Suku on tämän palstan aihe, ja nyt olenkin tullut siihen tulokseen, että naiset näyttävät olevan niitä kaikkein piikikkäimpiä toisiaan kohtaan. Tätä esiintyy suvuissa jos toisissa. Ja tällä palstallakin naiset ovat juuri niitä pisteliäimpiä. Kerron nyt esimerkin. Nainen, joka on kouluttautunut tai muuten sinut itsensä kanssa ja uskaltaa näyttää naisellisuutensa isolla N:LLÄ saa usein kuulla olevansa miehen nielijä tai alistava pirttihirmu. Nainen joka ei alistu perinteisiin roolimalleihin, koetaan usein uhkana. Suvussa on vaikkapa paljon ikänsä kotona olleita kotiäitejä, joiden elämään ei ole mahtunut mitään muuta kuin se koti ja lapset. Juuri nämä naiset arvostelevat tätä perinteisiä roolimalleja rikkovaa naishenkilöä. Tätä naista kadehditaan, hänestä juoruillaan kahvikutsuilla tai puhutaan hänen feministisestä luonteestaan. Puhujat ovat yleensä kotirouvia tai muuten vaan erittäin umpeutunutta sakkia. Usein myös liian kilttejä ja alistuneita marttyyrinaisia. Näille naisille tyypillistä on se, että he paapovat lapsiaan ja ukkoaan sekä tekevät kaiken aina kiltisti ja ahkerasti, kuin heidän arvonsa perustuisikin vain siihen. Omasta suvustani näitä naisia löytyy. Olen itse omalta ajatusmaailmaltani hieman modernimpi, kuten äitinikin on ollut, vaikka on joutunutkin moneen ristituleen suvun tiettyjen naisten kanssa. Katson että naisella on muutakin arvoa kuin perheen emännän ja lastensynnyttäjän rooli. Ja vaikka onkin totta, että tänä päivänä naiset kouluttautuvat keskimäärin enemmän kuin ennen vanhaan; niin jostain syystä niitä naisia löytyy aina(nuoriakin) jotka ovat sitä mieltä että naisen paikka on kotona eikä uraa luomassa. En nyt itse edusta mitään uranaistyyppiä, pikemminkin kaarrun tuollaiselle luovemmalle linjalle, ja se myös tuntuu ärsyttävän eräitä sukulaisia. Pitäisi olla jotenkin valettu samaan muottiin, eikä saisi näyttää todellisia mielipiteitään ja tunteitaan. Kauheaa! Olen saanut tietynlaista syrjintää ja sanallista piikittelyä luonteeni takia. Omalla äidilläni oli myös ongelmia suvun kanssa. En ole havainnut että miehet olisivat aivan noin ilkeitä toisilleen kuin naiset. Vai oletteko te? Nainen on kautta historian ollut toiselle naiselle susi, joten miksei se loppuisi hamaan loppuun saakka. Mutta että tänä päivänäkin 2000-luvun suomessa, elää niin umpimielistä ja vanhanaikaista naissakkia että. Oletteko törmänneet samaan? En vihaa sukulaisiani, olen väleissä ja tapaamme kyllä, mutta näen joidenkin lävitse, että en ole heidän mieleensä. Kertokaa kokemuksianne.
NAISEN PIIKITTELYÄ
Piikki pistää
261944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Se on valitettava totuus, että nainen on naiselle susi. Onko se kateutta, huonoa itsetuntoa, riittämättömyyden tunnetta vai mitä? En tiedä. Se pätee monissa muissakin asioissa, kuin vain tässä mainitsemassasi.
Minun mielestäni jokaisella naisella pitäisi olla oikeus valita oma tiensä; toki parisuhteessa eläessä pitäisi ottaa myös puolison mielipide huomioon, kummankin, miehen ja naisen, mutta ei siihen sukulaisnaisten tarvitse puuttua!
Minun paikkani vaimona on mielestäni kotona eikä uraohjuksena, sen verran perinteinen olen, mutta minusta on silti hienoa, että nykymaailmassa nainen ainakin periaatteessa saa rikkoa sen roolin! Ei ole ainoaa oikeaa tapaa toimia, eikä se varsinkaan ole aina se oma tapa, muidenkin naisten pitäisi tajuta se.
