Täällä on joillakin outoja käsityksiä ihmisen energiankäytön mekanismista. Tuntuu että jotkut luulevat elimistössä olevan jotakin pikku-ukkoja, jotka lajittelevat kaiken syödyn ja pinoavat hiilarit johonkin varastoon jonne ne sitten kerääntyvät aiheuttaen lihomista.
Mutta tässä pelkistetty kuvaus energian käytöstä elimistössä, lähinnä lihaksissa. Täytyy muistaa, että kaikki lihakset, silmän lihaksista ruoansulatuselimistön lihaksiin toimivat samalla periaatteella.
Ihminen siis syö mitä syö, energian hän saa rasvasta ja hiilihydraateista.
Lihas toimii glukogeenilla. Elimistö muuttaa kaiken energian glukogeeniksi ennenkuin lihas voi sen polttaa. Palaminen tapahtuu lihaksessa olevissa mitokondrioissa. Lihas käyttää vain ja ainoastaan glukogeenia, on kysymyksessä sitten nukkuessa kyljen kääntäminen tai maratonjuoksu.
Jos elimistöön annetaan enemmän energiaa kuin se kuluttaa, ylimäärä muuttuu rasvakudokseksi. Ruoan rasvat varastoituvat rasvakudokseksi, ja hiilarit varastoituvat rasvakudokseksi. Alkoholi ei muutu, sen polttaa maksa, mutta sen aikaa kun elimistössä on alkoholia, elimistö ei polta muuta energiaa. Se jää sillä kertaa käyttämättä.
Lihaksessa on varastoituneena glukogeenia tietty määrä. Kun se vähenee, elimistö täyttää varastot uudelleen. Se voi tapahtua siten että elimistö muuttaa syödyn ravinnon heti glukogeeniksi (jos lihaksessa on ruoansulatusprosessin aikana vajausta) ja täyttää lihaksen varastot, ja ylimenevä ravinnon energiaosuus muuttuu rasvakudokseksi. Jos lihas on "täynnä" kaikki syöty varastoituu rasvaksi.
Kohonnut glukogeenin kulutus, tai oikeammin sen vajaus lihaksessa (lisääntyneen lihastyön tuloksena) antaa signaalin elimistölle tehostaa rasvakudosten muuttamista glukogeeniksi. Se alkaa viimeistään puolen tunnin kuluttua, hyväkuntoisilla nopeammin, ja puolentoista-kahden tunnin kohtuullisen rasituksen jälkeen glukogeenivarastot lihaksessa ovat jotakuinkin loppu, silloin kaikki energia tulee rasvasta. Joka siis ennen käyttöä muuttuu glukogeeniksi.
Voimakkaan rasituksen aikana lihaksen glukogeenivarastot eivät ehdi täyttyä samaan tahtiin kun glukogeenia kuluu, lihas ns. tyhjennetään. Sen jälkeen se tankataan, ja se tapahtuu hiilaripitoisella ravinnolla, jonka elimistö pystyy nopeasti muuttamaan glukogeeniksi. Sen jälkeen lihaksessa on alkuperäistä suuremmat glukogeenivarastot, ja niiden uudelleen tyhjentäminen kestää niinikään kauemmin.
Kevyessä rasituksessa lihakseen tuotetaan koko ajan glukogeenia sitä mukaa kuin sitä kuluu, näin ollen kevyttä rasitusta voi pitää yllä tuntikausia. Riippuu ihmisen kunnosta, miten nopeasti elimistö pystyy rasvaa muuttamaan glukogeeniksi, ja sen mukaan määräytyy kunkin rasituksenkestokyky.
Erittäin kovassa rasituksessa, ns. anaerobisella alueella, palaminen lihaksessa on epätäydellistä. Minuutin voimakas rasitus anaerobisella alueella vastaa energiankulutukselta jopa 15-20 minuutin normaalivauhtista juoksua.
Tässä tämä pelkistettynä. Arkipäivän energian saannin kannalta sillä mitä syö ei ole suurta merkitystä, kunhan kaloreita on riittävästi mutta ei liikaa. Elimistön muut vaatimukset ravinnolta jääköön tässä huomiotta.
Elimistö polttaa kaiken sille tarjotun energian jos sille annetaan siihen mahdollisuus.
Mutta tässä pelkistetty kuvaus energian käytöstä elimistössä, lähinnä lihaksissa. Täytyy muistaa, että kaikki lihakset, silmän lihaksista ruoansulatuselimistön lihaksiin toimivat samalla periaatteella.
Ihminen siis syö mitä syö, energian hän saa rasvasta ja hiilihydraateista.
