Jutteletteko koskaan nykyisessä suhteessanne edellisistä kumppaneista/suhteista mitään?
Olen seurustellut mieheni kanssa nyt melkein 3 vuotta, eikä koko aikana ole sanallakaan sanonut entisestä suhteestaan. Suhteen alkuaikoina yritin jotain kysellä, mutta sain vain ympäripyöreitä vastauksia. Edellisestä suhteestaan mieheni ei halunut puhua mitään, sanoi vain että "merkkasi mulle aika paljon ku niin kauan seurusteltiin". Tiedän että olivat olleet tekemisissä ennen mua, vaikka olivat jo aikoja sitten eronneet. Lisäksi mieheni valehteli mulle alussa asioista.
Ihmetyttää vain että miksi toinen ei puhu koskaan mitään edellisestä suhteestaan, vaikka oman rakkanhan kanssa just kuuluis jakaa kaikki. Itse ainakin pystyn juttelemaan kaikesta toiselle! Mulla ei kyllä ole ollut ennen mitään vakavaa suhdetta et johtuukohan se siitä..
Oli nyt vaan pakko päästä kertomaan tää, etten pelkästään päässäni pyörittele asioita. Onko tää vaan siis ihan "normaalia? kiitos jos joku viitsii vastata! :)
Olen seurustellut mieheni kanssa nyt melkein 3 vuotta, eikä koko aikana ole sanallakaan sanonut entisestä suhteestaan. Suhteen alkuaikoina yritin jotain kysellä, mutta sain vain ympäripyöreitä vastauksia. Edellisestä suhteestaan mieheni ei halunut puhua mitään, sanoi vain että "merkkasi mulle aika paljon ku niin kauan seurusteltiin". Tiedän että olivat olleet tekemisissä ennen mua, vaikka olivat jo aikoja sitten eronneet. Lisäksi mieheni valehteli mulle alussa asioista.
Ihmetyttää vain että miksi toinen ei puhu koskaan mitään edellisestä suhteestaan, vaikka oman rakkanhan kanssa just kuuluis jakaa kaikki. Itse ainakin pystyn juttelemaan kaikesta toiselle! Mulla ei kyllä ole ollut ennen mitään vakavaa suhdetta et johtuukohan se siitä..
Oli nyt vaan pakko päästä kertomaan tää, etten pelkästään päässäni pyörittele asioita. Onko tää vaan siis ihan "normaalia? kiitos jos joku viitsii vastata! :)
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mieheni on ollut kahdesti naimisissa.
Ensimmäisestä vaimostaan hän puhuu jotain joskus, lähinnä ajoista jolloin lapset olivat pieniä jne.
Toisesta vaimostaan hän ei halua keskustella lainkaan. Olen aina joskus yrittänyt ottaa hänet esille keskusteluissa niin vastaus on ettei hän halua puhua menneistä.
Olen törmännyt elämäni aikana vain sellaisiin miehiin jotka eivät ole halunneet puhua entisistä suhteistaan :(
Miksi pitäisi salata asiaa. Mulla on ollut hyviä suhteita takana eikä mitään salattavaa, joten suhteen alussa selvitetty aina miksi erottu entisistä tms.Itse pidämme edelleen viimeisen exäni kanssa yhteyttä, vaikka erosta jo kaksi vuotta, hyviä ystäviä ollaan.
En halua puhua enkä kuulla existä. Elämää pitää elää eteenpäin eikä roikkua vanhoissa heiloissa edes tunteissa ja muistoissa. Jos nainen alkaa lätistä ex-ukoistaan, pidän sitä merkkinä siitä ettei hän halua irrottautua menneisyydestään ja pistän välit heti poikki. Onneksi sellaisiakin naisia on joita vanha suola ei enää janota.
Olen mies ja takana on kaksi pidempää suhdetta,myöskään minä en ole koskaan puhunut entisistä suhteistani kumppanilleni.
Kuten mustikkamies totesi pitää elämässä katsoa eteenpäin eikä märehtiä vanhaa..
Mutta minulla on toinenkin syy,mielestäni ei ole hieno tunteista puhua vanhoista rakkaistaan koska sellainen satuttaa kumppania mikäli hän aidosti rakastaa minua.
Ja en myöskään itse haluaisi kuunnella rakkaani muisteloita entisistä rakkaistaan.koska nyt on nyt ja ennen oli ennen.
Minulle vanhoista muisteleminen antaa vaikutelman että siellä menneisyydessä oli rakkaampi ihminen johon rakkaus ei ole täysin sammunut vieläkään koska asiaa pitää muistella.
Itse olen toteuttanut sellaista käytäntöä että seurustelun alkuvaiheessa on soveliasta puhua ja kysellä ex rakkaista ,mutta sen jälkeen ne asiat on haudattava ja keskityttävä vain nykyiseen.
