Meillä on pitkä avioliitto takana,josta on siunaantunut 2 lasta.Yhteiselo on ollu täynnä ylä-ja alamäkiä.Eräs kipeä kriisi ajoi minut tarttumaan pulloon ja siitä lähtien olen juonut jatkuvasti.Joskus enemmän,joskus vähemmän.Myös mieheni juo,mutta vähempi kun minä.Liittomme on pahassa kriisissä ja olen pettänyt miestäni kohta 3 vuotta.Olen alkoholisti mutta apua en ole hakenut koska koen että kaikki tärkeä on jo mennyt pilalle.Olen masentunut ja elämä tuntuu yhden tekevältä,en harrasta mitään muuta kun juomista.Olen työelämässä,mutta tunnen olevani hylkiö,huono äiti ja vaimo.Minun on vaikea puhua kenellekkään ongelmistani,mielummin teeskentelen että kaikki on ok ja kuitenkin-sieluni huutaa apua...
kaksin mutta yksin
siipirikko-60
5820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ajattele edes niitä lapsiasi!! Ei ne oo tehneet mitään pahaa ansaitakseen alkoholisti vanhempia! Oikeasti käy todella paljon sääliksi noita lapsiraukkoja. Yrittäisit nyt edes niiden takia ryhdistäytyä ja tarjota niille paremman lapsuuden ja nuoruuden äläkä sitä vastoin näytä niille tuollasta esimerkkiä, miten toimitaan kun asiat menee huonosti. En muuten tässä moralisoisi, mutta oikeasti jos on päättänyt lapsia hankkia, niin sillon ne pitää myös osata laittaa etusijalle! Jos koet olevas "hylkiö,huono äiti ja vaimo" niin kun sanoit, ni sä oot ainoa ihminen, joka voi asialle tehdä jotain. Hakeudu nyt ihmeessä johonkin terapiaan teidän kaikkien mutta ennen kaikkea lasten takia.
Alkoholismi on sairaus, jota ei välttämättä tahdonvoimalla voi parantaa. Kuten ei muitakaan sairauksia. Jos itse tietää olevansa liian heikko, on haettava apua ennen kuin on liian myöhäistä!
Niimpä niin,helppo se on sanoa että ajattele edes lapsiasi!!!!!!!
lapsiasi. Teitä kaikkia. Huono olosi johtunee omantunnon vaivoista ja kun siitä masentuu, kokee olevansa huono ihminen. Kaiken alkusyy on se ongelma, joka pisti sinut juomaan. Se pitäisi selvittää eikä tuomita kenenkään tekemisiä.
Tuossa vaiheessa tarvitsette ulkopuolista apua. Ihmistä, joka kartoittaa tämän hetken tilannetta. Ota rohkeasti yhteyttä perhe-terapeutiin esimerkiksi. Ei sinun tarvitse pitää kulissia pystyssä. Sinulla on oikeus olla heikko. Kaltaisiasi on monia tänä päivänä. Kun liikaa kaatuu niskaan, vahvempikin niska murtuu....
Tsemppiä ja rohkeutta teille. Apu löytyy, kun sitä pyytää.
mulla vähän sama juttu.lapsia kanssa kaks toinen muutti kuukausi,siten pois kotoo.mulla on hyvä mies käy töissä hoitaa asiat niin ku pitääkin pitää mua ku kukkaa kämmenellä,mutta jotenki vaan tuntuu ettei kiinnosta enää yhtään.juon itekkin joka viikonloppu menee viinaa reilusti ja ukko ei ole moksiskaan siitä.käyn itekkin kokopäivä töissä niin en viikolla ota.ja olen kerran miestäni pettäny toisen kanssa kesällä ja suoraan sanottuna ei kaduta yhtään.mies tietää asiata ja anto anteeks se on liian hyvä mies mulle en taida ansaita koko äijää enää.