Onko normaalia ihastua silloin tällöin toisiin miehiin vai kertooko ihastuminen aina siitä että parisuhteessa kaikki ei ole hyvin?
Oon seurustellut neljä vuotta ihanan, fiksun ja mielenkiintoisen miehen kanssa ja meidän suhde on aina ollut onnellinen ja tasapainoinen. Voin kans hyvin kuvitella meidät vielä kymmenen vuoden päästä yhdessä.
Tällä hetkellä tunnen kuitenkin ihan älytöntä vetoa yhteen tuttuun mieheen joka on myös mun poikakaverin kaveri. Tää mies on kaikinpuolin hyvä tyyppi ja ollaan kait aina tultu hyvin toimeen. Satutaan aina joskus samaan porukkaan, juodaan ja nauretaan. Ja välillä huomaan näiden iltojen jälkeen ajattelevani tätä miestä vähän liikaa. Ongelmaa ei oikeastaan olisi jos kyse ois varmasti vain ykspuolisesta ihastumisesta. Musta kuitenkin tuntuu että tää mies hakeutuu vähän liian usein mun viereen istumaan ja kattoo välillä vähän liian pitkään silmiin. Ja muutenkin se tunnelma saattaa olla sellanen jotenkin jännittynyt. Nämä on tietenkin vaan aavistuksia ja saattaa olla että oon kiinnittänyt huomiota ihan turhiin juttuihin. Mutta toisaalta oon ennenkin ollut oikeassa tämmöisten aavistusten kanssa. Ja nyt ajatukset on tosi levottomat. Toisaalta tekisi mieli jatkaa samalla tavoin, pitää hauskaa viattomasti yhdessä ja välillä haaveilla salassa. Mut jos on se riski että kummatkin on ihastumassa niin parasta olisi varmaan vältellä tätä miestä. Vai miten?
Kertokaa mielipiteitä ja kokemuksia!
Oon seurustellut neljä vuotta ihanan, fiksun ja mielenkiintoisen miehen kanssa ja meidän suhde on aina ollut onnellinen ja tasapainoinen. Voin kans hyvin kuvitella meidät vielä kymmenen vuoden päästä yhdessä.
Tällä hetkellä tunnen kuitenkin ihan älytöntä vetoa yhteen tuttuun mieheen joka on myös mun poikakaverin kaveri. Tää mies on kaikinpuolin hyvä tyyppi ja ollaan kait aina tultu hyvin toimeen. Satutaan aina joskus samaan porukkaan, juodaan ja nauretaan. Ja välillä huomaan näiden iltojen jälkeen ajattelevani tätä miestä vähän liikaa. Ongelmaa ei oikeastaan olisi jos kyse ois varmasti vain ykspuolisesta ihastumisesta. Musta kuitenkin tuntuu että tää mies hakeutuu vähän liian usein mun viereen istumaan ja kattoo välillä vähän liian pitkään silmiin. Ja muutenkin se tunnelma saattaa olla sellanen jotenkin jännittynyt. Nämä on tietenkin vaan aavistuksia ja saattaa olla että oon kiinnittänyt huomiota ihan turhiin juttuihin. Mutta toisaalta oon ennenkin ollut oikeassa tämmöisten aavistusten kanssa. Ja nyt ajatukset on tosi levottomat. Toisaalta tekisi mieli jatkaa samalla tavoin, pitää hauskaa viattomasti yhdessä ja välillä haaveilla salassa. Mut jos on se riski että kummatkin on ihastumassa niin parasta olisi varmaan vältellä tätä miestä. Vai miten?
Kertokaa mielipiteitä ja kokemuksia!
Vastaukset 11
Vanhimmat
missä on sellanen sääntö että sais kiinnostua vain yhdestä ihmisestä??
ei oikeasti rakastava ihminen ole putkiaivoinen :)
se vaan on! Ihastuminen on mahtava tunne! Mä ainakin fantasioin ja otan kaiken irti aina, kun tollanen tilanne osuu kohdalle. Aina parempi, jos tunne on molemminpuolinen -jännite on valtava! Tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu. Olen onnellisesti naimisissa enkä aio pettää miestäni, joka on ihana! Silti olen samaan aikaan korviani myöten lätkässä toiseen mieheen, joka on samassa jamassa. Parisuhteeseen tämä tuo vain lisäpotkua (enemmän seksiä), ja tilanne rauhoittuu aikanaan -niin on aina ennenkin käynyt. Elämäni olisi tylsää ilman salaihastumisia!
