaat ykilöt tulevat aina rikkaiden perheiden jälkeläisistä oikeistoon kuuluvista. Lahjakkuutta kuitenkin seuratessa esimerkiksi parhaat urheilijat tulevat 90% aina köyhistä perheistä. Risitriitainen käsitys.
Miksi?
Tässä tarina: Kun olin 15-vuotias kukaan ei uskonut minua, ei edes omat vanhempani. Minulle ennustettiin epävakaata tulevaisuutta. Minusta piti tulla alkoholisti, työtön joku mikä lie luuseri.
Kuitenkin nyt kymmenen vuotta myöhemmin tästä, yksikään näistä ennustuksista ja odotuksista ei ole toteutunut. Minulla on työ, olen raitis, olen hyvässä ja virkeässä kunnossa. Eli mites se nyt näin?
Homma ei ole muuttunut tänä päivänäkään mihinkään. Samat vähättelevät asenteet ovat pysyneet pystyssä edelleen. Kukaan ei usko minua, minua vähätellään ja aina minulle mukamas pitäisi käydä huonosti tulevaisuudessa. Minua yritetään polkea alas ja edustan aina mukamas jotakin moraalista mädänneisyyttä.
Nuorempana minä jossain määrin uskoin näitä juttuja ja itseluottamukseni oli aika nolla. Sitten tuli vaihe jolloin aloin hieman ihmettelemään ja kyseenalaistamaan että hetkonen ja aloin pitämään yhteiskuntaa tyhmänä ja yksinkertaisena. Tällä hetekellä en kiinnitä siihen enään edes mitään huomiota. Kuvio noudattaa aina tätä samaa kaavaa: Yritän olla kaveri - minua vähätellään - kaveri saa turpaan - kaveri alkaa selitellä ja mustamaalata. Toki minussa on paljon vikaa, mutta tämmöinen jatkuva alaspolkeminen ja vähättely alkaa olemaan jo aika vitsi henkilöiltä, joilla itsellä ei ole mitään meriittejä(yleensähän ne joilla näitä merittejä on, on niitä kaikkein mukavimpia). Nykyään olen pyrkinyt antamaan anteeksi ja ymmärtämään, että kaikki eivät voi olla täydellisiä.
Tällaista se on. Ihmiset kuvittelevat, että ne lahjakkaat ykilöt tulevat aina rikkaiden perheiden jälkeläisistä oikeistoon kuuluvista. Lahjakkuutta kuitenkin seuratessa esimerkiksi parhaat urheilijat tulevat 90% aina köyhistä perheistä. Risitriitainen käsitys.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"... omat vanhempani. Minulle ennustettiin epävakaata tulevaisuutta. Minusta piti tulla alkoholisti, työtön joku mikä lie luuseri."
Kuka näin sanoi? vanhempasi? oletko varma, ettet liiottele, väritä saadaksesi huomiota? Kuulostaa, kuin laittaisit nuo sanat "alkoholisti, työtön luuseri" muiden suuhun voidaksesi esiintyä sankarimarttyyrina. Siltä kuulostaa muukin kirjoituksesi, sori.
Miten sinua vähätellään? Vähätteletkö itse muita? Lyötkö vähättelijöitä fyysisesti turpaan vai mustamaalaatko takaisin?
Älä sure, tuollaista kohtaa moni muukin. Mutta onko sinulla silmiä sille? Moni muukin kuulee olevansa milloin mitäkin p*skaa, mitä ei ole edustanut oikeasti kuuna päivänä. Muitakin vähätellään, mustamaalataan, mitätöidään ja keksitään suoranaisia valheita. Ihmiset tarvitsevat syntipukkeja. Älä itse tee niin?
Ps. Et kuulosta ainakaan kauheen kivalta kaverilta. Ehkä siinä yksi syy erakkouteesi.
Sukulaisista emme pääse koskaan eroon, mutta ei niitten kanssa tarvitse olla tekemisissä.