Lihas toimii glukogeenilla. Elimistö muuttaa kaiken energian glukogeeniksi ennenkuin lihas voi sen polttaa. Palaminen tapahtuu lihaksessa olevissa mitokondrioissa. Lihas käyttää vain ja ainoastaan glukogeenia, on kysymyksessä sitten nukkuessa kyljen kääntäminen tai maratonjuoksu.
Jos elimistöön annetaan enemmän energiaa kuin se kuluttaa, ylimäärä muuttuu rasvakudokseksi. Ruoan rasvat varastoituvat rasvakudokseksi, ja hiilarit varastoituvat rasvakudokseksi. Alkoholi ei muutu, sen polttaa maksa, mutta sen aikaa kun elimistössä on alkoholia, elimistö ei polta muuta energiaa. Se jää sillä kertaa käyttämättä.
Lihaksessa on varastoituneena glukogeenia tietty määrä. Kun se vähenee, elimistö täyttää varastot uudelleen. Se voi tapahtua siten että elimistö muuttaa syödyn ravinnon heti glukogeeniksi (jos lihaksessa on ruoansulatusprosessin aikana vajausta) ja täyttää lihaksen varastot, ja ylimenevä ravinnon energiaosuus muuttuu rasvakudokseksi. Jos lihas on "täynnä" kaikki syöty varastoituu rasvaksi.
Kohonnut glukogeenin kulutus, tai oikeammin sen vajaus lihaksessa (lisääntyneen lihastyön tuloksena) antaa signaalin elimistölle tehostaa rasvakudosten muuttamista glukogeeniksi. Se alkaa viimeistään puolen tunnin kuluttua, hyväkuntoisilla nopeammin, ja puolentoista-kahden tunnin kohtuullisen rasituksen jälkeen glukogeenivarastot lihaksessa ovat jotakuinkin loppu, silloin kaikki energia tulee rasvasta. Joka siis ennen käyttöä muuttuu glukogeeniksi.
Voimakkaan rasituksen aikana lihaksen glukogeenivarastot eivät ehdi täyttyä samaan tahtiin kun glukogeenia kuluu, lihas ns. tyhjennetään. Sen jälkeen se tankataan, ja se tapahtuu hiilaripitoisella ravinnolla, jonka elimistö pystyy nopeasti muuttamaan glukogeeniksi. Sen jälkeen lihaksessa on alkuperäistä suuremmat glukogeenivarastot, ja niiden uudelleen tyhjentäminen kestää niinikään kauemmin.
Kevyessä rasituksessa lihakseen tuotetaan koko ajan glukogeenia sitä mukaa kuin sitä kuluu, näin ollen kevyttä rasitusta voi pitää yllä tuntikausia. Riippuu ihmisen kunnosta, miten nopeasti elimistö pystyy rasvaa muuttamaan glukogeeniksi, ja sen mukaan määräytyy kunkin rasituksenkestokyky.
Erittäin kovassa rasituksessa, ns. anaerobisella alueella, palaminen lihaksessa on epätäydellistä. Minuutin voimakas rasitus anaerobisella alueella vastaa energiankulutukselta jopa 15-20 minuutin normaalivauhtista juoksua.
Tässä tämä pelkistettynä. Arkipäivän energian saannin kannalta sillä mitä syö ei ole suurta merkitystä, kunhan kaloreita on riittävästi mutta ei liikaa. Elimistön muut vaatimukset ravinnolta jääköön tässä huomiotta.
Elimistö polttaa kaiken sille tarjotun energian jos sille annetaan siihen mahdollisuus.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitän asiallisesta, kiihkottomasta kirjoituksesta.
Olen itsekkin ajatellut niin että kaikki kuluu kun sen käyttää.
Haluan olla hyvällä kunnolla ja normaalilla painolla auttaja en autettava.
Saahan täällä joskus lukea asiaakin, ja vielä kansantajuisesti.
Se on totta että kaikki kuluu kun vaan käyttää.
Mutta siitä huolimatta jos syö enemmälti tyydyttynyttä rasvaa paljon sisältäviä ruokia, saattavat ne aiheuttaa sepelvaltimotautia, kolesterolin nousua ja aikuisiän diabeteksen riskin kasvua.(Kolesteroli asiaa ei kuitenkaan ole vielä tutkittu tarpeeksi onko se edes oikeasti niin paha asia kuin annetaan ymmärtää.)
Eli toisin sanoen ei ole ihan sama mitä syö, vaikka kuluttaakin sen.
Hoikkana/normaalipainoisena kyllä varmastikkin pysyy.
Nykyisin käytetään hyvän ja pahan kolesterolin välistä suhdetta verisuoniahtauman saamisen riskin mittarina.
