Olen seurannut keskustelua tällä palstalla jo hetken aikaa. Itse erosin noin vuosi sitten, olin samassa tilanteessa kuin niin moni muukin nainen, itkin tuskaani monta päivää ja monta yötä. No... Aikaa kului ja minä aloin kuin aloinkin selviämään siitä kivusta, jonka miehen lähtö aiheutti. Aloin kuntoilemaan, lukemaan, viettämään enemmän aikaa kavereiden kanssa... Hienoa! Kunnes ex-mieheni tuli takaisin elämääni. Aivan vaivihkaa, salaa. Ja taas kului vuosi susiparina, tapaamiset satunnaisia, enemmänkin fyysiseen puoleen nojaavia, hauskaa oli kuitenkin, mitä nyt täytyi tyytyä vähempään kuin ennen. Kunnes viime viikolla taas selvisi, että ex on alkanut treffailemaan uusia naisia. Ei vaan suostu minulle sen merkitystä myöntämään. Heittää vaan herjaa asiasta. Ja taas ollaan polvillaan. Että ottaa päähän!!! Millä helvetillä tästä kaikesta taas selviää, olen salannut suhteen kaikilta läheisiltä, joille jo kerran itkin kun mies jätti. Harmittaa kaikinpuolin. En tahtoisi etsiä uutta seuraa että pääsen entisestä eroon. Ex ei vaan tahdo jättää rauhaan ja minä olen edelleenkin heikko. Mitä tehdä? Numeroa ei millään viitsisi vaihtaa...
Vanha suola janottaa, mutta vanhaan suolaan tukehtuu
Nainen 27
61733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla täällä kanssa vähän vastaavaa: eksän kanssa oli yhdessä vaiheessa vuoden tauko, sit taas yhdessä puoli vuotta, kunnes taas puol vuotta taukoa.. Mutta nyt taas on ehkä uutta yritystä ilmassa kummankin puolella.
Meillä tämän katkonaisen suhteen syy on minusta kummankin hieman kehittymätön :) sitoutumikyky, johtuen pitkistä sinkkuus-ja yksinäisyyskausista ym. ja miehen omat asiat. Mä olisin ollut valmis sitoutumaan, mutta siitä ei tule tietty mitään, jos toinen ei kykene samalla tavalla tuntemaan. Hän halus kattella viellä muita.
Meillä on kuitenkin jokin harvinaisen hieno yhteys ja yhdessä keskustelemisen taito olemassa. Siksi en pidä mahdottomana sitä, että vielä päätyisimme yhteen paremmin tuloksin. Tai sitten olisimme hyviä kavereita.
Just tuo on jätetylle parasta lääkettä kavereiden tuen ohella, että hakee uusia harrastuksia, on enemmän kavereiden kanssa. Nyt ois varmaan aika taas hakea jotain uutta arkeen ja sehän voi taas sit tuoda mitä vaan eteen. Mutta yks asia on tärkeä: Täytyis pyrkiä olemaan rehellinen itselleen, sekä sille eksälle. Jos hän tapailee muita naisia noin keveesti, et kai ole hälle jokin hätävara ja turva, että sit kun jää yksin, pääseekin sun tuttuun kainaloon ?? Älä anna hänen tehdä sitä itselles.
Tsemppiä !!! Et ole heikko, olet ennenkin selvinnyt just hienosti ! Muista itsekunnioituksesi, äläkä anna hänen pompotella sua !! :)
tilanne.Exällä vakituinen mutta piiritys tänne vanhaan vuoteeseen täpöillä.Minä ainakin nautin siitä että nyt hän rehellisesti kertoo hänellä olevan toisen .En osaa lopettaa vaikka haluaisin.Itsekunnioitus vaarassa hukkua.
Sehän tässä onkin ongelma, nimittäin just se itsekunnioitus. Kun fyysinen puoli toisessa kumminkin vetoaa, on uskomattoman vaikeaa lopettaa. Hassua puhetta naiselta, joka on aina saarnannut kavereilleen kuinka miesten ei pidä antaa pitää pilkkanaan. Ja tässä sitä ollaan. Mä en vaan tiedä, miten saan tämän loppumaan. Edellytykset löytyy: vain fyysistä vetoa toiseen, toinen treffailee aktiivisesti, mies on välinpitämätön minun tunteitani kohtaan... Ja siltikin... Perjantai- ja lauantai-illat ovat pahimpia. Arki-illat menee urheillessa ja kotona ollessa, mutta viikonloppuina kaikki on toisin. Musta tuntuu, että juuri silloin olen haavoittuvaisimmillani. Näen kaikkialla vain pareja... Ihmiset kulkevat käsi kädessä... Ja mietin, onko muka kivempi istua yksin kotona kuin... Tyytyä helppoo vaihtoehtoon. Ja taas mennään. Oikeastaan tämä tuleva viikonloppu kertoo paljon. Tänä viikonloppuna ex ei voi saada minulta mitä haluaa (luojan kiitos joskus näinkin ihan luonnon puolesta) ja minä opettelen tekemään jotakin muuta, olemaan ihan rauhassa yksikseni. Askel parempaan? Tiedä sitten...
On ihanaa kun se "ihana":) mies ottaa syleilyynsä, ja ne silmät, kädet, kosketus.
Mutta, herätys ! Jos jaamme hänet toisten naisten kanssa, mitä se tekee meille ja kuinka moneen se lopulta vaikuttaa. Se ei taatusti ole hyväksi. Jos on lapsia vielä jollain osapuolella, aiai paha!
Aika vierii, kolmen kympin paremmalla puolella kun vielä sinkkuna on sama tilanne, alkaa jo ahistaa. Jos meinaan on haaveillut perheestä, ystäväkumppanista, jonka kanssa kohdata elämän ala-ja ylämäet, lastensa kasvu jne.
Mulla on 5-vuotias ihana tyttö. Isä ei välitä, ei pidä mitään yhteyttä. Mutta meillä on asiat silti ihan hyvin. On sukulaisia ympärillä ja lapsi on iloinen, luova ja hieno persoona. Tämä isä kuitenkin on näitä naistennaurattajia, joille mikään ei tuntunut riittävän. Isä on, mutta ei välitä lapsestaan. Naimisissa nyt 21 vuotta nuoremman aasialaisen tytön kanssa, eikä vissiin heilläkään oikeen onni kukoista....ihme ?
Siis viddu sä oot tyhmä. Miksi hemmetissä otit sen takaisin? Saanko arvata: se vaan osaa olla niin ihana. Mulla oli petturimuija, ja kun kerran välit meni poikki niin turha on yrittää takaisin. Ja kyseessä on erittäin sexy tapaus. Tosimies ei vain taivu tällaisissa asioissa vaikka tarjottava pimppa olisi silkistä tehty.
Sun tapauksessa voin todeta että sekä sinä että äijäs ootte typeryksiä.
Luepa pari kertaa oma viestisi, ja mieti, millasella asenteella itse olet täällä.
Ja hyvää ystävänpäivää kaikille :)