En kertakaikkiaan jaksa ymmärtää vaimoni haluttomuutta ja tekosyitä olla ajamatta ajokorttia.
Ajokortti olisi elintärkeä ja osoittaisi edes hitusen että vaimokin haluaisi omalta osaltaan osllistua perheemme menoihin, mutta ei.Olemmem muuttamassa tilavampaan asuntoon hieman kauemmaksi palveluiden läheltä.Olen tukenut ja kuunnellut, kun asia tulee puheeksi vaimo pitää mykkäkoulua (kuten aina riidellessämme, hän on kykenemätön keskustelemaan ja usein matelenkin hänen edessään ja annan periksi)Olen usein ajatellut että hän heittäytyy tahallaan itkupilliksi, kun ei saa tahtoaan periksi.Hän kääntää asian aina niin etten rakasta häntä enkä kunnioita häntä.
Hän vetoaa aina rahaan.Rahaa löytyy kuitenkin loputtomasti uusiin sisustustarvikkeisiin ja suoraansanottuna krääsään.Samoin kirjakerhon kirjoihin,puhumattakan muista menoista jotka eivät ole välttämättömiä.Minä aikuisen atingin lähes joka asiasta, mutta vaimoni käytös ihmetyttää.
Muutama tuttavamme on ajanut ajokortin, siis naispuolinen yli kolmekymppisenä. Vaimoni on tästä pohjattoman kateellinen, vaikkei sitä myönnäkään. Hn on jo etukäteen ottanut asenteen ettei tulisi koskaan pärjäämään ratissa, koska on niin herkkä ja tarvitsee tukea, miehen tukea.Hän pitää minua automaattisena kuskina, ei suostu kävelemään tai menemään julkisilla.Kun muut matkustajat ällöttävät.
Tosiasiassa hän on vahva mutta itsepäinen. Hän ei suostu kuuntelemaan muita, vaikka tietäisi olevansa väärässäkin.Ajokortti olisi välttämätön epäsäännöllisten työaikojeni takia, hän voisi auttaa lasten harrastuksiin viemisessä ja koulumatkoissa.
Auto olisi.Rahaa olisi vaikka hän muille siitä valehteleekin.Hän heittäytyy avuttomaksi ja laiskaksi tahallaan.Itseasiassa olen ruvennut ajattelemaan, ettei vaimoni edes rakasta minua vaan pitää itsestään selvyytenä ja työjuhtana.
Samoja kokemuksia muilla?
Ajokortti olisi elintärkeä ja osoittaisi edes hitusen että vaimokin haluaisi omalta osaltaan osllistua perheemme menoihin, mutta ei.Olemmem muuttamassa tilavampaan asuntoon hieman kauemmaksi palveluiden läheltä.Olen tukenut ja kuunnellut, kun asia tulee puheeksi vaimo pitää mykkäkoulua (kuten aina riidellessämme, hän on kykenemätön keskustelemaan ja usein matelenkin hänen edessään ja annan periksi)Olen usein ajatellut että hän heittäytyy tahallaan itkupilliksi, kun ei saa tahtoaan periksi.Hän kääntää asian aina niin etten rakasta häntä enkä kunnioita häntä.
Hän vetoaa aina rahaan.Rahaa löytyy kuitenkin loputtomasti uusiin sisustustarvikkeisiin ja suoraansanottuna krääsään.Samoin kirjakerhon kirjoihin,puhumattakan muista menoista jotka eivät ole välttämättömiä.Minä aikuisen atingin lähes joka asiasta, mutta vaimoni käytös ihmetyttää.
Muutama tuttavamme on ajanut ajokortin, siis naispuolinen yli kolmekymppisenä. Vaimoni on tästä pohjattoman kateellinen, vaikkei sitä myönnäkään. Hn on jo etukäteen ottanut asenteen ettei tulisi koskaan pärjäämään ratissa, koska on niin herkkä ja tarvitsee tukea, miehen tukea.Hän pitää minua automaattisena kuskina, ei suostu kävelemään tai menemään julkisilla.Kun muut matkustajat ällöttävät.
Tosiasiassa hän on vahva mutta itsepäinen. Hän ei suostu kuuntelemaan muita, vaikka tietäisi olevansa väärässäkin.Ajokortti olisi välttämätön epäsäännöllisten työaikojeni takia, hän voisi auttaa lasten harrastuksiin viemisessä ja koulumatkoissa.
Auto olisi.Rahaa olisi vaikka hän muille siitä valehteleekin.Hän heittäytyy avuttomaksi ja laiskaksi tahallaan.Itseasiassa olen ruvennut ajattelemaan, ettei vaimoni edes rakasta minua vaan pitää itsestään selvyytenä ja työjuhtana.
Samoja kokemuksia muilla?