Ihastuminen on normaalia. Sinä puhut viisaasti,toivottavasti myös käyttäydyt siten.
Ihan järkevää on luottaa aavistuksiin. Jos nykyinen miehesi on sinulle hyvä ja rakastat häntä, koeta pitää pääsi kylmänä hänen kaverinsa flirtille.. Paljolta pahalta säästyt jos kykenet välttämään niitä tilanteita joissa tämä ihastus on myös..
Rakastuminen on ihanaa ja kun on pitkässä ja jo hieman arkipäivästyneessäkin suhteessa sitä saattaa kaivata välillä hieman vipinää.. Silloin on normaaliakin että herää tunteita muihin miehiin, mutta kuten itsekin sanoit: "Mut jos on se riski että kummatkin on ihastumassa niin parasta olisi varmaan vältellä tätä miestä". Todellakin jos tuntuu että homma saattaa karata käsistä, parempi välttää niitä tilanteita kokonaan kuin mahdollisesti katua jälkeenpäin kun tajuaa että on satuttanut tosi pahasti sitä ihmistä, jota kuitenkin rakastaa..
Parempi välttää tilanteita kuin leikkiä tulella, kuten tuo ylempi naimisissa oleva rouva, joka puhui salaihastuksista..
Varsinkin jos illan viettoihinne kuuluu alkoholi, riski on suuri että antaa sen hetkisten tunteiden viedä eikä osaa ajatella järkevästi..
Tsemppiä:)
se, joka uskaltaa! Avainasemassa on se kontrolli. Pitää olla varma, ettei mene rajan yli, muuten homma on silkkaa itsemurhaa suhteelle. Jos ei ole varma, kannattaa perääntyä.Minä olen varma. Miksi kieltäisin fantasiat itseltäni? Olen asiasta puhunut monesti miehenikin kanssa, ja tämä on yhteisesti hyväksytty. Suhde pysyy tuoreena, eikä tule pettämisen tarvetta, kun hyväksyy tunteensa ja antaa välillä mielikuvituksen lentää. Sitten on taas hyvä huomata, ettei ole oman ukon voittanutta!
..Tarinasi kuulostaa tutulta. Mulle on käynyt samoin, sillä erolla että annoin tunteiden viedä. Erosin miehestäni, muutin omaan kämppään ja olin valmis tekemään mitä vain, saadakseni tämän tyypin. Se oli rakkautta, ei enää ihastumista. Vaan kuinkas kävinkään, jäin aivan yksin. Se oli minulle varmasti oikein. Tästä on kulunut jo puolitoista vuotta. Nykyään seurustelen juopon kanssa, kun mikään ei tunnu miltään. Hän tuli lohtuleoksi silloin elämääni ja sillä tiellä ollaan.. ikävä kyllä. Älä tee samoja virheitä, kuin minä!
Oli yllä olevassa wh-77:n viestissä. Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä :).
Itse vähän samoissa fiiliksissä alk.per.kirjoittajan kanssa. Tapasin kivan uuden naisen hiljattain ja kait vähän ihastuin. Ei siitä sen kummempaa kyllä tule, liian hyvä suhde nykyisen kanssa, että rupeaisin riskeeraamaan.
taida käsittää...(huokaus). En missään tapauksessa ole aikeissa edetä minkäänlaiseen suhteeseen kenenkään toisen miehen kanssa koskaan! Rakastan miestäni. En rakasta ketään toista. Kyse on ajatuksista -ei teoista. Tämä ei totisesti vaaranna avoiliittoa. Jos ette sitä käsitä, niin luovutan.
Hyvä ystävä, ne teot lähtevät juuri ajatuksista!! Etkö sinä sitä käsitä??!
väität, että toisen ajatteleminen on aviorikos! Jos näin on, niin haluaisinpa nähdä sen, joka ei siihen ole koskaan syyllistynyt!
oli se synnitön, joka heitti ensimmäisen kiven!