Tiedän että on ihmisiä joille tämä ei tuota ongelmaa,mutta ajatelkaapas sellaisia hetkiä jolloin olette henkisesti mieli maassa ja kaipaatte tukea rakkaaltanne,tämä on asia jota ei näe päälle päin,ja sitten rakkaanne alkaakin naama loistaen muistella vanhoja hyviä aikoja Lissun kanssa,,,
Yleensä hyvä kasvatuksen saaneet miehet eivät puhu existään,mutta naiset kyllä mielellään niistä haluavat muistella pahoittaen näin miehensä mielen varmaan tietämättään.
Entisellä vaimollani oli juuri tälläinen paha tapa,kesken iloisen illan vieton ystäviemme seurassa hän saattoi aloittaa muistelonsa kuinka oli käynyt aina ennen exänsä kanssa samaisessa paikassa lounaalla ja kuinka ihanaa se olikaan,kyllä siinä sai tuntea olonsa loukatuksi ja tavallaan tuon ihanan ex miehen nykyiseksi korvikkeeksi..
Hmm.. si siis kannata puhu.. Minusta tuo on vähän kummallista. Toki kaikelle on aikansa ja paikkansa. Historia, eletty elämä, aikaisemmat suhteet ovat se mikä on tehnyt sinusta ja minusta juuri sen mitä olemme. eli sen johon kumppanimme on rakastunut. Edellisistä suhteista köytyy varmasti paljon sellaista joka selittää nykyistä käytöstä ei tilanteissa. Uskon vakaasti että kumppanin historian tunteminen auttaa ymmärätämään häntä paremmin ja näin ollen auttaa tukemaan eritilanteissa.
olisihan se kauheata jos aikaisemmat suhteet pitäisi esittee siinä valossa ett koko ajana oli huonoa...Pitää muistaa että entinen on entinen ja kuuluu historiaan.
Olemme avokkini kanssa olleet yhdessä 4 vuotta. Hän edelleen on sitä mieltä, että haluaa olla "ystävä" exiensä kanssa. Siis muutaman kerran vuodessa kuulumisten vaihtoa. Tämä sen takia koska hän katsoo asian niin, että heissä on enemmän hyvää kuin huonoa.
Tämän hyväksyn. Minusta on tullut ystävä myös yhden exän kanssa mutta toinen existä saattaa edelleen soitella kännissä ja haluta tavata "siinä mielessä". Tämä on sitten aiheuttanut meille lukuisia riitoja mutta avokkini sanoo, että hän oli vain kännissä kuin soitti ja ehdotteli, ei pidä ottaa tosissaan.
Mikä tekisit minun asemassa?
jätä se sika!
jaa a. mun ja nykysen suhde loppu just siihen ku en kertonu entisistä "sekoiluistani" jotka oli todella vaan skeoiluja. en tahtonu kertoa koska ne ei musta kuulu nykysuhteeseen. mutta hän sitten kuuli niistä kaikilta muilta. ja siihen se suhde kariutui koksa olin valehdellut hänelle siitä. ja niin asia tavallaan onkin mutta.. en tiiä. häpesin niit juttui niin paljon etten halunnu kertoa joten lievensin niit vähän. eli en tiedä. jos toinen tahtoo tietää. kerro. jos ei niin älä. se riippuu ihmisestä. itseäni ei kiinnosta exät sinänsä. tai no toki että monen kanssa ollut ja sekin et yl vai alle 10 ei muulla ole väliä. nykyisyys on nyt ja sillä siisti. eläkää siinä. paras neuvo. mut ennen kaikkea rehellisyys on tärkein. mutta ei kaikkea todellakaan tarvitse kertoa. koska ei ne sinänsä kuulu sille toiselle. jos nyt kysyttäis et saisinko valita olisinko heti alus kertonu kaikki. niin olisin. suhde olis kasassa. olisimme kihloissa ja onnellisempia kuin koskaan. mut mitään ei voi muuttaa. täytyy vaan toivoa et aika parantaa.. vaik ei siltä tunnu.
Jos joku exä soittelee "siinä mielessä", niin syytä katkaista välit kokonaan, jos vähänkin arvostaa nykyistä parisuhdettaan!
Normaali kaveruus exään on ok, mutta siihen ei kuulu vonkaukset, edes kännissä. Minunkin mieheni exä on nykyisin meidän molempien kaveri. Käy lapsensa ja miehensä kanssa meillä kylässä muutaman kerran vuodessa, samoin me heillä.
Omaan exääni pidän asiallisesti yhteyttä lasten takia. Toisinaan parilla lauseessa kysytään "mitä kuuluu", mutta harvoin puhutaan mistään, mikä ei vaikuta lapsiin. Siis ihan ok välit, mutta ei varsinaisesti ystävyyttä. Eikä todellakaan kukaan vonkaa mitään!
