Hei!
Aviero on laitettu vireille kutakuinkin yhteisymmärryksessä...miehellä on ulkopuolinen suhde toiseen naiseen ja haluaa näin katsella, että onko se ruoho vihreämpää aidan takana...?
Itse olisin halunnut vielä jotenkin selvitellä asioita, mutta mies ei eli ero on laitettu vireille.
Meillä on oma asunto, johon minun olisi tarkoitus jäädä asumaan harkinta-ajaksi ja sen jälkeen mahdollisesti lunastaisin asunnon itselleni, jos talon hinnasta päästään yhteiymmärrykseen.
Lapsia meillä on kaksi, jotka jäisivät minulle asumaan ja kävisivät isällään joka toinen viikonloppu. Isä kieltäytyy maksamasta tulojensa mukaista elatusmaksua vedoten siihen, että lapset eivät kuluta niin paljoa kuin summa olisi (200-250 euroa/lapsi). Mies on sitä mieltä, että haluan kyniä hänet niinkuin olen tehnyt koko avioliittovuosiemme aikanakin...eli olen huono ihminen kun haluan turvata lapsilleni mahdollisimman hyvän elämän eronkin jälkeen...
Eli kuinka minun tulisin nyt toimia etten menetä lapsiani (mies uhkailee ottavansa lapset, jos en suostu 120 euron elatusmaksuihin).Soskuun olemme menossa parin viikon päästä ja koko touhu pelottaa jo etukäteen...
Aviero on laitettu vireille kutakuinkin yhteisymmärryksessä...miehellä on ulkopuolinen suhde toiseen naiseen ja haluaa näin katsella, että onko se ruoho vihreämpää aidan takana...?
Itse olisin halunnut vielä jotenkin selvitellä asioita, mutta mies ei eli ero on laitettu vireille.
Meillä on oma asunto, johon minun olisi tarkoitus jäädä asumaan harkinta-ajaksi ja sen jälkeen mahdollisesti lunastaisin asunnon itselleni, jos talon hinnasta päästään yhteiymmärrykseen.
Lapsia meillä on kaksi, jotka jäisivät minulle asumaan ja kävisivät isällään joka toinen viikonloppu. Isä kieltäytyy maksamasta tulojensa mukaista elatusmaksua vedoten siihen, että lapset eivät kuluta niin paljoa kuin summa olisi (200-250 euroa/lapsi). Mies on sitä mieltä, että haluan kyniä hänet niinkuin olen tehnyt koko avioliittovuosiemme aikanakin...eli olen huono ihminen kun haluan turvata lapsilleni mahdollisimman hyvän elämän eronkin jälkeen...
Eli kuinka minun tulisin nyt toimia etten menetä lapsiani (mies uhkailee ottavansa lapset, jos en suostu 120 euron elatusmaksuihin).Soskuun olemme menossa parin viikon päästä ja koko touhu pelottaa jo etukäteen...
Vastaukset 101
Vanhimmat
No jos ajattelet lapsiesi parasta, niin mieti myös sitä vaihtoehtoa että sinä lähtisit talosta, miehesi olisi lastesi huoltaja ja antaisit miehesi lunastaa talon itselleen kohtuu hintaan.... Ja paljonko sinulle silloin jäisi vaikka minimi elarien jälkeen rahaa/kk?
Ota oma elämäsi omiin käsiisi, niin taloudelliseti kuin henkisestikin ja irtaudu ajatuksesta että ex-miehesi olis velvollinen enää sua elättämään...
Kaikella hyvällä.
Minunkin mieheni laittoi aikoinaan ensimmäiseen elatusmaksuun siis minun nimeni, kyselin sitten että koskas mahtaa tulla se lasten elatusmaksu....?
hahahha....miehet on tyhmiä, ja yksinkertaisia.
Eikö kyse ole tasapuolisesti osallistumisesta lasten elatukseen?
Aika hulppeat saa lasten menot olla jotta tuollaisia summia saa kulumaan, heh...
Ikävä kyllä, suurin osa ex-vaimoista/ lasten äideistä käyttää sumeilematta hyväkseen tuota mainitsemaasi tekosyytä.
Monikaan ei ole valmis käytännössä toteamaan esim. kuittien muodossa, paljonko rahaa niihin lapsiin sitten todellisuudessa menee.
Näitä loisia on vieläkin ihan liikaa, jotka lastensa varjolla petaa itselleen sitä parempaa toimeentuloa.
Myös naisten tulee lapsia tehdessä huomioida omat valmiutensa vanhemmaksi, eikä laske lapsia tulonlähteenä, niin kuin tältäkin palstalta saa usein lukea.
Minä saan sen 130 euroa/kk elaria kaupungilta, ja sillä on munkin tultava toimeen.
Jos tingin, tingin omista menoistani ja juniori saa harrastaa, vaatteita tarpeen mukaan ja ruokaa pöytään. Ihmetyttää tämä naisten vinkuminen, antakaa lapsenne isälleen jos ei rahkeet kestä ottaa vastuuta jälkikasvustanne. Uskon että moni mies/isä ottaisi tämän vastuun kannettavakseen hyvinkin mielellään...
mieheni ottaa vastuun lapsista. Hän säästää kaikki rahat ja laittaa ne, jos yleensä laittaa, niin itseensä ja lapset ovat ilman.
Olen itse laittanut aina kaikki rahani lapsiini ja mieheni vain itseensä ja säästänyt. Miksi tämä muuttuisi, jos annan lapseni hänelle? Lapseni joutuisivat olemaan ilman harrastuksia, jotka maksaisivat sekä jopa ilman viikkorahoja, joilla ostavat mopon bensat ym.
samaa mieltä olen kanssasi. ja entäs sitten kun uusi mies/nainen tulee taloon, elatusmaksut vaan jatkuu vaikka elättävän vanhemman talous kohenee.
lapsellista tekstiä. Jos jäät useamman lapsen yksinhuoltajaksi niin onhan siinä nyt herranen aika paljon muitakin kuluja kun ruoka, vaatteet, harrastukset, parturit yms. Esim. jos verrataan, että nainen asuisi yksin tai kolmen lapsen kanssa niin asunto pitää olla paljon isompi. Mahdollisesti myös oma auto tarvitaan juuri lasten vuoksi. Silloin puhutaan aika isoista summista ja jos etävanhempi ei ole valmis osallistumaan siihen, että lasten elinolot olisivat kohtuullisen hyvät, olisi kannattanut harkita aikoinaan tekeekö niitä lapsia.
Säälittävää, jos halu kostaa entiselle puolisolle on niin suuri, että samalla haluaa tehdä hallaa omalle jälkikasvulleen.
elatusvelvollisuus on vanhemmalla ei uudella kumppanilla!
Keskituloinen äiti, hyvätuloinen isä. Asunnot ja autot, lasten harrastukset ja lomamatkat on sen mukaiset, että perheessä toinen elättäjä saa reippaasti rahaa.
Käytännössä parempituloiselta menee enemmän rahaa perheen ja tarpeiden pyörittämiseen kuin keskituloiselta. Tilanne olisi toinen, jos menot olisivat sen mukaiset että kumpikin kustantaa puolet. Menot olisivat pienemmät ja elämäntapa vaatimattomampi. Mutta kun herra maksaa, kelpaa se emännällekin.
Ero. Keskituloinen ei halua elää yhtään sen vähemmällä tai vaatimattomammin. Ei ymmärrä että erotilanteessa aletaan elää kumpikin tulojensa mukaan. Ei kelpaa entiselle rouvalle. Halua edelleen saman kuin ennenkin, vedoten "lasten tarpeeseen". 200-250 on aika helvetin paljon elatusmaksua yhdestä lapsesta. Puhumattakaan jos kahdesta maksaa 400-500! Kuitenkin parempituloisena etäisä joutuu ostamaan lapselle kaikkein kalleimmat tarvikkeet. Etäisä myös maksaa elatusavun ulkpuolelle jätettyjä menoja, kuten lapsen puhelinkulut ja harrastuksiakin. Sitä entinen rouva ei ymmärrä. Kun ei hyväksy, että hänen on eronneena tyydyttävä itse elämään oman tulotasonsa mukaan.
Kieroja eukkoja sellaset. Susan Kurosia. Metsästetään hyvätulinen mies ja sitten vedätetään siltä kaikki.
Parasta aloittajan kommentissa oli kun "mies haluaa katsella oisko ruoho aidan takana vihreämpää".. ja vielä aloittaja haluaisi pysyä naimisissa sellaisen miehen kanssa. Säälittävä Kuroska.
kun olet erostasi sekaisin. Kirjoittelet kaikille palstoille samaa stooriasi ja mollaat naisia. Pelkäät, että exäsi asuu uuden miehen kanssa uutta taloa ja sinun eltusmaksuillasi lainoja makselevat. Sinä reppana kun haluisit maksaa sen 130€ max.
Nyt on saatu jo juttusi tuhat kertaa lukea. Kaikenhuippu, että sotket kuroset ja eropalstat! Säälittävä tapaus.
Aika hyvin puettu sanoiksi se miten käytännössä tilanteet menee, ja eikö tuo kirjoittaja saisi olla huolissaan siitä ettei maksa muiden ihmisten menoja...
"Voi mies parkaa, kun olet erostasi sekaisin"
Aika naurettava kommentti, joka kertoo paljon kirjoittajastaan.
Sisällään kaiken tämän, minkä kirjoitit!
"Kuitenkin parempituloisena etäisä joutuu ostamaan lapselle kaikkein kalleimmat tarvikkeet. Etäisä myös maksaa elatusavun ulkopuolelle jätettyjä menoja, kuten lapsen puhelinkulut ja harrastuksiakin"
Saathan maksaa ja sitten valittaa, jos haluat!
kanssasi..lähinnä tuo MinäMinä kommentoija on nolannut itsensä näillä palstoilla 'faktoillaan'.
Siis elatusmaksut ovat lasten elatukseen ja uuden kumppanin ilmaantumisella ei ole elatusmaksujen kanssa mitään tekemistä. Uudella kumppanilla/puolisolla ei ole mitään velvollisuutta elättää muiden ihmisten lapsia eikä kustantaa heidän menojaan. Se on vain ja ainoastaa näiden lasten omien vanhempien tehtävä.
Eipä tietenkään, mutta ex-puolisolla/ lapsen vanhemmalla ei ole myöskään tämän uuden kumppanin eikä ex-puolison elatusvelvollisuutta, eihän?
Sen uuden talouden todelliset menot lapsen osalta tosin muuttuu, jonka tulisi vaikuttaa alentavasti elatusmaksuun.
Myöskään tämän uuden perheen talolainat ei pitäisi langeta etävanhemman maksettavaksi miltään osin.
Juuri sen vuoksi näissä asioissa tulisi olla avoin, todeta oikeasti paljonko lapseen menee, ja se summa sitten yhdessä vanhempien huolehtia.
Nykyisellä käytännöllä etävanhemmalla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen todelliseen ja tarpeelliseen lapsen tarvitsemaan elatukseen.
Tämä on se suurin epäkohta joka kaipaa asiallista keskustelua.
Miten ne lapsen menot muuttuu, jos äidin/isän uusi kumppani muuttaa huusholliin? Miten etävanhempi osallistuu uuden kumppanin elatukseen, kun se ei ole aikaisemminkaan osallistunut muuhun kuin oman lapsensa elatukseen? Siis ex-puolisollehan ei elatusta makseta, kuten on monesti todettu.
En ole tietoinen, että lainanlyhennyksiin ts. pääoman lisäykseen määrättäisiin elatusmaksua maksettavaksi.
Asiallista keskustelua vaatisi myös se, millä lailla elatusmaksu joustaa muissa muuttuvissa elämäntilanteissa; kun lapset kasvaa teini-ikään ja menot muuttuu ihan eri luokkaan, kun erohetkellä terve lapsi muuttuu sairastelevaksi, kun lähihuoltaja sairastuu, joutuu työttömäksi, kun se uusi puoliso lähtee pois siitä huushollista...jne kaikkea sitä mitä elämä tuo tullessaan niin lähi- kuin etävanhemmallekin. Ja entä sitten sen elatusvelvollisen etävanhemman muuttunut elämäntilanne. Pitäisikö elatusmaksuja silloin korottaa, kun etävanhempi löytää uuden työssäkäyvän ja mahdollisesti jopa omaisuutta omistavan puolison ja muuttaa samaan huusholliin tämän kanssa. Eikös heidänkin yhteinen tulotaso silloin ole kohonnut?
En maksa, vaan saan 370 euroa kahdesta yhteishuollossa olevasta lapsesta. Miehen kanssa ollaan sovussakin. Meillä asiat on hyvin kun pääsin eroon katkerista "neuvonantajista" jotka itse riistävät ex-miehiltään tuhkatkin uunista. Kummallista miten ennen niin mukavista ihmisistä paljastuu kostonhaluisia ja lapsia ajatellen jopa julmia haahkoja. Avioerot eivät riko ainoastaan perheitä, ne voivat rikkoa myös ystävyyssuhteita. Toisaalta on hyvä nähdä todellinen totuus edes joskus.
jutuissas ei ole päätä eikä häntää ;)
"Pelkäät, että exäsi asuu uuden miehen kanssa uutta taloa ja sinun eltusmaksuillasi lainoja makselevat. Sinä reppana kun haluisit maksaa sen 130€ max."
ja sitten:
"Saathan maksaa ja sitten valittaa, jos haluat!"
siiis onko tuon mieheksi kuvittelemasi kirjoittajan vaimolla .. EX vaimolla oikeus pyytää elatusapua enemmän kuin 130 vai eikö ole... kun jälkimmäisessä kommentissasi pidät miestä tyhmänä koska suostuu maksamaan :D
oliko sinusta niiiin ihanaa elää miehen kanssa joka ei hoitanut taloa eikä lapsia niin kuin olisit halunnut mutta oli niiiin ihanaa maksella yhteisiä lainoja... mies löysi nuoremman, kauniimman, joka muutti teidän lemmenpesäänne emännäksi ja nyt he makselevat yhteisiä lainoja kun sinä katkeroidut niin maailman pätevimpänä yksinhuoltajaäitinä... kun et anna lastesi tavat isää, kostoksi erosta ;)
Kieli ku ei kaikil böijaa!
vielä auto kustantaa ex-puolisolle, hah hah
"Miten ne lapsen menot muuttuu, jos äidin/isän uusi kumppani muuttaa huusholliin? "
Lapseen kohdistuvat todelliset menot ei juurikaan muutu, mutta talouden menot jakautuu toisin, jolloin lähivanhemman kyky huolehtia jälkikasvustaan paranee. Kuluthan käytännössä puolittuu entisestä.
