Olet parisuhteessa, miehesi pahoinpitelee sinua FYYSISESTI tai HENKISESTI.
Tai on pettänyt sinua, KERRAN tai MONESTI.
Ja sinä, olet valmis antamaan anteeksi,
KOSKA RAKASTAT TÄTÄ.
Naiset, luojan viisaimmat luomukset.. kertokaa,
MISSÄ KULKEE RAJA? MILLOIN OTAT HUOMIOON OMAN ONNELLISUUTESI? MILLOIN YMMÄRRÄT ETTÄ AITO RAKKAUS ON VÄLITTÄMISTÄ? --AITO RAKKAUS EI SATUTA--???
Tai on pettänyt sinua, KERRAN tai MONESTI.
Ja sinä, olet valmis antamaan anteeksi,
KOSKA RAKASTAT TÄTÄ.
Naiset, luojan viisaimmat luomukset.. kertokaa,
MISSÄ KULKEE RAJA? MILLOIN OTAT HUOMIOON OMAN ONNELLISUUTESI? MILLOIN YMMÄRRÄT ETTÄ AITO RAKKAUS ON VÄLITTÄMISTÄ? --AITO RAKKAUS EI SATUTA--???
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos suhde ei ole hyvä, se ei ole hyvä. Ei hyvässä suhteessa tarvi edes puntaroida, mitä PAHAA kestäisi ja mitä ei. Jos pitää alkaa edes miettimään tuollaisia, suhde on jo huono. Hyvässä suhteessa kunnioitetaan toista ja siihen ei kuulu nuo asiat. Jos on luottamus/kunnioitus näiden kanssa mennyt, niin onko se enää edes mikään suhde? Minusta ei.
olen miettinyt onko suhteeni hyvä, vai huono.. jos kerta mietin sitä jo niin ei se kai sitten ole..
Olen kysynyt monesti itseltäni: Olenko rakastunut?
Eräs viisas ihminen sanoi kerran (nimittäin äitini;)
JOS RAKASTAA, SITÄ EI KYSEENALAISTA. näin on.
Tosin ei omani vaan parhaan ystäväni joka tapasi "unelmamiehen",rakastui ja muutti tämän luo. Suhde oli päällepäin täydellinen ja kamuni palvoi tätä miestä. Aikaa kului ja kaverit unohtuivat...tai niille ei ollut aikaa koska mies vaati huomiota ja sitä huomiota tietenkin annetaan rakkaalle...
Toisinaan kun sattumalta törmäsimme niin sain kuulla kertomuksia täydellisestä suhteesta johon säröjä toi vain ne hetket kun ystäväni oli vahingossa tehnyt väärää ruokaa tai siivonnut miehen tärkeät paperit väärään paikkaan...tokihan miehellä on oikeus olla silloin vihainen...
Mitäpä siihen olisi voinut sanoa....muuta kuin muistuttaa että kaveritkin ovat olemassa ja jos joskus ystävää kaipaa niin yhteyttä voi aina ottaa...
Ja eräänä yönä se puhelu sitten tulikin....itkunsekainen tarina siitä miten kaikki on ystäväni vikaa ja miten hän onnistui suututtamaan miehensä joka sitten "oikeutetusti" yritti tappaa kamuni...
Kauhun vallassa ajoin ystäväni luo joka makasi asuntonsa lattialla...molemmat silmät umpeen turvonneina ja sinisenkirjavina...
Siinä sain houkutella pitkään ennenkuin sain luvan soittaa ambulanssin....hengenlähtö oli tosiaan ollut lähellä koska niskanikama oli murtunut...
Vielä suuremman työn takana oli saada ystäväni poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitus..hän kun oli edelleen sitä mieltä että syy oli täysin hänen.Vasta ymmärtäväinen naispoliisi sai hänet tajuamaan että tilanne ei tule muuttumaan koskaan ellei hän opi ajattelemaan itseään ja lähtemään suhteesta pois...ennen kuin se oikeasti on myöhäistä..