Vastaukset 40
Vanhimmat
on sulla poika ongelma töytyskö sun hakea jotain kriisiapua niitä on kaikenlaisia kriisipuhelimia koitappa sóittaa nniihin
No jo nyt on perkele...vaihda se eukkosi minuun. Minä osaan jo ajaa. (ja osaan muitakin asioita)
AINA TE MIEHET VIETTE IHME TÄTEJÄ VIHILLE!
Toisaalta: Ei sinullakaan ole oikeutta pakottaa vaimoasi rattiin, jos hänellä on "rattikauhu", joka on ilmeisesti rimakauhuun verrainnollinen tila.
Paneppas osoitteesi näkösälle ,heitän viestillä
Vaikuttaa siltä, että naisesi haluaa kontrolloida sinua. Hän pystyy pitämään sinut lähellään paremmin, kun hän tekee itsensä tahallaan "riippuvaiseksi" sinusta. Hän näyttelee avutonta, jotta sinä saisit syyllisyydentuntoja ja pyörisit siinä hänen ympärillään. Niin, ja tietysti tekisit kaiken, minkä hän tahtoo.
Hän haluaa pitää valtansa. Normaali ihminen nimittäin matkustaisi julkisilla, jos oman auton ajaminen ei olisi vaihtoehto. Tämä tilanne on keino kyykyttää sinua.
Laita kova kovaa vastaan. Et kuskaa häntä minnekään, et edes kauppaan. Etkä käy edes kaupassa. Hän saa hoitaa sen itse julkisilla. Ei tarvitse odottaa kauaa, ennen kuin ajokortin ajaminen alkaa maistua. Jos sinä kuskaat poikia koulusta, niin käytä heidät ulkona syömässä ennen kotiin menoa.
Jos et uskalla tehdä mitään noin radikaalia, lähde kahden viikon työmatkalle. Jos sellaista ei oikeasti ole, mene asumaan kahdeksi viikoksi hotelliin tai majataloon ja käy töissä sieltä käsin. Melko kumma, jos ajokortti ei ala maistua.
Kyllä tää on outoo..."pakotetaan" hankkimaan ajokortti...siis se nainen saattaa kyllä olla 1. foobikko (pelkää ihmisjoukkoja) 2. ajopelkoinen (pelkää myös liikennettä ja onnettomuuksia)
Näistä asioista kannattaisi ENSIN ottaa selvää, ennenkuin neuroottinen ja paniikkihäiriöinen ihminen pakotetaan ratin taakse.
Tuli heti mieleen fobiasta kärsivä nainen. Onko hän ollut onnettomuudessa tai nähnyt onnettomuuden? Ensin olisi selvitettävä tämä, ennen kuin aletaan pakottamaan autokouluun tai ratin taakse, sillä pakottaminen tässä tilanteessa tuo vain enemmän haittaa.
Yksi keino saada selvyys on se, että vie tällaisen henkilön paikkaan, jossa saa ajokortitonkin harjoitella ja laittaa kyseinen henkilö ajamaan. Jos hän ei suostu, niin sitten hänellä on selvästi rimakauhu.
Toivon että tästä on jotain hyötyä.
Ajopelko lienee kuitenkin suurin syy. Se on tavanomaista meille naisille. Itse en uskalla maantiellä, olen vähän "outo" kun ajan huoletta kaupungissa. Mutta helppohan se on valoissa muun liikenteen mukana ajaa eikä tarvitse ohitella rekkoja, maantieajoa pelkään valtavasti. Oletko kysynyt suoraan, pelkääkö vaimosi ajamista? Pelkäätkö itse mitään?
Ajokortti kuuluu osana sivistystä ja koulutusta. Kyllä jokainen oppii liikennesäännöt ja miten auto toimii, jos vaan haluaa ja on päästään terve. Vammaiset ovat eri asia, mutta ei käsitellä nyt sitä asiaa tässä ja heillehän on inva-taksit (kaikella kunnioituksella ja lähimmäisenrakkaudella).
Normaali aikuinen mies tai nainen pitäisi kyllä käydä autokoulu ja tekee hyvää kaikille osata liikennesäännöt vaikka liikkuisi vain pyörälläkin.
Omassa tuttavapiirissäni ei kyllä ole yhtään naista, jolla olisi ajopelkoa. Katselin asiasta netistä tietoa ja totesin, ettei se ajopelko ole kovin yleistä. Tietty ihmiset pelkäävät onnettomuuksia, mutta se on eri asia kuin ajopelko.
Itse ainakin tiedän montakin naista, joilla on ajokortti, mutteivät aja lainkaan, kun eivät uskalla. Joka ikisellä työpaikalla näitä on ollut yksi tai kaksi. Itse ajoin nuorena paljon, mutta sitten kun muutin kotoa pois ei ollut autoa ja piti käytännössä opetella uusiksi lasten synnyttyä, pakko oli kuskailla päiväkotiin kun se oli useamman kilometrin päässä. Melko paljon jännitti lähteä rattiin, mutta kyllä se nyt menee. Talvella en mielelläni aja maantiellä. Tunnen myös pari miestä, joilla ei ole ajokorttia ollenkaan, mutta vaimolla on.