Joo on tullut puhuttua ja seuraukset oli sellaisia että en todellakaan suosittele sitä kenellekään, en enää ainoassakaan suhteessa edes kysyttäessä puhu ex-suhteista. Eikö riitä että hän jakaa jo elämänne ja itsensä sinun kanssasi, miksi haluat kaivaa auki asioita joista hän ei halua puhua. Kunnioita hänen päätöstään ja lopeta uteleminen.
noista tulee puhuttua, kun ovat kuitenkin lasten vanhempia.
Ei kai tuo nyt niin vaarallista ole? Toki, jos toinen tulisi vertaamaan, missä exä oli parempi kuin nykyinen, tai kertoisi kuinka ikävä exää onkaan, niin siinä tapauksessa saattaisi ovi käydä tai ainakin ääni kohota.
Mutta onhan exät osa nyxän historiaa. Ei sen nyt kuuluisi mikään tabu olla, mutta jos nyxä ei aiheesta halua puhua, niin ei kai asioita kannata tonkiakaan. En minä ainakaan ehdoin tahdoin haluaisi miestäni existään muistuttakaan.
Meidän suhteemmehan on tässä ja nyt. Ei menneet eivätkä tulevat. Ei hän kai muutenkaan entisen elämänsä jokaista yksityiskohtaa minulle ole raportoinut, miksi siis olisi pakko existäänkään kaikki kertoa.
Eli tämä on mielestäni aihe, josta ei kannattaisi polttaa päreitään suuntaan tai toiseen.
Omasta mielestäni on ihan ok puhua existä joskus, mutta tietysti ei sellaisella tavalla että loukkaa toista. Täytyy voida puhua tosiasioista jotka liittyvät menneisyyteen. Sehän on osa meitä. Jos haluaa hyvän parisuhteen niin pitäisi myöskin tietää kuka toinen on. Muuten voi käydä niin että toinen saa tietää asioista muuta kautta ja sehän nyt voi olla aika ikävä. Tyyliin, ilmoittaa ettei ole koskaan käynyt Brasiliassa kun itse asiassa kävi siellä entisen kanssa häämatkalla.Ja eiköhän voisi nyt rehellisesti vastata jopa jos toinen kysyy jotain seksiinkin liittyvä, esim. oletko koskaan harrastanut....Sehän on kysymys joka tavallaan liittyy nykyiseenkin suhteeseen, MUTTA nykyiseen suhteeseen ei kuuluu lisätietoja tai lisäkertomuksia, ei voi siis mennä kysymään että aha, kenen kanssa. En myöskään tajua miksi joku haluaisi kertoa yksityiskohtia, haukkua tai kehua entistä toisen edessä. Menneisyys on tärkeä osa meitä mutta meidän ei tarvitse elää siinä. Edellinen miesystävä eli niin paljon edellisessä suhteessa että hän koko ajan teki vertauksia minun ja toisen välillä. Jossain vaiheessa minä sitten en kelvannut kun en ollutkaan Hän.
Kun mies ei puhu mitään siitä ajastaan kun seurusteli edellisen kanssa niin tuntuu etten todellisuudessa tunne häntä. Asui silloin eri paikkakunnalla, eikä mitään ole siitä puhunut. Kerran kun kysyin että missäpäin asuit, niin vastaus oli ensin hämmästyneenä että kuinni? Siis täh..
itse kun otin asian puheeksi.. jäi vain paha mieli. toinen on ollut kihloissa ennen ja kuulemma sormuskin on vielä tallella. nyt ilmeisesti on "poistettu" asiasta puhuttuamme. en koskaan enään kysy mistään asioista, jos pelkään kuulla mitä toisella on sanottavaa. asia kieltämättä painaa vieläkin. mielestäni kihlasormuksia ei säilytetä eron jälkeen ellei usko laittavansa sitä takaisin sormeen. enpä tiedä. paha olla..
On minullakin vanha sormus tallessa. Itseasiassa exänkin sormus! =D Olen ajatellut viedä ne myytäväksi kun ehkä jokunen euro tulis, mutta asia on nyt unohtunut... 7 vuoden ajan... =D Enkä todellakaan sen järkyttävän exäni kanssa ole eron jälkeen päivääkään ajatellut palaavani yhteen. Joskus vain asian, kuten sormukset, unohtuvat, ellei joku niistä muistuta.
En tiedä tietääkö nykyinen mieheni, että ne entiset sormukset jossain tuolla laatikon pohjalla lojuavat. Häntä ei taatusti haittaisi, ei ole sellainen draaman hakija luonteeltaan. Hän tietää että olen ollut naimisissa.
Se on ihan eri asia, jos joku vielä entistä sormusta käyttäisi...