Aika ja ystävät auttoivat....ja sitä aikaa kului paljon ennenkuin syyllisyyden tilalle tuli viha...
Me naiset,"luojan viisaimmat luomukset"...taidamme toisinaan olla todella tyhmiä....varsinkin kun kuvittelemme voivamme muuttaa toisen ihmisen...
Se on mielenkiintoista tuo väkivaltaisten ja narsististen ihmisten harjoittama "aivopesu". He hokevat tarpeeksi montaa kertaa, että "Sinä tyhmä akka", "Vitun tyhmä lehmä", "Vitun TYHMÄ..."!
Kunnes naisparka USKOOKIN sen, että hän tosiaan on "TYHMÄ". Siitä on sitten paha lähteä rakentamaan itsetuntoaan minnekään!
Miksi naiset eivät lähde heti slloin kun tuo mollaaminen alkaa? En minä ainakaan kauaa katselisi sellaista naista joka ei kunnioita minua miehenä ja ihmisenä. Luulen että alistavassa suhteessa elävillä naisilla on huono itsetunto ja he ovat hakeutuneet suhteeseen koska se vastaa heidän sisäistynyttä negatiivista minäkuvaa. Terve nainen suuttuu kun mies haukkuu tyhmäksi lehmäksi, mutta itsetunnoltaan heikko nainen hyväksyy miehen sanoman totena ja yrittää muuttaa käytöstään siten että vaikuttaisi vähemmän tyhmältä.
Siinä vaiheessa tämä mies on jo saanut uskoteltua olevansa unelmien poikaystävä, ja aivopesu on siis jo alkanut, ennenkuin ensimmäiset haukkumiset tulee. Sehän siinä kierointa onkin, kun silloin kun olisi vielä helppo lähteä, siihen ei ole mitään syytä kun mies on täydellinen. Sitä paitsi nää miehet osaa niin hyvin sen anteeksipyytelyn.
Missä se raja kulkee? Itse elin 11 vuotta suhteessa, jossa minua pahoinpideltiin ja mies petti useaan otteeseen. Lasten takia kai yritin ja jaksoin, raja vaan tuli yks kaunis päivä, kun mies palasi jälleen pettämisreissultaan. Olen ylpeä itsestäni, että tein tuon päätöksen ja varsinkin siitä, että pysyin päätöksessäni.
Jälkeen päin kun tuota suhdetta ajattelen, mietin, kuinka helvetissä olen tässä tänä päivänä, selväjärkisenä.
Minua suhteessa piteli pelko.
jos mies pahoinpitelee. Tai pettää.
Hän ei silloin naista rakasta eikä kenenkään terveen naisen pitäisi rakastaa sellaista miestä. Se on jotain muuta kuin rakkautta-riippuvuutta, heikkoutta jne.
Oma onnellisuuteni on tärkeintä.
Naista pitää kohdella kuin tiskirättiä, onhan se nyt jo nähty. Hohhoijakkaa, pitääkö näitä samoja kyssäreitä esittää vuodesta toiseen? Mikä olisi muuttunut? Nainen haluaa alistua, mieluiten komealle rentulle, joka ymmärtää pillun päälle.... Hohhoijaa.
kuten näitäkin palstoja lueskelevana huomannet, että täällä on paljon sinkkuja ja yksi syy näiden naispuolisten sinkkuteen lienee se että he valitsevat mielummin sen yksinolon kuin huonossa suhteessa rypemisen. Sillälin riskillä että tässä ollaan yksin sitten koko loppu elämä :(
Musta se huono suhde on taas vähintään riski.
Yksinolo nyt ole mikään riski, jos ei kunnon miestä tule vastaan.
haluaisi olla yksin ja kaipaavat toista ihmistä kumppanikseen. Sen tiedon kanssa eläminen ettei sellaista kunnon ihmistä koskaan löydy on aika ajoin raskasta.
