Tälläkin foorumilla on paljon päätelmiä, että kauneus on lopulta sisäistä. Jaaha. Siis jos Angelina Jolie tai muu vastaava olisi sisältäpäin ärsyttävä, idiootti, kopppava ja vaikka femakko, niin olisihan hän hyvinkin vastenmielinen, joka sitten on useimmille subjektiivisesti rumuutta.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Just noinhan se on!
ole järkeä korostaa maailman julmuutta.
ketä pieni valkoinen valhe haittaa?
varsinkin jos sen kertoo itselleen.
totta on että maailmassa on paljon eriarvoisuutta,mutta sellainen tää maailma on.
onhan meillä muitakin "huonompiosaisia" kuin rumat,on tyhmiä,huumorintajuttomia,vammaisia jne.
tuskimpa kieltäisit vammaista sanomasta itseään yhtä arvokkaaksi kuin terveet?
miksi rumat ovat poikkeus?
miksi rumien pitäisi aina tiedostaa huonommuutensa?
mutta onhan se tosi ärsyttävää, jos joku koppava, vastenmielinen jne. kuvittelee itsestään jotakin täysin päinvastaista.
Olet varmaan tavannut tyhmiä, jotka kuvittelevat olevansa hurjan älykkäitä tai huumorintajuttomia, jotka ovat mielestään huippuhauskoja. Get the point?
mutta rehellisesti sanottuna eivät he minua niin paljon ärsytä.
ja todellakaan ei siinä määrin,että minun pitäisi alkaa heitä "palauttamaan maanpinnalle".
eläkööt omassa harhaluulossaan,ei mua haittaa :)
erityisen koppavista ihmisistä haluaa mielellään palauttaa ihmisiä maanpinnalle tai mieluiten sen (= heidän itsensä!) alapuolelle.
Miksi juuri heitä pitäisikin säästää, suojella ja nuoleskella?
sitten mielestäsi niin paljon?
minusta tuntuu että yleensä ne "alistajat" ovat niitä "oikeasti" kauniita ja lahjakkaita.
luulen että sellainen itselleen valehteleva ihminen on pääasiassa huolissaan omasta asemastaan.
eli hän samaistuu niihin heikompiin,mutta haluaisi olla parempi(kukapa ei?)
jos hän saa tyydytystä päästessään parempiin piireihin,tai tuntiessaan ylemmyyttä,suotakoon se hänelle.
tuollainen elämä voi olla jopa surullisempaa,kuin se että myöntäisi omia heikkouksiaan.
Mä en ole koskaan tavannut "oikeasti" kaunista ja lahjakasta alistajaa.
Minun tapaamani alistajat ovat olleet enempi keskivertoihmisiä, sekä ulkoisesti että sisäisesti. Ulkoisesti taviksia tai jopa harmaavarpusia. Mielenterveysongelmaisia, lääkkeiden syöjiä, terapiassa juoksevia, yhteiskunnan tuilla eläviä, epämiellyttäviä luonteita, piloille hemmoteltuja jne.
Mitä hohdokasta siinä on? Käsi sydämellä - kuka ihailee sellaista tai haluaisi olla sellainen, jos saisi itse valita mitä on? Mä olen ainakin tavannut riittävästi oikeasti upeita ihmisiä tunnistaakseni, milloin joku ei sitä ole.
Ei tietysti saa ääneen mainita, että näkee ihmiset eri tavalla kuin miten he itse haluavat tulla nähdyiksi.
Mä en ole koskaan tavannut ihmistä, joka on itseään paremmissa piireissä. Ihmiset useimmiten ansaitsevat toiset toisensa. Mukavat seuraihmiset päätyvät yhteen, itsetuntohäiriöiset yhteen jne.
siinä, että omia heikkouksiaan salailevat ja muita rääväsuisesti sormilla osoittelevat ihmiset paljastavat useimmiten vain oman kypsymättömyytensä. Elämä olisi varmaan helpompaa, jos pystyisi joskus näkemään itsensäkin realistisessa valossa.
Miksi jotkut kauniit ja poikkeuksellisen menestyneet (kansainvälinen ura jne.) ihmiset eivät ole sitten koppavia? Minkä selityksen sinä antaisit tälle, kun niin peräänkuuluvat huonoa luonnetta? Eikö heillä olekaan itsetunto- tai persoonallisuushäiriötä?
Ilman ulkoista kauneutta ei synny kontaktia.
Ilman sisäistä kauneutta ei synny suhdetta.
Vai oliskohan se sitten niin että ulkoisella kauneudella on merkitystä vain yhdenillansuhteella ja sisäisellä on merkitystä loppuelämän pituisella suhteella.