"Miten etävanhempi osallistuu uuden kumppanin elatukseen, kun se ei ole aikaisemminkaan osallistunut muuhun kuin oman lapsensa elatukseen?"
"Siis ex-puolisollehan ei elatusta makseta, kuten on monesti todettu. "
"En ole tietoinen, että lainanlyhennyksiin ts. pääoman lisäykseen määrättäisiin elatusmaksua maksettavaksi."
Kaikkiin kohtiin totean että suoranaisesti ei, mutta välillisesti kyllä.
Jos on todettavissa ettei lapsen elatukseen laitetut rahat mene siihen lapseen, niin mihin ne sitten menee?
Miksi talon rakentamisen jälkeen piti oikein uuden siipan kanssa käydä lastenvalvojalta pyytämässä korotusta elatusmaksuihin, siis jotka olivat jo 5-vuotiaasta tytöstä joka ei harrasta edes mitään 220 eur/kk, heh...
Väitätkö todella ettei näitä esimerkkejä verenimijöistä, loisista ja omanedun tavoittelijoista riittäisi vaikka kuinka paljon?
Vai oliko tuossakin lapsen etu kyseessä, ja pasanmarjat.
"Asiallista keskustelua vaatisi myös se, millä lailla elatusmaksu joustaa muissa muuttuvissa elämäntilanteissa; kun lapset kasvaa teini-ikään ja menot muuttuu ihan eri luokkaan, "
Juuri näin, eli avoin peli kuittien muodossa, luottamuksen puuttuessa, tietty perusosa ja siihen lisäksi molemmat vanhemmat osallistuu lapsensa menoihin tasavertaisesti.
"Ja entä sitten sen elatusvelvollisen etävanhemman muuttunut elämäntilanne. Pitäisikö elatusmaksuja silloin korottaa, kun etävanhempi löytää uuden työssäkäyvän ja mahdollisesti jopa omaisuutta omistavan puolison ja muuttaa samaan huusholliin tämän kanssa. Eikös heidänkin yhteinen tulotaso silloin ole kohonnut? "
Ei taas vaikuta käytännössä niihin lapsen kuluihin, esim asumisesta. Tuossa tapauksessa uusi kumppani joutisi osallistumaan lapsen elatukseen, ja taas välillisesti. Lapsen kotihan on lähivanhemman luona joka tuon eron määrittelee.
Kannattaakin ehdottaa että tuo lähivenhemmuus siirrettäisiin toiselle niin halutessaan ja maksut alkaisivat pyöriä toisin päin.... Näin teki myös esimerkki etävanhempi isä, mutta se ei tullut kuuloonkaan. Ei ole kuulemma varaa..
Lapsilisät pois, saatavat muuttuisivat maksettaviksi jne jne. Ei kai asiasta ainakaan tämän tapauksen kohdalla tarvitse enempää selittää, näkeehän tuon jokainen mistä on kysymys.
hämärtyä ja oot juuttunut tähän 130 - 220 €/kk akselille, kun esittelet lapsen elatusmaksua ex-puolison verenimennäksi. Ootko ajatellut, että elatusmaksut määritellään erossa ja niitä on aika vaikea muuttaa suuntaan taikka toiseen, kuitenkin se 5-vuotias on eräänä päivänä 15 vuotias ja kulut on hiukan toiset.
Mitä sinä luulet, että sellaisilla satasilla nykyään nuorelle juuri paljon mitään ylimäääräistä saa. Mutta mikäs siinä, kun suurin huolesi on exän oletettu elämä palmupuun juurella yltäkylläsiyydessä sinun elatusmaksuillasi eikä suinkaan omien lastesi taloudellinen hyvinvointi. Taitaa olla mielessäsi ennemmin se exän kontrollointi kuittiruletin muodossa, kuin mikään itse peräänkuuluttamasi ylevä tarkoitus.
Verottajakin on jo päässyt kuittirumbasta eroon, joten koita sinäkin säätää ajatuksesi uudestaan.
"Ootko ajatellut, että elatusmaksut määritellään erossa ja niitä on aika vaikea muuttaa suuntaan taikka toiseen, kuitenkin se 5-vuotias on eräänä päivänä 15 vuotias ja kulut on hiukan toiset."
Kysehän on nimenomaan siitä että jos lapsen vaatetuksessa, harrastuksissa jne jne nämä niihin tarkoitetut varat eivät näy.
"Taitaa olla mielessäsi ennemmin se exän kontrollointi kuittiruletin muodossa, kuin mikään itse peräänkuuluttamasi ylevä tarkoitus."
Kovin heppoisilla eväillä asiaan tartuit. Tuohan on juuri se tapa miten mies saadaan vaiennettua kun asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä. Mua nuo tuollaiset kommentit lähinnä hymyilyttää...
En ole väittänytkään että kaikkien elatusmaksut järjestelmällisesti menisivät ohi lapselta, totean vain että liian usein.
Juuri sen vuoksi asian todentaminen olisi tärkeää oikeudenmukaisuuden vuoksi.
Vai mikä siinä on vaikeaa? Miten lapseen menevien kulujen todentaminen kontrolloisi lähivanhempaa? Kerro ihmeessä...
Ja yhtälailla se etävanhempi voisi ostaa niitä vaatteita ja harrastusvälineitä ja niistä menot todentaa jolloin ne vähennettäisiin sieltä kuukausittaisista maksuista, eikös.
Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan millainen käsitys sulla on oikeudenmukaisuudesta, velvollisuudesta ja oikeudesta vanhempien ja lasten suhteen.
näkeehän tuon jokainen mistä on kysymys.
"Kivi hiertää kengässä",kun exällä onkin uusi mies. Koeta jo päästä irti ex-vaimostasi ja hänen tekemisistään.
Vie asia käräjille, jos koet maksavasi liikaa. Kyllä, ne siellä oikoo jos et lastenvalvojalla ole osannut puoliasi pitää!
Samalla voit ajaa lapsesi etua, kun koet ettei hän saa vaatteita, harrastuksia ja riittävää hoitoa- ja huolenpitoa!
Tosin sielläkään ei velvoiteta exääsi "kuittirulettiin" kanssasi. Maailma ei pyörikkään ympärilläsi, kuten sinä haluaisit.
Hymyilyttää nuo kovin kevyet tulkinnat ja vielä kevyemmät kommentit, mutta yhteenkään varsinaiseen asiaa koskevaan kysymykseen ei vaan edes kevyitäkään vastauksia tule, miksi?
Miten lapsen todellisten menojen todentaminen kontrolloi lähivanhemman menoja?
Onko epäoikeudenmukaista että etävanhempi osallistuu suoraan menoihin ja niihin käytetyt varat vähennettäisiin elatusmaksuista?
Millainen vaikutus tälläisellä käytännöllä olisi lapsen ja etävanhemman suhteeseen?
(Yhteiset shoppailureissut, etän konkreettinen osallistuminen lapsensa elämään)
Ja tärkein, millä perusteella yhteisen lapsen menoista ja niihin käytettävistä varoista saa päättää vain toinen vanhemmista?
Edelleen, kyse ei ole mun ex-vaimosta. Mä hoidan kyllä oman lapseni ihan itse. 130/kk elareilla.
Ja ihan hyvin menee, joistain asioista on minun täytynyt luopua, mutta sitähän vanhemmuus on.
Enpä mä mielelläni kenenkään muiden rahoilla reissaiskaan tai ravaisi ravintoloissa, talon ostosta puhumattakaan....
Jokainen tyylillään, mutta asiasta keskustelu näyttää kovin vaikeaa.
tuleeko vanhemmat keskenään niin hyvin toimeen, että yhetishuoltajuus toimii? Jos, tulee ei mikään estä sopimasta keskenään millaista käytäntöä hyvänsä.
Yleisesti voi todeta, että suurinosa eronneista vanhemmista ei ole niin hyvissä väleissä, että kykenee sopimaan asioista. Jos niin olisi, ei käräjäoikeudetkaan pullistelisi huolto- ja elatusriidoista. Vanhemmat saa toteuttaa millaista systeemiä haluavat, jos se molemmille sopii.
Turhaa yksipuolisesti naisia syyllistät. Tiedän tapauksia jossa äiti on suostunut muuttamaan lähivanhemmasta - etävanhemmaksi ja maksanut yhtäsuuria elatusmaksuja, kuin mies etävanhempana ollessaan.
Mies osti asunnon ja lapselle ei löytynytkään riittävästi vaatteita, ei harrastus välineitä. Lapsen sairastuessa, ei rahaa löytynytkään lääkäriin ja lääkkeisiin. Kaikki muut kuin lapsen asiat ajoivat ohi lapsen tarpeen ja etävanhempi (nyt se äiti) joutui huolehtimaan jatkuvasti lapsen asioista, ostamaan vaatteita, viemään lääkäriin ym. Taistelu oli jatkuvaa, koska mies ei nähnyt lapsen tarvetta, eikä jaksanut arkea kun uusiosuhde hänellä oli päättynyt. Elatusmaksun hän kuitenkin jaksoi nostaa, joka kuukausi.
Lapsi muutti etävanhemmalle ja äiti joutui hakemaan lähihuoltajuutta, jota mies ei halunnutt. Asia meni käräjäoikeuteen ja mies ei saanut enää, kuin tapaamisoikeuden ja elatusmaksut!
Pitäisikö mielestäsi siinäkin tapauksessa vielä "kuittirules" jatkua ja lähivanhemman kiusaaminen?
Ei elatus- ja huoltajuusasiat aina niin yksinkertaisia ole, eikä aina ole mies se maksaja!
Miten vanhempien välit vaikuttavat lapseen meneviin varoihin?
Epäilen että suurin osa riidoista loppuisi kun kaikki osapuolet tietäisivät että asiat hoituu niin kuin pitääkin.
Ja juuri tuon kulujen todentamattomuuden vuoski sieltä käräjiltä sitä oikeutta ja oikeudenmukaisuutta haetaankin, saataisiin ehkä nekin tapaukset vähenemään.
"Vanhemmat saa toteuttaa millaista systeemiä haluavat, jos se molemmille sopii."
Saavat toki, ja tulisikin sopia. Ja varmasti suurimmissa osissa tapauksista asiat hoidetaankin asianmukaisesti.
Mutta siinä tapauksessa jos on erimielisyyksiä lapseen menevien varojen käytöstä, millä perusteella lähihuoltaja yksin päättää siitä miten yhteisen lapsen toisen maksamat rahat lapsen elatukseen käytetään?
Vaikkapa tuossa sinun mainitsemassasi tapauksessa, oliko siinä lapsen etu kyseessä?
"Turhaa yksipuolisesti naisia syyllistät."
Noh, jos lukisit tekstejä objektiivisemmin ja ilman omantunnontuskia, huomaisit että varsin usein puhun etä ja lähivanhemmista.
Toki esimerkin tapauksessa, niin kuin vielä toistaiseksi suurimmissa osissa tapauksissa muutenkin, se lähivanhempi on nainen, Äiti.
Edelleen viitaten tuohon sun esimerkkitapaukseen, olisi etävanhemmalla tullut olla oikeus huolehtia suoraan lapsen tarpeista, ottaa tositteet ja vähentää ne suoraan elatusmaksuista, näin olisi se lapsen paras varmasti toteutunut jo aikaisemmin.
Kyse ei ole siis sukupuolesta, eikä naisien syyllistämisestä, vaan asioiden ajattelemisesta olemassa olevien tosiasioiden pohjalta.
Mikä kirosana kuitista on tullut? Kuitithan säilytetään muutenkin, ainakin vähänkään arvokkaammista ostoksista. Jollain tapaa paistaa läpi se ettei vaan tahtoa löydy asioiden oikeaksi toteamiseen, saattaisihan sieltä paljastua se ylimääräinen 100 euroa joka ei koskaan sitä lasta tavoita... Niinkö?
Miten sä koet kuitin ottamisen kiusaamisena tai kontrolloimisena, sillä nehän todentaisivat ainoastaan lapsen menot, ei sen lähivanhemman?
"Ei elatus- ja huoltajuusasiat aina niin yksinkertaisia ole, eikä aina ole mies se maksaja!"
Ei ole yksinkertaisia, tiedän hyvin sen kyllä.
Ja aina ja joka tapauksessa sen tekee vielä vaikeammaksi epäoikeudenmuus.
Mutta eikö niitä voisi yrittää ainakin yksinkertaistaa? Jaetaan vastuuta ja oikeuksia, hoidetaan yhdessä tasapuolisesti se yhteinen lapsi, eihän sen yksinkertaisempaa vaihtoehtoa voi olla.
Tosin tuo perustuu rehellisyyteen ja korkeaan moraaliin, joka saattaa joissain tapauksissa tehdä siitä mahdottoman yhtälön. Ahneus ja itsekyys kun niin paljon voimakkaampia viettejä näinä päivinä. Ja jälleen kerran, ilman sukupuolijaottelua.
Odottelinkin että koska tulee viittauksia sovinismiin, heh, se korttihan on vielä hihassa, mustasukkaisuus kun on jo pöytään heitetty.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että kun oikein paine nousee, niin auttaako toi huutomerkki oikeasti?
"Miten vanhempien välit vaikuttavat lapseen meneviin varoihin?"
Lapseen kuluu 400-500€/kk riippuen lapsen tarpeesta. Millä systeemillä mahdollistat sen vanhemmilla, jotka eivät kykene olemaan missään tekemisissä keskenään?
Yksinkertaisesti se ei ole mahdollista. Mikä mielestäsi olisi se taho, joka selvittäisi onko lapsen tarvitsemat hankinnat etc. hoidettu sopimuksen mukaan? Vanhemman sana - vanhempaa vastaan.
