Onko kenellakaan kokemusta au-pairiata joka vain on koko ajan omassa huoneessaan?
Meidan auppari viettaa kaiken kotona olemansa ajan huoneessaan. Tietysti silloin kun han on kahden meidan lapsemme kanssa han leikkii hanen kanssaan mutta muuten koko ajan omassa huoneessa. Han syo ruokansakkin huoneessaan. Olen sanonut sata kertaa etta saa meilla katsoa telkkariakin ja viettaa aikaa yhteisissa tiloissa mutta hanta ei kiinnosta.
Joku aika sitten nain taalla kun joku kyseli onko muita au-paireja samalla alueella ja mainitsin siita hanelle mutta han sanoi etta han on vahan arka tutustumaan muihin ihmisiin ja jos han ei tulekkaan toimeen muiden kanssa.
Tama minun au-pairini on jo hieman vanhempi mutta pelottaa etta eihan tuo ole normaalia eristaytya muusta maailmasta tuolla tavalla ja kai se jossakin valissa viela pimahtaa totaalisesti.
Jos jollakin on samanlaisia kokemuksia olisin tosi kiitollinen kuulla miten teilla tehtiin ja miten kauan tallainen kesti?
Tosiaan mietin mika paiva han saa tarpeekseen ja vain ottaa ja lahtee.
Mielestani ollaan oltu ihan asiallisia hanta kohtaan ja yritetty pitaa kuin perheen jasenta mutta hankala yrittaa kun ei naa kuin silloin kun lahtee toihin ja hanen "tyoaikansa" alkaa. Ja han on ollut samanlainen siita asti kun meille tuli, joten en oikein usko etta meidan kayttaytyminen olisi hanet saanut eristaytymaan niin totaalisesti.
Kummallista sanon mina.
Meidan auppari viettaa kaiken kotona olemansa ajan huoneessaan. Tietysti silloin kun han on kahden meidan lapsemme kanssa han leikkii hanen kanssaan mutta muuten koko ajan omassa huoneessa. Han syo ruokansakkin huoneessaan. Olen sanonut sata kertaa etta saa meilla katsoa telkkariakin ja viettaa aikaa yhteisissa tiloissa mutta hanta ei kiinnosta.
Joku aika sitten nain taalla kun joku kyseli onko muita au-paireja samalla alueella ja mainitsin siita hanelle mutta han sanoi etta han on vahan arka tutustumaan muihin ihmisiin ja jos han ei tulekkaan toimeen muiden kanssa.
Tama minun au-pairini on jo hieman vanhempi mutta pelottaa etta eihan tuo ole normaalia eristaytya muusta maailmasta tuolla tavalla ja kai se jossakin valissa viela pimahtaa totaalisesti.
Jos jollakin on samanlaisia kokemuksia olisin tosi kiitollinen kuulla miten teilla tehtiin ja miten kauan tallainen kesti?
Tosiaan mietin mika paiva han saa tarpeekseen ja vain ottaa ja lahtee.
Mielestani ollaan oltu ihan asiallisia hanta kohtaan ja yritetty pitaa kuin perheen jasenta mutta hankala yrittaa kun ei naa kuin silloin kun lahtee toihin ja hanen "tyoaikansa" alkaa. Ja han on ollut samanlainen siita asti kun meille tuli, joten en oikein usko etta meidan kayttaytyminen olisi hanet saanut eristaytymaan niin totaalisesti.
Kummallista sanon mina.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mulla tuli viikon jalkee semmonen olo etta kaikki vaan tuntu jotenkii niin vaaralta..ja oli muutenkin kauhee paha olla..joten vietin kaiken aikani vaan omassa huoneessani ..en oikeen puhunut sanaakaan jne...mutta sitten host aitini vei minut "tuulettumaan" eli pubi kierrokselle ja kaikki alkoi tuntumaan paljon mukavemmalta..