Voisihan rinnalle valita vaikka tyypin jonka ainoita huonoja puolia on ajoittainen juominen ja haluttomuus sitoutumaan kunnolla parisuhteeseen, mutta jos itse ei halua sellaistakaan suhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi saattaa jäädä yksinolo. Yksinollessa katkeruus ja kyynisyys saattavat ottaa liian suurta roolia ihmisessä ja se taas pahentaa mahdollisuuksia pariutua. Se on se ristki.
Ei kaikki miehet hakkaa ja ole henkisen väkivallan pikku hitlereitä, onneksi.
Ensimmäisestä väkivallanteosta etäisyyttä /erilleen /suhde katkolle ja miehen pitää hakea apua sekä saada tuloksia tai ei voi jatkaa.
Pettämisessä kaikki riippuu mistä roikkuu, mutta yleensä pitäisi lopettaa siihen. Loputtomiin kai kukaan ei jaksa sitä että se toinen on kiinnostunut muista ja jos ei oma suhde kiinnosta.
Tuskin kukaan nainen jäisi suhteeseen, jossa alistaminen ja väkivalta alkaa heti päivästä yksi lähtien. On kuitenkin ymmärrettävä tällaisen suhteen dynamiikkaa vähän laajemminkin, jotta ymmärtäisi, miksi nainen jää ja sietää.
Väkivaltainen suhde alkaa usein hyvin tunnepitoisena. Rakkaus on suurta ja tunteiden osoitukset vahvoja. Kaikki on kuin unelmaa. Nainen hämmästyy, voiko tämän kaltaista rakkautta ollakaan.
Jonkin ajan kuluttua ja pikkuhiljaa kumppani toivoo(suuriin tunteisiinsa vedoten) naistaan viettämään enemmän aikaa kanssaan ja vähentämään yhteyttä ystäviinsä, koska ei halua olla hetkeäkään erossa naisestaan.
Nainen tekee näin, sillä haluaa tehdä myös kaikkensa, osoittaakseen miehelleen, että arvostaa tämän tunteita. Ulkopuolisten perspektiivi rupeaa vähenemään suhteesta.
Kun ollaan riittävän pitkään oltu "vain kahdestaan" rupeaa mies jälleen suuriin tunteisiinsa vedoten edellyttämään naiseltaan myös muita toivottuja käyttäytymismalleja esim. muuttamaan yhteen jonnekin jumalan selän taa, jättämään työnsä tai hankkimaan nopeasti lapsikatraan sitomaan naisen kotiin.
Nyt naiselle on saatu jo pallo jalkaan.
Vaatimukset kasvavat pikkuhiljaa, ja jos nainen ei kykene aina täyttämään miehen toiveita, mies järjestää marttyyrikohtauksen, jossa kertoo, kuinka haluaa naiselleen vaan kaikkein parasta, mutta nainen ei ota tosissaan suhdetta ja miehen tunteita.
Nyt naiselle on saatu huono omatunto kyvyttömyydestään täyttää miehen "vaatimattomia" toiveita.
Ja vaatimukset kasvavat edelleen. Jos nainen ei kykene edelleenkään olemaan miehelle se täydellinen vaimo, alkaa syytökset ja haukkuminen.
Nainen kokee olevansa huono ihminen ja hänen itsetuntonsa laskee.
Sen jälkeen tulee ensimmäinen isku. Joka perustellaan sillä, että nainen on tyhmä ja saamaton. Kun riita on mennyt ohi, mies esittää katuvaa, itkee, rukoilee ja palvoo, mutta muistaa samalla kertoa, että jollei nainen olisi käyttäytynyt niin kuin käyttäytyi, ei koko tilannetta olisi tapahtunut.
Nainen uskoo heikentyneen itsetuntonsa hämärtämänä, että lyönti oli aiheellinen ja hyväksyy sen. Ja antaa anteeksi, uskoessaan miehen todella katuvan.
