Lueskellessa näitä, huomasin että moni on huolissaan repsahduksista tai yhden banaanin syömisestä silloin tällöin... Tsiisus. Se on nyt helppo huudella, kun on normaalipainossa (toisaalta en olisi, jos en katsoisi mitä suuhuni laitan), mutta monta kertaa 5 kiloa laihduttaneena (se on hoikalle paljon!)voin kertoa, että ihminen saa syödä mitä tahansa, mutta kohtuudella ja taatusti laihtuu jos kuluttaa enemmän kuin tankkaa. Olen laihtunut joskus (opiskeluaikoina) syömällä pääasiassa suolapähkinöitä tai lihapullia. Tai näkkileipää ja nakkeja. Tai valmispizzaa. Ei niin, että olisin halunnut syödä pelkkiä suolapähkinöitä vaan elämäntilanne nyt sattui olemaan sellainen. En suosittele kenellekään moista ruokavaliota, mutta tämä esimerkkinä siitä, että kokonaisuus ratkaisee. Jos söisin kaikkea tuota joka päivä enemmän kuin kulutan, lihoisin 20 kiloa välittömästi. Useimmiten olen kuitenkin laihtunut todella hitasti (1-2 kiloa/kuukausi) syömällä yksinkertaisesti terveellisesti kaikkea mitä mieli tekee, mutta kohtuudella. Oleellista on, että päivittäinen ruokavalio on terveellinen. Itselle on käynyt niin, että tykkään terveellisestä ruoasta eli laihasta lihasta, vähän suolaisista ja -sokerisista tuotteista, salaateista jne. En ts. himoitse munkkeja, kermakastikkeita enkä lihapiirakoita - todellakaan, mutta syön muuten mitä milloinkin rasvaista ja sokerista kuten juustoja, suklaata, pähkinöitä jne. Käytän esimerkiksi päivittäin rasvaisia salaatinkastikkeita, vaikka ne lihottavat. - Ei ne lihota jos toisesta päästä vähentää rasvan käyttöä. Syön myös päivittäin banaania, sokeroitua rahkaa ja jogurttia, mutta en vedä levyllistä suklaata päivittäin tai viinereitä.
Olen myös tupakanpolton lopettaja ja voin kertoa että se jos joku vaatii itsekuria; parin kilon laihdutus ei näin ollen tunnu missään ja siinä pätee sama kuin tupakasta luopumisessa: yhdellä repsahduksella ei ole mitään merkitystä. Jos siis olet laihduttanut viikon ja mässäätkin yhtenä päivänä, ei se tarkoita, että nyt pitää alkaa mässäämään joka päivä - koska et ole vielä tavoitteessasi, vaan siitä jatketaan mihin jäätiin. Eli järjen käyttö sallittua ja vähemmän onn/off -ajattelua.
Olen myös tupakanpolton lopettaja ja voin kertoa että se jos joku vaatii itsekuria; parin kilon laihdutus ei näin ollen tunnu missään ja siinä pätee sama kuin tupakasta luopumisessa: yhdellä repsahduksella ei ole mitään merkitystä. Jos siis olet laihduttanut viikon ja mässäätkin yhtenä päivänä, ei se tarkoita, että nyt pitää alkaa mässäämään joka päivä - koska et ole vielä tavoitteessasi, vaan siitä jatketaan mihin jäätiin. Eli järjen käyttö sallittua ja vähemmän onn/off -ajattelua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hairahduksia,Samoin kun röökin polton lopettaa,niin ei yhtään,tai se alkaa uudelleen.
Laihtuminen on kiinni myös iästä! Muistan hyvin miten huorempana oli helppo tipauttaa kilo tai pari ja nyt kun mittarissa on 40, on pitkän työn tulos, että saa kilon tippumaan.
On tärkeä myös ajatella sitä, mitä sallituissa kalorimäärissä syö, sillä ei kai kukaan halua, että se vähäinen määrä, mitä syö on rasvapitoista. Toisekseen eiköhän meistä usea ole ruokaholisti, eli kun antaa pikkusormen herkuille, se vie koko käden!
kaikessa kokonaisuus ratkaisee! Kalorinsaannissakin merkitsee pitkän aikavälin määrä eikä yhden syömiskerran.
Minäkin olen lopettanut tupakanpolton ja se vie aikaa, ennen kuin tavat unohtuvat. Eikä minusta tumppaaminen lihottanut tai herättänyt uusia syömähaluja, vaikka niin yleisesti väitetään! Rohkeasti tumppaamaan!
Olen jo monta vuotta sitten jättänyt tehdassokerin pois. Syön kaikkea muuta, mutta en makeita leivonnaisia, jätskiä, limsoja, jälkiruokia, sokeria kahvissa tai teessä, enkä mitään muutakaan mihin on lisätty sokeria. Tuoreita hedelmiä syön vapaasti. Ei tarvitse miettiä eikä laskea kaloreita. Ei tule nälkä. Jos tekee makeaa mieli, syö omena. Jos janottaa, juo vettä.
Painoindeksi on 22. En usko tätä dieettiä epäterveelliseksi.