Nyt olen kuukauden ollut ja kaikki on mennyt hyvin..En tieda olisko tota pubi kierrosta tarvinu mutta jos olis joku juttu mika teita yhdistais missa paasis vahan ihmisten ilmoille ni vois se sun tytsyskii vahan piristyy..
Ymmärränkö oikein, että olette suomalainen perhe ulkomailla?
Tunnetko itse muita au pair -perheitä lähettyviltä, suomalaisia tai muita? Voisitko järjestää "lapsia varten" päivätapaamisen jonkin toiseen perheen lasten au pairin kanssa, siinähän tytöt tutuisivat ihan huomaamatta?
Tai jos lapsesi ovat leikkikenttäikäisiä, niin ujuta au pairin viikko-ohjelmaan pari leikkikenttäreissua. Hiekkalaatikon reunalla tutustuu ihmeesti vanhempiin ja muihin auppareihin eikä ujonkaan tarvitse olla itse aloitteellisessa asemassa:).
Muutenkin voisit koittaa antaa hänelle ainakin kerran-pari viikossa hommaksi jotain kodin ulkopuolella tehtäviä asioita: pikkuostoksia, kirje postiin, vaatteet pesulasta jne... ettei hän nyt aivan eristäytymään pääse jos ei kerran iltaisin käy missään. Kynnys kasvaa muuten liikaa.
Edellisen idea baarikierroksesta on hyvä, jos vaan itse olet yhtään sitä tyyppiä... Yhtä hyvin voisi toimia vaikka leffassa käyminen (olisi vähän "pehmeämpi lasku" kuin suoraan pubista toiseen jos aupparisi on enemmän kotityttötyyppiä;)). Kunhan jotain tapahtuu, mahtaa olla kamalaa se huoneesa kyhjöttäminen.
Ei minustakaan kuulosta siltä, että perheesi on asiaan syyllinen, tyttö on nyt vain jotenkin sellaisessa lukossa ettei itse enää uskalla/osaa tehdä yhtään mitään. Ihanaa kun olet aupair-äitinä kiinnostunut auttamaan, on kuultu toisenlaisistakin:).
no musta tuntuu, etta itse olisin hieman eristaytynyt, mutta se johtuu siita, etta joka kerta kun olen yrittanyt johonkin tutustua alueella ja hengailla ja viettaa vapaa-aikaa, k.o. henkilot ovat aina keksineet syita ettei minua tarvitse tavata..Heilla oli oma klikkinsa kun tulin tanne, siihen on hankala paasta mukaan..
minakin vietan aikaani huoneessani, ja olen ihan tyytyvainen...ensinnakin minulla on aina kamalan outo olo jos perhe on alakerrassa, kun harvoin paasevat yhdessa olemaan; silloin annan heille tilaa..ja muutenkin viihdyn omissa oloissani esim koneellani tai lukemassa..
Ja jos se ei vaikuta lastenhoitoon niin pitaako siita valittaa...
meita passiivisia vaan loytyy..mina itse olen kyllastynyt yrittamaan enaa saamaan talta alueelta kavereita ja hengailen mielellaan sitten yksin(satuttaa huomattavasti kun jengi tyttoja jotka ovat 20v. kayttaytyvat noin lapsellisesti, varsinkaan kun eivat anna mahdollisuutta minulle, eivat siis edes viitsi tutustua)
ja on hankala asua ja tyoskennella samassa paikassa..Ehka han haluaa vapaa-ajallaan olla omissa oloissaan. Voisit ehka jutella hanelle? Ehka hanella on myos koti-ikava, oli vanhempi tai ei? Kysyisit etta HALUAAKO han siella istua?
Tunnen myos yhden perheen jossa oli tytto joka ei koskaan tehnyt mitaan, kun paasi toista, meni nukkumaan...Ja perhe jutelli hanelle ja han sanoi olevansa hyvin tyytyvainen tilanteeseensa..
keskustelemaan vaan, ehka se on sita etta hanesta tuntuu oudolta teidan talossanne? Ja tuntee olonsa vieraaksi..