Me olemme avomieheni (ei kihloja) kanssa seurustelleet liki viisi vuotta. Hänellä on minua ennen ollut yksi vakavampi suhde, kihloja myöten.
Ei hän juuri entisestään juttele, enkä minä kysele tietenkään hänen henkilökohtaisia asioitaan. Mielestäni ne eivät minulle kuulu. Jos meille tulisi joskus ero (kuten ei tietenkään tule käymään:)) en minäkään haluaisi että hän jakaisi jonkun toisen kanssa meidän kahden välisiä asioita.
Jos mieheni puhuisi paljon entisestään tai ylipäätään muiden ihmisten asioista, en minä luottaisi siihen, että hän pitää omana tietonaan meidän kahden henkilökohtaiset asiat. Minusta on ihana uskoutua miehelleni vaikeissakin ristiriidoissa ja murheissa, koska tiedän ettei hän koskaan tule kertomaan niitä eteenpäin.
Tärkeää suhteessa on se että tietää että se toinen rakastaa. Minun mieheni minulle monesti sanoo että olen parasta mitä hänelle koskaan on tapahtunut. Ei minun tarvitse olla kateellinen hänen eksälleen, vaikka he olivat kihloissa ja vaikka mitä. Tärkeää on että tiedän missä vaiheessa meidän oma suhde on, että kumpikin on tilanteeseen tyytyväisiä ja häitä kohden kuljetaan, pienin varmoin ja luottavaisin askelin..
Mikset sinäkin mieluummin keskittyisi siihen mitä hyvää on sinun ja hänen välillä, teidän omassa suhteessanne, ennemmin kuin kaivelisit hänen mennyttä rakkauttaan. Mennyt on mennyt ja nyt on nyt, eikä tästä hetkestä pääse menneeseen, vain tulevaan! Tsemppiä ja koeta luottaa mieheesi vaikkei hän aivan kaikkea kanssasi olisikaan valmis jakamaan, koeta ymmärtää ettei hänen tarvitsekaan.
Vanha ketju, mutta kirjoitanpa kuitenkin oman näkemyksen..
Mielestäni asiat eivät koskaan ole niin yksiselitteisiä, jokainen kokee ne tavallaan, näkee eri valossa asiat jne... Tulin huomaamaan tämän entisessä, vasta päättyneessä suhteessani.
Sen opin, että valehdella ei kannata. Häpeän menneisyyttäni, ja menneisyyteni on ollut tosi vaikea. Huonoja suhteita ja paha traumatausta. Välillä olen etsinyt itseäni sinkkuna ollessani (irtosuhteet, jotka koin epäsopiviksi itselle). Pääsin jaloilleni ja halusin vain unohtaa menneet, elää tässä hetkessä..
Löysin miehen, jonka kassa halusin elää tätä päivää. Jätin kertomatta että olin yhden suhteen aikana pettänyt kostoksi. Hän tuomitsi tätä ennen pettävät , edes joskus pettäneet ihmiset täysin ja sanoi että ei voisi koskaan olla sellaisen kanssa. Ei myöskään naisen kanssa, jolla ollut irtosuhteita. Kerroin omista irtosuhteistani, mutta traumani vuoksi en muistanut tuolloin kaikkea. Sanoin myös, että en haluaisi vanhoja kaivaa ja muistella. Yritin monta kertaa sanoa, että en haluaisi niistä puhua. Liikaa ei mielestäni kannattaisikaan- mennyttä elämää, vanhat suhteet ovat loppuneet, viisas ihminen on vain kenties oppinut niistä jotain, suhteista ja eroistakin.
No, valehtelu ei kannata enkä sitä koe oikeana. Yksi ilta vasta muistin kaikki muutkin irtosuhteet, ja esim. 2 lyhyttä suhdetta mitä en aiemmin jutellessamme ollut muistanut (dissosiaatiohäiriö).
Asia painoi mieltä,ja tottaki koin huonoa omaatuntoa tuon kostopettämisen kertomatta jättämisen takia.
Kerroin sitten nuo, ja mies jätti. Ymmärrän kyllä hänenkin kantaansa tässä täysin. Koin kuitenkin että olin kahden tulen välissä...
Joku oli miettinyt sitä, että nykyisensä oli säilyttänyt exän kihlasormuksen ja se loukkasi. Entisessä suhteessa olevaa loukkasi että minulla oli albumeissa kuvia existä, vihkiraamattu, puhelinnumerot tallessa.. En koskaan katsellut niitä kuvia. Jos olisin nähnyt sattumalta, ne eivät olisi herättäneet mitään tunteita. Vihkiraamatun olisin säilyttänyt lapselle, koska lapsemme ristiäisissä siihen laitettiin lapsen nimi. Kuva-albumeita en jaksanut käydä läpi aiemmin, en vain edes koskaan ajatellut, että niitä siellä on( en ole mikään valokuvien katselija). Taas tällä miehellä oli tapana poistaa kaikki heti. Minulla ei niille ollut tunnearvoa, mutta en olisi esim exältä saamia koruja halunnut pitää päällä koskaan.