Kannatan tasa-arvoa, mutta en feminismiä/sovinismia tai sukupuoliroolien täydellistä kadottamista. Silti en menisi tuomitsemaan ketään, sillä minä noudatan omassa elämässäni omia mieltymyksiäni ja muut saavat noudattaa omiaan.
Tsemppiä suvun naisten kanssa!
se vaan on niin että joillekin tyhmille ja lahjattomille laumaeläinnaisille ovat uhka (joskus kauniimmat), rohkeat ja älykkäät naiset. Mutta älä anna periksi, niin itselläsi on hyvä olla.
harvoin naiset laumalla kokoonutuvat yhtä onnetonta erilaista morkkaamaan, kyllä sen morkatun luonteessa tai käytöksessä on silloin jotain vikaa. rouvien kahvikutsuja ei järjestetä nykyään (millähän vuosisadalla elelet) ja jos joskus jossain tupperi-illassa tms olen ollutkin, niin ikäpäivänä siellä ei ole ketään kaltaistasi (?) arvosteltu.
esimerkki: tuttavani, kaunis, fiksu, hyvännäköinen yksityisyrittäjä (pitää vaatekauppaa. on varmasti edustavan näköinen), yhden lapsen äiti. aivan ihana luonteeltaan ja käytökseltään. ei koskaan ole alentuva tai mitään "huonommin pukeutuvien" kanssa. ei yritä tuoda itseään julki. paljon ystäviä.
toinen tuttava: myyjä, myös kaunis, hyvännäköinen ja pitää huolta itsestään. myös 1 lapsi. mesoaa suureen ääneen, miten hän tulee paremmin toimen miesten kanssa, koska naiset ovat niin kateellisia hänelle ja pikkumaisia... no ei kai tuommoisen seuraan kukaan nainen yritäkään. miehet lähinnä naureskelevat...
ei nykyään sellaista olekaan kuin naisen perinteinen roolimalli. tervetuloa jo 2000-luvulle. kotiäiti ei ole sama asia kuin rooliinsa alistunut miehen ja lasten paapoja.
harvoin ketään kadehditaan, se, joka niin väittää, mieluusti niin haluaa uskoa ja keksii sen syyksi, kun ei oikein ole tykätty. sääli voisi olla oikeampi sana. useimmiten sitä syytä saa hakea omasta peilistä.
ikäsi? 18?
ja jaksota tekstis. tuommoista kammottava lukea, saattoi jäädä joku johdatus huomaamattakin.
Siis itserakas sekä lapsellinen!!! Aloittaja nääs.
Aloittaja sanoi oman mielipiteensä naisten piikittelystä, ja te kaksi leimaatte aloittajan itserakkaaksi, lapselliseksi ja kirjoitustaidottomaksi. Oletettavasti olette kumpikin naisihmisiä. Eli aloittaja oli periaatteessa oikeassa. Vastauksenne todistavat hänen väitteensä. Eli nainen ei saa mielipiteillään aina 100% kannatusta, kuten ei varmaan mieskään, mutta miestä harvemmin leimataan itserakkaaksi jne..
Ja eräänlaisia kahvikutsuja järjestetään, naiset puivat pienissä ryhmissä erityisesti työryhmän naisten menemisiä ja tulemisia, miksei oman sukunsakin, jos tuntevat toistensa perheet tarpeeksi hyvin, esim. työpaikalla kahvitauolla.
vaikutat... ei minun työpaikassani ainakaan erotyisesti naisia arvostella. ja tuon yhden vastaajan vastauksessa oli perää: ihminen vaikuttaa paljon itse siihen, mitä hänestä puhutaan. on tosiaan olemassa naisia, jotka julistavat, että tulevat vain miesten kanssa toimeen, ei sellaiseen toinen nainen haluakaan tutustua.
"Nainen, joka on kouluttautunut tai muuten sinut itsensä kanssa ja uskaltaa näyttää naisellisuutensa isolla N:LLÄ saa usein kuulla olevansa miehen nielijä tai alistava pirttihirmu" Itse en ole tällaiseen törmännyt, toki sellaista tikkurilan maalikarttaa katsotaan pitkään, joka hepsalehtaa . Nainen joka ei sentin koroissa ja huutaa naisellisena apuun miestä joka asiassa, mutta sitä katsovat miehetkin hitaasti.