Ihana kuulla että jonkun perheen äiti välittää tosissaan au pairista ja on huolissaan tämän hyvinvoinnista :)
Voi olla että aupparinne tuntee olonsa vieraaksi, kun ei kuitenkaan ole oma koti. Ei siellä osaa kuitenkaan samalla tavalla käyttätyä kuin kotonaan. Voi olla että hän ei osaa olla oma itsensä, ja niin kuin joku vastaajista sanoikin haluaa antaa perheelle aikaa ja pysyä itse poissa jaloista. Itselleni kävi niin että lähdin auppariksi kesäkuussa jolloin muut olivat jo lähteneet tai viimeistään lähdössä pois. Muutaman tytön kanssa vietin vähän aikaa välillä mutta he olivat jo ehtineet muodostaa oman porukkansa josta jäin sitten ulkopuolelle.
Toi jonkun ehdottama leffaan meno tai muu vastaava nuorekas illanviettotapa yhdessä kuulostaa tosi hyvältä :) Ja nuo pienet päivittäiset tehtävät (kaupassa käynti ym.) saa ainakin välillä pois neljän seinän sisältä. Voisit myös ehdottaa että jos maksaisitte hänelle jonkun harrastuksen, kielikurssin tai jumpan tms., jossa tulisi aina käytyä, ehkä niitä kavereita sitä kautta voisi saada.
että huolehditte aupparistanne! Itse olen parasta aikaa aupparina, ja joskus on monia syitä miksen lähde tuulettumaan. Olen esimerkiksi hieman kipeä, rahat on tiukalla lääkkeistä ja muut aupparit asuvat vähän kauempana. Joskus tapaamisia pitää junailla hieman, ennen kuin ne onnistuvat. Asustelen aikas usein myös huoneessani, koska haluan että perhe viettää "laatuaikaa" yhdessä, sillä vanhemmat saattavat olla joitakin vuorokausia poissa. Tietysti toinen vanhemmista on aina kotona öisin. Pidän myös hiljaisuudesta aina välillä, sillä lasten kanssa on aina jonkinlaista melua. Jos olet yhtään urheilullisempi, niin suosittelen kävelylenkkiä hänen kanssaan. Silloin voitte jutella toisillenne ja voit udella, että onko joku pielessä.
Kiitos kaikille vastanneille!
Eikohan sita jotakin tasta nyt keksita. Ideoita tuli kylla kiitettavasti. Ei ole tosiaan meidan auppari pubi tyyppia ja itse olen raskaana joten hautaamme sen idean :) mutta vois vaikka elokuvissa ja kavelylla ryhtya kaymaan silloin talloin. Olen tassa kovasti odotellut etta ilmat paranee etta voitais tehda kunnon "paikalliset nahtavyydet" -kierros mutta taalla saari valtioissa tahtoo tama alku vuosi olla tallasta sadetta ja harmaata. Saattaahan sekin tottumattoman mielen vetaa apeaksi.
Mutta eikohan me tasta jotakin keksita. Kiitos kaikille.
Meidän auppari istui kaiket illat huoneessaan ja luki tai tsättäili. Tilanne oli mielestämme erittäin kummallinen, hän ei halunnut liikkua yhtään missään eikä ylipäätään mennä ulko-ovesta ulos. Oli kovat taivuttelut että saimme hänet ulos leikkimään lapsemme kanssa.
Ongelmia riitti muutenkin, joten katsoimme parhaaksi lopettaa sopimuksen.
siinäpä teillä reilu perhe!
ei äideille tunnu mikään kelpaavan, ymmärrän kyllä kun valitetaan liikaa bilettävistä ja vastuuttomista hulttioauppareista, mut nyt myös itsekseen viihtyvät ovat mustalla listalla?
ei kaikkien luonteeseen vain kuulu heilua koko ajan jossain. koneella tapahtuu monelle aupairille päivän tärkein sosiaalinentapahtuma, ja vaikka se ehkä hieman tylsältä kuulostaakin, mutta se on kuitenkin nopein, halvin ja sinäänsä siis paras tapa pitää perheeseen ja ystäviin yhteyttä!
ja lukeminen - siinä vasta rappioitunut harrastus, hyvä että potkitte pellolle!
tollaset perheet ne vasta niita ovatkin joilla on varaa muita arvostella!