Puhelinnumerot olivat tallennettuina, koska en jaksanut nähdä vaivaa poistaa niitä. Tämä kuitenkin loukkasi miestä ja poistin ne.
Jos voisin kääntää aikaa taaksepäin, tekisin kuitenkin toisin. kertoisin totuuden. Sille, mitä en muistanut, taas en voi mitään.
Liika kaivaminen ja kysely on ahdistavaa. Kertoo kyselijästä jotain myös.
Pintapuolisesti voi käydä noita läpi, mutta liika on liikaa. Keskittykää ihmiset toisiinne, ja nykyiseen elämään. Tähän hetkeen, tähän päivän. Mennyt on mennyttä, jos jokin suhde on kaatunut, siihen on ollut syynsä. Oli se hyvä tai huono syy.
Nauttikaa toisistanne, keillä sellainen on <3
Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, niin toivottavasti et tuollaisen ahdistavan syyllistäjän kanssa koskaan enää aloittaisi minkäänlaista suhdetta. Ymmärrän jonkinasteisen mustasukkaisuuden, joka usein kumpuaa omasta epävarmuudesta, jos siitä pystyy puhumaan ja asian esittämään syyttämättä. Mutta en hyväksy sitä, jos toista syyllistetään jostain, mitä on tehnyt joskus aiemmin. Parisuhteen tulisi perustua siihen, että katsotaan yhdessä tulevaan.
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, paljonko irtosuhteita miehelläni on ollut ennen minua. Hän oli lähes 40v kun tapasimme, ja ollut enemmän tai vähemmän sinkkuna aina, joten veikkaan että paljon... ;) =D Ei ole minun asiani kysellä. Silti luonteeltaan erittäin rauhallinen, sitoutumiskykyinen, hyvin luotettava ja upea mies, jonka kanssa olen vuosia elänyt luottaen enemmän kuin kehenkään koskaan. Niin ja minä? No, minähän petin entisessä avioliitossani. Ja petin entisessä pitkässä parisuhteessani ennen sitä. Enpä vaan tekisi sellaista enää tässä suhteessa. Ihminen on kyvykäs oppimaan ja kasvamaan, kun tiedostaa itsensä paremmin.
Emme. Se ei kiinnosta kumpaakaan. Me olemme nyt pari, historiasta ei kumpikaan todellakaan ole kiinnostunut. Varsinkaan kun ei ole tehty lapsia muiden kanssa.
Itse en halua muistella vanhoja, enkä eksien kanssa vatvoa niitä. Toki kerron jos toista painaa joku asia mutta yksityiskohdat ei kuulu muille, eikä henkilökohtaiset. Jos on jotain vakavaa tapahtunut mitä pitää ottaa huomioon niin se toki pitää kertoa uutta suhdetta rakentaessa että toinen ymmärtää käytöstä.
Liiallinen luottamus kostautuu helposti. Kuuluisat sanat..."muhun voit luottaa aina" ..asiat mitä olet kertonut saattaa pahimmassa tapauksessa tulla vastaan vielä.
Eksän kanssa eron hetkellä sovitut aisiat ei aina toimi. Esim me sovittiin että toistemme hlökohtaisista asioista ei puhuta kelleen ja jopas...sain somepäivityksestä lukea että itseäni koskeva arka asia oli hänen nyksänsä päivityksessä. Kumma yhteensattuma. Siinä loppui ystävyys eksään...ja lopullinenkin luottamus meni. Uskon että se on ihan sopiva muistutus lupausten rikkomisesta. Vaikka mahtaako huomatakaan mitä teki. Tuskin.
Kyllä ne jaksaa höpöttää joutavia.
Jokainen jakaa nykysuhteessa vain sen minkä haluaa tai muuten katsoo tarpeelliseksi.
Tuleehan niistä joskus jotain puhuttua. Se on vähän samanlainen juttu kuin jos olisi ollut ennen uskovainen ja sitten kääntynyt ateistiksi. Sitä voi puhua ja muistella, että lapsena käytiin suviseuroissa tai että nuorenakin veisasin vain virsiä kun muut kävivät diskossa, mutta siihen ei liity sellaista kaipausta, että tekisi mieli palata siihen elämäntapaan. Paremminkin sitä ihmettelee, että miksi halusin silloin jotain sellaista, mikä ei enää kiinnosta.
