Ikäeron merkitys?

eiköhän se vaan sitä olis.

elämä olis niinku siedettävän elämän kehittämistä ja siihe kyllä kuuluis aika vahvasti se mitä muutki ajattelis.

jos täs omii peikkojaa potkiskelis, nii tuntuis siltä, et naapureita ei karseen paljoo varmaan rasittais, jos naine olis suurinpiirtei samanikäine tai vähä nuorempi. et ne alkais puhuun, jos naine olis reippaasti vanhempi tai reippaasti nuorempi.

mut iha sitte omii ajatuksii ilma naapureitte ajatuksii, nii henkine ikä olis se tärkeempi kuitenki. et niinku huomattavasti vanhempi ajattelis ehkä asioista erilailla. samoin ku huomattavasti nuorempiki.

se yhteisymmärrys tai sieluje sinffonia whatever vois olla ehkä vähä hankalemmi saavutettavissa, jos lähtökohdat olis pahasti eri.

tää ei tunne pahemmi tota heikkenemis- juttuu, mut olis kyllä kuullu kaikennäkösistä tiktak biologine kello tikittelis- jutuista.

Oletetaan että pariskunta tapaa ku nuorempi osapuoli on ainakin yli 25- vuotias niin tuskimpa haittaa,on jo varmasti enemmän elämän kokemusta ja saanut elää kakskymppisenä ikäisellään tavalla.

Mutta, jokaikinen pariskunta jotka tunnen ja jotka ovat tavanneet kun toinen on ollut n.alle kakskymppinen ja toinen yli 30 on suhteessa ollut niin paljon sovittamattomia ristiriitoja, mustasukkaisuutta ja riitoja yleensä siksi että se vanhempi on ennättänyt käydä jo läpi oman aikuisuuden ja kasvukivut kun taas se alle kakskymppinen hyppää kehdosta ja kotoa suhteeseen jossa alkuviehätyksen jälkeen toinen ei tajua miksi pitää elää kuin kaksikymppinen.
Se on tämä perinteinen että jokaisella ikäkaudella ihminen käy läpi omia kehitysvaiheitaan ja näkisin että vaikka 18 vuotias olisi ulkoisesti miten aikuismainen tahansa hän on kuitenkin hyvin lapsellinen ja maailmankuvaan vaikuttaa vielä hyvin vahvasti vanhempien mielikuva asioista, vaikkei sitä välttämättä tiedostakaan.

Ihminen haluaa eri asioita kaksi- kuin kolmekymppisenä ja jos ei ole kotoa lähdön jälkeen päässyt itsenäistymään voi olla vaarana että normaalin ja itsenäisen parisuhteen sijaan (parisuhde jossa ollaan yhdessä mutta ei riippuvaisia toisista) ajaudutaan vaikkapa naimisiin kun ei uskalleta erota.

Tunnen neljä pariskuntaa joissa ikäero on yli 15 vuotta, kaikki on solmittu yli 30-> vuotiaina. Jokainen niistä on yhä voimissaan.

Tunsin kuusi suhdetta joissa ikäeroa oli 5-16 vuotta ja solmimishetkellä toinen 16 - 20 vuotta ja toinen yli 28 ->eikä yksikään suhteista kestänyt. Jokaikinen suhde kaatui lopulta "sovittamattomiin ristiriitoihin" -> toinen rimpuili irti siitä mielikuvasta mihnkä toinen oli parisuhteesta luonut.Keskimäärin nämä parisuhteet kestivät n. 5 -13 vuotta eli ero tuli yleensä jos ei kun toinen oli n. 28 niin 30 . Yksi syy oli myös että nuorempi muuttui ja mukautui mutta sen vanhemman osapuolen persoonallisuus ja maailmankuva eivät enää muokkautuneet suhteen aloittamisen jälkeen.
Et silleen. Ei kait sillä iällä mitään muuta merkitystä ole.

ettei edes lähellekään oman ikäisiä kestä ajatellakaan. Parhaat naiset ovat 18-25 vuotiaita. Näin se vaan on.

treffi ilmoi nii ämmät varsinki vanhat,50 kybäset haluu 10-15 vuot nuorempii jäbii.

nii ei kai ne niit tosissaa seukka suhtesee haluu,
iha vaa hetkellisee käyttöö.