Olen kylla meidan auppariin tosi tyytyvainen muuten. Han hoitaa hommansa huolella ja tunnolisesti. Eli en tosiaan valita sita etta han ei rieku oita ulkona. Itse kun olen vaan sen verran sosiaalisempi etta on vaikea ymmartaa etta joku haluaa ehdoin tahdoin viettaa kaiken aikansa yksin. Kai sita vaan pitaa omaa asennoitumista muuttaa. En vain halua etta han arkuuttaan ei uskalla olla osa perheen normaalia elamaa vaan eristaytyy kokonaan. Mutta kaikki taaplaa tavallaan.
Ai teidän mielestä olemme tosi nuija perhe, koska esim. vaadimme au pairia viemään lasta leikkipuistoon?! Voi voi, sääliksi käy teidän tulevia jälkeläisiä, jotka ilmeisesti joutuvat kökkimään päivät pitkät sisällä verhot ikkunoissa. Ja sehän tietysti ei ole ollenkaan outoa, ettei auppari suostu käymään keinuttamassa rattaita autokatoksen alla kun vauva on päikkäreillä ja herää välillä. Ok, olen kalkkis 70-luvun kasvatti, joka on aivopesty siihen, että raitis ilma tekee lapsille hyvää.
Pitänee ryhtyä muodikkaaksi ja sulloa lapset pimeään leikkihuoneeseen nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta. Ja onhan kohtuutonta vaatia au pairia katsomaan toista lasta silloin, kun toinen lapsi sairastuu äkisti ja joutuu lääkäriin, sillä aupparilla sattuu olemaan tsätit pahasti kesken. Voi anteeksi aupparit, olen tosi huono host-mamma kun vein auppariamme lomalle vain lappiin ja järkkäsin Tukholman matkan ja asensimme häntä varten internetin tulostimen hänen omaan huoneeseensa, enkä joulunakaan antanut kuin noin 30 lahjaa ennen kaikkea koko aupparikauden reilusti henkistä tukea. Sekään ei tietysti merkitse mitään, että aupparivuosi on kulttuurivaihtoa, ainakaan Suomessa se ei ole työsuhde, www.uvi.fi
Kulttuuria luonnollisesti oppii tuntemaan parhaiten tsättäilemällä ja lukemalla oman maan kirjallisuutta äidinkielellään aika monta tuntia viikossa, kun vähennetään viikosta ne 30 työtuntia. JNE! Mutta toisaalta yritän ymmärtää teitä auppareitakin, olettehan keskimäärin parikymppisiä, joilta puuttuu elämänkokemuksen mukanaan tuoma laaja-alainen ajattelu. Enpä ollut itsekään järin fiksu sen ikäisenä, jos nyt vieläkään. Joka tapauksessa tulette huomaamaan, että kaikki muuttuu siinä vaiheessa, kun kyse on omista lapsistanne.
kuulostatte! Tuossa oli ehkä erehtymisen varaa, mitä varmaan muutama tekikin..