"alistu perinteisiin roolimalleihin, koetaan usein uhkana" roolimallit? mitä ne ovat? ei nykypäivän nainen enää tunnusta roolimalleja. uhka? mikä ihmeen uhka voi olla nainen, joka kuvittelee rikkovansa roolirajoja? siis kuvittelee: nykyään naiset nyrkkeilevät, painvat, ovat pappeja, kuten myös miehet ovat valtaamassa naisten aloja.
"... perinteisiä roolimalleja rikkovaa naishenkilöä. Tätä naista kadehditaan, hänestä juoruillaan kahvikutsuilla tai puhutaan hänen feministisestä luonteestaan. Puhujat ovat yleensä kotirouvia tai muuten vaan erittäin umpeutunutta sakkia." taas rikotaan roolimalleja. ei hyvänen aika, ei niitä ole enää olemassa rikottavaksi. tai, tietenkään pettävää, juopottelevaa äitiä ja vaimoa katsotaan karsaasti SE ei kuulu naisen rooliin, mutta ei kuulu miehenkään. puhujat kotirouvia??? ehkä -luvulla oli kotirouvia, nykyään on kotäitejä, kuten myös koti-isiä.
!Näille naisille tyypillistä on se, että he paapovat lapsiaan ja ukkoaan sekä tekevät kaiken aina kiltisti ja ahkerasti, kuin heidän arvonsa perustuisikin vain siihen." voi herraisä mitä stereotypioita! en voi uskoa, että tämä kirjoittaja elää nykypäivän suomessa. tai sitten hän on itse elänyt äitiyden aikansa -60-luvulla ja nyt on keksinyt vapautumisen...
"Olen itse omalta ajatusmaailmaltani hieman modernimpi" en ole löytänyt näistä ajatuksista vielä mitään modernia.
"Katson että naisella on muutakin arvoa kuin perheen emännän ja lastensynnyttäjän rooli." tämmöistä vanhaa hapatusta kuuli 60-70 -luvulla, nyt on sentäs 00-luku jo.
"...jotka ovat sitä mieltä että naisen paikka on kotona eikä uraa luomassa." ehkä jotkut suurperheiden äidit ovat tät mieltä ja hekin ihan käytännön syistä. en usko, että tällä kirjoittajalla on lapsia...
" En nyt itse edusta mitään uranaistyyppiä, pikemminkin kaarrun tuollaiselle luovemmalle linjalle, ja se myös tuntuu ärsyttävän eräitä sukulaisia." mitähän tuo tarkoitti? tuntuu, että kirjoittaja yrittää olla nuori kapinallinen liian vanhana.
"mutta näen joidenkin lävitse, että en ole heidän mieleensä." vainoharhainenkin vielä
täysin samaa mieltä muiden kanssa. kypsymätöntä, tietämätöntä tekstiä.
Höpö. höpö! Avaa silmäsi, kyllä niitä kotirouvia 2000-luvullakin on. Aina on niitä jotka etsivät mieluummin elättäjän kuin elättävät itse itsensä
Kyllä nykyäänkin on todella rajoja rikottavaksi! Luulet, että Suomessakin jo joka kolkassa kaikki naiset ovat moderneja 2000-luvun naisia, mutta näin ei ole. Tiedän myös paljon (keski-ikäisiä) naisia ja nuorempiakin, jotka paapovat lapsiaan, usein jo aikuisia ja kokevat ns. uranaiset kummallisina luonnonoikkuina. Sukuni ihmettelee, miten JO 28-vuotias siskoni ei ole tehnyt lapsia miehensä kanssa, kaikilla hänen samanikäisillä ystävillään on jo 1-3 muksua jaloissa. Samoin minun oletetaan jo pian tekevän, kovasti jo kysellään,olenhan jo 25-vuotias ja ollut pian 2 vuotta naimisissa. hohhoijaa, jos jonkun tulisi avata silmät niin sun. Suomi on täynnä takapajuista kansaa.
tekstisi pahansuopaisuuden perusteella olet juuri se "susi" jollaisia naiset ovat toisilleen sananlaskun mukaan.
jäänyt johonkin murrosikäiseen kapinavaiheeseen ja etsit rajoja mukamas rikottavaksi.... kun ei niitä enää ole, niitä rajoja siis. naiset ihan oikeasti pääsevät nykyään ihan mihin vaan haluavat. ja jos joku muinaisjäänne siitä pahaa tykkää, niin so what?