"Paremminkin sitä ihmettelee, että miksi halusin silloin jotain sellaista, mikä ei enää kiinnosta. "
Etkö yhtään ihmettele miksi nykyään haluat jotain sellaista, mikä ei ennen kiinnostanut yhtään? Ovatko arvosi muuttuneet, tai suorastaan heittäneet kuperkeikkaa?
Itse olisin hyvin huolestunut, jos nykyisin arvostaisin jotain huikeasti enemmän tai vähemmän kuin lapsuudessa/nuoruudessa.
No, jos arvostaisin entistä kumppaniani yhtä paljon kuin ennen enkä vieläkään haluaisi nykyistä kumppaniani, niin miksi ihmeessä sitten olisin eronnut edes. Silloin, kun olin eksäni kanssa, luulin että hän on maailman ihanin, mutta myöhemmin oivalsin ettei hän ollut edes minun tyyppiäni. En tiedä mikä mielenhäiriö minulla oli silloin kun olin hänen kanssaan.
Ja kyllähän sitä voi muissakin asioissa muuttaa mielensä. Tässä ei ole oleellista nimenomaan se, arvostaako joku eri asioita kuin lapsuudessa tai nuoruudessa, mutta tietysti sitä voi aikuistuessaan ruveta katsomaan joitain asioita eri kannalta. Itse kyllä arvostan aikuisena hyvin samoja asioita, joita arvostin lapsenakin, mutta voin hyvin kuvitella että esim. uskovaisen kodin kasvatti saattaa myöhemmällä iällä kyseenalaistaa kotoa saamansa opetukset.
Ollaan vaihdettu joskus ajtuksia entisistä seurustelu kumppaneista, en tiennyt miks mut naisystävä lähinnä halus tietää ainakin suhteen alussa mun seksikokemuksista entisten naisten kanssa. Syy selvis myöhemmin ainakin osittain. Naisella kun oli halukkuutta vähän rajumpaankin leikkiin välillä. Hiukan yllätti että kiltti nuori nainen muuttui täysin kun seksistä oli kyse ja jos vielä alkoholia mukana niin johan pääsi irti.
Itse olisin kieltäytynyt kertomasta nykyiselle miehelle seksisuhteistani edellisiin kumppaneihin. Vihoviimeisin seikka jota ruotisin nykysuhteessa. Jotain rispektiä entisiin suhteisiin pitää olla.
Kohtuudella tässäkin, etenkin jos jutteluun on jokin tärkeämpi syy. Ei siis ainakaan entisen vaimon/miehen panettelu ja haukkuminen.
Suhteen alussa kysyin jotain existä. Aluksi olin siinä tiedossa ja uskossa, että oli ollut 2 nuoruuden suhdetta, sitten yksi 5 vuotta kestänyt ja perään 3 vuoden suhde eli 4 kaveria ennen minua.. No eihän se tietenkään ihan näin ollut. Facebookiin ilmestyi vuosien saatossa useita miehiä kavereiksi ja selvisi, että kaikki olivat jotain entisiä hoitoja, viikon tai kahden panokavereita vuosien takaa. Vaimo selitti, että minua edeltäneenä vuotena oli ollutkin 3 tyyppiä, joista viimeisin vain 2 päivää ennenkuin me kävimme ensi kertaa treffeillä. Samoin selvisi, että tätä ennen oli hoidellut erään rokkibändin laulajaa keikkabussissa, Tavastian edessä.
13 vuoden avioliitto käytännössä sitten siinä. Tästä on jo kulunut 4 vuotta aikaa, ex-vaimo on jo uudelleen naimisissa ja minä olen ollut yksin erosta lähtien.
Jos ex-vaimo, silloin alussa olisi kertonut nämä tiedot kun niitä kysyin niin asia olisi luultavasti ollut ok. Minua ei häirinnyt se exiä määrä vaan valehtelu asiasta vuosikaudet. Asian oikeanlaidan kuitenkin tiesi vaimoni kaverit.
Et kai tosissasi meinaa, että erosit 13 vuoden liitosta vain siksi että vaimolla olikin ollut joskus nuorempana ennen teitä useampia suhteita kuin olit tiennyt? Mitä ihmeen merkitystä asialla enää oli sinulle jopa vuosikymmenen jälkeen?
Itse topicista. Nykyisen mieheni kanssa olemme puhuneet molempien erosta ja avioliitosta paljonkin. Ei siksi että olisimme uteliaita existä, vaan noiden kokemusten jakaminen on lähentänyt meitä tosi paljon, ja auttanut kriittisestikin arvioimaan itse omaa käytöstämme tässä nykyisessä suhteessa.