Todellakin aupairin ei pitäisi olla koko aikaa huoneessaan ja liikaa jos oleskelee siellä kannattaa kysyä onko joku hätänä! Itse tiedän kokemuksesta että ei välttämättä uskalla avata suutaan, että ei tule väärinkäsityksiä tai ihan vaan ei sitten halua omilla jutuillaan murehdituttaa muita!
jos hän huoneessaan viihtyy niin sittenhän se on hänen oma valintansa...ja jos olette tarjoutuneet kaikenlaiseen niin hänellä on pallo..
mutta itsekään en kestäisi aina huoneessani...ja jos ei ole mitään elämää vapaa-ajalla, alkaa siitä kärsiä työkin...
eiköhän keskustelemalla tai ihan vaan tarjoutumalla itse viettämään jonkinlaista laatuaikaa aupairin kanssa, esim käymään lounaalla tjsp kahdestaan ja kyselemällä hänestä ja hänelle tärkeistä jutuista ja vaikka yllättämällä jollain pikkujutulla minkä tiedät ilahduttavan häntä(esim jos tykkää jostain kirjailijasta tai ihan vaan rannekoru jos hän tykkää jostain) saa ehkä jään rikkoutumaan välistä...ja tuskin tuo on budjettia kaatava juttu joku pieni helykään...
Kokeilimme ihan kaiken mahdollisen. Olimme hänelle superystävällisiä, etsimme kaiken tiedon valmiiksi, keskustelin eikö haluaisi tehdä jotain, ostimme lahjoja oikeastaan koko ajan jne.
Mutta ei toiminut, hän ei osannut antaa mitään arvoa meidän vaivannäöllemme. No, uutta aupparia odotellaan, toivottavasti nyt käy paremmin. Kirjasimme tällä kertaa työsopimukseen esim. sen seikan, että lapsia täytyy käyttää ulkona, ja jos auppari on kotona vailla sen kummempia suunnitelmia, lapsia täytyy hoitaa hätätilanteen yllättäessä, esim. lääkärireissut.
ajattelua nyt vielä sen verran täytyy tyhmänä teininä todeta, että on jännä kun ihmisten erilaisuuden kunnioituksesta toitotetaan, mutta täydellinen aupair ei saa olla bilettävä, muttei myöskään itsestään viihtyvä.
ja vastauksestasi päätellen jos noin äkäinen olet kotonakin, pysyisin minäkin sinua sängyn alla piilossa kaiken vapaa-aikani :) tollanen "Voi anteeksi aupparit, olen tosi huono host-mamma kun vein auppariamme lomalle vain lappiin ja järkkäsin.." blaablaablaa mainostaminenhan se susta hyvän host-mutsin tekeekin!
Siis sanopa käsi sydämelläsi, pitäisitkö itse vuoden aupauria, joka ei poistu asunnostasi kuin pakon edessä, ei edes lastenhoitoon liittyen?
En ymmärrä miten aupparien on näköjään ihan mahdotonta löytää tässä viestiketjussa jutun pointti ja punainen lanka? Jos päässäsi ei tosiaan oma-aloitteisesti raksuta että kyse ei ole siitä saako au pair olla vapaa-ajat huoneessaan vai ei, niin et todellakaan ole au pair -ainesta muualla kuin ehkä Pohjois-Koreassa. Haloo, kyse on siitä että aupparilta voi vaatia lasten ulkoiluttamista tai maitopurkin hakemista lähikaupasta. Joko vilkkuu jotain valoa päässä? Mainostamisesta: itsehän sitä kerjäsit. Oletit meidän uittavan aupparin päätä vessanpytyssä illat pitkät, joten näin aiheelliseksi tuoda tiettyjä faktoja julki. Aupparistamme tuli lopulta pilalle hemmoteltu, tuumaan. Joku kandi vielä viittasi siihen että itsensä kirjallinen sivistäminenkin on sitten kiellettyä? Humanistina (mm.) olenkin oikein todella lukuharrastusta vastaan, joopa joo. Ja teknologiafriikkinä tietokonekin on mielestäni kaiken pahan alku ja loppu. Joopa joo. Kaikkemme yritimme ko. aupparin kanssa, sen mitä pitkähkön elämänkokemuksen, vuosien työkokemuksen, vakavan sairauden, vaativien tutkintojen, ulkomailla vietettyjen vuosien yms antamalla tietotaidolla voi tehdä. Enempää ei kai voi vaatia? Täytynee erikoistua psykiatriksi ja väitellä tohtoriksi auppariperheiden aiheuttamista traumoista kansanterveyden riskitekijänä. Joopa joo, enää en jaksa tästä jauhaa. Tarkoitukseni ei ole vähätellä nuoria eikä aiheuttaa suuttumusta, olen itsekin ollut nuori, ja senpä vuoksi tiedänkin, että maailmankuva on hiukan erilainen 18-v opiskelijatytöllä ja vanhalla perheellisellä kävyllä. Varokaa vaan, joka vuosi muistutatte enemmän ja enemmän omaa äitiänne, se on väistämätöntä.
