iskukoukkumietteitä

Moikkaa:))

Stig-serkun kanssa olemme harrastaneet kalastamista iät ja ajat. Minä kaupunkilaiskasvattina ja Stig muuten vaan laiskapuoleisena olimme aina lopettaneet kalastamispuuhat kun jäät olivat peittäneet meren ja järvet. Eihän sitä tietänyt minne mennä pyytämään. Meri on suuri ja uskoa nyt siihen että just "meidän" reiän alla makoilisi kala...

Eräänä iltana ilolientä naukkaillessamme ja maailmaa siinä ohessa parannellessamme, huomasimme potevamme sitä kalakuumetta kumpikin. Kevääseen ja sulaan vedenaikaan oli vielä pitkät ajat, olihan vasta helmikuun loppua.

Mitä eteen?

No, kännikaloinahan me kekkasimme konstit oivat. Hankkisimme muutaman iskukoukun, lainaisimme enon kairaa ja katsoisimme Stigin mökinedustalta kesäiset ottipaikat. Siellähän ne haukimammat varmaan odottivat kevättä. Kutuintoisinahan nekin ovat tunnettuja.

Seksin ympärillähän tämä elämä muutenkin...

Sitten piti miettiä keinot mihin ne koukut kiinnitettäisiin. Kokemusta ei kumpaisellakaan ollut, joten kehitettiin ristit. Eli kaksi laudanpätkää ristinmuotoon naulattuna. Poikkipuu lyhempi, ja siihen pitempään palaan sitten urat että saataisiin sitä luokkisiimaa. Taisteluvaraa piti olla.

Kalalla siis.

Noh, hommattiin ne laudanpätkät ja millinvahvuista kalastajanlankaa. Iskukoukkuja ostettiin tasan viisi, yhteisillä rahavaroilla. Nuorempana ei ollut niin paljon ekstravaroja harrastuskäyttöön, naiset poisluettuina.

Ostettiin paikallisesta minimarketista 340 gramman pakkaus silakoita. Suunnistimme kylmässä talvisäässä, aurinkoisella tosin, merenrantaan.

Ajattelimme pysyä lämpiminä ihan kairan avulla, ne kaksikymmentäyksiastetta pakkasta ei houkutellut jäämään mökille. Ulkomuistista sitten kairattiin viisi reikää lähikarikoiden ympärille. Vettä jään alla sellaista kolmemetristä.

Ensimmäisen reiän kun saimme valmiiksi koimme ensimmäisen takaiskun. Penteleen saalissilakathan olivat jäätyneet. Muutama yritys virittää jäätynyt silakka kylmään iskukoukkuun....näppejä palelsi. Silakat mureni. Eikun takaisin mökille hakemaan kaasugrilliä. Se on pieni se grilli, sellasella puolenkilon kaasupatruunalla, ei me muuten oltais viitsitty.

Silakoita kun vähä lämmitti (lue:grillattiin) ne soljahti ihan hyvin koukkuun.

Lankojen virittäminenkin olisi ollut mukavempi suorittaa kotona ja lämpimässä. Tuli kuitenkin tehtyä. Itsepäisiähän me olemme.

_

Illalla mietittiin ja paranneltiin näitä systeemejämme. Puutteita kun oli ilmennyt aika runsaasti.

_

Aamulla mentiin synkeässä viimakelissä rantamaastoon. Pakkasta reilut parikymmentä astetta. Stigillä oli onneksi noita vuorihaalareita. Ei ollut kylmä muuta kun päänseutuvilla.

Jännitys tietysti oli geomeetrisen suureneva ilmiö, kuten kalastuksessa yleensäkin. Olisikohan meidän viritykset toimineet?

Vai olisiko laiskuus ja epäkunnioitus saanut palkkansa?

Tuuran muistimme ottaa mukaan. Sen verran pakkasta oli, että reiät varmaan olivat jäätyneet.

Kolme ensimmäistä reikää eivät antaneet mitään. Silakat olivat suht´koht hyvännäköiset, että emme vaivautuneet niitä vaihtamaan.

Neljäs reikä, syvemmän karikon ulkopuolella sitten tärppäsi!

Voi sitä riemua! Ja lyhyen saalistanssin tehneinä Stig sai kunnian vokotella jotain jäänpäälle. Koko varalanka oli purkautunut. Lautalovemme siis toimivat!

Hitaasti ja varovasti Stig sitten veti sisään sitä lankaa ja antoi myöten pari kolme kertaa. Ei tämä saalis niitä pienimpiä voinut olla! Muutaman ikuisuusminuutin jälkeen hauki sitten oli kairatussa jääputkessa kuono edellä. Sieltä sillä ei enää paluuta ollut.

Jäällä se sitten jäykistyi tosi nopesti. Lumihuntu yllään.

Viides reikä oli sitten tyhjä. Se ei haitannut siinä vaiheessa lainkaan, olimmehan todistaneet aivoituksemme ihan toimiviksi!

_

Iskukoukut olivat kenties paremmanmallisia ennanvanhaan. Oli kaksi koukku alapuolella esimerkiksi. Sitten ne kiellettiin.

Sittemmin olemme kehittyneet ja oppineet, ja saalistakin tulee. Vanhat parrat joskus nauroivat meidän "kuolleille silakoille" syötteinä, mutta hyvin ne meidän pyyntiin ovat soveltuneet. Meidän logiikan mukaan hauki ei voi niin valikoiva täyn suhteen olla, jos kerran kesäisin peltisetkin palat kelpaavat...

_

P.S. Se eka hauki painoi 3,5 kiloa. Myöhäisemmät yrityksemme, ja aina vaan paremmat virityksemme, ovat antaneet ilahduttavasti saalista. Erikoisin on ollut 950 gramman koukkuahven, ja suurin hauki, punnitsematon, piti vatsassaan puolentoistakiloisen hauen.