En ymmärrä miksi omista kokemuksista puhuminen nähdään "vanhan märehtimisenä" tai roikkumisena ex-suhteessa, se voi olla juuri aivan päinvastaista: avointa kommunikaatiota koetustaja oppimista niistä. Myös seksistä voi puhua sopivasti ja me on puhuttu siitäkin. Esim. minkälaisia estoja tai häpeäntunteita, torjutuksi tulemisen pelkoja tms. on, mitä on jäänyt kokematta tai mistä on huono kokemus, ja miten me kaksi voidaan toimia toisin ja ottaa huomioon toisen tunteet/menneet kokemukset.
Mun mielestä siinä ei ole mitään ihannoitavaa siis, että pidetään turpa kiinni menneistä ja odotetaan, että toinen arvaa ja valmiiksi tietää miten ja miksi toinen parisuhteessa reagoi tietyllä tavalla. Me ollaan kaikki aikuiset kuitenkin kokemustemme ruhjomia, siloittamia tai pehmentämiä - siitä ei pääse yli eikä ali.
Kaikesta voi puhua kun tavoite on epäitsekäs, toista kunnioittava ja suhdetta rakentava.
Itse vetäisin herneen nessuun, jos vuosien jälkeen paljastuisi, että perhetuttu ja sydänystäväni onkin puolisoni exä. Sellaiset kuuluu kertoo, mutta muuten menneisyys on menneisyyttä.
Pelkät seksi- tai yhdenillan jutut täytyy salata :). Exät voi toki HALUTESSAAN kertoa. Mutta miksi pelätä vuosien takaista "paljastumista"? Vaikka sydänystävä olisikin puolison ex? Miksi se haittaa? Ja jos se haittaa, niin itsehän se täytyy omassa päässä oikaista.
Muuten tuo, että haluaa asioiden menevän juuri kuten ITSE on suunnitellut on yksi mielen käsijarru. Se estää elämästä täysin rinnoin. Ei kannata suunnitella mitä toisten pitää sanoa tai ei pidä sanoa, se on jokaisen oma asia.
"Elämässäsi mikään ei ole pysyvää, kaikki on jatkuvassa liikkeessä. Elämä etenee harvoin juuri kuten olet ajatellut. Tästä syystä saat myös kokea odottamattomia yllätyksiä, jotka tekevät elämästä mielenkiintoista."
Odottamaton yllätys, etenkin jostain syystä kelju, tarjoaa aina loistavan mahdollisuuden omaan henkiseen kasvuun.
Miehesi vaikuttaa ihan kunnolliselta suomalaisesta mieheltä. Aloittaja ei ole ottanut huomieen, että se exä onkin saattanut olla monessa suhteessa ihana sen sijaan, että toivoisi vain pönkitystä omalle egolleen.
Yleisesti ottaen kannattaa muistaa tässä miesten ja naisten ero:
Miehet haluaisivat, että naisella olisi mahdollisimman vähän exiä (tai ei ollenkaan), kun taas naiset pitävät miestä jotenkin epäkelpona jos miehellä ei ole exiä.
Luetun ymmärtäminen on kovin vaikeaa joillekin. Minua ei haitannut, että vaimolla on ollut kymmeniä panoja enemmän mitä alunperin oli kertonut. Minua haittasi asiasta valehtelu ja se, että vaimon tyttökaverit olivat tietoisia asiasta. Olimme myös ko. bändin keikalla aikoinaan, jonka laulaja oli ollut 6kk aikaisemmin vaimoni hoideltavana keikkabussissa.
Ymmärtäisin vielä paremmin jos exäni olisi osannut jotain sängyssä (kovan harjoittelun johdosta..)… mutta hän oli käytännössä lahna, joka makasi liikkumatta patjalla ja peitti naamansa tyynyllä tai peitolla.
ja se häiritsi myös, että exä etsimällä etsi näitä hoitojaan somesta, lisäsi kavereikseen ja peukutti/kommentoi jokaikistä kuvaa ja tyhjänpäiväistä päivitystä. Minulle mitään kertomatta. Kun pyysin poistamaan hoitonsa sieltä facebookista pois niin kerralla lähti 18 jätkää.
"hän oli käytännössä lahna, joka makasi liikkumatta patjalla ja peitti naamansa tyynyllä tai peitolla. "
Eli tuosta yhdestä lauseesta minä päättelen naisena hyvinkin paljon vaimostasi (exästäsi?). Eli hänellä on siis ollut lukuisia seksikokemuksia, joita on sinulta salannutkin. Naisten seksielämä poikkeaa siinä mielessä miehen vastaavasta, että nainen voi harrastaa seksiä täysin muista motiiveistaan kuin siitä että nauttii seksistä. Nautintohan ei ole seksissä ollenkaan huono juttu, ellei koko muu elämä pyöri sen ympärillä. Mutta vaimosi kohdalla ei ole kyse siitä, että olisi nauttinut seksistä ainakaan sinun kanssasi "oli käytännössä lahna, joka makasi liikkumatta patjalla ja peitti naamansa tyynyllä tai peitolla. " Tämä on mielestäni vain erittäin surullista. Kuten sekin, että nainen suostuu hoideltavaksi keikkabussissa. Ikävää, kovin ikävää, NAISEN kannalta. Kukaan tervejärkinen itseään kunnioittava normaali nainen ei suostu kenenkään pelkäksi seksiobjektiksi, ei edes keikkabussissa... Mikä nyt taitaakin olla vihoviimeinen paikka naisen kannalta nautinnolliseen seksiin. Siellä nainen on todella seksiobjekti. Ei hänen tarvitsekaan osata, ei häneltä odoteta mitään muuta, kuin että levittää jalkansa ja antaa miehen hoitaa hommat. Näin se menee.
