En nyt ole aivan varma, mutta eikö EU ole jossain direktiivissän vaatinut Suomelta "vaihtoehtoisten työmarkkinoiden luomista", eli siis kaikkien jonkinlaisilla korvuksilla elävien pakottamista korvausta vastaan töihin.
Näin parannetaan kilpailukykyä. Luodaan keinotekoisesti totteleva matala-"palkka"-armeija, joilla ei ole mitään oikeuksia, pelkästään velvollisuuksia.
Idea tulee tietysti niin kuin kaikki muukin paska Amerikasta. Sillä se kulkee nimellä "Workfare" (avustus työtä vastaan).
Näin parannetaan kilpailukykyä. Luodaan keinotekoisesti totteleva matala-"palkka"-armeija, joilla ei ole mitään oikeuksia, pelkästään velvollisuuksia.
Idea tulee tietysti niin kuin kaikki muukin paska Amerikasta. Sillä se kulkee nimellä "Workfare" (avustus työtä vastaan).
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://en.wikipedia.org/wiki/Workfare
"Esiin on nousemassa neljänlaiset työmarkkinat: globaalit ja kansalliset työmarkkinat, kolmannen sektorin vaihtoehtoiset työmarkkinat sekä vastikkeellinen yhdyskuntapalvelu."
http://194.100.30.11/tietoyhteiskunta/suomi/st21/sitra1822.htm
Ei ole mikään sattuma, että työmarkkinat muuttuvat. Ensin luodaan keinotekoisesti massatyöttömyys ja sen jälkeen luodaan tietoisesti kolmannen luokan työmarkkinat, siis workfare-markkinat kilpailukyvyn lisäämiseksi.
..se, että noin saadaan kierrettyä minimipalkkalakia. Mitään muuta tarkoitusta ei ole.
Niin, kaikki pitävät vaihtoehtoisia työmarkkinoita hyvänä ratkaisuna työttömyysongelmaan. Työttömiä "kuntoutetaan" ja yhteiskunta saa halpaa työvoimaa. Itse asiassa on kyse tietoisesta halpatyövoimatyömarkkinoiden luomisesta. Tätä tehdään yhteiskunna hyödyn nimessä.
Ammattiliitot seisovat tumput suorina ja nyökyttävät hyväksyvästi päätään.
Kautta aikojen tuloerojen kasvulle on tullut sietokyvyn raja ja valitettavasti hyvin ikävällä tavalla.
Toivottavasti tuloerot eivät kasva kasvamistaan, mutta pahalta näyttää. Ihminenhän ei tunnetusti osaa ottaa oppia historiasta.
Kulutustottumuksiin vaikuttaa tuotteen tai palvelun halpuus, silloin ei esimerkiksi kotimainen tuottaja pärjää. Kuluttajien ja tuottajien ahneus ohjaa rahavirtoja. Kuluttajien osuus tässä asiassa unohdetaan usein.
Suomi on allekirjoittanut Kansainvälisen työjärjestön ILO:n (International Labour Organization) pykälät 26 ja 105 orjatyötä vastaan. Mitä taas Amerikka ei ole tehnyt, ja jossa Reagan laillisti workfearen.
Suomi rikkoo siis Kansainvälisen työjärjestön pykäliä 26 ja 105 omaksuessaan Suomeen laittoman workfearin.
Amerikkahan on aina ollut orjatyömaa. Suomi on mennyt samaan.
Jos valtio sanoo irti yhteiskuntasopimuksen, ei se velvoita meitäkään.
http://64.233.183.104/search?q=cache:mfHBy_kgTUQJ:www.nuorisotutkimusseura.fi/prekaariruoska.pdf Yhteiskuntasopimus orja prekariaatti.org&hl=fi&ct=clnk&cd=3&client=opera
Työkyvyn yhteiskunta
Kuin vastaiskuna häiritseville anomalioille palkkatyöstä on tullut entistä keskeisemmin ihmisten
elämää määrittävä tekijä, jopa eettinen vaatimus. Olemme siirtyneet hyvinvointivaltiosta (welfare)
työkyvyn yhteiskuntaan (workfare). Pienin askelin edennyt kehityskulku on juuri epädramaatti-
suudessaan muuttanut dramaattisesti elämäämme: ihmisten olemassaolo ja oikeus hyvinvointiin on
sidottu työssä suoriutumiseen ja työkyvyn osoittamiseen.