pohjois-korea, oletpa sinä hih niin hauska :)
kukaan ei käskenyt lelliä auparia piloille! ei munkaan tekis miel lähtee hakee lapsille maitoo kaupast jos mun host-mutsi ois kunnon monsteri.
Jess xxx!
Olen seuraillut tätä palstaa noin vuoden verran ja tää on kyllä aivan huippu! Paras viesti koko aikana.
Kirjoittamasi kuvaa erinoimaisesti sitä täydellistä toistensa ohi puhumista, mihin kaikki vuorovaikutus perheiden ja aupairien kesken täällä tyssää.
Vaikka parikymppisten suusta tulee välillä vähän lapsellisuuksiakin, niin näkyy sitä irtoavan vanhemmalta polveltakin. Omien havaintojeni mukaan asiallisuus tyssää au pairien juttuja useammin juuri tällaisiin perheiden puolelta tuleviin pohjoiskorea- ja vessanpönttöjuttuihin...
Onpa kivaa keskustella, tähän jää koukkuun. Nämä keskustelupalstat ovat aliarvostettuja, paljon mainettaan parempia!
Täsmentäisitkö, mikä tekee minusta monsterin?
Kiva vertailla ihmisten maailmankuvia. Omasta mielestäni olen tietysti maailman paras host-mamma. Voisitko ystävällisesti kirjoittaa asiallisesti eikä tyyliin "kyllä oot idiootti ihan vaan siksi kun oot idiootti", sehän on hedelmätöntä enkä oikein voi kommentoida sellaiseen kun en tiedä missä mättää.
Haastan sinut älylliseen keskusteluun.
No niin, antaa tulla.
... koska orjuutan aupparimme tekemään kaikki minulle kuuluvat tehtävät. Minusta on tosi kiva jutella täällä, olen vissiin liian tylsistynyt elämääni tms, tiedostan sen, joten älkää sanoko, että "hanki elämä". Yritän näet parhaillaan tehdä sitä. Teen nyt niinkuin on muodikasta eli vietän iltaani netissä. Tunnen oloni varsin nuorekkaaksi. Ostin joku viikko sitten elämäni ensimmäiset "lannefarkut" vai miksi niitä sanotaan, enkä osaa käyttäytyä niissä. Tuntuu että koko ajan on pylly paljaana. Tämä meni nyt sivu suun mutta kun nyt kerran valistatte vanhaa niin kertokaa, onko selän tarkoituskin olla paljaana vai onko tarkoitus pitää pitkiä puseroita vai miten. On jotenkin noloa jos joku näkee 8 vuotta vanhat alkkarini jotka joskus vuonna yks ja kaks olivat valkoiset.
Pestyäni niitä kestovaippojen kanssa seksikkyys alkaa olla kaukana.
Sori, asiaan, oon vaan aika nopee kirjoittamaan koneella joten tulee aina höpötettyä liikaa.
Miten arvioisit tarkemmin vessanpytty-juttua?
Oletan että te oletatte että uitan aupparia vessanpytyssä, koska olen mielestänne niin kamala. Mielestäni kamalat ihmiset uittavat toisiaan vessanpytyssä. Jos vessanpytyssä uittaminen on liian kuvainnollinen ilmaus, niin mikä olisi parempi?