Lisäksi, kun vanhemmat ovat eronneet, tulisiko niiden keskenään tapella hamaan - maailman loppuun, kun sopiminen ei onnistu? Olisitko sinä se "valtakunnansovittelija" vanhempien erimielisyyksissä?
"Noh, jos lukisit tekstejä objektiivisemmin ja ilman omantunnontuskia"
Jospa sinä lukisit, minulla kun ei ole omaa lasta niin ei ole elatuksesta johtuvia omantunnontuskiakaan.
"Edelleen viitaten tuohon sun esimerkkitapaukseen, olisi etävanhemmalla tullut olla oikeus huolehtia suoraan lapsen tarpeista, ottaa tositteet ja vähentää ne suoraan elatusmaksuista"
Mistä elatusmaksuista, ei mies mitään hänelle maksanut?
"Miten sä koet kuitin ottamisen kiusaamisena tai kontrolloimisena"
Sattumoisin suurinosa asiakkaistani joutuu juuri elatusmaksujen takia kiristyksen, kiusaamisen ja uhkailujen kohteeksi ja osa on kokenut perheväkivaltaa. Pitäisikö "turpaan saannin" uhalla mennä kuitteja pläräämään?
Ehkä sinunkin paineesi ajoittain nousisi jos tapaisit laajemmin lähi-, ja etävanhempia ja heidän ristiriitojaan. Kieltämättä yksipuoliset kannanotot elatus-, ja huoltajuusasioista saa "niskavillani" pystyyn.
Viimeiseen kysymykseesi, hetkellisesti, kyllä!
Tulisi ihan ensimmäiseksi asenteelliset sosiaalityöntekijät irtisanoa, päivittää uusien tietotaitoa ja alkaa ajattelemaan asioita ilman mies-nainen vastakkain ajattelua.
Mulle sanot että mä vouhkaan, heh, mutta nuo sun kirjoitukset huutomerkkeineen lienee osoittaa kenellä ne kierrokset nousee, ja kuka on asenteellinen.
Säälin oikeasti ihmisiä jotka joutuvat kauttasi/ kanssasi asioista sopimaan.
Lapsettoomuuteesi en kommentoi.
Objektiivisuutesi on peittynyt jonkun käsittämättömän mies vihan alle, ja sumentaa jo luetun ymärtämisesikin.
Sanoin että eikö tuossa SINUN esimerkki tapauksessa olisi ollut lapsen etu että ETÄVANHEMPI ( ÄITI ) olisi suoraan maksanut lapsen menoja kun elatusmaksut ei muuten lasta tavoittanut.
Vastasit että " Mistä elatusmaksuista, ei mies mitään hänelle maksanut?"
Heh, eli yksinkertainen asia sun asenteellisessa päässäsi kääntyi pälaelleen.
"Mikä mielestäsi olisi se taho, joka selvittäisi onko lapsen tarvitsemat hankinnat etc. hoidettu sopimuksen mukaan? Vanhemman sana - vanhempaa vastaan."
Edelleen se taho olisi viimekädessä lastenvalvoja, mielummin asenteeltaan päivitetty 2000-luvulle.
Ensisijaisesti lapsen vanhemmat, tottakai.
Ja tuossa lauseessahan toteat itsekkin että on mahdoton todeta asioiden hoituneen jos vaan otetaan sana sanaa vastaan.
Siksi yksinkertainen "kuitit talteen menoista" systeemi lopettaisi turhat riidat, jotka johtuvat nimenomaan seikoista joissa koetaan että tilanne koetaan epäoikeudenmukaiseksi, puolin tai toisin. Ja erityisesti tilanteisiin jossa lapsen elatukseen tarkoitetut varat ei lasta koskaan tavoita.
"Lisäksi, kun vanhemmat ovat eronneet, tulisiko niiden keskenään tapella hamaan - maailman loppuun, kun sopiminen ei onnistu? Olisitko sinä se "valtakunnansovittelija" vanhempien erimielisyyksissä?"
Ei tarvitsisi tapella kun asiat todettaisiin faktojen pohjalta. Ja kyllä se sovittelu lapsen toimeentuloa koskevissa asioissa edelleen kuuluu sosiaalitoimelle, tosin noin se hoituisi paljon helpommin.
"Sattumoisin suurinosa asiakkaistani joutuu juuri elatusmaksujen takia kiristyksen, kiusaamisen ja uhkailujen kohteeksi ja osa on kokenut perheväkivaltaa. Pitäisikö "turpaan saannin" uhalla mennä kuitteja pläräämään?"
Tuota... olisko nyt ihan noinkaan.
Ymmärrän hyvin että epäoikeudenmukaisuus synnyttää vihaa. Se kuuluu ihmisen luontoon.
Väkivalta ei ole oikeutettua, enkä sitä puolustele, mutta jossain vaiheessa kun keinot on loppu ja tantta-armeija painaa päälle vieden tuhkatkin pesästä muka lapsen edun nimissä, (vaikka olisi tiedossa etttä lapselle sitä rahaa ei koskaan mene) mennään molemmissa päissä äärmmäisyydestä toiseen. Epäoikeudenmukaisuus synnyttää epäoikeudenmukaisuutta.
Jos asiat hoidetaan asianmukaisesti, todetaan todelliset kulut ja se että ne lapseen myös menee, voidaan mainitsemasi tapaukset vähentää murto-osaan nykyisistä.
En usko että se todellisuudessa tuottaisi ongelmia kuiteilla todeta, laskimella laskea menoja yhteen ja ne sitten yhdessä maksaa.
Ja joustavuutta nykyisen pakottamisen ja yksipuolisen varojen hallitsemisen sijaan.
Annetaan sille etävanhemmallekkin oikeus mahdollisuuteen osallistua lapsensa elämään, ihan konkreettisesti.
"Kieltämättä yksipuoliset kannanotot elatus-, ja huoltajuusasioista saa "niskavillani" pystyyn."
Niinpä.... Olisiko aika katsoa peiliin?
Teet työtä jossa vaikutat oikeiden ihmisten elämään. Tee se työsi oikeudenmukaisesti, ilman asenteita, niin uskon että näissä elatusasioissakin saadaan loppujen lopuksi se tärkein, lapsen etu toteutettua. Sitä varmaan loppujen lopuksi haluavat ne riitelevät vanhemmatkin.
vanhempien ja lasten suhteen. Hmmm, aika isoja asioita syleilet näinkin arkisen aiheen äärellä. Nyt minua vuorostani hymyilyttää :)
Lähtötilannehan on sellainen, että on pariskunta, jolla on yhteisiä lapsi/lapsia, joista he molemmat ovat elatus-, huolenpito- ja kasvatusvelvollisia heti syntymästä hyvinkin parisenkymmentä vuotta. Pariskunta eroaa ja muuttaa kahteen eri osoitteeseen, joista toiseen asettuu myös jälkikasvu. Elatus-, huolenpito- ja kasvatusvastuu jatkuu edelleen molemmilla vanhemmilla. Nyt puheena olevassa tapauksessa olemme keskittyneet vain elatusvelvollisuuteen eli rahaan, jonka oikeamääräinen kuukausittainen summa askarruttaa lapsista erillään asuvaa vanhempaa. Paljonko hänen osuutensa jälkikasvunsa elatuksesta on, että lapset saavat katon päänsä päälle, lämmön huoneisiinsa, valon, käyttösähkön, ravinnon kylmänä ja kuumana, viihde-elektroniikka, lelut, kouluun liittyvät tarvikkeet, huonekalut, kodintekstiilit, puhtauden, asiallisen vaatetuksen kesät talvet, liikuntavälineet, harrastukset, kuljetukset, loma-aikojen virkistysmatkat, elokuvat, teatterit, peleissäkäynnit, napostelut, taskurahat, kirjat, lehdet, levyt, tyttären meikit, kampaajat, pojan parturit, lääkärissäkäynnit, lääkkeet, yhteydenpitoon liittyvät kustannukset, lasten omat juhlat, synttärikutsut...
Ja ei muuta kuin kuitit järjestykseen, aiheuttamisperiaatteen mukaiset jyvitykset kullekin lapselle, luvut kirjanpitoon ja tositteet mappiin. Pitkäaikaisista hankinnoista kuten polkupyöristä, viihde-elektroniikasta ym. teemme jaksotuksen käyttöajalleen ja teemme poistot kuukausittain. Sitten vielä suoritamme asumiseen liittyvien kustannusten jaon neliömetriperiaattein, laskemme lasten käytössä olevat neliöt (siis omat huoneet, osuus yhteisistä asuintiloista sekä varastotiloista) ja saamme asumiskulut lasta kohden. Koska kysymyksessä on omistusasunto, asumiskuluiksi lasketaan verohyödyn jälkeiset korot, yhtiövastike, asunnon kunnossapitoon liittyvät pakolliset remontti- ja huoltokulut,autopaikka. Vesimaksu määräytyy pääluvun mukaan, joten se summa viedään kirjanpitoon per lapsi. Ai niin, myös vanhan autonropposen kulut on otettava mukaan, koska yksin eläessäni tulisin mainiosti toimeen ilman autoa eikä siihen juuri näillä tuloilla olisi varaakaan - vähennän luonnollisesti omat henkilökohtaiset ajoni laskelmalta; sovitaanko verohallinnon määrittelemän työnantajan maksaman verottoman kilometrikorvauksen ylärajan mukaisesti 0,43 €/km, joka on sivumennen sanoen aika yläkantissa koska on laskettu kalliimman auton mukaan, mutta olkoon nyt ettei taas tule sanomista.
Ja nämä kaikki selvitykset, laskelmat ja taloutemme kuitit toimitan sinulle joka kuukauden 5. päivään mennessä edelliseltä kuukaudelta, jotta pääset tutkimaan ja tarkastamaan mihin perheemme rahat ovat menneet, mitä olemme syöneet, juoneet ja kuinka olemme taas eläneet tuhlailevaa elämää. Voit sitten punakynällä yliviivailla niitä lasten menoja, jotka mielestäsi kasvatuksellisista tai muista syistä eivät kuulu maksettavaksesi. Pyydän sitten vanhemmiltani taas rahaa, että pääsemme lasten kanssa seuraavaan tilipäivään. Lapsille en viitsi kitupiikkiydestäsi puhua, ettei heille tule paha mieli etkä syytä panettelusta tai lietsonnasta toista vanhempaa vastaan.
Helppoa kuin heinän teko, vai mitä!
"katon päänsä päälle, lämmön huoneisiinsa, valon, käyttösähkön, ravinnon kylmänä ja kuumana, viihde-elektroniikka, lelut, kouluun liittyvät tarvikkeet, huonekalut, kodintekstiilit, puhtauden, asiallisen vaatetuksen kesät talvet, liikuntavälineet, harrastukset, kuljetukset, loma-aikojen virkistysmatkat, elokuvat, teatterit, peleissäkäynnit, napostelut, taskurahat, kirjat, lehdet, levyt, tyttären meikit, kampaajat, pojan parturit, lääkärissäkäynnit, lääkkeet, yhteydenpitoon liittyvät kustannukset, lasten omat juhlat, synttärikutsut..."
Aikas hulppeat olet menot kehittänyt, ja kun ottaa huomioon kaikkien huontuneen talouden, tulisiko miettiä mihin on oikeasti varaa?
Ettei tarvi omaa kilpeään naapureiden ja lastensa silmissä kiillottaa muiden rahoilla, ei etävanhemman eikä isovanhempien.
Saattaisi tehdä ihan terää lapsillekkin oppia ymmärtämään että jokaisen on elettävä sen mukaan miten on ITSELLÄ rahaa.
"Lapsille en viitsi kitupiikkiydestäsi puhua, ettei heille tule paha mieli etkä syytä panettelusta tai lietsonnasta toista vanhempaa vastaan."
Heh... tuota ei noiden tarnoiden perusteella voi uskoa, vaikka niin olisi toivottaavaa.
Tosin vaihtoehtona voisi olla asiallinen keskustelu lasten kanssa uudesta vallitsevasta tilanteesta jossa perheen kaikki jäsenet joutuvat luopumaan totutusta elintasosta. Lapset kyllä soputuu, mutta joidenkin aikuisten on vaikea ymmärtää kun kukaan ei maksakkaan hänen laskujaan lopunikää, siltä se ainakin näitä kommentteja lukiessa tuntuu.
Oletko siis tuo aikaisemmin kirjoittanut, joka pullisteli sillä ettei ota vastaan elareita etävanhemmalta, vaan kaupunki maksaa tuon 130 €/kk? Siis mikä ihmeen "kaupunki"? Eikös se ole niin, että veronmaksajat eli yhteisestä pussista elätytät omaa lastasi. Mikset hae lapsen toiselta vanhemmalta sitä elatusmaksua?
Ja missä ihmeen peräkylässä asut, kun tuollaisilla summilla lapsen kanssa porskuttelet. Et ainakaan pääkaupunkiseudulla etkä muissakaan suuremmissa kaupungeissa, joissa jo pelkät asumiskultu ovat mitä ovat - töitä tosin löytyy mukavasti.
Ja ettei nyt taas harhauduttaisi luulemaan, että lähihuoltajista SUURIN osa olisi loisia ja verenimijöitä yh-kotiäitejä, todettakoon että se suurin osa on normaalisti päivä- tai vuorotöissä käyviä pieni- tai keskituloisia naisia. Ihmisiä, jotka tekevät työtä, maksavat veroja, huolehtivat lastensa arjesta yksin, maksavat oman osuutensa perheensä menoista ja joille etävanhempi sitten maksaa sen oman osuutensa lastensa päivittäisistä elantokustannuksista. Tämä elatusmaksuhan kuluu osaltaan pääasiassa jokapäiväisiin menoihin ja jos lapsille jotain ekstraa ja isompaa hankitaan, en oikein ymmärrä millä logiikalla se pitäisi elatusmaksusta vähentää. Eikö kahden vanhemman perheessäkin ostella lapsille erikseen isompia hankintoja?
en minä ainakaan näe numeroita tekstissäni. Mutta mitä ehdotat karsittaviksi; ei lämmitetä huoneita, pannaan sähköt poikki, puhelimet mykäksi, nettisopimus irti, tv-lupa katkolle, syödään vain aamupuurot, ei mennä lääkäriin ihottumasta tai kun korvaa särkee ja lapselle kun tulee muita tarpeita tai tekee mieli hyvää, ilmoitetaan että sori.