1980-luvullesaakkaelimmehyvinvointivaltionlaajentumisenaikaa.Tänäänhyvinvointialuonneh-
tivat erilaiset leikkaukset ja hätätilaratkaisut. Ilmoilla on pysähtyneisyyden ja lopun alun tunnelma.
Kollektiivistenratkaisujensijastaihmisetsitovattulevaisuuttaanerilaisiinyksityisiinturvajärjestelyihin,
kuten vakuutuksiin ja sijoituksiin. Vallitsee yksityisen riskinkantamisen mentaliteetti. Elämästä on
kannettava yrittäjän vastuu.
Nykyisin kaikki on niin sanotusti kiinni yksilöstä itsestään. Toisin kuin yhteiskuntatieteilijät
mielellään muotoilevat, emme tosin elä niinkään yksilöllistyneessä vaan yksilöllistävässä yhteiskun-
nassa, jossa vastuu yhteiskunnallisista asioista sälytetään yksilön harteille. Vaikka riskit tuotetaan
yhteiskunnallisesti, eikä kukaan kykene kantamaan yksilönä vastuuta monimutkaisen yhteiskunnan
tilanteista, riskien hallintaa yksilöllistetään. Turvasta tehdään hyvää bisnestä. Julkisten tilojen ja hy-
vinvointipalvelujen yksityistäminen tekee yhteiskunnallisista oikeuksista kulutustavaroita.
Mitä enemmän ansaitset, sitä enemmän sinulla on varaa ostaa oikeuksia eläketurvan tai lasten- ja
vanhusten hoidon sekä muun turvan muodossa. Työ tekee vapaaksi, toden totta!
Työkyvynyhteiskuntatarjoaaturvaavainniille,joillaontyöhistoria,jalupaasitämuillevastasitten
kun he ovat osoittaneet oikean asenteensa, halunsa tehdä mitä tahansa työmarkkinoita palvellakseen.
Ihmisiä kannustetaan ottamaan vastaan mitä tahansa työtä millä tahansa palkalla, sillä mikä tahansa
merkintä ansioluettelossa osoittaa parempaa asennetta ja valmiutta työntekoon kuin työhistorian
mustat aukot. Ellei työtä ole, sitä on simuloitava erilaisten harjoittelujen ja kurssittautumisten muo-
dossa. Kuitenkin juuri nämä teeskennellyt työt halveksivat työtä ja pilkkaavat sen tekijää.
Jostain kumman syystä on aina parempi ”mennä töihin” kuin tehdä itselleen ja yhteisölleen mie-
lekkäitä asioita. Näin siitä huolimatta, että suuri osa työstä tuottaa tavaroita ja palveluita, joita ei
tarvitse kukaan muu kuin yrittäjä, jonka pitää saada spekulatiivinen raha liikkumaan, ja mainostoi-
misto, joka ansaitsee rakentamalla ihmisille uusia tarpeita pääoman tarpeista lähtien. Siitä huolimatta,
että jokainen näkee, kuinka yritysten palveleminen syö voimavaroja yksilöllisesti ja yhteisöllisesti
motivoivien asioiden hoitamiselta, yhteiskuntapoliittisesti tärkeintä on palkkatyö. Alamaisuus kenen
tahansa palkollisena on aina kannustetumpi vaihtoehto kuin omatoimisuus.
Työn ihannointia ei tunnu syövän edes se, että uusimmat ”kansantaudit” johtuvat nimenomaan
työstä. Burn out oli 1980-luvun uudissana, jonkinlainen suunnannäyttäjä, joka raivasi tietä yhä
uusille työperäisille, usein psyykkistä laatua oleville sairauksille.
Työkyvyn yhteiskunnassa ihmisten elämästä tulee pelkkää työelämää tai elämää yhteiskunnalli-
sesti suojattomassa tilanteessa. Elämällä alkaa olla arvoa vain työelämänä. Mikä ei tuota arvoa, on
arvotonta.