ja muuten, mäkin kaksvitosena ajattelin aika lailla samoin, ei ollut lapsia, naimisissa kylläkin. suku vaan ei yhtään ihmetellyt minun lapsettomuuttani, koska mielipiteeni olivat tunnetut... no lapsia tuli sitten aikanaan ja kyllä minä niitä paapoin, kuten jokainen NORMAALI äiti tekee ja tottakai lapset ovat yhäkin minulle tärkeintä maailmassa. MUTTA se ei tee minusta aivotonta kotirouvaa.
vaikka 3 rajaa, (kun monikossa niistä rajoista pauhaat), mitä pitäisi rikkoa...
niitä 1 sadasta naisesta onkin, niin mitä sitten? yksi sadasta on varmaan lesbokin, eikä kukaan vaahtoa, että KAIKKI tai suurin osa naisista on lesboja...
En ole missään kummallisessa työpaikassa, eikä muuten miehenikään. Kumman kiinnostuneita ovat kuitenkin olleet ihmisten valinnoista, kun ne eroavat toisten vastaavista tai yleisestä ajattelutavasta, mukamas.
Mieheni vanhassa ja nykyisessä työpaikassa miehet vertailivat toistensa autoja, ja kyselivät kaikenlaista. Kun esim. mieheni hankki uuden, muut seurasivat perässä, ja aina piti toisella olla kalliimpi, paremmin varusteltu auto. Ja loppupeleissä muilla valttina oli "Saksasta hankittu auto", vaikka sen huoltotarpeesta ja mittariluvun todenmukaisuudesta voi olla kahtakin mieltä. Mieheni on silloisen auton jo myynyt, mutta sama meno jatkuu vanhassa ja tässä nykyisessä työpaikassa.
Myös (eräät) naiset suhtautuvat oudosti toisten valintoihin, etenkin jos ne liittyvät lapsentekoon tai lapsettomuuteen. Niin työpaikalla kuin suvunkin piirissä. (Eräät) Naiset ovat oudon uteliaita lapsienhankinnan suhteen. Jos nainen ei aio hankkia lasta, joudut aina selittelemään tätä jollakin tavalla joillekin, ei tietenkään kaikille.
On äitejä, jotka hyväksyvät toisen, jotka eivät kyseenalaista toista. Sitten on niitä toisia Äitejä, jotka tällä viikolla paiskivat ylitöitä "muksunsa takia", jotka eivät ensi viikolla paiski ylitöitä "muksunsa takia". Miksi äidit tuntevat tarvetta selitellä tekojaan, miksi lapsettomat tuntevat tarvetta samaan? Miksi miehet kertoilevat toisilleen autoistaan, miksi toiset joutuvat selittelemään autottomuuttaan? Ryhmäpaineen takia?
Turha on hyökätä noin ikävään sävyyn, olet itse varman aika "kokematon" kun et tiedä miten esim maalla vanhemmat ihmiset (lue sukulaiset) vatvoo oman jälkikasvunsa tai sukunsa asioita. Ja kyllä siellä vielä ihan oikeasti "kahvikutsuja" pidetään. No ehkei ihan oikeasti tuolla nimellä, mutta mielestäni alkuperäisen kirjoittajan teksti oli mitä totisinta totta. Ehkei me kaupunkilaiset ja 70-luvun jäkeen syntyneet olla enää niin kaavoihin kangistuneita ja odoteta kaikilta ns ydinperhettä jne ja kauhistella jos joku on menestyvä ja itsenäinen, mutta kyllä se vaan tuntuu noita vanhempaa väkeä tuolla maalla kovasti kummaksuttavan. Ja tuo kateus - jos luulet ettei sitä ole, niin kovimpa on kokemuksesi vähäise tästä elämästä.
ajattelevat ja töissä käyvät äiditkin kyllä taitaa saada osakseen ilkeilyä.. mutta juup huomannut olen että nainen on susi toiselle:O eikä se katso onko sukua tai muuta sen sellasta!!