Heh...tää on nyt kai sit sitä "naisten logiikkaa"...siis kaupungeissahan on huomattavasti suurempi riski joutua peltikolariin/aiheuttaa sellainen...mitä enemmän on populaa ympärillä, sitä todennäköisempiä peräänajoja jne...:)
Mieti nyt - lähestulkoon autio maantie, ihana kesäyö...rentouttavaa!:)
Olen paljon tottuneempi ajamaan kaupungissa. Peltikolareita sattuu tietenkin siellä missä on eniten autoja, mutta harvoin 40-50 kmh alueella kovin vakavia. Itse olen ollut kyydissä sekä peltikolarissa että lumisateessa penkkaan ajossa 100 kmh vauhdissa ja kyllä se jälkimmäinen pelotti enemmän. Ei tämä ole naisten logiikkaa, sillä enemmän naiset tuntuvat pelkäävän kaupunkiajoa enemmän kuin maantieajoa. Eikä täällä kaupungissa tule hirviäkään eteen kovin usein, serkkuni pelasti iso eurooppalainen auto kuolemalta, kyytiläinen on ollut jo kaksi vuotta sairaslomalla. Eikä tarvitse ohittaa rekkoja, varsinkin betonirekat menevät joskus aika hitaasti.
Itse olen varovainen ja toki pelkään kolarointia, mutta ei sitä silti voi niin voimakkailla käsitteillä kutsua kuin fobia... Suurin osa hermoilee ja ehkä vähän jännittää ruuhkassa ajamista mutta ei se mikään neuroottinen sairaus ole.
Minä myös olen kaupungissa kuin kotonani, ei pelota, yhtään peltikolaria tms ei ole näissä ajoissa tullut 20 vuoden ajokokemuksella. Lumiset kaupunki/kylätiet on erityisesti mieleen, on hienoa, kun tuntee, että hallitsee auton siinäkin kelissä :) Pidän myös kesäisistä maanteistä, vaan syksy/talvi/kevät ja pimeä maantie, ihan oikeasti pelottaa... Olen viimeisn 20 vuoden ajan siis ajanut lähes joka päivä, eikä se jäisen maantien pelko lähde. Niin syynä lienee myös yksi vaarallinen kolari, josta selvisimme kuin ihmeen kaupalla ilman henkivahinkoja... Ja ajokortin ajoin H:gissä, jossa siis ajan edelleen tosi mielelläni, asia lienee eri, jos olisin sen kortin ajanut pienemmässä paikassa?
kaupunkiajo ei pelota, maantieajo kyllä. luulen että syy on siinä (niinkuin onkin), että ajoin kerran auton metsikköön hiekkatiellä.
mutkassa oli irtosoraa, ja menetin auton hallinnan. kukaan ei onneksi loukkaantunut, mutta kyllä siitä jäi todella iso pelko, ei voi mitään:-(
Itse ajoin varalta kuorma-autokortinkin, että saan ajaa isoa asuntoautoamme, jonka painavuuden takia vaaditaan c-kortti. En voisi kuvitellakaan, ettei minulla olisi ajokorttia. En halua olla toisten armoilla, vaan haluan päästä liikkumaan silloin, kun minulle sopii. En voisi kuvitella, että mies kuljettaisi minua aamuin illoin töihinkin.
Kyllä kuulostaa vaimosi olevan aika uusavuton.
ajamista varsinkin ruuhkissa ja moottoriteillä. Se on vaan sellainen peikko, mutta ajamista ei opi muuta kuin ajamalla. Jos ei kerran ole rahasta kiinni, niin ei muuta kuin ajokorttia ajamaan. Sitten lähdette yhteiselle lomamatkalle kesällä ja pistät vaimon kuskiksi. Jotkut eivät vain tee asioita muuta kuin pakottamalla ja eihän tuollaisesta nynnyilystä tule yhtään mitään muutenkaan.
Hei vaan arvon naiset ja kiitoksia asiallisista vastauksista!Niin tässäähän tuli jo paljon mielipiteitä esitettyä,mutta siitä ajopelosta sen verran että kuten sanoin olen luonteeltani kuuntelevainen ja tuen vaimoani kaikin mahdolisin tavoin. Ajopelko on vakava asia johon kannattaa suhtautua vakavasti. Se lähtee vain ajamalla ja ajamalla yhdessä ja totuttelemalla auon hallintaan johon olen useaan otteeseen vaimolleni kertonut olevani häntä (tässäkin asiassa) varauksettomasti tukemassa. Pikkusisarellani on ajopelko jota varten aikoinaan harjoittelimme useamman vuoden yhdessä,olin mukana ja henkisenä tukena jollaista vaihtoehtoa olen tarjonnut vaimollenikin.