Ylenpalttiset seksisekoilut eri suuntiin osittavat vain, että naisella on vakavia itsetunto-ongelmia, riippuvuutta (myös alkoholin kanssa ongelma?), hän hakee hyväksyntää, mutta täysin väärin keinoin. Kuten sanoin, se on vain surullista. Niin, ja tuo alkoholi liittyy aika oleellisesti näihin päättömiin seksisekoiluihin. En tiedä yhtäkään naista, joka olisi selvinpäin sekstaillut esim. keikkabussissa, tai lähtenyt baarista selvinpäin, selvän tuntemattoman miehen matkaan "jatkoille".
Paitsi että seksisekoilu ilman nautintoa on päätöntä, on se myös hengenvaarallista.
Vastauksena tähän ikivanhanaan ketjuun: itse en kerro edellisten suhteiden seksielämästä mitään nykymiehelle, tai seksikumppanien lukumäärää. Enkä todellakaan odota, että mies raportoisi omistaan minulle.
"exä etsimällä etsi näitä hoitojaan somesta, lisäsi kavereikseen ja peukutti/kommentoi jokaikistä kuvaa ja tyhjänpäiväistä päivitystä. "
Minusta tuolla ei ole juurikaan tekemistä seksin kanssa. Exäsi seksuaalisen identiteetin kehittyminen on jäänyt vaiheeseen, vaikuttaa kovin hauraalta ja hataralta.
"exä etsimällä etsi näitä hoitojaan somesta, lisäsi kavereikseen ja peukutti/kommentoi jokaikistä kuvaa ja tyhjänpäiväistä päivitystä. Minulle mitään kertomatta. Kun pyysin poistamaan hoitonsa sieltä facebookista pois niin kerralla lähti 18 jätkää."
No joo, kertomasi valaisi asiaa enemmän. Olen samaa mieltä edellisen kanssa: exälläsi oli todennäköisesti itsetunto-ongelmia ja huomionhakuista käytöstä. Kaiketi halusi pitää salaa yhteyttä näihin hoitoihinsa koska nautti flirttailun tuomasta huomioista ja hyvin mahdollisesti oli myös siis altis pettämään.
Voisi kuvitella, että tuo käyttäytymisen ongelma on vaikuttanut liitossanne muutenkin, kuten mainitsikin, että vaimosi ei pystynyt nauttimaan seksistä. Huomionhakuinen ihminen on parisuhteessa helposti itsekeskeinen, herkkä loukkaantumaan, kestää huonosti kritiikkiä mutta samalla vaatii omalta puolisolta paljon, masentuu ja draamailee, flirttailee sopimattoman paljon tai provoilee muuten seksuaalisesti - näitä kaikkia tai jotakin näistä. Mutta se on jo eri stoori ja menee ihan OT:ksi.
Mulla oli aikoinaan muutaman vuoden ajan miesystävä, joka ei halunnut puhua mitään pitkästä ex suhteestaan, hyvä että naisen etunimen tiesin ja paikkakunnan missä asuivat. Lyhyesti ja vaivaantuneesti vastasi jos kysyin. Minua tuo asia kyllä vaivasi, joten ymmärrän aloittajan 10 vuoden takaiset mietteet. Lienevätkö he vielä yhdessä? :)
Ehkä se liittyy siihen, että toisen haluaa oppia tuntemaan ihan kokonaan. Ei siinä ollut ainakaan mulla mitään vertailu-, muistelo-, tai loukkaantumistematiikkaa takana. Halusin oppia toisesta, mitä ajatuksia parisuhteessa olo on toisessa herättänyt, jutella siitä kuka hän oli ja on nyt.
Avioerolta olisi Entinenmies68 myös säästynyt, kun olisi selvinnyt naisen taipumus mahdollisimman monen kanssa sekstailuun jo ennen papin aamenta. Valitsi väärin tietämättömyyttään. Sitä vain jäin ihmettelemään, että faceko vasta paljasti, yli kymmenen vuotta meni miehellä ihan laput silmillä. Ikävä kokemus tuokin.