Kusipäät, jotka näyttelevät kaveria mutta polkevat sinua maanrakoon, eivät ole todellisia kavereita.
Etsi ympärillesi uusia ihmisiä. Kas, kun mukavat ihmiset viihtyvät keskenään, antaa niitten itsetuntohäiriöisten maahanpolkijoiden tapella keskenään.
On turha elää toivossa, että noiden maahanpolkijoiden käyttäytyminen muuttuisi. Se ei ole sinusta, sinun käyttäytymisestäsi tai saavutuksistasi kiinni, sillä polkeminen johtuu siitä, että he itse eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä, ja ovat kehittäneet sairaan ongelmanratkaisukeinon painaa kaikki muutkin tyytymättömiksi omiin elämiinsä.
Heistä täytyy aina päästä eroon, muuta konstia ei ole.
itse oma uskottavuutensa, koska sitä ei missään heille valmiina tarjota.
Monet ns. ammattikasvattajatkin arvostavat ihmistä nimenomaan hänen (vanhempiensa) sosiaalisen statuksen perusteella.
Suomalainen yhteiskunta perustuu heikompien nujertamiseen ja siihen syyllistyvät myös ne, joiden tehtävä olisi osaltaan edistää vähempiosaisten hyvinvointia.
että saavutetuista eduista ei luovuta? Ei kukaan halua kannustaa ketään, joka uhkaa hänne asemaansa?
Onneksini tunnen joitakin köyhistä oloista tulleita menestyjiä, jotta tiedän että heitäkin siis on. Vaatii helvetisti sitkeyttä, itsetuntoa ja kykyä löytää tiensä ilman minkäänlaista suhdeverkostoa. faija ei anna ensimmäistäkään työpaikkaa jne. Monilla noista onkin lopulta kovemmat arvot kuin kellään.
Mä olen havainnut, että ihmisten vähättely on joidenkin yksilöiden taipumus. He vähättelevät ihan kaikki - paitsi itsensä.
On huomattava, että vähättelevä ihminen vähättelee myös ne, joilla on erityisen paljon meriittejä itseensä verrattuna. Tämä käy kätevästi esimerkiksi vetoamalla siihen, että toinen on "rikkaasta" perheestä ja saanut kaiken ilmaiseksi. Eihän siinä sitten mitään, jos joku on valmistunut Harvardista, jos sillä on peräti keskituloinen suomalainen isä.
Mitätöinti onnistuu aina, kunhan on mitätöintitahto. Sellaisten kanssa ei kannata olla missään tekemisissä. Sillä kuten yllä joku hyvin sanoi, he ovat itsetuntovaurioisia ja VERTAAVAT kaikessa itseään muihin. Kyytiä saavat sekä heidän mielestään heitä "paremmat" ihmiset että heidän mielestään heitä huonommat.
Kaiken kun voi mitätöidä jollakin!!
Kaipa se on ihan luonnollista, että jos lapsena kaikki tolkuttavat että olet luuseri, niin se ajatus sisäistyy päähän vaikka ulkonaisesti menisi kuinka hyvin. Ihmisellä voi olla perhe, hyvä työ, terveyttä ja omaisuutta, mutta silti joku sisäinen ääni sanoo: "olet surkea ja kelvoton". Tämä on aika yleistä varmaan kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Jos kokemus omasta luuseriudesta on syntynyt hyvin varhain lapsuudessa, ihminen oppii herkistymään luuerin käsikirjoitusta tukeville kokemuksille ja tavallaan vääristämään havaintojaan siten, että hän kokee helposti muut ihmiset ja yhteiskunnan uhkaavana ja vähättelevänä, silloinkin kun siihen ei ole mitään syytä tai hakeutuu sellaisiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin, jotka vahvistavat käsitystä sisäisestä arvottomuudesta. Mikään määrä ulkoista menestystä ei korjaa tilannetta kuin väliaikaisesti.
vähättelijöiltä menee naama rullalle
Kyllä he osaavat selittää, miksi mikään siinä ei ole henkilön omaa ansiota. Kokemusta on.
jos se ei onnistu pitää kostaa perinteisemmillä keinoilla.