Mutta kyse ei äytä olevan siitä,vaan ilmeisesti siitä ettei halua ottaa vastuuta asioista enkä oikein tiedä kuinka toimia. Jos sitten kävelee tai menee julkisilla saan kuulla kunniani ja tekemään kaikki kotihommatkin illalla töiden jälkeen koska vaimo on niin uupunut (kotihommat jotka meillä muuten jaetaan oma-aloitteisesti useimmiten minä teen)
Olen myös ajatellut monesti ja vaimollenikin kertonut että ajokortti helpottaisi hänenkin elämäänsä, hän voisi tavata enemmän sukulaisia ja ystäviään, mutta hän ei vain halua.Sinänsä ikävää että hän ei edes suostu keskustelemaan asiasta.
Kuten jo sisareni minitsin, hän on hyvin herkkä ihminen joka kuitenkin otti vastuun ja opetteli, minun ja muiden sukulaisten tuella. En ymmärrä miksi vaimoni poikkeaisi tästä?Mutta kuten jo mainisin ajokortti on yksia sia joka vaimolleni on kuin punainen vaate, etenkin toisten naisten ajamana.Miksi näin?En ymmärrä eikä vaimonikaan selitä miulle misk ise häntä nakerta, onhan hänellä kuitenkin rakastava asiomies, terveet lapset,koti joskin ahdas sellainen.
Teen itse jo nyt kahta työtä elättääkseni perheeni,emme ole rikkaita mutta emme köyhiäkään.Auto on käytetty mutta sillä kulkee.
Lisää mielipiteitä lukisin mielelläni, lähden nyt lapsien kanssa hiihtoretkelle jotta vaimoni saa itselleen vapaan iltapäivän.
selittelyä. Ei muuta kuin autokouluun vain. Helpottaisi teidänkin elämistä. Jos lapsia on, niin molemmilla on oltava ajokortti. Se on ihan selvä asia. Eihän tuosta mitään tule.
Itse ajoin just ajokortin. Kyllähän se jännitti aluksi, mutta sitten kun ajamiseen tottuu, niin se on ihan kivaa. Mun mielestä ei kannata liikaakaan empatisoida että kun jollakin on joku pelko, niin sitten ei voi tehdä sitä ja tätä. Eteenpäin vaan, sanoi mummo lumessa!
Vaimollasi kuvaamasi käytös on hänen vallankäyttöään; hän tietää saavansa tahtonsa läpi, koska SINÄ et koskaan muutu.
Päätäpä muuttua jonakin päivänä: huomaat, että KOKO ELÄMÄSI muttuu kertaheitolla. Et ota vaimo kiukuttelua huomioon. Olet hänelle ystävällinen, mutta et huomioi häntä koskaan, kun hän heittäytyy hankalaksi. Vannonopa, että tämä tepsii. Ja muuta keinoa ei ole, jos aiot avioliittosi kasassa pitää.
Joo, niinpä. Itse en pidä autolla-ajosta ja se oli yksi syy avioeroon (rakastan kyllä istua kyydissä jos toinen ajaa). Ajan kyllä joskus ja olen hyvä kuski, mutta se vaatii niin kohtuuttoman paljon voimavaroja voittaa itsensä ja tarttua rattiin...
Kun sitten aloin jonkin verran ajaa niin rekka melkein ajoi päälle kolmion takaa ja siihen se autolla-ajo taas jäi...
Minusta tuo on turha syy riidellä, mutta minkäs teet kun miehet ajattelevat toisin...
Ehkä sinäkin päädyt ottamaan eron - sillähän tuo ratkeaa. Älä kuitenkaan vaimoasi syytä tuolla tavalla. Hän on vain erilainen kuin sinä. Ei hän tuota tahallaan, se vain tuntuu vaikealta hänelle. Eikö sinulla ole mitään osa-aluetta elämässäsi, joka on sinulle vaikea tai pelottava?
Vaimosi reaktio myös osoittaa, että asia on niin vaikea hänelle, ettei hän kykene sitä edes käsittelemään.
Ehkä tarvitset vaimon, joka on itsellisempi eikä tarvitse sinua samalla tavalla kuin nykyinen vaimosi. Tai jos haluat pitää vaimosi mutta "muokata" hänestä mieleisesi niin passita hänet psykoterapiaan...ehkä hän sitten päätyy itsenäiseksi (terapianhan tavoitteena on itsenäinen ihminen) ja ottaakin sinusta eron :)
Kyllä, olen taäysin samaa mieltä kanssasi ja mukavaa että vastasit!