Sen jälkeen lyöntejä ja anteeksipyyntöjä tulee aina vaan useammin ja suuret positiiviset tunteet vähenevät samaa tahtia.
Ja näin ollaan väkivaltaisessa ja alistavassa suhteessa kuin huomaamattaan. (Tähän on kuitenkin usein kulunut vuosia, joten tilannetta on hyvin vaikea hahmottaa samoin, kuin esim. tätä tekstiä lukiessa. Aika hämärtää todellisuuden)
Jos naiselle tulee edes pieneen mieleensä, että hän haluaisi lähteä pois suhteesta, uhkaa mies tappaa itsensä / naisensa / lapsensa.
Ja näin nainen jää elämää suuremman pelon motivoimana.
Ulkopuolisten silmissä on täysin käsittämätöntä, miksei nainen lähde. Mutta tilanteesta sisältä käsin on hyvin vaikea hahmottaa kokonaisuutta ja nähdä tilannetta kuin ulkoapäin.
Ja sitten ollaan tilanteessa, jossa internetin keskustelupalstoilla ihmetellään tällaisten tyhmien ja läheisriippuvaisten naisten käytöstä ja annetaan "asiantuntevia neuvoja".
Jollei ole itse ollut tällaisessa tilanteessa, on lähestulkoon mahdotonta käsittää, että fiksut ja itsenäiset ihmisetkin saattavat mennä tähän vipuun. Näin kuitenkin käy myös meille vahvoille, jollemme ole varovaisia. Maailmassa ON pahoja ihmisiä.
Toivoisinkin, että te, jotka keskustelupalstoilla haukutte näitä "tyhmiä ja riippuvaisia" naisia, keskittäisitte energianne syyttämään niitä ihmisiä, jotka heikomman osapuolen alistaa, ette niitä, jotka ovat väkivallan uhreja. Heidän itsetuntonsa on nimittäin jo niin heikoilla, että syytökset uppoavat syvälle sydämeen ja pahentavat tilannetta entisestään. Lähteminen ei tapahdu voimia vähentämällä vaan voimaannuttamalla.
Voimia teille, jotka olette väkivaltaisessa suhteessa. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tilanteesta pääsee myös jaloilleen ja vahingot on myös korjattavissa - hitaasti mutta varmasti.
Aidon rakkauden nimittäin tunnistaa vasta, kun sen on ensimmäisen kerran elämässään saanut kokea. Moni meistä vaan ei ole koskaan tullut rakastetusti aidosti. Ja näin ollen tunnistaminenkin on hyvin vaikeaa. Toiveita tällaisen löytymisestä on varmasti kaikilla ja niinpä olemme alttiita myös väärille suhteille.
P.S. Ja vaikka tarinassani kerron siitä, että alistettu on nainen, voi tilanne olla myös toisin päin. Yllättävän usein alistettu ja pahoinpidelty onkin parisuhteen mies.
Itsellä oli aikoinaan poikakaveri joka henkisesti pahoinpiteli...haukkumista tyhmäksi, idiootiksi jne. Itse pistän tuossa suhteessa roikkumiseni täysin tyhmyyden piikkiin.
Oltiin nuoria kun alettiin seurustelemaan, ei tietoa siitä että voisi olla parempiakin suhteita..toinen ei kuitenkaan pettänyt tai lyönyt. Vasta kun lähdin ulkomaille opiskelemaan hetkeksi, niin siellä yksineläessäni tajusin ettei tuossa suhteessa ole mitään järkeä ja "hei mähän olen ihan fiksu ihminen enkä niin tyhmä ja saamaton ku se sanoo ja jopa pärjään yksin" :)
Enää en tuollaiseen jäisi enkä tajua miten sitä on ollut niin naiivi että luuli että se oli jotain rakkautta, onneksi sitä on saanut ikää ja viisautta lisää ja tajuaa mitä kunnollinen suhde ja oikea rakkaus on :)