Olen nyt aikuisena paljon rohkeampi, mutta silti vieläkin hirveän ujo. Pelottaa valtavasti lähteä kyselemään töitä. Olen kyllä sitten työn saatuani pärjännyt asiakaspalvelussa ja asiakkaat ovat antaneet hyvää palautetta. Mutta minusta ei ole tyrkyttämään, vaan pärjään sellaisessa asiakaspalvelussa, missä asiakkaat tulevat luokse.
Mistä rohkeutta? Tiedän, että osa työnantajista on korviaan myöten täynnä työnhakijoita, ne koetaan vähän samanlaisena kiusana kuin lehtimyyjät. Omallakin työpaikalla kun vähennettiin, niin muistan hyvin, kuinka ärsytti kun työnhakupuheluita tuli yhtenään ja pomo kielsi niitä yhdistämästä (olin puhelinvaihteessa silloin nuorena). Kun minä en vain haluaisi ärsyttää ketään. Minulla ei ole edes mitään erikoista tarjottavaa, ikää ja koulutusta on paljon ja työkokemusta vähän. Olen nopsa ja ahkera, mutta sitä on vaikea näyttää toteen ennenkuin saa töitä.
Mistä rohkeutta? Tiedän, että osa työnantajista on korviaan myöten täynnä työnhakijoita, ne koetaan vähän samanlaisena kiusana kuin lehtimyyjät. Omallakin työpaikalla kun vähennettiin, niin muistan hyvin, kuinka ärsytti kun työnhakupuheluita tuli yhtenään ja pomo kielsi niitä yhdistämästä (olin puhelinvaihteessa silloin nuorena). Kun minä en vain haluaisi ärsyttää ketään. Minulla ei ole edes mitään erikoista tarjottavaa, ikää ja koulutusta on paljon ja työkokemusta vähän. Olen nopsa ja ahkera, mutta sitä on vaikea näyttää toteen ennenkuin saa töitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jospa pyrkisit koulutuksella profiloimaan osaamistasi? Jos olet "yleisosaaja", se ei välttämättä aina riitä, sillä ahkeruus ja oppimishalu näkyvät vasta käytännön työssä. Ja tämäntyyppisiin paikkoihin on aina runsaasti hakijoita.
Jos sinulla on joku paperi, mitä näyttää, sekä tieto siitä, että osaat alasi, auttaa se jo paljon.
Mieti, mitä jo osaat, ja mikä koulutus toisi siihen hyvän lisän. Työkkäristä saat apuja. Ja työkkärin työnhaun kursseja ei kannata myöskään ylenkatsoa.
Itseluottamusta se vaan vaatii. Kun itsekin uskot löytäväsi töitä se näkyy ja kuuluu susta kyllä uloskin päin. Siispä mieltä treenaamaan. On paljon ihmisiä, jotka sinä jätät varjoosi omalla ammattitaidollasi ja osaamisellasi. Usko siihen.
Lähetä avoimia hakemuksia sua kiinnostaviin yrityksiin, postitse tai sähköpostin kautta. Esittele koulutuksesi, osaamisesi ja halusi oppia lisää, rakenna CV tekstiksi älä ranskalaisiksi viivoiksi, kerro omista vahvuuksistasi rehellisesti ja ytimekkäästi. Jätä CV:si yritysten ja alaasi edustavien yksityisten työnhakufirmojen sivuille (ilman henkilötunnuksen loppuosaa!) jne.
Konstit on monet sanoi eukko kun kissalla pöytää pyyhki. ; ))
Mol.fi -sivuillakin on paljon ohjeita esim. just hakemusten räätälöimiseen ym.
Jos olet työtön työnhakija pitäis työkkärinkin pystyä järkkäämään sulle ohjausta omatoimiseenkin työnhakemiseen. Vaadi palvelua, jos olet heidän asiakkaansa.
Kyllä minä periaatteessa nämä kikat tiedän. Mutta ongelmani on nimenomaan ujous mennä paikanpäältä kysymään. Hakemukset osaan tehdä, työnhakukurssi on käyty, koulutusta päivitän koko ajan opiskelemalla vähintään jotain kieltä joka vuosi..joten tämä puoli ei ole ongelma, vaan se kynnys ottaa suoraan yhteyttä on se ongelma.
