Tämän päivän Hesarista taas:
"Pollanin mukaan esimerkiksi nykyään vallalla oleva hiilihydraattien karsastus sai alkunsa Amerikassa 1970-luvun lopulla ja johtuu väärinkäsityksestä. Senaatti huolestui ruokavalioon liittyvien sydänsairausten, syövän ja diabeteksen lisääntymisestä ja perusti erityisen komitean, jonka tarkoituksena oli antaa suositus oikeasta ruokavaliosta. Suositus oli, että lihan ja maitotuotteiden syöntiä pitäisi dramaattisesti vähentää, mutta liha- ja maitoteollisuuden lobbarit saivat muutettua sen muotoon “kannataa valita lautaselle sellaista lihaa ja kalaa, joka vähentää tyydyttyneiden rasvojen saantia.” Viisi vuotta myöhemmin tehdyn tutkimuksen mukaan amerikkalaiset olivat todellakin muuttaneet ruokavaliotaan. Kansa oppi pelkäämään rasvaa ja hamstrasi hiilihydratteja. Syöty kalorimäärä nousi ja ihmiset lihoivat. Ja kävivät sitten hiilihydraattien kimppuun syyttäen niitä kaikesta pahasta. Koko Atkins-hysteriaa ei siis olisi syntynyt, jos annetut ohjeet olisivat olleet alunperin oikeita.
Toki atkinsit, etelärannat, zonet ja muut humputukset varmasti toimivat yksittäisillä ihmisillä. Mutta syy lienee enemmänkin siinä, että dietillä oleva ihminen kiinnittää ruokaansa enemmän huomiota. Terveellisiä ne eivät missään tapauksessa ole."
http://blogit.hs.fi/puolimaraton/kun-kuulen-sanan-rasva-aineenvaihdunta-tartun-kivaariini/
"Pollanin mukaan esimerkiksi nykyään vallalla oleva hiilihydraattien karsastus sai alkunsa Amerikassa 1970-luvun lopulla ja johtuu väärinkäsityksestä. Senaatti huolestui ruokavalioon liittyvien sydänsairausten, syövän ja diabeteksen lisääntymisestä ja perusti erityisen komitean, jonka tarkoituksena oli antaa suositus oikeasta ruokavaliosta. Suositus oli, että lihan ja maitotuotteiden syöntiä pitäisi dramaattisesti vähentää, mutta liha- ja maitoteollisuuden lobbarit saivat muutettua sen muotoon “kannataa valita lautaselle sellaista lihaa ja kalaa, joka vähentää tyydyttyneiden rasvojen saantia.” Viisi vuotta myöhemmin tehdyn tutkimuksen mukaan amerikkalaiset olivat todellakin muuttaneet ruokavaliotaan. Kansa oppi pelkäämään rasvaa ja hamstrasi hiilihydratteja. Syöty kalorimäärä nousi ja ihmiset lihoivat. Ja kävivät sitten hiilihydraattien kimppuun syyttäen niitä kaikesta pahasta. Koko Atkins-hysteriaa ei siis olisi syntynyt, jos annetut ohjeet olisivat olleet alunperin oikeita.
Toki atkinsit, etelärannat, zonet ja muut humputukset varmasti toimivat yksittäisillä ihmisillä. Mutta syy lienee enemmänkin siinä, että dietillä oleva ihminen kiinnittää ruokaansa enemmän huomiota. Terveellisiä ne eivät missään tapauksessa ole."
http://blogit.hs.fi/puolimaraton/kun-kuulen-sanan-rasva-aineenvaihdunta-tartun-kivaariini/
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämän minäkin olen tajunnut jo aikaa sitten.
"Itse olen taipuvainen kannattamaan Michael Pollanin antamia yksinkertaisia neuvoja: Syö ruokaa. Älä liian paljon. Ja enimmäkseen kasveja. Ja ruualla hän tarkoittaa oikeaa ruokaa, jonka kyljessä ei mainosteta minkäänlaisia terveysvaikutuksia tai lisättyjä ravintoaineita. Lisätyt ravintoaineet tarkoittavat, että ruoka on pitkälle jalostettua ja siksi pääsääntöisesti epäterveellistä. Ravintoainelisät, olivatpa ne sitten pillerissä tai pastassa, eivät muutenkaan oikein imeydy elimistöön. Pitäisikin syödä sellaista ruokaa, jonka isoisoäitisikin olisi tunnistanut ruuaksi".