Oletteko kenties suomalaisen kirjallisuuden opiskelijoita, teiltä voisi irrota hyviä vinkkejä melkein kolleegalle. Olen tottunut tuottamaan symbolisia ilmaisuja ja saanut siitä yleensä positiivista palautetta, joten olen ihan äimän käkenä kun nyt saan tällaista ryöpytystä.
Kääk, olenko sittenkin monsteri?! Ja vielä kirjoitustaidoton?! Tämähän herättää paljon ajatuksia. Eli siis ympyrä sulkeutuu: keskustelupalsta jossa on tarkoitus vaihtaa ajatuksia toimii siten että se herättää ajatuksia. Oi voi, tässä filosofoinnissa jää Sartrekin toiseksi. Tähän Sartre varmaan sanoisi, että henkilö, joka lukee älyvapaata tekstiä rivikaupalla perjantai-iltana puoli kymmeneltä, potee eksistentiaalista tyhjyyttä, eli toisin sanoen, OLET AIKA PÖHKÖ JOS LUIT TÄNNE ASTI.
Sori, oli pakko sanoa, mutta oikeasti toivon kaikkea hyvää sinulle ja muillekin auppareille ja isäntäperheille. Toivotaan että löydämme toisillemme sopivia yksilöitä. Lasten ja aupparin kannalta on aina todella surku jos pitää vaihtaa perhettä kesken kaiken.
En kylla tajunnu edellisesta kirjotuksesta juuri mitaan... mika oli pointti? Ei kai mikaan.
Mutta taytyy sanoa, etta hieman epatasapainoiselta touhulta vaikuttaa... siis jos oikeasti jollain host-"mammalla" voi olla tollasia antipatioita ja tunteenpurkauksia jostain nettikeskustelusta johtuen. En valttamatta haluais siina perheessa olla, tieda sitten minkalaista olis viela tosielamassa.. ;)
Mina en ainakaan halua koko omaisuuteni )lapset, autot ja talot) hoitajaksi mitaa nettihossottajaa joka on sisalla uusavuttomana kaiket paivat purkamassa omia katkeruuksiaan jollain hemmetin Suomi-palstalla!
taitaa olla vähän itsekeskeinen persoona siellä kun aina kuvitellaan että juuri sinusta puhutaan!
kunhan yleisestikin sanoin, että minun ei ainakaan tekisi mieli monsterimutseja miellyttää. oma host-äitini on ihanaakin ihanampi (eikä edes ole pohjois-korealainen, hyh!) ja teen mielelläni erikseen pyytämättäkin paljon!
mutta siis eihän sinussa varmasti ole ollut MITÄÄN vikaa. aupairinne oli vain joku kamala rimanalitus, kaikki syytökset vain hänen niskaansa, se on ihan oikea, älyllinen ja aikuismainen käytösmalli! otankin sinusta mallia jatkossa, oi olet idolini. siis järkyttävää ettei noinkaan täydellisen perheenäidin kanssa joku tule toimeen, ajatella!
Kyllä niin tutulta kuullostaa. Meillä auppari kanssa sulkeutuu omaan huoneeseen tiesikalla heti kun työaika loppuu. Ja jos tulen kotiin esim klo 15, saattaa olla koneella yhtä mittaa (hakee syömistä välillä) yöllä 1:teen. Olemme keskustelleet tästä monet kerrat, ja sovittu että ennen työpäiviä kone on kiinni klo 24. Silti istuu yli 8h pvässä koneella. Omalla ajalle ei liiku mihinkään, paitsi viikonloppuisin poikaystävän luo 150km päähän.
Hiihtolomalle olis pitänyt lähteä Lappiin mutta ei halunnut kun mökissä ei ollut nettiä!!
Ymmärrän kyllä sen että haluaa päivittäin koneelle Skypeen, ja meselle mailit mutta tuo ettei ole mitään muuta. Olen toki onnellinen että on se poikaystävä mutta silti.