Ymmärrän tuon ajopelon kokonaisuudessaa, sillä kuten kerroin itsekin tuin ja autoin sisartani usean vuoden ajan, istuin kyydissä ja kannusti joka mielestäni jokaisen miehen tulisi olla valmis tekemään tukeakseen rakasta vaimoaan.En voisi kuvitellakaan avioeroa,kaikissa meissä on vikamme myös minussa mutta siitähän nyt ei ollutkaan kyse;)
Kysyinkin naispuolisia näkökulmia, miksei miestenkin jos nyt sattuu sama tilanne olemaan..
Ei ajopelosta voi parantua kuin taiasauvan heilautuksesta, tein kovan työn sisareni kanssa ja olisin kaikin keinoin valmis tukemaan vaimoani. Vielä tuo asenne juttu on kyllä erikoinen.Vaimoni pikkuserkku soitti juuri äsken ja juttelimme tovin puhelimessa koska hän oli ostamassa miehensä kanssa uutta autoa.Hänkin ajoi ajokortin aikuisiällä ja on kannustanut(kuten koko muukin lähiympäristö) vaimoani, kertonut myös edullisista vaihtoehdoista ja kuinka rahat käytännössä riittävät ajo-koulun rahoittamiseen mutta vaimoni suuttui silmittömästi ja väitti että häntä syyllistetttään ja siitä alkoikin mykkäkoulu.Ei häntä painosteta mutta hän nyt vain on sen luonteinen että haluaa kääntää asiat niin, ilmeisesti.
Avun tarjoaminen, kuunteleminen ja henkinen sekä rahallinen tukeminen kun eivät käsittääkseni ole painostuksen vaan avunannon keinoja,vaimoni ei joutuisi olemaan missään vaiheessa yksin.Mistä siis tämä käytös johtuu?
Miksi hän käyttäytyy noin lapsellisesti vaikka on yli kolmekymmentä vuotias?Joudun itse olemaan keväällä koulutuksessa pidemmän viikonlopun ja vaimoni voisi ottaa vastuuta asioista, jotka eivät ole vain "miesten" hommia.Ei muuten, mutta kun sitten alkaa valitus että asiat ovat huonosti ja hän ei jaksa vaikka omalla toiminnallaan tai asennemuutoksella saisi paljon aikaan.Ei minulla ole aina rahaa vaimon taksikyyteihin, mökillekin pääsisi mukavasti lapsien kanssa kun tahtoo, ilman että hän valittaa olevansa vankina neljän seinän sisällä.Apua kaivataan.
Korostan edelleen että tukea ja rakkautta, ymmärrystä ja kuuntelua vaimolleni löytyy.Mutta san palkaksi vain mykkäkoulua.
Tässä tyttären kanssa samalla touhutaan joten kirjoitusvirheet antanette anteeksi..;)koetan parhaani olla myös hyvä isä, autokuskin,kotiapulaisen ja elättäjän homman lisäksi;)
Uskon edelleen, että asia on vaimollesi niin vaikea, että hän ei pysty sitä edes käsittelemään tietoisella tasolla. Kyse ei ehkä ole pelkästä autolla-ajosta vaan jostain syvemmästä. Voipi juontaa juurensa lapsuuteen, johonkin opittuun juttuun - ehkä hän kärsii ahdistuksesta, syvimmät ajatukset itsestä ovat rakentuneet siten, että hän alitajuisesti kokee itsensä pärjäämättömäksi, avuttomaksi...Ehkä hän on lapsena saanut kuulla, että on taitamaton tai ehkä hänen ei ole sallittu yrittää "kantapään kautta" vaan on elänyt kovin suojatusti...
Hän kokee asian syyllistävänä, koska ei voi vastata pyyntöösi...eikä varmaan itsekään tiedä, mistä tuo johtuu...
Voisiko tuo lähteä liikkeelle pikkuhiljaa, tuo kiinnostus autolla-ajoon. Jos opettaisit häntä itse esimerkiksi mökillä tms. Voipi kiukutella ensin - se on sitä ahdistusta/pelkoa, jota ajatus ajamisesta tuottaa. Ehkä hän on muutenkin luonteeltaan hieman ahdistukseen taipuvainen, katastrofeja ennakoiva ja pelokas... Onko näin?
Kyllä tuo ajokortti asia on täysin vaimosi päätettävissä. Miksi ihmeessä teet tuosta noin suuren numeron. Vaimosi on mikä on ja sinun tulisi se ymmärtää ja hyväksyä. Kovin on pieniä teillä murheet ja ongelmat jos tällaisesta asiasta nostat ison haloon.
Toisenlaistakin on: minulla on ajokortti mutte inhoan autolla-ajoa. Ajan vain välttämättömät ajot ja mieheni kuskaa minua muut menot yms. Ja kuskaa myös muita perheemme jäseniä ja asia on ihan ok. Ihailen miestäni, monen muukin ominaisuuden takia, kuin tämän mutta kun aina saa lukea näitä päinvastaisia tapauksia, ei voi muuta kuin todeta miten ihana aviomies minulla on! Vastaavasti minä huolehdin esim. ruoka- yms. muuta kotikuviot enkä odotakaan että mieheni tarvitisi puuttua niihin.