Kyllä tuossa tekstissäsi on varmaan perää. Itse ole suvussa ainut ns "aikuinen" (35v) jolla ei ole "perinteistä" perhettä. Minä olen sinkku, en ole koskaan ollut naimisissa enkä aio tehdä lapsia ja kaikki sen varmaan tietävätkin. Kukaan ei siitä ole minulle tullut suoraan sanomaan, koska olen lapsesta asti ollut sen verran "topakka ja napakka", että he tietävät ettei minulle parane tulla esittämään mitään mielipiteitä siitä miten minun kuuluisi toimia elämässäni. Olen kyllä aistinut muutamilta tahoilta jonkinnäköistä piikittelyä ja taivastelua ja olen kuullut toisaalta, että minua on sanottu "edelleenkin niin lapselliseksi", kun en ole perhettä perustanut jne jne... Luulempa, että tämä tätini jonka taholta enite olen aistinut piikittelyä on todellakin vain kateellinen, hän itse asuu jossain hevon kuusessa korvessa maalla miehensä (ollut saman kanssa koko ikänsä)ja kahden lapsensa kanssa. Hän on pätkätöissä, eli välillä ei ole mitään, huushollaa isossa talossa ts siivoaa toisten jälkiä päivästä toiseen. Itsellä ei ole mitään harrastuksia ja mies ja lapset ovat kokoajan menossa omissa jutuissaan - eli hänellä ei siis ole toisinsanoen omaa elämää ollenkaan. Minä taas harrastan vaikka mitä ja minulla on paljon ystäviä ja menoja ja työ ja sitä ja tätä ja tuota...
Olen ottanut viimeiset 5 vuotta jo sen linjan, että en puhu kenellekään, en siskolleni en vanhemmilleni, en kellekään sukulaiselle mitään henkilökohtaisia asioitani. Sitä varten on ihan eri ihmiset.
Aivan kamalaa lukea tuollaista pötköä, jää asiasi sinne jonnekin peittoon.
ei kaikki tartte harrastuksia ja muita rientoja "tunteakseen olevansa elossa". tätisi voi olla koti-ihminen ja tyytyväinen siellä. kukahan nyt on susi kenelle? ja kenestäköhän haistan itsetyytyväisyyttä kun on työ ja harrastuksia ja menoja ja ystäviä... ei kaikki tartte ollenkaan paljoa ollakseen tyytyäväisiä...
Niin tosiaankin, tässäkin se nähdään, nainen on toiselle naiselle susi....
Ja kun tuolla aiemmin jossain teksteissä kovin kärkkäästi kirjoitettiin, ettei nykyään 2000 luvulla ole kateutta, niin minä purskahdin täällä koneen ääressä nauramaan. Minäkin tunnustan - olen ollut jo pitkään kateelinen eräälle tuntemalleni ihmiselle useistakin asioista... mitä sitten... se on ihan luonnollista. Ihan jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä tuntenut kadehtivansa jotain toista, ihan varmasti. Se, että jotkut niinkuin minä, emme anna sen näkyä missään on sitten jo taitolaji.
ei kukaan tuolla kateudesta mitää puhunut, vaan siitä, että mitä ihmetta ne "rajat" voat, joita ei sallita naisen rikkovan. kukaan ei vastannut. hienoa sanahelinää tuommoinen; heitetään joku yleinen kommentti, miten ollaan kateellisia naisellem, joka ei kangistu kaavoihin ja rikkoo rajoja. mihin kaavoihin? mitä rajoja?
eikös me kaikki olla yksilöitä? täällä on ivattu ns. kotiäitejä, jotka elävät lapsilleen ja väitetty, että he olisivat niitä mollaajia,jotka eivät ymmärrä näitä "rajojen rikkojia". Kysyn yhä, mitä rajoja? minulle muutama kotiäiti taas valittaa, että heitä moitaan vanhanaikaisiksi ja saamattomiksi, koska he ovat "vaan kotona."
minua ärsyttää nämä niin mukamas-nykyaiset naiset, jota suureen ääneen kehuvat olevansa erilaisia jne. sitten kun haluaa konreettista tietoa siitä erilaisuudesta, ei mitään irtoakaan. he vain omasta mielestään ovat niin uraauurtavia rajojen rikkojia ja he ajattelevat mielellään, miten muut kahdehtivat heitä. tuskin vaan...