En tiedä minkälainen vanhempi sinä olet, mutta minä en ainakaan lastani nälässä enkä puutteessa pidä, eikä pidä toinenkaan vanhempi.
Nyt on kuitit, tositteet ja kirjanpidot järjestetty. Lasten menot on todennettu, jyvitetty aiheuttamisperiaatteen mukaisesti ja laskettu yhteen. Tuliko yllätyksenä mihin kaikkeen sitä rahaa lapsiperheessä meneekään, ihan pakollisiin menoihin.
Pitihän se arvata, että mikään ei kelpaa eikä ole kannaltasi "oikeudenmukaista". Koska siitähän on kysymys; sinun oikeudenmukaisuudestasi - ei lasten oikeudenmukaisuudesta. Halustasi kontrolloida entistä perhettäsi. Saat syynätä mitä meillä syötiin viime viikon tiistaina, mihin aikaan kävin kaupassa (kuitista näkyy kloaika), ai tuon merkkisiä vaippoja osti, miksei ostanut halvempia, ai tuota wc-paperia, liian kallista, miksi omenoita miksei pelkkiä lanttuja...Kivaahan se on tietää exän elämästä mahdollisimman paljon ja puuttua kaikkiin asioihin.
On sulla arvomaailma, heh.. Katsoppa sitä sun listaa ja yritä uudelleen priorisoida menot, välttämättömiin ja vähemmän välttämättömiin.
Ja kyllä, lapsellekkin on osattava sanoa että sori, tuohon ei nyt ole varaa.
Nyt en jaksa enää asiasta vääntää, kukin tyylillään, jos utopistiset haaveet jumalattomista elareista antaa jollekkin mielihyvää, olkoon niin.
Ja jos toisen rahoilla omaa etua lasten varjolla haluaa parantaa, itsehän peilistä kuvansa näkee, ei mun sitä tarvi katella, heh..
olet elatus- ja huoltoasioissa aivan "pihalla"!
Ensiksikin olet asenteellinen sosialaalityötä kohtaan ja purat patoutumisia heihin. Olisiko syytä tarkistaa asennettasi, ei lastenvalvoja päätä mistään, vaan vahvistaa vanhempien sopimukset. Joten tarkistappa tietojasi ajantasalle "Edelleen se taho olisi viimekädessä lastenvalvoja" ja edelleen "Ja kyllä se sovittelu lapsen toimeentuloa koskevissa asioissa edelleen kuuluu sosiaalitoimelle"
Ei muuten kuulu! Eikä ole koskaan kuulunutkaan!
Toiseksi en ole sosiaalityöntekijä vaikka joudunkin kohtaamaan asiakkaita ja myös STT-edustajia, jotka taistelevat kaltaistesi kanssa elatusasioista- ja huollosta.
Kolmanneksi huomaan, ettet ymmärrä laista ja säädoksistä mitään. Ei ihmisiä voida pakottaa asioihin ja kaikkissa riitatilanteisiin pitää olla vähintään kärjäoikeuden päätös, kunnes asiat saa eteenpäin.
Mitä tulee lapsettomuuteeni niin totean, että olen sijoittanut ehkäisyyn niin ei tarvitse elatuksesta taistella. Eipä tarvitse vaahdota ja julistaa kuinkapärjää 130€/kk elatusmaksuissa ja purkaa katkeruuttaan muihin.
Lopetan keskustelun tähän, koska kaltaistesi kanssa se menee jankkaamiseksi eikä johda yhtään mihinkään, saati että siitä saisi uusia näkökantoja. Suosittelen perehtynmään asioihin ja lukemaan, muutakin kuin näitä tekstejä suomi24:llä.
eli meidän kaikkien veronmaksajien tuella. Siinäpä se katkeruutesi syy onkin.
Joudut tulemaan toimeen elatustuella ja siksi metelöit niille, joilla molemmat vanhemmat osallistuu elatukseen.
"joka pullisteli sillä ettei ota vastaan elareita etävanhemmalta,"
Ei, ei alkuunkaan. Pullistelin että 130 eur/kk riittää vallan mainiosti normaaliin lapsen elatukseen, mikä näyttäisi olevankin aika keskiverto summa kaikista elatusmaksuista.
"Eikös se ole niin, että veronmaksajat eli yhteisestä pussista elätytät omaa lastasi. Mikset hae lapsen toiselta vanhemmalta sitä elatusmaksua?"
Veroja maksan minäkin, ja tuosta vastaanottamisesta ja hakemisesta, heh, mietippä sitä.
Nuo seikathan ei ole minusta riippuvia tekijöitä. Mä hoidan oman osuuteni, ilman että tarvii itkeä ettei rahat riitä kaikkeen mitä mieli tekisi. Ja asun kyllä ihan suuressa kaupungissa, vuokraa maksan 690/kk ilman asumistukia joita ei tulojeni perusteella myönnetä.
"Ja ettei nyt taas harhauduttaisi luulemaan, että lähihuoltajista SUURIN osa olisi loisia ja verenimijöitä yh-kotiäitejä, todettakoon että se suurin osa on normaalisti päivä- tai vuorotöissä käyviä pieni- tai keskituloisia naisia"
Suurimmasta osasta ei liene olla keskusteltukkaan tai kommentoitu, suurin osa lienee kuitenkin juuri niitä tunnollisia lapsistaan todella huolta pitäviä, jotka tulevat yhtälailla toimeen 130/kk elareilla. Ja he varmaan yhtälailla ihmettelevät tuota itkua ettei raha riitä "Leffoihin, lehtiin, kampaajalle, kielikursseille, virkistyslomille jne".
Realiteetit ja arvomaailmat tuntuu joissain tapauksissa todella kaukaisilta. Jos ihminen on ansiotyössä josta ei rahaa tarpeeksi noihin ITSE tienaa, miksi ihmeessä jonkun muun olisi ne maksettava, ainakaan pakottamalla.
Ja tulisiko ajatella elatusmaksujen suuruutta mietittäessä myös sitä mihin sillä etävanhemmalla jää rahaa kaikkien pakollisten maksujen jälkeen? Olisiko hänellä oikeus nauttia OMASTA, työllä ansaitsemastaan rahasta myös itse.
"Tämä elatusmaksuhan kuluu osaltaan pääasiassa jokapäiväisiin menoihin ja jos lapsille jotain ekstraa ja isompaa hankitaan, en oikein ymmärrä millä logiikalla se pitäisi elatusmaksusta vähentää. Eikö kahden vanhemman perheessäkin ostella lapsille erikseen isompia hankintoja?"
Logiikka on siinä että tuon summan kattaa kaikki menot. Ja logiikka on siinä että jos se lähivanhempi ei osaa/halua käytä rahoja lapseen, niin etävanhemmalla olisi mahdollisuus täyttää nuo perustarpeet suorilla hankinnoilla lapselle.
Ja kun se raha on suoraan lapseen mennyt, eli on pois lähivanhemman kustannuksista, ei luonnollisesti sitä tarvetta tulisi kahta kertaa maksaa.
Voiko joku todella väittää ettei silloin lapsen etu toteutuisi?
Olen varma että jokainen tuntee ainakin yhden ihmisen joka käyttää lapseen suunnattuja varoja omiin tarpeisiinsa. Vai väitättekö että käytätte lapseenne joka kuukausi 450 eur?
Saisinko ystävällisesti pyytää, mistä nuo menot koostuu?
Ja jos ette käytä, väitättekö että laitatte tuosta summasta yli jäävän osan sukanvarteen lastanne varten?
Nyt paskapuheet sikseen, ja käsi sydämelle.
"Eikö kahden vanhemman perheessäkin ostella lapsille erikseen isompia hankintoja?"
No kahden vanhemman taloudessa kuukausittaiset pakolliset menot on n. 500-900 eur pienemmät, joten sillä summalla kyllä jotain "pientä" voi hankkiakkin. Ja uskoisin että päätökset isommista hankinnoista tehdään kuitenkin yhdessä, ei yksipuolisella sanelupolitiikalla jossa toisella ei ole mitään oikeuksia osallistua päätöksentekoon...
Käytän lapseeni kuukaudessa 500€.
Lapseni tarvitsee seutulipun, lukion kirjat, vaatteet, ihon hoitotuotteet (atopia), ratsastustunnit ja välineet, vaatteet ja turvaliivit ratsastamiseen ja saappaat, kuvaamataidon koulun lukukausimaksut ja välineet, jäsenmaksut harrastuksiinsa, lääkärimaksut gynegologi ja ihotautilääkäärille, lääkkeet, silmälasit, piilolinssit, kuukautis-suojat, ruoan, viikkorahan, oman puhelimen, (kännykkä), tietokoneen opiskeluunsa ja opetusohjelmat (lukihäiriön takia) polkupyörän, luistimet, sukset, monot, hiihtoasun, kampaajan, tapaturma- ja henkivakuutus, 2xkk lentolipun (isän tapaamiseen). Haluatko kuitit jos epäilet että exääni rahastan?
Lisäksi olen ostanut hänelle erikoispatjalla olevan sängyn (miksikö? selän takia), cd-soittimen, television, dikiboksin ja aivan omilla rahoillani. Asuminen, oma huone,sähkö, vesi, lämpö jne... tulee jo äidiltä luontaisetuna. Valitettavasti en 130€/kk 130€/kk lastani elättäisi ja lapsilisää ei enää 17-vuotias saa. Käsi sydämellä voin sanoa, että elatusmaksu menee kokonaan lapseeni ja vielä suurempiosa omista tuloistani.
Sitä lapsilisää ei enää tuon ikäiselle makseta?
Ja jos sinä haluat lapsellesi elitistisiä harrastuksia tai taideopintoja, se on ihan ok ja mukava huomata että olet lapseesi valmis uhraamaan noin paljon ja luopumaan vanhempana omista menoistasi, mutta millä perusteilla mielestäsi voit sitä vaatia toiselta vanhemmalta, jos hän kokee ettei niihin ole uudessa tilanteessa varaa?
Kuten todettu, uudessa, eron jälkeisessä tilanteessa elämiseen käytetty raha on usein todella tiukassa. 500-900 euroa jo ihan suorat pakolliset minimimenot.
Uskotko jos sanon, että tuo tarkoittaa sitä että KAIKKIEN on luovuttava jostain itselle tärkeästä, ja jos ei halua luopua niin sitten on vaan tehtävä se puuttuva raha itse, ei sitä voi keneltäkään muulta vaatia.
Tuolla metodilla tämän sinun 17-vuotiaan kullannuppusi tulisi nyt mennä töihin ja hankkia omiin harrastuksiinsa ainakin osa rahoista. Sillähän voisi olla jopa ihan kasvattava vaikutuskin.
Huomaan että muutamalla tänne kirjoittavalla ja juuri noita 250 elareita vaativalla lähivanhemmalla on realiteetit arjesta kadonneet täysin. Jos todella te haluatte lapsellenne näiden muutaman listan mukaisen elämän elokuvineen, lehtineen, kalliine harrastuksineen ja ylenpalttisen paljoine kulutushyödykkeineen niin ottakaa vaikka se toinen työ ja tehkää niin, mutta eihän tuollaisia voi keneltäkään muulta vaatia.
Ja miettikää oikeasti paljonko sille etävanhemmalle sitä rahaa jää omalla työllä omaan elämiseen kun hän maksaa lätkän kausikortit, golf kausimaksut kaikkineen, parturit ja vaatteet stailausta unohtamatta, auton, ison asunnon keskustasta, kanavapaketit, kodin viihdekeskuksen, vakuutukset kotiin ja kulkuneuvoihin, kuntosalit, tekniikanmaailman vuosikerran, moottoripyörän, puhelimet ja tietokoneet kaikkine maksuineen, loma-ajan virkistysmatkat, keilaillat, poikien iltoihin ja se kaikkein tärkein poikamiehelle... Kaikki pienet mukavat yllätykset uudelle tyttöystävälle illallisineen, elokuvineen, viikonloppumatkoineen, hajuvesineen, kukkineen, koruineen... jne
Ei se ihan halpaa ole tämä miehenkään elämä aivan pakollisine menoineen, kuten listasta huomaat. :)
Kuka työnantaja ja mihin työhön ottaa 17-vuotiaan, ilman ammattikoulutusta tai työkokemusta?
Lukio on todella rankkaa ja lukemaan joutuu jos mielii kirjoituksissa pärjätä, joka taas vaikuttaa hänen jatkokulutukseen pääsemiseen ja myöhemmin tulevaan ammattiin.
Harrastukset ovat hänellä olleet 4-vuotiaasta saakka ja niihin on lasta yhdessä lapsen isän kanssa ohjattu. Mielestäni ne ei ole elitistisiä vaan lapsen kasvua ja kehitystä tukevaa, sekä tasapainoa ja kuntoa ylläpitävää, mielihyvää ja virikkeitä antavaa.
Mitä taas tulee elatusmaksuun nehän määrätään molempien vanhempien elatuskyvyn mukaan (lapsen elatuksen tarve oli määritelty)
"Millä perusteilla mielestäsi voit sitä vaatia toiselta vanhemmalta"
Sillä perusteella, että lapsella harrastukset ovat olleet jo ennen eroa ja hänen arkeaan ei muutettu. Isä oli tyttären tarpeista samaa mieltä, ainoastaan erimielisyys oli elatuksen (eurojen) määrästä. Perusteluja häneltä ei löytynyt miksi hänen ei tarvitsisi maksaa enempää, kuin mihin hän suostuisi (150€) ja syyksi oikeudessa ilmoitti asumiskulut eli lainanmaksukulunsa (ostanut itselleen 90m2). Oikeudenpäätös oli, että ensi sijsinen on elatusvelvollisuus ja sen jälkeen omaisuuden kartuttaminen.
Mitä taas tulee tyttäreni ansiomahdollisuuksiin, niin älä pelkää että saa kaiken "syljeksimällä kattoon". Tyttö tienasi babysitterinä, koirienkoulutuksella ja mainoksiajakamalla kielimatkansa, että ei meillä "kullannuppua" sänkyyn ruokita!