Kyllä se niin on ettei vaimosi voi ikuisesti jäädä lapsen tasolle, kun kerran isoja muutoksia taloudesanne on tiedossa.
et ole velvollinen kuskaamaan vaimoasi koska hänellä on asennevamma josta voi parantua mutta hän ei halua.Ihmisenäkään ei voi kasvaa ellei suosutu edes käsittelemään asiaa,monta positiivista esimerkkiähän ympäristöstäsi löytyy.
Jos itsetunnosta on kyse niin tehkööt asialle jotain, noin laiskaa ja vastuuntunnotonta vaimoa en katselisi päivääkään.Ja nythän on kyse juuri ajotaidosta joka on ensiarvoisen tärkeää myös hengenpelastuksessa tai onnettomusstilanteissa jos tarvitsee päästä esim. sieltä mökiltä nopeasti sairaalaan.Onpa edesvastuuton vaimo, lapset ja kaikki eikä ajattele kuin omaa napaansa. Ei huvita, ei voi, seli seli.
vaimostasi tuntuu vähän hassulta se mitä enemmän läheiset ihmiset häntä kannustavat(tietysti hyvää tarkoittaen) ajamaan sen ajokortin, ja jos se painostaakin häntä?
Minä luulen että jos olisin samassa tilanteessa ja mieheni ja perheeni, sisarukseni ym. kaikki puhuisivat liikaa vaikka siitä ajokortin ajamisesta se alkaisi vain ärsyttää. Vaikka he olisivatkin oikeassa, haluaisin tehdä oman päätökseni enkä ajaa ajokorttia siksi kun muut niin haluavat. Ja se että se kannattaisi ajaa, kun ei ole muuta yhtä järkevää vaihtoehtoa, niin se vain voisi lisätä ärtymystä.
Tyyliin, että "eikö nuo vois jo olla hiljaa, haluaisin muutakin miettiä kuin yhtä ajokorttia, kyllä tiedän että se pitäisi ajaa mutta stressaa kun kaikki puhuu vain siitä..."
Niin kiitos vastauksista, nythän on niin ettei vaimoni kanssa ole kukaan puhunut asiasta.Hän loukkaantui koska minä puhuin hänen pikkuserkkunsa ja tämän miehen kanssa.Puhe ei sivunnut vaimoani vaan he tietävät kyllä kuinka hankala vaimoni osaa olla,autoasia tuli esiin kun he perheineen vierailivat meillä ja ohimennen mainitsivat aikoinaan että nyt merjallakin on ajo-kortti.Hänhän itse, siis vaimoni pikkuserkku pelkäsi kuollakseen ajamista ja nyt vaimoni on suuttunut heille että he edes mainitsivat asiasta.Ja heillä on vielä puolta vähemmän rahaa käytettävissä opiskelijoita (ja pienen vauvan vanhempia) kun ovat mutta niin se vaan asiat järjestyivät.Vaimoni piikitteleekin mielellään tyyliin:"no, oletkos paljon ajanut" - merjalla kun oli todella paha ajokammo ja kun hän on sitkeästi ja määrätietoisesti opetellut niin tämäkös kismittää vaimoani.Olen sen nyt huomannut viime aikoina.Mutta muuten vaimoani ei kukaan patista, joskus hyvin harvoin olen asian ottanut puheeksi.
Emme ole ottaneet asiaa puheeksi viimeviikon jälkeen mutta kun nyt asia on niin että minun rahani eivät riitä kohta mihinkään, vaimoni ei näytä ymmärtävän että ajokortti helpottaisi hänen työtaakkansa ja arkeaan.
Lähinnä meillä tulee riitaa siitä, ettei vaimo suosutu menemään kävellen, lasten kanssa polkupyörillä tai kävellen minnekään muualle kuin lähiympäristöön. Minun on pakko olla töissä joten en voi kuskata vaimoani. Ymmärtäisin jos hän olisi tyytyväinen tilanteeseensa koska tämä on hänen oma valintansa, mutta se että minulle huudetaan töiden jälkeen (siis vaimo) kun pitäisi olla sillä sekunnilla viemässä vaimoa ties minne.Se on sitten minun vikani koska vaimo on yksinäinen eivätkä tuttavammekaan jaksa aina tulla meille,vaimohan ei voi lähteä minnekään vaikka lapsenvahdit ja ystävät olisivat olisivatkin olemassa.Että turpiin taisi tulla tällekin miehelle tässäkin asiassa.En kyllä ole ansainnut tätä kiusaamista ja huutoa.
vaimoasi. En tahtonut loukata sinua, ymmärsin vain niin että asiasta puhutaan paljon ja ajattelin että jos liikaakin.