Laitoitpa mielenkiintoisen linkin. Itse olen korostanut, että painonhallinta lähtee ruokailutottumusten muutoksesta, eli "saantipuolen rukkauksesta", jos tuloskuntoon halajaa.
Vähintäänkin yhtä surullinen havainto on sekin, että olivatpa Matti Jääskeläisen korostaman lönkyttelyn vaikutukset rasva-aineenvaihduntaan miten päräyttävät tahansa, liikunnan osuus tässä kapinassa on perin mitätön.
"Asioista yleensä perillä olevat internetin keskustelupalstalähteet kertovat, että kilon painonpudotus vastaa jotakuinkin 7000 kalorin urheilusuoritusta. Jos hyvänä viikkona juoksee 4500 kaloria ja huonona 2500 niin lienee selvää, että saantipuoltakin on rukattava, jos tuloskuntoon halajaa. Etenkin kun traania on neljännes kehosta. Kapinoitavaa siis riittää.
Liikunnalla on ihmiselle hyvin paljon muitakin myönteisiä vaikutuksia kuin mahdollinen painonhallinta. Kauniissa luonnossa liikkuminen voi olla suorastaan euforinen kokemus. Jos liikkuessa ainoa ajatus tai motiivi on, "mitenkähän paljon nyt laihdun", niin silloin ollaan kyllä hakoteillä.
Itse käyn kesäisin silloin tällöin polkupyörällä Saarijärvellä tuttujen luona kahvilla tai lounaalla ja palaan samana päivänä pyörällä takaisin Jyväskylään. Voi tuntua pitkältä matkalta, mutta ei se tottuneelle pyöräilijälle ole temppu eikä mikään. Pyörän selässä istuminen on eräänlaista meditaatiota ja nautintoa, jossa ajan kulumista ei huomaakaan, kunnes on perillä.
Olen tehnyt myös selaisen kokeen, että en koko päivän pyöräilessäni kevyen aamupalan jälkeen nauttinut koko päivänä käytännössä muuta kuin nestettä. Tulos oli, että nälkä ei liikkuessa vaivannut. Ilmeisesti tasainen ja kevyehkö liikunta saa elimistön polttamaan rasvaa, jota kaikissa ihmisissä, myös laihoissa riittää, kuten Kiril edellä aivan oikein totesi.
niiltä ajoilta, kun liikuin jotakuinkin ammatikseni. Oli suorastaan pakotettava itsensä syömään, sillä liikunnan jälkeen ei todella tehnyt mieli muuta kuin juotavaa. Ja kun liikuntarupeamia oli päivässä useita...
On tosiaan hullua miettiä liikkuessaan, että kuinkakohan paljon nyt laihdun. Liikunnan vaikutus painoon kun ei todellakaan rajoitu vain siihen, minkä verran kaloreita itse "suorituksessa" kulutetaan. Jos vaikka kävelee reippaasi tunnin päivässä, vaikuttaa se kehon metabolismiin kiihdyttävästi koko vuorokauden ajan. Toisin sanoen keho käyttää ravintoa tehokkaammin kuin sohvaperunalla, vaikka nautittu energiamäärä olisi sama.
No, tämä on taas niitä jo peruskoulussa opetettuja asioita, joten mitäpä tätä enää sen tarkemmin toistelemaan.
En ole koskaan ajatellut sienien tai marjojen keräämistä painonhallinnan kannalta. Tosin nuo suppilovahverot ja mustikat nyt ei ole missään "kesäpäivä kangasalla" maastossa ja ei voi nauttia kauniista luonnosta, mutta kuitenkin se on harrastus jota harrastan paljon. Kyllä se kuitenkin voimille ottaa liikkua vaikeakulkuisessa maastossa rämpien herkkujen perässä. Nautinto se liikkuminen kuitenkin on kuten kalastuksessakin, kun voi aamuauringossa kulkea rantoja pitkin eikä siinä mitään laihtumista mieti.
Tosin eihän nämä himoliikkujat sienestystä pidä minään liikuntana. Olen tässä saanut kuulla, että minun metsässä liikkumiseni on vain liikettä ja sienimetsällä köpöttelyä, ei liikuntaa. Minusta liikunnasta menee ilo, jos sitä pitää harrastaa trendikkäästi sykemittari kainalossa ja laskea minuutteja kuinka paljon kaloreita sai nyt kulutettua. Mutta kukin tyylillään.
"Jos liikkuessa ainoa ajatus tai motiivi on, "mitenkähän paljon nyt laihdun", niin silloin ollaan kyllä hakoteillä."