Meillä on oli alkuun tosi nihkeetä tuo ulosmeno lasten kanssa, mutta nyt käyvät vissiin kerran päivässä.
Toukukuun loppuun kestäisi hänen työsopimus mutta en tiedä kyllä välillä niin tympii kattella kun aina on naama nurinpäin jos sanoo että tietokoneen käyttöä vois rajoittaa, ja muutenkin tuntuu että on hirveen veltto.
Kuulostaa ihan meidan au pairilta!
Ei se mitaan jos haluaa viettaa aikaa omissa oloissa mutta kun lapset valittavat etta au pair ei leiki, ei vie ulos eika puhu niin sitten pari kertaa olin paivan kotona ja totta se oli - ulkona oli 26 lamminta, verhot vaan kiinni ja lapset telkkarin eteen ja itse mesettamaan.
Mutta mina tietysti olen kauhea monsteriaiti joka en ole tyytyvainen mihinkaan.
Meidan kaikki au pairit ovat olleet juuri tuollaisia.
Hakemuksessa lukee aina "Reipas, ulospainsuuntautunut, avoin ja iloinen". Ilmeisesti vakioteksti joka tyottomyyskurssilla annetaan ohjeeksi.
Useimmat nuoret au pairit ovat välivuotta pitäviä tyttöjä, ei kukaan au pairiksi lähde siksi, kun ei muuta työtä löydy. Heittosi työttömyyskursseista oli täten siis aika asiaton. Mielestäni on myös perheen tehtävä tarkistaa kaikki suositukset (ja vaatia niitä roppakaupalla) ja todellakin varmistaa, että tyttö on mitä lupaa olevansa. Muuten ei saa valittaa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle on pakko mainita, että kaiken tuon soopan jälkeen, mitä olet tänne kirjoitellut vaativista tutkinnoista ja humanistisuudestasi on ihan pakko ihmetellä, mikset osaa käyttää pilkkuja?
terv. ihan oikea humanisti FM
tuossa vaiheessa lähtisin kyllä etsimään vikaa jo sieltä peilin puolelta.
jos oot tolla asenteella liikenteessä, niin en edes toivo sinun löytävän "hyvää aupairia", MUTTA:
eikö ole aika epätodennäköistä että TÄYDELLINEN perhe löytää vain HUONOJA aupaireita? jännä että teissä itsessänne ei koskaan ole mitään vikaa.
Lueppa tarkemmin kuka niita viesteja on aina lahettanyt. Mina en ole kertaakaan sanonut mitaan mistaan tukinnoista enka muustakaan. Kovin karkasi kasista tama keskustelu. Mina alkuperaisena en todellakaan valittanut meidan aupparista vaan olin vain huolissani ja kyselin voinko itse tehda jotakin asian parantamiseksi. En siis missaan valissa haukkunut tai muuten morkannut meidan au-pairia. Ne on muut jotka on taalla mesonnut huonoista au-paireista. Minka kylla ymmarran jos ei olla edes lasten kanssa vaan vietetaan sekin aika koneella. Meilla ei kyseista ongelmaa siis ole.
Kiitos
Onpa noloa että jotkut urpot jauhaa paskaa turhasta kun perheenäidit pohtii oikeasti tärkeitä asioita.
Muistan itselläni olleen nuorempana sama tilanne kun 17-vuotiaana lähdin yksin vieraaseen maahan kesätöihin enkä tuntenut ihmisiä joiden luona asuin, vaikka sukulaisia olivatkin. Vietin (vähän) vapaa-aikani lähinnä omissa oloissa ja näin jälkeen päin muistellen perheen au-pairkin monesti pyysi mua esim. viikonloppuisin baariin mutta en jaksanut tai halunnut lähteä. Huomasin kulttuurishokin ja koti-ikävän heijastuvan juuri sillä että vetäydyin omiin oloihin ja olin tosi väsynyt (tein tosin aika rankkaa työtäkin...)