Toivottavasti kaikki järjestyy.
vaimollasi saattaa olla todellinen taistelu kun hän totuttelee ajatukseen autolla ajamisesta. Ehkä jos asia unohdettaisiin hetkeksi, jos kukaan ei vähään aikaan kannustaisi eikä puhuisi asiasta, hän saisi rauhassa miettiä ajamista ja rohkaistuisi (jos se on pelosta kiinni) ja sitten kokisi että se on hänen oma päätöksensä lähteä ajamaan.
Jos ei ole muuta järkevää ratkaisua kuin että hän ajaa ajokortin niin kyllä hän siihen johtopäätökseen itsekin tulee jossain vaiheessa. Voi tulla nopeammin, jos ei "ahdisteta". Kukaan ei tietenkään tarkoita pahaa kannustaessaan, mutta minä ainakin kokisin sen vähän painostavana.
Itse kokisin asian näin. Voin olla tietysti hyvin erilainen kuin vaimosi. Onnea teille, kyllä se siitä kun ei oteta turhia paineita.
Niin no aika pirttihirmulta tuo vaimosi kyllä vaikuttaa;)
Ei se kyllä ole niinkään että kyseessä on vaimosi oma päätös, kyseessä on koko perheen yhteinen etu ja välttämättömyys.Tuo on tosi itsekkäästi vedottu että tekee ruuat, kirjoitithan itse myös osallistuvasi perheessä kotihommiin, lastenhoidon, vaimosi ja lastesi kuskaamisen ohessa, ja työssäkäyntikin..Tuo sinun syyttely hänen yksinäisyydestään on aika paksua,laitoit nimenomaan että lapsenvahtikin olisi.Olet oikeassa että koska kyseessä on hänen oma valintansa älä jatkossa kiinnitä mitään huomiota hänen valittaessaan kauppakassien painavuutta tai sitä ettei voi tavata ystäviään saati osallistua mihinkään. Oma on valintansa.
Tuo kateellisuus muihin naisiin on aika läpinäkyvää,ehkä juuri se että joku toinenkin ylitti itsensä ja viitsi tehdä peloilleen osittain saa vaimosi raivoihin- osoittaahan se että ongelmiin kuten pelkoon, ahdistukseen ja arkuuteen sekä ajokammoon voi vaikuttaa ITSE jos haluaa. Vaimosi ei todellakaan halua laittaa tikkua ristiin näin jumalattoman tärkeässä asiassa. Ihme vinkuja!
Ei se sinun vaimosi ansaitse noin ihanaa miestä;)
Ajokortti on jokaisen ihmisen elämän perusedellytys siinä kuin nettiyhteyskin.
Pohjoisessa, kotikylillä oli ennen ihmisiä, jotka eivät hankkineet autoa "ympäristö- ja taloudellisista" syistä. Kuitenkin he olettivat aina saavansa kyydin sinne tänne tai tonne, minne naapuri tai kaveri oli menossa. Ihan oven eteen, koska autollahan se käy. Sun vaimos kuuluu näihin, loisiin, siivestäjiin. Tottakai se, joka asuu samassa kämpässä, on aina valmis kuljettamaan puolison ja perheen, sitä paitsi autolla ajohan on kuin huvia?
Jos Sinusta autolla ajo tuntuu työltä ja työläältä, käske ottaa taksi. Tai ainakin käske vaimosi kävellä autolla ajavan kannalta sopivampaan paikkaan "en voi pysähtyä kieltoalueelle", ainakin tarkkaile kyydin ottamisen kannalta liikennemerkkejä ja kävelytä kyydin tarvitsija autoilijan kannalta parempaan paikkaan.
Ei sitä ennen ollut autoa tai ajokorttia läheskään joka perheessä, mutta silloin osattiin kulkea kävellen. Nykyajan laiskurit eivät viitsi edes kahta kilometriä kävellä. Harrastusvälineiden kanssa ei sitten muka voi - no joo, minäkin hento tyttö menin itseni kokoisen kitaran kanssa puolentoista kilometrin päähän soittotunnille, talvella potkurilla, kesällä kävellen.
Meillä oli auto ja isällä ajokortti, mutta ei tullut mieleenkään, että kuskata olisi pitänyt harrastuksiin tai kouluun. Puolisoni koulumatka 70-luvulla 8 kilometriä. Hänellä on ollut kuljetusoikeus, mutta on usein kävellyt tai ajanut pyörällä matkan huvikseen, kuten sisaruksensakin. Onko nykyajan ihmisillä huonommat jalat kuin ennen? Joka ei viittä kilometriä jaksa kävellä, on LAISKA.