Tosiasia on, että tänä päivänä on lapsia ja nuoria tuettava. Ei nykyaikana mennä töihin ja aleta juoksupojasta- etenemään ammattiin. Mikäli omaa lastasi aiot kasvattaa ja tukea siten kuten opetat, niin Lycka till!
Tyttäreni ei syö eikä rahasta poikaystäväänsä, sitä kun ei vielä ole. Kaikki ei aloita vakio seurustelua, kun on mielekkäitä harrastuksia ja koulu vie ison ajan.
Myös malli siirtyy äidiltä - tyttärelle, kun menen syömään ei laskuani maksa exä, eikä seuralaiseni vaan maksan oman laskuni, sillä olen oppinut ettei ilmasta lounasta ole ja saman olen opettanut tyttärellenikin!
Kuten jo mainitsin elät menneissä asenteissa ja ajassa.
"Kuka työnantaja ja mihin työhön ottaa 17-vuotiaan, ilman ammattikoulutusta tai työkokemusta?"
"Mitä taas tulee tyttäreni ansiomahdollisuuksiin, niin älä pelkää että saa kaiken "syljeksimällä kattoon". Tyttö tienasi babysitterinä, koirienkoulutuksella ja mainoksiajakamalla kielimatkansa, että ei meillä "kullannuppua" sänkyyn ruokita!"
Niin.... Kovin on ristiriitaisia nämä sinun sepostuksesi. Nostan hattua tyttärellesi joika kielimatkansa itse työtä tekemällä tienasi.
Miksei jatkanut samaa rataa ja osallistunut kustanuksiin harrastuksistaan jatkossakin?
"Lukio on todella rankkaa ja lukemaan joutuu jos mielii kirjoituksissa pärjätä, joka taas vaikuttaa hänen jatkokulutukseen pääsemiseen ja myöhemmin tulevaan ammattiin."
Niin on, ja niin on elämäkin, kun siitä ensivuonna joutuu ottamaan itse vastuun.
Vaakakuppiin on joskus laitettava asioita ja niitä puntaroitava mihin on aikaa ja mihin on varaa.... Harrastukset kun kirjoitusten aikaan vien molempia. Jostain on vaan osattava tinkiä, ja suhteuttaa olosuhteisiin.
"Mitä taas tulee elatusmaksuun nehän määrätään molempien vanhempien elatuskyvyn mukaan (lapsen elatuksen tarve oli määritelty)"
Kyllä, juuri näin. Mutta kyse onkin siitä mitä se ELATUKSEN tarve on?
"Sillä perusteella, että lapsella harrastukset ovat olleet jo ennen eroa ja hänen arkeaan ei muutettu."
Millä oikeustajulla muuttuneessa tilanteessa jossa kaikkien arki muuttuu, yksi perheenjäsenistä on sen suhteen suojattu?
Mistä sä olet eron jälkeen joutunut luopumaan?
Mistä miehesi?
Eikö se arjen muuttumattomuus ainakin vanhempien osalta tulisi olla myös suhteutettuna siihen omaan, itsensä ansaitsemaan tasoon?
Karrkoitu esimerkki, että siivooja elää niinkuin siivojan palkalla eletään, ja yritysjohtaja omalla elintasollaan? Kaikki kunnia arvokasta työtä tekeville siivoojille.
Ja jos johtaja ei halua/ katso tarpeelliseksi syystä tai toisesta jälkikasvulleen tuota elintasoa suoda, vaan huolehtii ainoastaan perustasosta, tulisi lähivanhemman katse kääntää taas peiliin. Miksi ihmeessä sellaisen ihmisen kanssa on lapsia tehnyt? Olisiko kannattanut sijoittaa ehkäisyyn, kuten täällä on neuvottu...
"Perusteluja häneltä ei löytynyt miksi hänen ei tarvitsisi maksaa enempää, kuin mihin hän suostuisi (150€) ja syyksi oikeudessa ilmoitti asumiskulut eli lainanmaksukulunsa (ostanut itselleen 90m2). Oikeudenpäätös oli, että ensi sijsinen on elatusvelvollisuus ja sen jälkeen omaisuuden kartuttaminen."
Niin... hänellä ei ollut, tai ei jaksanut sun kanssa vängätä.
Ja miksei tällä miehellä olisi oikeutta ostaa asuntoa, OMILLA RAHOILLAAN?
Ettei vaan ollut sun tahto laittaa miehesi niin tiukille kuin mahdollista, ja osoittaa että edelleen sinä olet se joka asioiden kulusta määrää ja tilannetta hallitsee.
"Oikeudenpäätös oli, että ensi sijsinen on elatusvelvollisuus ja sen jälkeen omaisuuden kartuttaminen."
Omaisuuden kartuttaminen? Asianhan voi myös noin halutessaan sanoa.
Mä sanoisin niitä asumiskustannuksiksi. Vai miten paljon eroa tuon vuoden aikana on asunnon kuukausittaissa lyhennyksissä ja vuokrassa?
Vai oliko asunto liian suuri? Millaisessa asunnossa sinä ja tyttäresi asutte?
Kuinka paljon tyttäresi viettää aikaa isällään? Tulisiko nämä tapaamiset ja yhteiset isän ja tyttären viettämät esim viikonloput toteuttaa sitten yksiössä tai kaksiossa? Meneekö mielestäsi miehelläsi liian hyvin, heh..
Sano nyt vielä että se kurja on ostanut OMILLA rahoillaan jotain muutakin kivaa itselleen ja uudelle kumppanilleen, ja että nyt vielä tämä viimeinen vuosi on elatusmaksuja korotettava. ;)
"Ei nykyaikana mennä töihin ja aleta juoksupojasta- etenemään ammattiin. Mikäli omaa lastasi aiot kasvattaa ja tukea siten kuten opetat, niin Lycka till! "
Kuka niin on väittänytkään? Työn teon voi mieltää myös osa-aikaiseksi, tekijälleen sopivaksi. Ja kyllä, minun lapseni tulee myös tekemään niin, halutessaan jotain.
Jos jotain haluaa, varsinkin 17-vuotiaana, on sen eteen opeteltava tekemään töitä ja jostain mahdollisesti luovuttava. Se on elämää, ja aion todellakin sen lapselleni kertoa, ettei vaan tule yllätyksenä....
Miten muuten tyttäresi harrastusten käy kun hän täyttää 18?
Ihan mielenkiinnosta, paljonko ratsastus ja taideopinnot maksavat kuukausittain? En oikein tunne tuota maailmaa, mutta jääkiekkoon menee pojalla kaikkineen tuollainen 400 eur/kk. Eli vuodessa sellanen 5000 eur... Ja ihan noista samoista syistä sen hänelle suon, mutta jos joutuisin työttömäksi, olisi se tietenkin lopetettava kun siihen ei olisi varaa, eikä tuskin kukaan sitä mun puolesta maksaisi...
Mutta uskon että tuossa tapauksessa poikani asian ymmärtäisi.. onhan hän jo kuitenkin 13.
18-vuotiaaksi tulo ei muuta mitään. Edelleen hän asuu kotona ja opiskelee. Ainoa muutos tapahtuu isän elatusvelvollisuudessa mikä päättyy, mutta niin päättyy lentomatkatkin isälle - mikäli isä ei halua niihin osallistua.
Tyttäreni harrastuksissa tai hänen elämisessään ei tapahdu muutosta, koska kustannan hänen opintojensa ajan hänen elämisensä 22-vuotiaaksi ja siitä eteenpäin tuen taloudellisesti hänen opintojaan valmistumiseen saakka.
Ristiriitaiseksi voit nähdä kaikki asiat mitä haluat ja aivan vapaasti nimitellä elitistisiksi harrastuksia ym. elämäämme liittyviä normaali asioita. Mielestäni "kurjuuden maksimoimisellakaan" en ole kohdannut jalostunutta ihmistä, enkä ala jälkeläistäni avioerostani rankaisemaan.
Osasit vain osittain lukea elatustarpeen. Isä oli samaa mieltä elatuksentarpeesta, ainoastaan eri mieltä elatusmaksun suuruudesta.
Sinun oikeustajunnan mukaan jokainen elatusvelvollinen voi ostaa miljoonia maksavan asunnon ja vedota velkojensa lainanlyhennyksiin ja jättää elatusvelvollisuutensa suorittamatta tai maksaa sen mitä huvittaa.
Näin sitä ei oikeudessakaan tulkittu eikä sille löydy lain suojaa.
Sille en taas voi mitään, että joudut elättämään lapsesi 130€/kk, kun lapsen äiti ei kykene elatukseen osallistumaan Pahoittelen, todennäköisesti hän on kuollut, sairastunut tai lähtenyt opiskelemaan. Kitkeryyttäsi selittäisi, että on löytänyt uuden miehen ja elää hänen siivellään.
Oikeutta ei tuo "tasapäistäminen" jos kaikkille märättäisiin elatusmaksuksi 130€/kk. Jokainen perhe on erilainen, erilaisine tulotasoineen ja vanhempineen ja arvoineen.
Heittoosi, "Sano nyt vielä että se kurja on ostanut OMILLA rahoillaan jotain muutakin kivaa itselleen ja uudelle kumppanilleen"
Minua ei mitenkään kiinnosta exäni elämä tai hänen tekemisensä. Sydämestäni toivon, että löytää naisen, joka jaksaa häntä ihailla, palvoa ja huomioida, sekä asettaa miehen tekemiset edelle kaikkea muuta esim. lapsen tarpeita.
Elatusmaksujen korostusta en ole vaatinut ja hyvistystä hän sai myös osituksessa ja omaisuuden jaossa. Tämän tietenkin käännät niin, että onhan hän sen ansainnutkin jne.. Ei ole. Minulla oli omaisuutta ei hänellä, enkä elä siivoojan tulotasolla.
Harrastukset maksaa, mitään ei saa ilmaiseksi. Riippuu onko oma hevonen tai osallistuuko tallitöihin jne.. pelkät tunnit noin 30€/h.
Jokainen käyttää rahansa mihin haluaa ja jos tyttäreni harrastukset maksankin niin vastavuoroisesti hän tekee kotitöitä, omasta halustaan.
Yhtähyvin voisin maksaa kotini siivouksesta tai törsätä matkustamiseen, ravintoloihin tai muuhun vähemmän tärkeään. Minulle sattuu lapseni ja hänen hyvinvointi olemaan se numero yksi.
ns elatustukena maksettava maksu on tarkalleen 129,90e. Käytännössä uudet sovittavat maksut ovat siten 130e/lapsi. Toki voi ennakoida seuraavan indeksikorotuksen ( taitaa tulla kerran/3-5v) ja sopia hieman korkeampi maksu niin ei tarvitse uutta "vääntöä" sitten seuraavassa korotuksessa. Koittakaa sopia asia keskenänne. Elatusapu voi olla "minimi" mutta sen lisäksi voi sopia muista jaettavista kuluista kuten suuremmat hankinnat, harrastukset jne...loma-ajan kustannukset... Minun mielestä isä on miltei aina yhtä hyvä huoltaja kuin äitikin, joten miksi isä ei voisi jäädä asumaan taloon lasten kanssa?
Varsinkin, jos isä on paremmin toimeentuleva.
Lasten edun kannalta on parempi tässä tilanteessa jäädä asumaan äidille, vaikka hän onkin huonompi tuloinen.Äiti on tähänkin asti hoitanut lapset ja muunkin perheen asiat; miehestä ei ole siihen rumpaan ainakaan tällä hetkellä. Enkä ole ottamassa lapsia isältään, vaan ajattelen lasteni etua ja aluksi näin on parempi. Myöhemmin tilannetta voidaan tarkastella toisinkin päin kunhan lapset kasvavat ja hehän voivat antaa silloin myös kantansa...Isä saa tavata lapsiaan niin paljon kuin haluaa, mutta hän ei ole siihen halukas...Uusi ihastus vie hänen aikansa...(en ole asiasta katkera, huvittunut lähinnä...)
höpöjä elatusmaksuista. Ota ensin selvää asioista!
Elatus sovitaan lapsen elatuksen tarpeen ja vanhempien elatuskyvyn mukaan. Mitään käytäntötä vakio maksusta ei ole. Elatustuki on taas eriasia!
Elatusmaksu koostuu lapsen menoista, eli: vaatteista, ruoasta, sähköstä, asunnosta, vedestä, harrastuksista ym. ym. Kun esität miehellesi nämä menot / kk, eiköhän euromäärä tule kohdallasi täyteen. Pidä pintasi!
Siinäpä se, eikö lasten kuluiksi ole laskettu se 130 eur/kk?
Saahan sitä kulumaan vaikka 1000 eur jos haluaa, mutta miksi pitäisi jos ei ole varaa.
Nyt kun noita rahoja lasketaan, unohdetaan se isä. Yhtälailla isällä tulee olla se koti sellainen jossa lapsetkin viihtyy, tarkoitan siis ettei yksiö riitä. Yhtälailla isällä tulee jäädä normaaliin elämiseen rahaa kaikkien pakollisten kulujen jälkeen.
Nyt esitänkin kysymuksen:
Paljonko aikuiselle miehelle tulisi jäädä rahaa /kk pakollisten kulujen jälkeen? Siis harrastuksiin, vaatteisiin, ruokaan, autoon, puhelimeen, nettiin jne jne...
Usein se isän tarvitsema raha unohtuu, ja ahdeudella ei ole mitään rajaa kun itseään yh-äideiksi nimittävät haaskat imee viimeisenkin veripisaran ex-mieheltään ja nimenomaan omaa taloudellista etuaaan ajatellen.
Nämä tälläiset haaskat on vielä useimmiten juuri niitä joita ei paljon ole oma koulutus kiinnostanut, ei kunnon työpaikan hankinta niinikään... Ja juuri nämä samaiset loiset huutavat suurimpaan ääneen tasa-arvon perään, laittamata itse tikkuakaan ristiin sen eteen.
mistä moisen tiedon olet päähäsi saanut?
Ei sitä minimiä ole! Oikeudessa laskettiin lapsen elatuksentarve ja jaettiin vanhempien elatuskyvyn mukaan. Yhdestä lapsesta mieheni maksaa 250€ lisäksi lapsen tarvitsemat,lääkäri-ja hoitokulut.