Kun liikkuu riittävästi, se nostaa hyvää kolesterolia ja näin ollen riski saada verisuoniahtauma pienenee varsin vähäiseksi, vaikka söisikin kovia rasvoja.
Itse asiassa juuri hiljattain keskustelin erään tutun ravinto-alan ihmisen kanssa asiasta, ja hän kertoi, että pelkästään tyydyttyneiden rasvojen välttäminen ei juurikaan lisää terveyttä. Yllättävä tulos, mutta hän esitti suomenkielelle käännetyn laajan tutkimuksen, joka siitä oli tehty.
Voit hankkia koko englanninkielisen teoksen (maksaa) tai sitten voit lukea erittäin lyhyen esittelykoosteen tästä tutkimuksesta. Johtopäätökset löydän kohdasta "conclusions". CVD tarkoittaa "cardiovascular disease" eli sydän- ja verisuonitauteja.
http://jama.ama-assn.org/cgi/content/abstract/295/6/655
Itse asiassa minun kokonaiskolesterolini on vähän päälle 5 ja LDL 2.7.
Elikkä minun omalääkärini ehdotti minulle että pyrkisin vähentämään eläinkunnan rasvoja ja lisäämään ruokavaliooni monityydyttämättömiä ja tyydyttymättömiä rasvoja, elikkä kasvikunnan rasvoja.
Kuitupitoinen ruoka on hyvästä ja tottakai liikunta,näin sanoo lääkärini ja itsekkin olen oppinut näin, en tiedä onko täysin ajantasalla asioista.
Itsekkin olen "ravinto-alan" ihmisiä ja tietysti voisi olla paikallaan päivittää tietoja.
Totuus on kuitenkin se kolesterolista, että asiaa ei ole tutkittu tarpeeksi,jotta voitaisiin 100% sanoa mitkä on ihanne arvot tämän suhteen.
Voihan se olla että tämäkin on taas yksi rahastuskeino lisää...
oli 6.5 ja LDL:ää ei voitu luotettavasti mitata, koska triglyseridiarvot oli 11.78. Lääkäri suositteli vähentämään eläinkunnan rasvoja ja lisäämään kasvikunnan rasvoja.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion ansiosta tein juuri päinvastoin. Jätin kokonaan keinotekoiset teolliset rasvat ja siirryin luonnollisiin rasvoihin, kuten voihin, kookos- ja oliiviöljyyn.
Viimeksi kokonaiskolesteroli oli 5.1, LDL 3.2 ja triglyt 0.96. Ensi kuussa seuraava tarkastuskäynti.
geenista, mutta lienee sama asia kuin tämä mainitsemasi glukogeeni?
Missä viipyvät palstan vakio-kaikkitietävät VHH-kommentaattorit. Menikö nyt jauhot suuhun?
Hah hah!
Kirjoitat, että "Voimakkaan rasituksen aikana lihaksen glukogeenivarastot eivät ehdi täyttyä samaan tahtiin kun glukogeenia kuluu, lihas ns. tyhjennetään. Sen jälkeen se tankataan, ja se tapahtuu hiilaripitoisella ravinnolla, jonka elimistö pystyy nopeasti muuttamaan glukogeeniksi."
Ehkä pointti onkin tuossa nopeudessa. Tarkoitus on käyttää muita kuin nopeasti glykogeeniksi muuttuvia ruokia, siis vähähiilihydraattisia ruokia painonhallintaan. Myöskin verensokerin pitäminen tasaisena estää kaikenlaista ylensyöntiä ja herkkujen himoja.
En ole vakiokommentoija täällä. Enemmänkin vierailija. Katselen usein, että ei jaksais tota ruokavaliota.
kuten tämäkin:
http://en.wikipedia.org/wiki/Muscle
Mutta heti alkuun puhut puppua, energiaa saa myös proteiinista ja tämän huomaavat hyvin niin paikkarilaiset kuin paastoajatkin.
Kirjoitat myös että mitokondriot polttaisi energiaa, mutta edellä mainittu artikkeli kertoo että ne muuttavat makroravinteita toiseen muotoon (energiaksi).
Tuolla taisi myös olla maininta siitä että lihakset voisivat käyttää myös suoraan rasvaa energiaksi ja samaa voi lukea monesta muustakin lähteestä. Parin viikon sisään joku korkeasti koulutettu puhui TVssä samaa. Sanoi että ihmisillä on erilaisia lihaksia ja eri ihmisillä tämä koostumus vaihtelee. Siitä syystä osa voi olla hyviä pikamatkojen juoksijoita (hiilarin polttajia) ja osa pitkänmatkan (rasvanpolttajia).