voin kertoa itsestäsi. mielestäni olen ihan normaali 35-vuotias kolmen tytön äiti. töihin olen palannut heti äitiysloman jälkeen. olin nuorempana ns kapinallinen, mutta kovasti on vuodet tasoittaneet. tyttärieni ja omia harrastuksia välillä ihmetellään: kaksi painii ja 1 nyrkkeili, tosin nyt lopettanut. Lisäksi kuulumme kaikki metsästysporukkaan ja 1 harrastaa ampumahiihtoa. itse suoritan painituomarikurssia ja toimin painivalmentajana aloittelijoille. silti en koe, että olisimme jotakin "rajojen rikkojia" tai muutakaan. meidän valintamme on tämä enkä ole kenenkään kuullut meitä haukkuvan sen takia.
Eikö sinulla ole lainkaan shift-näppäintä, vai miksi säästelet isoja kirjaimia? Kamalaa lukea tekstiäsi. Asiasi jää ärsyttävän kirjoitustaitamattomuuden alle.
Siksi toiseksi, minä ainakaan en ole sinulle kateellinen, sillä olen astronauttikoulutuksessa, hoidan silti viisi lastani itse, näistä lapsista kaksi on mikrobiologeja (olen itsekin tutustunut alaan tässä sivussa), yksi tytöistä on merikapteeni sekä bodari ja kaksi muuta ovat astrofyysikkoja niin kuin itsekin. Saas nähdä milloin tipahtaa nobelit.
Ai niin se mies, eihän miehellä mitään enää teekään, perhe on kasassa ilmankin. En tiedä, missä mahtaa vaellella, rajojaanko rikkomassa.
ei vikaa, vähän kiire vain näpytellä...
en väittänytkään kenenkään olevan itselleni kateellinen, sinä et varsinkaan voi olla, et edes tunne minua. mielestäni olemme vain tavallinen perhe, jonka naisilla on vähemmän naisille tyypillisiä harrasteita, mutta mitä sitten? tunne mm miehen, joka tekee ristipistotöitä ja pojan, joka on baletissa. halusin vain tuoda ilmi, että olemme yksilöitä ja naiselle ei todellakaan ole mikään ovi enää kiinni.
enkä ymmärrä näitä naisia, jotka mukamas rikkovat rajoja ym. yksikään ei vielä ole kertonut, mitä rajoja on rikottavaksi. eli tuommoisia joutavia fraaseja tuolla ylempänä on viljelty ja todisteltu, että nainen on toiselle susi. ennemminkin ihminen on toiselle se susi, en todellakaan näe eroa naisissa ja miehissä siinä suhteessa, pikkumaisia ja tärkeileviä löytyy kummastakin sortista.
noilta alkupään skriivaajilta edes yhden rikottavan rajan. No, menipä hiljaiseksi.
eipä tullut yhtään esimerkkiä "rikottavista rajoista". Kummasti palsta hiljeni. Eli vanhaa hapatusta ja sanahelinää...
HAPATUSTA!!! Anteeksi, toistan edellisiä kirjoittajia, mutta en voi uskoa, että 2000-luvun Suomessa, joku ajattelee näin!
Heips!
Mullakin on vastaavanlaisia kokemuksia suvun naistpuolisten käyttäytymisestä. Etenekin mun naispuoliset serkut, joita on 4 kpl ovat koko ajan kyttäämässä mun tekemisiäni. Kun kävin intin, tuli heti arvostelua ja mainintaa, että he menevät myös..yms ja samoin,kun aloitin opinnot kauppakorkeakoulussa, nyt olen raskaana ja laskettu aika on 2 kk:n päässä. Jo nämä serkut ovat tulossa hoitamaan lastamme ja muutenkin sanelemaan tekemisiäni. Mutta minä en päästäkään heitä vauvan lähelle. Onneksi muutamme toiselle paikkakunnalle, jonne ei bussit kulje. Ihmeen kateellista porukkaa, puhutaan jatkuvasti isovanhemmille seläntakana paskaa. Olemme rakentamassa omaa taloa pankin rahoituksella ja nyt he luulevat, että käytän isovanhempien rahoja rakentamiseen. Aika säälittävää sikäli, kun he matkustelevat jatkuvasti ulkomailla opintotuilla. Varmaan mummo maksaa matkat. On se kumma,kun ihmisillä ei ole omaa elämää lainkaan, täytyy turvautua muiden perässä roikkumiseen.