Kirjoituksesi oli aivan kuin itse olisin sen kirjoittanut! Jotenkin helpottaa tietää, että on olemassa muitakin ujoja aikuisia työnhakijoita kuin itse.
Minäkin osaan kirjoittaa cv:t ja työhakemukset ja koulutustakin minulta löytyy. Mutta kokemuksesta voin kertoa, että se ei ihan riitä töiden saamiseen. Postitse tai sähköisesti lähetettyihin työhakemuksiin ei useinkaan vastata. Työnantajat kaipaavat todennäköisesti aktiivisia työntekijöitä, jotka ottavat puhelimitse yhteyttä ja tulevat käymään kenties paikan päällä yrityksessä esittäytymässä. Mutta minulle se "tyrkyttäminen" tuottaa ihan suunnatonta ahdistusta. Tuntuu ihan turhalta mennä, kun tietää, että on monia muita ulospäinsuuntautuneempia ihmisiä, jotka varmasti kuitenkin menevät edelleni. Olen siis itse oman urakehitykseni jarru. Minäkin haluaisin tietää, että mistä löytäisin lisää rohkeutta. Kova halu on näyttää, että minä osaan sen minkä muutkin, mutta jotenkin en uskalla ottaa sitä kontaktia työnantajaan, puhelimella tai henkilökohtaisella käynnillä.
Olenkin ajatellut, että yrittäjänä oleminen voisi olla hyvä vaihtoehto. Jotenkin kokisin sen vähempi ahdistavana, kaikesta huolimatta, kuin sen, työn hakemisen.
Minkä alan töitä sinä etsit / mitä olet opiskellut?
Tutulta kuulostaa teidän ujojen kirjotukset. Onneksi en ole ainoa, sekin jo lohduttaa, vaikka toisaalta ahdistaa, että meitä ujoja "kärsijöitä" on muitakin.
Mulla menee usein tuntikausia niin, että istun kotona puhelin hikisessä kourassa. Enkä sitten lopultakaan uskalla soittaa.
Itsetunto rapisee, kun taas petyin itseeni, en taaskaan uskaltanut soittaa.
Pakko avautua...
Rohkaisin tänään itseni ja soitin erääseen yritykseen, joka haki työntekijää. 35min "harjoittelun" jälkeen tunsin itseni hieman jo uskaliaammaksi ja näppäilin hikisillä sormillani numeron. ja...Ei elämän kevät...miten ne sanat takkuilevatkaan sitten kurkussa! Ei tässä nyt kyllä oikeastaan tiedä itkeä vaiko nauraa...Itsekritiikki on tällä hetkellä nimittäin ihan hurjissa lukemissa. Mutta jos jotain hyvää pitää tuostakin kontaktista sanoa, niin sainpahan ainakin rohkaistua itseni ja soitin. Vaikka päällimmäisenä onkin pettymys itseä kohtaan... No, ehkä ens kerralla menee sitten paremmin.
Kiukuttaa vaan, kun tuo työ olis minulle ainakin päällisin puolin sopiva, ja voi olla että sössin koko homman. No, sinnikkäästi pistin puhelun perään vielä sähköpostilla työhakemukseni liitteineen ko. yritykseen, joten saapa nyt nähdä miten he sitten minut puhelun perusteella jne. kokivat. Ja kutsuvatko työhaastatteluun...ja sehän onkin sitten jo ihan toinen uskalluksen koetinkivi...
Tsemppiä sulle Ujoppi! Mä mietin (niinkuin joku tais aiemmin neuvoakin) ennen puhelun ottamista, että soitan sellasena kuin mä olen ja jos eivät tykkää niin eivät sitten tykkää. Ja eihän se haittaa vaikka "mokais", kun eivät ne kuitenkaan tunne mua. Tuolla sain rohkeutta soittaa, ja varmasti uskallusta puhelun loppuun viemiseenkin. Mutta siinäpä se sitten. Tätä itsekritiikkiä pitäis vielä jotenkin saada minimoitua... :)