Eli lapseni elatuksentarve on 500€/kk, johon laskettiin asuminen, ruoka, vaatteet, harrastukset, viikkoraha, kampaaja, vakuutukset, bussilippu ja mahdolliset lääkäri- ja hoitolukulut tarpeen mukaan! Revi siitä ja puhu sitten 130€ elareista!
Taisi osua arkaan paikkaan, vai on elatuksen tarve 500 eur, heh...
Eiköhän tuossa sun tapauksessa ole kysymys juuri sellaisesta klassisesta esimerkistä, jossa haaskalintu on onnistunut kepittämään hyvätuloisen miehen ja tämän kansa tehnyt lapsen sen paremman omanedun kiilto silmissään...
Malli esimerkki eräästä tapauksesta:
Eron jälkeen toimistotyöntekijä ex-vaimo sai irrotettua insinööri mieheltään 280 eur elatusmaksuja/ kk.
Lapseen rahoista ei ainakaan vaatteiden, lelujen, harrastusten yms. muodossa mennyt ainakaan päällepäin katsoen juurikaan rahaa.Tapaamisissa lapsi aina olisi kovasti halunnut kaikkea kivaa, kun ei kuulemma kotoa niitä saanut. Vaatteita, karkkirahaa, polkupyörää jne jne...
Isä joutuu aina selittämään lapselle, että kyseiset hankinnat on äidin ikävä kyllä tehtävä, sillä isä on jo äidille rahaa antanut juuri noita juttuja varten. Äiti taas on sitä mieltä, siis kovaan ääneen ja kaikialla, ettei mies ole pätkääkään kiinnostunut lapsestaan kun ei edes sitä ja tätä voi lapselleen ostaa.
Äidillä oli kuitenkin varaa joka viikonloppuiseen ravintoloissa käynteihin, lastenvahteihin ja taksiin... Kunnes löysi uuden rakkaan ja rakensi tämän kanssa talon, ja sitten tulikin aika korottaa "lapsen elatusmaksuja".
Joten kysymys kuuluu, ketä se ex-mies oikein elättää...
Itse saan 130 eur./kk ja sen on vaan riitettävä, ja tuleehan sitten lapsilisä tietenkin.
Mutta kyllä se mun tehtävä on huolehtia lapseni toimeentulosta, ja tehtävä töitä sen eteen unohtamatta niitä "uhrauksia" omista tarpeista.
Juuri sen vuoksi naurattaa nämä naiset jotka odottavat itsestäänselvyytenä että joku muu tulee ja hoitaa kaikki, itse ei tarvi tinkiä mistään, päinvastoin, sillähän jopa tienaa...
kitkeryytesi paistaa jo kauas. Kirjoitit "itse saan 130€/kk" . Saanen huomauttaa, että jokaisen lapsen tarve määritellään erikseen ja siihen vaikuttaa lapsen harrastukset yms. Pitääkö lasta rankaista erosta? Lisäksi voin kertoa hankkivani yhtä paljon kuin exäni, joten en elätä itseäni miehillä vaan ansioillani.
Pidän myös huolen, että lapseni saa jatkaa samoja harrastuksiaan mitä on harrastanut 4-vuotiaasta saakka.
Kovin yksipuolisesti tunnut asioita käsittelevän ja kateushan vie kalatkin vedestä.
Ihme kun tuomari käräjillä niin pieleen laski, ettei sinun 130€/kk piisannutkaan!
laskettaessa kaavaa 400-lapsilisät. Loppu jaetaan tulojen suhteessa, joten eipäs levitellä potaskaa. Katso oikeuden päätöksiä www.oikeus.fi
elatusvelvollisista, joten sinun tapauksesi voi unohtaa vertailukohtana (joka tuskin edes totta).
(Stakesin tilastoista seuraavat:) Keskimääräinen elatusmaksu 2005 oli 126€, ja n. 70 % elatusvelvollisista maksoi 0-136€. (n. 30€ 100-136) Yli 168€ maksoi 10% elatusvelvollisista.
Stakesin tilastojen mukaan maksut määrää!
älä itse levitä potaskaa! Päätös 2005. Mitään kaavaa ei tuomari käytä vaan laski lapsen elatuksen tarpeen ja vanhempien eltuskyvyn ja yhdestä lapsesta 250€/kk. Ei tarvitse lukea kun jokainen tapaus ratkaistaan erikseen! Mitään 400€ lapsilisät ei ole käytössä.
Noin äkkisiltään laskettuna sinä et osallistu lapsesi elatukseen lainkaan, vaan miehesi hoitaa sen yksin. Ei tuollaisia määriä lapselle määrittele yksikään tuomari.
130 eur/kk riittää meillä vallan mainiosti, sillä katson kuitenkin olevani se pääasiallinen elatusvelvollinen eikä esim. ex-vaimo tai valtio.
Hyvillä mielin voin todeta ettei mun tarvi elää kenenkään siivellä... Varsinkaan ex:n.
lapsesi elää. Murrosikäisen elatustarve on juuri tuota luokkaa ja voit vapaasti väittää perättömiä, olen sen päätöksen oikeudessa saanut.
Matikkasi ei toimi, koska osallistun elatukseen joka kuukausi samalla summalla kuin exänikin ja välillä ei edes se riitä. Lapsen elatukseen lasketaan asuminen, ruoka, terveydenhoito, vakuutukset, bussiliput, koulukirjat, vaatteet, harrastukset ja puhelin, sekä viikkoraha.
Äkkiseltään jos osaat laskea niin 130€/kk ei riitä mainitsemiini kuluihn!
Edelleen totean, että olen keskituloinen, enkä elä yhteiskunnan varoilla.
Huomaan myös ettet todellakaan ole osallistunut lastesi päivittäiseen elämiseen, kun et tiedä edes paljonko heidän eläminen maksaa.
joten pienempää suuta siellä..HelHO:2006:11
VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 28.11.2005
http://www.oikeus.fi/36979.htm
Lapsen elatuksen tarve on 450 euroa kuukaudessa vähennettynä lapsilisällä 100 euroa eli vanhempien elatusvastuuksi jäisi 350 euroa.
Tämä PÄÄSÄÄNTÖISESTI käytössä. Case closed.
kun lyödään faktat pöytään...olet mesonut tästä ennenkin, ja fakta on se, ettei sinun tapauksestasi ole esimerkiksi.
130 lapsilisä 130 on noin 400. Sillä kyllä pärjää...hyvin huomaa kuinka vääristynyt on katsomuksesi, ja realiteetit aivan hukassa.
ytimeen...eli luultavasti osui jauppos...:-)
taasko sinä tuota vedätystäsi mainostat? Kylläpä jaksat...
yleisesti vielä. Olet varmaan itä-suomesta, jossa nuo oikeiden päätökset on enemmänkin vitsi, kuin oikeus.
mikä ihmeen 400? missä ajassa oikein elät? Onko pillerit ottamatta?
tajuta, että jokainen tapaus lasketaan ed. lapsen elatustarpeen mukaan! Voithan katsella päätöksiä, omani on 5.10.2005, enkä usko potaskaa! Mikäli tuomari olisi laskenut noin elatusmaksu ei olisi ollut tarkalleen 255€!
sairaat motiivit lapsen tekoon ja esimerkit. Insinööri ja toimistotyöntekijä!
Täytyy vain todeta, että jotain on pahasti miehen päässä vialla, jos erossa se lapsi muuttu ex-vaimon tulolähteeksi ja aiemmin on ollut isän "kullan-nuppu"
Onneksi, minun exäni huolehtii pojastaan ja maksaa ihan sopimalla elatusmaksut ja ymmärtää, että raha menee pojan hyväksi, ei minun!
Mutta kun ikävä kyllä näin se aivan liian usein menee. Isä, useimmiten, on se maksumies ilman minkäänlaisia oikeuksia varmistaa että ne maksetut rahat todellakin menee lapsen hyväksi.
Tuossa esimerkki tapauksesta elävästä elämästä juuri tuollainen tilanne on päällä.
Oikeudenmukaisinta kaikille olisi jos se lähivanhempi olisi oikeasti "tilivelvollinen" osoittamaan että lapsen elatukseen annetut varat todellakin menisi siihen lapseen, eikä esim. lähivanhemman tai varsinkaan tämän uuden puolison menoihin.
Tuntuu että vielä on ihan liikaa näitä siivestävanhempia, jotka ei halua/kykene kantamaan sitä omaa osuuttaan lapsen elatukseen.
Vai kuuluuko mielestäsi ex-miehen maksaa 1/3 talolainasta?
Eikö järkevintä olisi jos tässäkin tapauksessa insinööri-isä maksaisi äidille esim 120 eur/kk, ja osallistuisi vaate, lelu, harrastus yms. kuluihin, jolloin saisi myös osallistua konkreettisesti lapsensa elatukseen.
Mikä olisikaan sen hienompaa kun saada käydä shoppailemassa oman tyttärensä kanssa...
Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja oikeudesta vanhemmuuteen, ja oikeudesta osallistua lapsensa elatukseen, ei yksisilmäinen päätös antaa lähivanhemman toimia miten haluaa, kysehän on kuitenkin YHTEISESTÄ lapsesta.
Ja varsinkin silloin kun tämä lähivanhempi ajattelee enemmän sitä omaa suuta kuin lapsensa parasta.
PS. KO äiti ei millään halunnut luovuttaa lähivanhemmuutta isälle, vaikka käytännössä asuvat alle 1km toisistaan. Kyse oli kuulemma siitä ettei hänellä olisi siihen varaa....
käytetty summa oikeudessa lapsen elatuksen tarpeesta, ja olet aika säällittävä tapaus noine heittoinesi, voimme kai näin todeta...bye bye :-)
käyttää pitkälti ennakkotapauksia avukseen. Mutta en jaksa sulle selittää, se on turha toivo...lue enemmän, luulet vähemmän.
minä minäminäminäminä tyypille järkeä puhut, sen ainoa tutuus on sen oma totuus...kun sille yrittää faktoin selittää asiat, se taitaa kotona lakaa kirkumaan..:-)
suostua, jos vanhemmat eivät kykene jakamaan kasvatusvastuuta ja sopimaan asioista keskenään.
Tilivelvollisuutta en hyväksy, koska sillä vain kiristetään välejä ja yriteään kontrolloida entisen puolison tekemisiä.
Esimerkki tapauksia riittää molemmin päin, sekä miehistä kuin myös naisista! Mielestäni se on ikävää lapsen kannalta, koska lapsen tulee saada jatkaa elämää molempien vanhempien kanssa.
Mainitsemasi 130€/kk tarkoittaisi myös sitä, että se isä sitten kanssa osallistuu. Minulle on aivan sama maksaako exäni lapsen koulu-, harrastus-, tai vaatemenoja ja vielä iloisempi olen, jos haluaa lähteä lapsen kanssa ostoksille. Itse olen avannut lapselle oman pankkitilin ja molemmat vanhemmat laittaa samansuuruisen summan lapsen tilille.
Tähänkin sopuun pääsyyn piti kuitenkin hakea oikeudenpäätös! Eikö ole kummallista? Miksikö, koska sitten vasta mies ymmärsi, ettei raha tule minulle ja hänellä on elatusvelvollisuus, joka ohittaa hänen omistusasumisen. Hyvä, kuitenkin niin että lopulta järki voitti ja lapsi ei koe olevansa kuluerä ja ettei sinulle jäisi yksipuolinen kuva asiasta, en asu vuokralla!
kannanotto ja perusteltu.
"Tilivelvollisuutta en hyväksy, koska sillä vain kiristetään välejä ja yriteään kontrolloida entisen puolison tekemisiä. "
Etpä tietenkään, silloinhan joutuisita todella osoittamaan että lapsi on se elatuksen kohde.
Nyt voit vapaasti nauttia ja tehdä rahoilla mitä haluat, jolloin ei voi välttyä ajatukselta että tosiasiallinen elatuksen kohde olet sinä, ex-puoliso.
"joka ohittaa hänen omistusasumisen. Hyvä, kuitenkin niin että lopulta järki voitti ja lapsi ei koe olevansa kuluerä ja ettei sinulle jäisi yksipuolinen kuva asiasta, en asu vuokralla! "
Heh.. ohittaa hänen ja mahdollistaa sun omistusasumisen, todella tasapuolista.
Tasapuolisuuteen on näissä asioissa vielä pitkä matka, ja kaiken hintana on kaikkea muuta kuin lapsen etu.
Laita mulle tähän esimerkki, miten laitat lapseesi rahaa kuukausittain.
Huomioi että sähköä, vuokraa, vettä, puhelinta, autoa joutuisit käyttämään ilman lastasikin, joten älä niistä kuluja sälytä jälkikasvullesi, vaan kanna vastuusi vanhempana.
Niin minäkin teen. Ja hienosti tullaan toimeen 130 eur. elarien kanssa....
Vai onko tosiaan niin että isät vain osaa paremmin ja tasapuolisemmin ottaa huomioon myös lapsensa ja lasten tarpeet.
T. Ylpeä, omillaan tomeentuleva iskä. Kokeile sinäkin, fiilis on mahtava kun ei tarvi siivestää.
lukea!
Itse olen avannut lapselle oman pankkitilin ja molemmat vanhemmat laittaa samansuuruisen summan lapsen tilille.
Katsos lapseni elämä jatkuu ja opiskelu ja tuen tarve ei katoa!
Olisiko syytä katkeruuttasi purkaa jo kenties muutoin?
hienoa, että olet samaa mieltä.
päinvastoin. Heitto, joka ei perustu mihinkään.
Tuota, miten sä saat kiihkon noihin mun mielipiteisiin.
Totean vaan ykskantaan että sun kaltaiset naiset elätyttävät itsensä ex-miehillään, ottamatta itse vastuuta siitä omasta toimeentulosta, ja ikävä kyllä liian usein lapsia kolehtihaavina hyväksi käyttäen.
Kuten sanoin, mä saan sen 130 eur/kk lapsilisät, loput maksan MINÄ, sillä lapsia tehdessäni ymmärsin että ne rahat jotka tilipussiini kilahtaa ei ole yksin minun, vaan myös perheen toimeentuloon.
Ja siihen perheeseen joka minulla tällä hetkellä on, myös sen tilini käytän.