Jos laskee bensat, vakuutukset ja auton hinnan ja jakaa ne kuukautta kohti, niin summa on yllättävä. Kun sitten vielä miettii, että minkä verran enemmän kävelisi, jos autoa ei olisi. Itse ainakin olen laskenut, että taksilla ajelu olisi halvempaa. Tulee turhaan lähdettyä parin kilometrin päähän kauppaan autolla. Kun menisi kävellen ja kantaisi tavarat kotiin, ostaisi vielä just sen mitä tarvitsee ja säästyisi rahaa heräteostoista. Itse käyn kyllä kaupassa pyörällä tai kävellen, mutta mies ei viitsi.
kiva esitellä. Miehet tekevät mitä hyvänsä saadakseen ja pitääkseen nättinaamasen lottovoiton. Arjen pyöritys voikin sitten viedä voimat, mutta sinnitellään vaan, kun onhan se pikkuvaimo niin sievä... Hahhah.
varmemmin naimisissa; tämä pätee naiseen kuin naiseen. Hankalat/kiukuttelevat/oikuttelevat naiset ovat AINA naimisissa, koska aina löytyy miehiä, jotka ovat valmiita paapomaan naisia kuin pikkulapsia. Mies kokee näin olevansa tarpeellinen. Itsenäiset, omillaan toimeen tulevat, tervejärkiset naiset taas aiheuttavat miehissä lähes aina jonkinasteisen alemmuudentunteen.
Tämä on käsittämätön totuus, mutta ihminen on hyvin outo olento.
Sinulla on inhottava asenne kategorisoida tuolla tavoin toisia naisia kiukutteleviksi jne. mutta SINÄ olet tietysti niin tervejärkinen ja tasapainoinen, että on varaa arvostella muita...
Entä jos joku ei olisikaan niin helppo luonne kuin sinä - miksi hän ei sitten saisi olla naimisissa ilman sinun arvosteluasi? Taatusti on sinunkin luonteessasi heikkouksia ja noiden arvostelemiesi luonteessa taas jotain rakastettavaa esim. luotettavuus, uskollisuus, hellyys jne. Ja mitä vikaa on siinä, ettei ole niin itsenäinen ja omillaan toimeentuleva. Senpä vuoksi on perhe, että kaikki voisivat tukeutua toisiinsa ja korvata toistensa heikkouksia...
Itselläni on ollut ajokortti jo vuosia. Alusta asti olen ajanut päivittäin kelillä kuin kelillä tekemättä eroa kaupunki- taikka maantieajosta. Isolla ja pienellä sekä eri merkkisillä autoilla on tullut huristeltua. En ole kolaroinut, mutta osallisena toki olen ollut toisen tullessa "päälle" - ei onneksi mitään vakavampaa. Ajohommat on selkäytimessä eikä niitä juuri tule funtsattua.
Siksi olenkin vahvasti sitä mieltä, että vastentahtoisesti kortin hommaavat ja ajamista pelkäävät vauhkot ovat liikenteessä niin suuri haitta ja vaara, että suosittelen vaimollesi edelleen paikkaa siinä repsikan puolella. Ketään ei ratin taakse saisi painostaa, koska siitä ei mitään hyvää seuraa. Liian paljon on liikenteessä näitä "kesäkuskeja", jotka ovat vaaraksi sekä itselleen että muille.
Olen vahvasti sitä mieltä että teidän tilanteessa vaimon olisi otettava asiat nyt sellaisina kun ne ovat ja opeteltava ajamaan.vastentahtoinen suhtautuminen on ok, mutta eipä sitten olla huulimutrulla kyytiä odottelemassa.
Eipä ole painostamisesta kyse tässä tapauksessa vaan vaimon asennevammasta ja laiskuudesta.Oppihan ap:n siskokin ajamaan, mikäs hienohelma tämä vaimo kuvittelee olevansa??Oikein paapoa pitäisi??Taitaa olla ihan huomionhakukeino tuo niin voi vältellä omasta elämästä vastuunottamista.
että oli syyt "ajohaluttomuuteen" mitkä tahansa, täytyy aloite kortin hankkimiseen tulla itseltä. Jos kokee olevansa ei-autoilevaa tyyppiä, niin antaa sitten olla. Ei auta vaikka toiset kuinka esittäisivät kortin ja ajotaidon olevan tarpeellinen,yleissivistystä, helpotusta elämään tmv. Perheen kuljetusasiat pitää sopia sitten muulla tavalla.
Epävarmat, vauhkot, arvaamattomat, hermostuneet kuskit tai ne jotka yliarvioivat kykynsä ovat ihan totta iso riski ja vähintään haitta sekä itselleen että muille tielläliikkujille.
kuinka hemmoteltu onkaan kun haluaa vain olla muiden passattavana.
Laiska ja saamaton, tekosyitä ajohaluttomuuteen riittää ja kaikki on kiinni van omasta itsekkyydestä. Minä, ei , minua ei huvita, minä, minä, minä...