Ei kaikki voi teitä kohdella arvottomasti!!!
Yhteiskuntaluokalla ja poliittisella taustalla ei kuitenkaan ole asian kanssa mitään tekemistä (näin siis oman tilanteeni perusteella). Pitäisi käydä edes useammin kuin kerran kuussa kaupassa.
jo päältäs pois, niin et välitä syyllistäjistä enää.
niillä polkijoilla ja heidän mielipiteillään sinun elämässäsi tai kenenkään muunkaan elämässä lopultakaan on? Ei mitään. Joten käyttäydy sen mukaan. Kaikki on omasta päästä kiinni, ei muiden.
susta tuntuu. Vanhempien tulisi kannustaa ja tukea lapsiaan. Sieltä se kaikki lähtee, olipa yhteiskuntaluokka mikä tahansa.
laitoin tuonne juuri kysymyksen ja keskustelunavauksen menestyksestä ja luin tämän avauksesi sen jälkeen. Olisi mielekästä, mikäli kävisit kommentoimassa asiaa.
Tämä on yksi näkemys muiden joukossa, mutta voisiko olla myös niin, että ihminen joka rakentanut elämäänsä myös vaikeissa olosuhteissa, olivatpa vaikeudet millaisia tahansa, kehittävät myös vahvuuksia, joita taas kaikilla ei ole.
Ihmiset, jotka ovat rakentaneet asiat itse ovat usein myös mieltäneet sen, mitä tekevät aivan omien näkemystensä kautta, ilman että asiat ja tietotaidot olisivat enemmän ulkoa opittuja. Kyseiset ihmiset tuovat usein myös uutta näkemystä osaltaan erilaisiin juttuihin.
Mielestäni olipa melkein mistä asiasta tahansa kyse on hyvä mieltää, että kaikilla ihmisillä on erilaiset lähtökohdat elämässä ja yrittää nähdä niitä vahvuuksia, joita vaikka vaikeudet ovat muokanneet. Löytää jokaisesta omat vahvuutensa. Toisaalta tämä ei tarkoita mielestäni myöskään sitä, että mikäli ihmisellä ei vaikka ole oman arvioni mukaan juuri ollut vaikeuksia, hän olisi siksikään taas jotekin huonompi. Eli ihminen ihmisenä ja vahvuudet erilaisista taustoista. Harhaluulo siitä, että tietyillä ihmisillä olisi ollut aina helppoa on usein tosiaan harhaluulo.
Erittäin arvostettavaa on se, että vaikeuksien myötä jaksaa rakentaa itselleen elämää ja juuri sellaista elämää, jonka tuntee tärkeäksi. Myös muut huomioiden tottakai.
Miksi kuitenkin juuri erakoituminen on mielestäsi seurauksena moisesta? voihan ihminen, jolla on ollut vaikeata vaikka kehittyä juuri entistä sosiaalisemmaksi.
Kaikki toisten ihmisen lytistäminen on mielestäni harhaluuloinen ja hetkellinen juttu, jolla ihmiset luulevat hetkellisesti nostattavansa jotenkin itseään. Ja koska ei kuitenkaan käytännössä toimi kuin hetkellisesti he joutuvat tekemään sitä jatkuvasti. Eli on hyvä muistaa, että kyse on heidän, ei lytistetyn heikkoudesta.
Usein esimerkiksi kulttuureissa ja tilanteissa, joissa ihmisillä tietyntyyppisiä vaikeuksia juuri yhteisöllisyys kehittyy enemmän kuin individualismi. Ja sehän voi taas olla osaltaan myös tärkeä voimavara, jolla jaksaa vaikeuksia monelle silloin kun on erityisen vaikeaa ja myös luoda asioita joissa monia hyviä näkökulmia :)