Ymmärrän että hiukan kirpaisee ihmistä joka sisimmässään tietää toimivansa väärin kupatessaan ex-puolisoltaan ylisuuria elatusmaksuja, tietäen koko ajan elävänsä itse niillä hiukan leveämmin.
Mä nukun yöni loistavasti tietäen kantavani sen vastuun lapsestani... Joten sitä katkeruuden viittaa on turha mun hartioille sovitella ;)
Nimeä yksi peruste,mikä oikeuttaa sinut yksin päättämään ja kontrolloimaan lapseenne meneviä varoja?
Äläkä sekoita niitä omiisi, niitä voit käyttää miten huolit, tottakai. Mutta nyt puhutaan nimenomaan tuosta joka kuukautisesta 400-600 eurosta jonka yhdessä lapseenne kuukausittain laitatte tämän elatukseen...
Mikä siinä voi olla niin vaikeaa, että kun jotain hankitaan, siitä otetaan kuitti ja kuun lopussa ynnätään paljonko siihen lapseen on oikeasti mennyt, yhdessä.
Ja yhdessä sitten se summa maksetaan.
Simppeli kysymys, vastausta tuskin saadaan koskaan.
juttu. Lapsellani on tili...pitääkö toistaa? älä suotta ole huolissani toimeentulostani, koska hankin enempi kuin exäni. Nimittäin ansiotulojeni lisäksi minulla on pääomatuloja!
En siis syö lapseni enkä exäni kuormasta! Lapseni on jo sen ikäinen, että osaa hoitaa itse vaatteostonsa, hänellä on oma puhelin jne...
Mikä jää häneltä 500€/kk käyttämättä, menee hänen talletustille säästöön. Häntä varten, eikö ole ihmeellistä?
Näytät riitelevän toistenkin elatusmaksuista, kun jokin korpeaa omassa elämässäsi.
olet täysin samaa mieltä kanssani, uso jo :-)
Ihan tuossa vastikään sanoit että teillä on yhtä suuret tulot, ja oikeus vahvisti elareiksi 255 eur.... Eli jätitkö jotain oleellista siellä kertomatta? ;)
Tuossa tapauksessa että rahat menee tilille, kenellä mielestäsi on oikeus ko. tilin käytöstä päättää?
A) Ainoastaan sinulla
B) Ainoastaan isällä
C) Molemmilla lapsen vanhemmista
Katsos, tässä keskustelussa peräänkuulutetaan oikeudenmukaisuutta, vastuun jakamista ja vastuun ottamista. Aina vaakakupisaa on elämän joka osa-alueella nuo samat tekijät: Oikeudet ja velvollisuudet.
Elatusapu asioissa pinttynyt tapa että mies käytännössä yksin hoitaa velvollisuutensa, varsinkin taloudellisella puolella, ei takuu varmasti helpota tasa-arvon edistymistä.
Joten arvon leidit, astukaa askel eteenpäin ja alkakaa kantamaan se oma vastuu JOKA osa-alueella. Se on ainoa tie arvostukseen, kunnioitukseen ja tasa-arvoon.
Siivellä eläen myönnätte olevanne jo lähtökohtaisesti heikompia, vaikka käytännössä näin ei olisikaan. Hatun nosto kaikille niille naisille jotka vastuunsa kokonaisvaltaisesti kantavat, joko olosuhteiden pakosta ja varsinkin oman arvonsa tuntien vapaaehtoisesti, ja kieltäytyvät olemasta kenenkään elättejä.
tätä vouhotusta lapsen elatusmaksun suuruudesta. Miksi lasten pitäisi vielä taloudellisestikin kärsiä vanhempiensa erosta. Aniharvoin lapset ovat eroon syyllisiä. Joku tuollainen 130 euroa menee nykynuorelta humauksessa omiin menoihin isompia jälkiä jättämättä.
Jos perheessä lapset ovat tottuneet tiettyyn elintasoon harrastusten, vaatteiden, lomamatkojen, kielikurssien ym. muodossa, miksi sen pitäisi radikaalisti muuttua eron tultua. Kuinka selität nuorelle, että ero tuli ja nyt pitää joku 130 e/kk riittää sun elatukseen - siis kaikkiin menoihin; osuuteen asumisesta, ruuasta, liikkumisesta, harrastuksista, kouluun liittyvistä menoista, lomanvietosta, lääkärikäynneistä, lääkkeistä, vakuutuksista, vaatteista...jne. Aika tylyä syyttömän näkökulmasta, vai mitä?
Omassa erossani ratkaisumalli meni niin, että teini-ikäinen jäi suurituloisen isän kanssa asumaan - miehen omasta vaatimuksesta, koska on luonteeltaan näissä asioissa reilu ja koki kai jonkinlaista syyllisyyttä aiheuttamastaan tilanteesta. No, tytär ei isänsä uutta naista oikein hyväksy eikä halua lähempää tuttavuutta tämän kanssa ja siksi viihtyy luonani aika paljon, mutta se on toinen tarina. Joka tapauksessa meillä ei ole missään vaiheessa ollut rahasta minkäänlaista kiistaa. Mies ei ota vastaan varsinaista elatusmaksua minulta, vaikka olen koulutustani vastaavassa työssä ja ansaitsen hiukan valtakunnan keskituloista naista enemmän. Maksamme yhteisen lapsemme isommat menot puoliksi ja pyrimme turvaamaan hänelle edes aineellisella puolella mahdollisimman vakaat olot - henkistä myllerrystä ja elämänmuutosta kun on ollut ihan tarpeeksi.
on itse ennakkotapauksen luoja eli sinne menee luvanvaraisesti vain sellaiset caset, jotka mahdollisesti muuttavat entistä linjaa tai luovat uutta.
Eli ero vaikuttaa kaikkiin taloutta heikentävästi, ja lapsi osana tätä perheen muutosta joutuu väkisinkin tottumaan uusiin olosuhteisiin, ja monesti saattaa olla ihan tervettäkin.
Jos nyt ihan maalaisjärjellä lasketan kahden aikuisen yhteiset tulot, ja vähennetään esim asumisen yhdet menot vs yhden aikuisen tulot ja ja kasvaneet menot jo pelkästään asumiseen, pitäisi yhtälön olla aika selviö.
Rahassa ei mitata kenenkään syyllisyyttä, ei varsinkaan lapsen, joten asiasta ei sen enempää tarvi keskustella.
Kyse on edelleen JOKAISEN vanhemman yhtäläinen velvollisuus ja oikeus lapsensa hyvinvoinnista.
Se tarkoittittaa sitä että molempien vanhemman on niitä uhrauksia tehtävä ja jostain luovuttava.
Se että toinen on itselleen nuoruusvuosina lukenut hyvän ja hyväpalkkaisen ammatin, ei tulisi koitua ex-puolison hyväksi. Omien lasten kylläkin.
Avoimuutta todellisiin kuluihin, tasapuolinen ja oikeudenmukainen jako kuluihin ja molemmille vanhemmille yhtäläinen oikeus hallita ja päättää lapseensa kohdistuvista menoista, ei sen kummempaa vouhkaamista ;)
Miksi avoimuus rahankäytöstä lapseen tuottaa niin monelle ongelmia?
mutta tuohon toisen nuorena lukemaan hyvään ammattiin suhtautuisin hiukan varovasti. Mitä tarkoittaa perheessä se, että toinen on aikanaan ennen avioliittoa hankkinut koulutuksen, mutta sitten yhteisen elämän aikana pystynyt luomaan uraa ja hankkimaan hyvätuloisen aseman. Se on usein vaatinut siltä toiselta osapuolelta isompaa jättäytymistä kodin piiriin lasten kanssa. Kahden uratykin perhe-elämällä ei kai voi oikein kehuskella. Miksi tämä hyvin koulutettu muuten aikanaan nai tämän vähän koulutetun? Miksei ottanut vertaistaan sieltä omalta "insinöörikurssilta".
" hankkinut koulutuksen, mutta sitten yhteisen elämän aikana pystynyt luomaan uraa ja hankkimaan hyvätuloisen aseman"
Suomessa ja ilman sukupuolirajoja kaikilla on siihen mahdollisuus, niin halutessaan.
Mutta ikävä kyllä liian usein halutaan jättäytyä toisen elätettäväksi, kun se on niin paljon helpompaa. Teku työkokemuksen hankinta kun kestää paljon kauemmin kuin 9kk... ;)
"Se on usein vaatinut siltä toiselta osapuolelta isompaa jättäytymistä kodin piiriin lasten kanssa."
Noh, niin oli ennen , toisin on nyt. Päivähoidot on Suomessa sitä luokkaa ettei tuota ongelmia sitä järjestää.
"Kahden uratykin perhe-elämällä ei kai voi oikein kehuskella."
No kokemusta ei ole, mutta tälläisiä perheitä on paljonkin, enkä nyt sanoisi että ne ainakaan huonompia on.
"Miksi tämä hyvin koulutettu muuten aikanaan nai tämän vähän koulutetun? Miksei ottanut vertaistaan sieltä omalta "insinöörikurssilta". "
Nyt kysyt väärältä ihmiseltä, pitäisi kysyä ao. henkilöltä itseltään.
Aikuisten, tasavertaisten ihmisten tulisi mun mielestä itse takoa se oma samponsa, eikä käyttää lastaan paremman elintason mahdollistajana. Edelleen peräänkuulutan elatusmaksujen perusteeksi lapseen meneviä todellisia, todettuja kuluja, ja niiden maksamista yhdessä sopivassa suhteessa.
että oman onnensa seppä olis jokainen, jos avioliiton aikana nimenomaan on sovittu perheen sisäisestä työnjaosta - toinen luo uraa, molemmat haluavat lapsia ja toinen jää pääasiassa pitämään huushollia pystyssä.
Jos ihan todella luulet, että pelkällä julkisella päivähoidolla viedään kahden uraihmisen huushollia eteenpäin, niin totean ettet tiedä sellaisesta elämästä juuri mitään. Ymmärtänet varmaan, että eteenpäinmeno työelämässä vaatii myös vapaa-ajan valjastamista työnantajan tarpeisiin; työmatkat, koulutukset, valmius tehdä pitkiä työpäiviä, edustamiset...
Miksi julkisuudessa muuten puhuttaisiin lasten ja nuorten ongelmista, liian aikaisesta itsenäistymisestä ja yksinolosta. Eivät ne kaikki nk. sosiaalitapauksia ole, vaan joukossa on huomattavassa määrin myös uravanhempien jälkikasvua.
Ja sitten vielä ihmetellään, että korkeasti koulutetut, mukavassa uraputkessa olevat naiset eivät tee lapsia. Eivät tietenkään, hehän ovat Oman Onnensä Seppiä - hyvätuloisia, ahkeria, päteviä, meneviä, menestyviä, fiksuja, kielitaitoisia, jopa hyvännäköisiä, joita ei villit hevosetkaan saisi jonkun viisastelevan hepun puuronkeittäjäksi ja lastentekijäksi. Ja kaiken lopuksi vielä eronneena vänkäämään juupas-eipäs jostain elatusmaksusatasesta.
"Jokainen on oman onnensa seppä"
Näin jälkikäteen voin todeta, että miksi et ollut "se oman onnesi seppä" ja sijoittanut murto-osaa ehkäisyyn, niin ei tarvitsisi meluta epäoikeudenmukaisista lasten elatusmaksuista.
Unohtuiko siellä "insinöörikurssilla" ko. valistus?
Takerrun tähän yhteen kohtaan:
etä siis maksaa 130 euroa/kk elatusmaksuja:
"Kuinka selität nuorelle, että ero tuli ja nyt pitää joku 130 e/kk riittää sun elatukseen - siis kaikkiin menoihin; osuuteen asumisesta, ruuasta, liikkumisesta, harrastuksista...."
Eli tässä tulee taas niin ilmiselvästi ilmi, että etävanhemman tulisi maksaa KAIKKI kulut. Tahattomasti ehkä, mutta näin sen tulkitsen. Eikö tähän pitäisi lisätä 130 euroa/kk lähivanhemman elatusvelvollisuus ja noin 100 euroa lapsilisiä?
Jos etä on aikaisemmin ollut se suurituloinen ja saanut perheelle tällaisen elintason, lähivanhemman ollessa pienituloinen, lienevät elatusmaksut automaattisesti suuremmat. Jos taas lähivanhempi on se suurituloinne, jonka ansiota tämä suuri elintaso on, ei liene ongelmaa jatkaa sitä, ei lapsen tule elää vain sillä etän maksamalla.
Voi olla, että minulla on jäänyt tässä keskustelussa joku johta lukematta, ja kirjoitan nyt jotain, josta on jo keskusteltu, sitten pyydän anteeksi.
"jos avioliiton aikana nimenomaan on sovittu perheen sisäisestä työnjaosta"
Nyt taitaa mennä puurot ja vellit sekaisin...
Tapauksia on tottakai niin monta erilaista kuin on eroakin. Tuollaisia tapauksia on enää nykyään aniharvoin. Ja jos on, silloin nimenomaan tulee ottaa huomioon kokonaisuus.
"Jos ihan todella luulet, että pelkällä julkisella päivähoidolla viedään kahden uraihmisen huushollia eteenpäin, niin totean ettet tiedä sellaisesta elämästä juuri mitään."
En luule, tiedän. Ja jälleen kerran, varmasti löytyy esimerkkejä joissa lastenhoito on vaikea, mutta ei mahdoton järjestää.
"Ymmärtänet varmaan, että eteenpäinmeno työelämässä vaatii myös vapaa-ajan valjastamista työnantajan tarpeisiin; työmatkat, koulutukset, valmius tehdä pitkiä työpäiviä, edustamiset... "
Ehkä promillessa kaikista urista. Pääsääntöisesti kuitenkin niitä töitä tehdään toimistoaikaan ja joissain tapauksissa vielä iltaisin kotona. Myönnän että rankkaa on.
Ehkä sen rankkuuden vuoksi jotkut ajattelevat pääsevänsä helpommalla tehdessään lapsen sellaisen ihmisen kanssa joka tekee tuon rankimman osan toimeentulosta hänen puolestaan.
Ja nyt puhutaan prosenteista...