Raivostuttavaa kun nykyisin kaikissa kuntopyörissä, soutulaitteissa ja hilavitkuttimissa on se kalorimittari mukana.
Se ei ainakaan edesauta "pelkkää liikunnan iloa". Mutta onneksi vekottimet ovat sentään sen verran kehittyineitä, että itse voi valita mitä tietoja näytetään.
Muistan tänään lähettäneeni hyvinkin viattoman viestin, jossa itse tunnustauduin liikunnan laiminlyöjäksi, koska olin takavuosina aika nettiriippuvainen. Sitten kerroin, miten se tapahtuu salakavalasti, kun kello käy nettisivuja selatessa, eikä jääkään aikaa liikuntaan, ja istuminen koneen ääressä on jatkuvaa. Nyt tässä vaan pähkäilen, mikä siinä oli niin loukkaavaa, että se viesti piti poistaa? Viestiini vastasi Skäribo kertomalla, että hän tekee työtä koneella, joten istuisi muutenkin, mutta että hän asuessaan saarella joutuu kyllä liikkumaan paljon. En ole moneen tuntiin tätä ketjua avannut, ja nyt en meinaa käsittää, miksei nettiriippuvuudesta saa puhua!
Voi olla, siihen on kuitenkin tullut joltain ruma vastaus, vaikka nimenomaan sanoin: jos katsoo olevansa syytön, heittäköön ensimmäisen kiven. Ilmeisesti jostain siunautui sellainen "syytön", joka ei koskaan netissä riipu. Paitsi tänään....
Näinhän se menee, eli jos olet valmis hankkimaan hyvän peruskunnon ja tekemään sen eteen jonkin verran työtä, saat tuhatkertaisesti takaisin. Reippaan yhtäjaksoisen suorituksen jälkeen tuntuu velat saatavilta. Taitaa olla endorfiini joka tuossa koukuttaa liikkumaan säännöllisesti.
Näin vuodenvaihteen aikana alkaa juuri tämä vuodesta toiseen jatkuva itsensä "rääkkääjien" jojottajien sankka joukko miehittämään uimahallit ja kuntosalit. Käydään Tammi-Helmikuu ja vedetään pohjakunnossa rajoille jonka jälkeen paikat kipeänä ihmetellään kun paino ei olekaan laskenut. Koko muu vuosi vietetään kerran viikossa kävelyllä käyden.
Omalla kohdallani olen huomannut, että alle tunnin uinti tai juoksulenkki on hieman "turha" koska tämä piristävä ja kuntoa kohottava vaikutus alkaa vasta tämän ajan jälkeen. On hyvä kikka lisätä esim.joka uimakeikalla pari altaanmittaa ja kunto nousee kuin varkain.
Sienestykset ja marjastukset ynnä metsästyskeikat menevät sitten kaiken liikunnan ohella.
Liikunnan monista myönteisistä asioista yksi eikä vähäisin on stressiä vähentävä vaikutus. Omakohtaisesti olen todennut sen monesti, mutta eräs kerta on jäänyt lähtemättömästi mieleeni ja muistan sen kuin eilisen päivän. Muutama vuosi sitten syyskesällä perjantaina töistä lähtiessäni tunsin itseni tavattoman uupuneeksi. Oloni oli vetämätön ja voimaton. Joku toinen olisi vastaavassa tilanteessa mahdollisesti ottanut pari olutta. Oluen juonti ei yleensäkään kuulu harrastuksiini ja alkoholia muutenkin nautin hyvin hillitysti enkä ainakaan ratko ongelmia sen avulla.
Palataan ko. perjantaihin. Tahdonvoimalla pakotin itseni maastopyörälenkille. Kävin erään urheiluseuran kesämökillä, jonne matkaa on noin tunnin polkumatka suuntaansa. Ihailin maisemia ja poimin sieltä täältä mustikoita poskeeni.
Kun palasin lenkiltä runsaan parin tunnin kuluttua olin kuin UUSI MIES. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan — olin energinen ja hyväntuulinen. Ennen ulkoilulenkkiä vaivannut uupumus oli poispyyhkäisty. Väsymys alun perinkin oli ollut pohjimmiltaan henkistä ja siihen liikunta luonnossa vaikutti tehokkaasti.
"Kansa oppi pelkäämään rasvaa ja hamstrasi hiilihydratteja. Syöty kalorimäärä nousi ja ihmiset lihoivat".
Tiedätkö suuri osa suomalaisista ei edes tiedä mitä tarkoittaa hiilihydraatti ja missä sitä on.
Kun kaikkea on syöty liikaa myös sinä.