"Miksi julkisuudessa muuten puhuttaisiin lasten ja nuorten ongelmista, liian aikaisesta itsenäistymisestä ja yksinolosta. Eivät ne kaikki nk. sosiaalitapauksia ole, vaan joukossa on huomattavassa määrin myös uravanhempien jälkikasvua."
Ehkä siksi kun nämä kotiäidit viettävät enemmän aikaa tietokoneiden kuin lastensa kanssa, ja itkevät kuinka heillä on asiat huonosti kun kukaan ei heitä elätä, tai elättää mutta ei tarpeeksi hyvin, koskaanhan ei ole hyvää tarpeeksi.
"Ja sitten vielä ihmetellään, että korkeasti koulutetut, mukavassa uraputkessa olevat naiset eivät tee lapsia. Eivät tietenkään, hehän ovat Oman Onnensä Seppiä - hyvätuloisia, ahkeria, päteviä, meneviä, menestyviä, fiksuja, kielitaitoisia, jopa hyvännäköisiä.."
Syitä on monia, mutta uskoisin että suurin syy on näiden ahkerien, tasa-arvoisten ja omanarvontuntoisten naisten moraali. Heidän ei tarvitse niinikään itkeä sossunluukulla eikä elää ex-miestensä rahoilla lasten kustannuksella.
Lapset tehdään silloin kun siihen ollaan valmiita, joka osa-alueella.
Lapsia saa, ja tulee saada tehdä jokaisen, mutta katsomalla peiliin löytää vastauksen mitä lapselleen pystyy tarjoamaan...
"jonkun viisastelevan hepun puuronkeittäjäksi ja lastentekijäksi. Ja kaiken lopuksi vielä eronneena vänkäämään juupas-eipäs jostain elatusmaksusatasesta."
Aikas mututuntumalta heittelet... Ehkä ne liitot on juuri niitä kestäviä. Mikään ei ole sen hienompaa ja kunnioitettavampaa kuin itsenäinen, omillaan tuleva nainen, vaimo ja äiti. Ehkäpä nuo eroprosentitkin on noissa liitoissa huomattavan pieniä...
Jos olet sitä mieltä, niinkuin teksistäsi voi päätellä, että ex-mies on vaimonsa elatuksesta vastuussa tai että nainen on oikeutettu nauttimaan miehensä työn tuloksista ainoastaan lapsen tekemällä niin ole hyvä.Sinulla on siihen oikeus.
Minä olen sitä mieltä että lapsien kustannuksella omaa, parempaa elintasoaan havitteleva ihminen on loinen. Eihän ex-vaimot ole edes mitään sukua...
"Kuten sanoin, mä saan sen 130 eur/kk lapsilisät, loput maksan MINÄ, sillä lapsia tehdessäni ymmärsin että ne rahat jotka tilipussiini kilahtaa ei ole yksin minun, vaan myös perheen toimeentuloon."
Että tällä tavalla...
KVG miten insinööriksi luetaan, heh... "insinöörikurssi"...
:-) Minkä se sille mahtaa, jos ei ole itse päässyt 'insinöörikurssille' :-)...muta hupaisa juttu, hyvin kuitattu!!
mies olisi vastuussa ex-vaimon elatuksesta, vaan omien lastensa elatuksesta. Nyt sinulla itselläsi taitaa olla puurot ja vellit sekaisin. Samoin kuin siinä asiassa, että puhut kotiäideistä. Minä taas puhun suurimmasta osasta perheenäitejä eli työssäkäyvistä naisista. Siis niistä naisista, jotka ovat opiskelleet itsellensä niin ikään hyvän ammatin, mutta perheen sisäisen järjestelyjen perusteella käyvät säännöllisessä päivätyössä ma-pe klo 7 - 17 välillä. Julkinen päivähoito kun vaatii lapset haettavaksi hoidosta tiettyyn kellon lyömään mennessä ja pienten koululaistenkin iltapäivät ja illat on turvattava. Tällainen työ ei anna paljon urakehitysmahdollisuuksia eikä liukumista säännöllisistä työajoissa varsinkin, kun se toinen puolisoista tekee sitä omaa uraa.
Ja mitä tulee puolisoiden keskinäisiin sopimuksiin näistä perheen sisäisistä järjestelyistä, niin eiköhän niitä ainakin järkevien puolisoiden kesken tehdä vielä nykyäänkin. Ainakin olisi syytä.
250€/kk elatus on aivan kohtuus, alle ei kannata sopia mikäli miehellä on elatuskykyä. Itsellä exä ei suostunut sopimaan niin oikeudessa sai 250€ lapsen hoito- ja lääkärikulut. Se siitä itkusta.
Muista heti ositus ja sitä varten harkinta-ajan alkamis päivästä kaikki kuitit talteen, omaisuudesta, veloista, pankkitileistä, lainoista jne...
saa. Sinulla ei ole mitään syytä pelätä miehesi uhkailua. Varaudu lastenvalvojan tapaamiseen ja laske lastesi elatuksentarve. Mikäli et pääse sopimukseen miehesi kanssa siellä, muista ettei lastenvalvoja ole tuomari ja näin ollen ei voi päättää riita-asiaa. Silloin haet asian käräjäoikeuden päätettäväksi. Kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa. Nimittäin siellä tuomari lukee miehelle faktaa, eikä "musta tuntuu" tai sillä, tällä ja tolla laskettiin niin!
Muista myös, että jos miehesi käyttäytyy jo nyt noin ja jäät asumaan yhteiseen asuntoon niin oletteko sopineet vuokran ja tehneet osituksen?
Miehen mieli muuttuu ja mitä ilmeisemmin hän tulee vaatimaan jälkikäteen hyvitystä asumisesta ja voi käydä niin, ettei sopivaa asunnon myyntihintaa löydykkään.
Jaksa ja pidä oma ja lastesi puolta, koska tuossa tilanteessa vain sinä sen teet. Mikäli hyväksyt alamittaiset elatusmaksut niitä on jälkikäteen vaikeampi muuttaa oikeiksi, koska vaaditaan selkeä olosuhteiden muutos!
Zemppiä ja jaksamista, älä usko täällä näiden miesten "hyväveli" puheisiin!
hei, jos teillä on avioero jo vireillä, kehottaisin heti laatimaan osituksen. Osituspäivämäärä on se, jolloin ero on tullut vireille, mutta miehesi voi myöhemmin alkaa kiistellä asunnon hinnasta, sehän voi puolessa vuodessa nousta tuhansilla euroilla, kun taas auton hinta laskee, jos olisi niin, että se jäisi miehellesi. Kerron tämän vain, koska vaikuttaa siltä, että miehesi ei ole ihan sopuisa tapaus. Sillä vaikka osituksen päivä on se määrätty, saatatte joutua asioita ratkomaan hyvinkin kalliin lakimiehen kanssa.
Mene luottavaisin mielin lastenvalvojan luokse, ei sinulla pelättävää ole. Ei pelkkä elatusmaksuihin suostumattomuus ole syynä siihen, että isä saisi lapset. Et tosin sinäkään voi vaatia mitä elatusmaksuja haluat. Miten muuten saitte laskettua 200-250 euroa/lapsi elatusmaksuiksi? Aika paljon... Haluat toki turvata lapsille hyvän elämän, mutta ota huomioon, että yhden aikuisen talous ON heikommalla kuin kahden, jos ei ole tosi suuret tulot. Kyllä teidän varmasti tulee miettiä vähän menojanne, ja 'hyvä elämä' lapsille tulee vähän vähemmälläkin, ei se materia niin tärkeää ole!
Laatikaa myös vaikka tuo osituskirja tuohon lastenvalvojalle menoon mennessä, niin voisi olla todistajana? Laadi myös ehdotuksesi lasten tapaamisista & elatusmaksuista tähän tapaamiseen. Ole kohtuullinen, yritä ajatella objektiivisesti, kuinka paljon ovat lasten kulut. Sillä vain lapsia mies elättää, ja jos lapset viettävät runsaasti aikaa isänsä luona, pienentää se elatusmaksuja.
Osituksen voi siis tehdä ilman, että se johtaisi vielä mihinkään, esim. lainojen ja asunnon omistajuuden siirtoon. Se vain kannattaa hoitaa mitä pikimmin, ettei mene riidaksi.
Saat myös korotettua lapsilisää, sekä mahdollisesti asumistukea, se kannattaa tarkistaa KELAn sivuilta laskurista.
>
Mikäs idea tuossa ... mikä ositus se tuollainen on?
ja...
Osituspäivämäärä mistä puhut tarkoittaa MITÄ osituksessa on mukana ... esim. 1 kpl taloa, 2 kpl autoja, 100 kpl. Nokian osakkeita, 1 kpl. asuntovelkaa ... jne. Jos tuon päivän jälkeen vaikka mies saisi 1 kpl. venettä isältään, se EI ole mukana laskuissa kun ositusta suoritetaan (siis tehdään jako ja maksetaan tasingot).
KUN se ositus sitten suoritetaan, noille kaikille katsotaan, sovitaan tai riidellään päivän arvo ... ei tässä mitään tavatonta ole, ja minusta hyvin loogistakin.
Kertomani osituksen idea on se mikä siinä lukee. Eli se kannattaa tehdä HETI, eikä sitten eron 2. vaiheessa. Ja koskee nyt tätä aloitusta, koska _tuntuu_ että miehestä tulee ongelmia myöhämmin. Mielipiteeni, jos ymmärrät.
Osituspäivämäärästä taas, kun jollain asioilla on tapana menettöä arvioaan, toisilla nousta ajan mittaan, mikä on PÄIVÄN arvo. Minkä päivän? Sitähän tässä sanon, tehkää ositus heti, niin ei tarvitse riidellä vuoden päästä jonkun menneen päivän arvosta.
Kun olet eronnut ja hoitanut asiasi kunnialla, miksi se saa sinut siihen asemaan, että saat viljellä vinoiluja muille vastaajille? Siirry jo seuraavalle palstalle, hanki vaikkapa elämä, jos alkaa täällä kypsyttää muut 'viisaat neuvot, jotka eivät sinua miellytä'.
Me olemme tehneet suullisen osituksen, emme omaisuutta siirtäneen kenenkään nimistä toisen nimiin, ei edes kiinteistön, joka jäi minulle tai siihen kohdistuvan lainan. Ei pitäisi häiritä ketään.
Harkinta-ajan idea on että puolisot harkitsevat sitä hakevatko lopullista avioeroa vai eivätkö hae.
Totta, monet ovat päätöksensä jo tuossa vaiheessa tehneet ... valitettavasti. Sillon tosiaan on selvintä tehdä ositus ja erottelu nopeasti (ellei tule takkiin molemmille esim. asunnon myyntivoittoveron vuoksi)
Ei tarvitse riidellä menneen päivän arvosta, koska päivän arvo ON se mitä omaisuudella on KUN ositus suoritetaan (jaetaan) ja tasingon EUR summa määritetään. Esimerkiksi, osituksessa 1000 kpl. Nokian osakkeita (lukumäärä määrittyy sen erohakemuksen jättämisen mukaan) ... niiden arvo katsotaan VASTA kun ositus suoritetaan vaikka vuosien päästä eron hakemisesta.
Totta, pörssiosake helppo esimerkki ... asunnon arvo vaikeampi. Loppupelissä ainoa keino määrittää sen todellinen markkina-arvo on myydä se.
Totta turiset alun osalta ... lopun suhteen en toteuta ehdotustasi. Tämäkin on hyvä keskustelupalsta, ja huonojen neuvojen tai väärien tietojen oikeiseminen on asia jota en lopeta vaikka kuinka toivoisit.
Ei se minua häiritse ... sinua voi, jos exäsi vuosien päästä keksii vaatia ositusta. Sen, että olette tehneet sen jo suullisesti, voi olla vaikeata sinun osoittaa oikeudessa. Mutta ainahan exänsä vilpittömyyteen ja sanansa pitämiseen voi luottaa *wirn*
miehiä, jotka jaksavat puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti asiatietoa. Kiitos, siitä M36:lle, koska erotilanteessa ei aina muista, tiedä, jaksa huomioida kaikkia ositukseen ja omaisuudenjakoon liittyviä asioita.
Sama on lasten elatus- ja huoltajuusasioissa. Olen säästynyt monelta virheeltä osituksessa : D
Olisipa kaikki yhtä rehtejä ja lojaaleja, eivätkä jakaisi propakandaa.
Täällä on minulle kerrrottu, että osituksen päivämäärä on se, jolloin 1. vaihe astui voimaan. Valitettavasti en ole tajunnut ottaa selvää, että omaisuuden arvo onkin sen päivän mukaan, jolloin ositus varsinaisesti tehdään. Tämä on nyt ihan utta tietoa, enkä voi kun sanoa, että olenpa tyhmä, kun olen täältä neuvoa kysynyt, enkä kääntynyt jonkun oikean asiantuntijan puoleen. Koska M36 alunperin minulle ohjeita antoi osituksesta ja omaisuuden jaosta, olen kiitollinen. Syyttää en voi, että en tajunnut kysyä minkä päivän mukaan arvo lasketaan. Toivoisin vain M36:lta asennetta, ettei tarvitse vinoillen tulla toitottamaan toisen tyhmyyttä, jos ei tiedä kaikkea mitä hän itse tietää. Kyllä hän asiat kertoo miten on, mutta aina ei kovin asiallisesti, jos kysymys on ollut hänen mielestään tyhmä.
En ollut edes tullut ajatelleeksi, että voi syntyä väärinkäsitys osituksen määräytymisen hetkestä (mitä mukana osituksessa) ja jakopäivän (osituksen suorittaminen) kanssa ... tarkennan jatkossa kun asiaa täällä kysytään.
Mutta mutta ... ilman vinoilua ... jos puolisot esim. pistävät yhteisen talonsa myyntiin ... se menee kaupaksi 6 kk päästä 400.000 EUR ... mites siitä saataisiin käypä arvo päivälle kun avioeroa haettiin?
Vastausten tyyliä en aio muuttaa, ja kärkevyyteen usein syynä se, että ap. kysyjän lisäksi vastauksen saattaa lukea joku kuka ottaa opiksi ... ja viestin perille menemiseen usein pieni sarkastisuus auttaa.
Joskus tulee ylilyöntejä ... jos kohdallasi niin käynyt, anteeksi.