Ollaan tapailtu erään miespuoleisen edustajan kanssa tässä nyt reilu kuukausi. Tapaamiset sijoittuvat lähinnä viikonloppuihin. Meillä on mukavaa yhdessä tai ainakin minä viihdyn hänen kanssaan. Meitä yhdistää saman tyylinen huumori ja mielenkiinnon kohteet. Mua kuitenkin ihmetyttää se, että viikolla en kuule hänestä yhtään mitään, ei viestejä, ei puhelinsoittoja... Tulee väkisin sellanen tunne ettei miestä edes ole elämässäni, kuitenkin lähempänä viikonloppua hän alkaa taas ilmoitella itsestään. Omat tunteet on ristiriitaiset, koska en vaan tiedä pitäiskö sitä olla ihastunut mieheen vai ei... Yritän suojella itseäni siltä ettei hänestä ehkä enää kuulukaan mitään. Nytkin ystävänpäivänä en ole saanut edes viestiä tältä mieheltä...Taidan olla hänelle vaan paremman puutteessa löytynyttä seuraa...Mies on kuitenkin vasta vähä yli parikymppinen, minä 25. Itse olisin valmis vakavaankin suhteeseen, mutta miehestä en tiedä. Päivä kerrallaan yritän mennä ja olla turhaan ajattelematta häntä mutta kyllä kovasti haluaisin kuulla jotakin hänestä. Pelkään pelästyttäväni hänet, jos minä olen aina se joka laittaa viestiä ja kyselee kuulumisia ja vihjailee jotain siitä että olisi kiva taas nähdä. Hän on kuitenkin niin nuori että varmasti kaipaa vapauttaankin.
Antaako ajan kulua?
vai mitä pitäis??
2430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on vähän samanlainen tilanne. Tässäkin tapauksessa mies on mua kolmisen vuotta nuorempi. Aiemmin kuulin hänestä viikollakin, mutta nyt on ollut hiljaisempaa...mäkään en viitsi pistää viestiä koska olen mielestäni osoittanut olevani kiinnostunut hänestä. En silti mitään vakavaa suhdetta ole ajatellut, mutta olisi ollut kiva tutustua paremmin ja katsoa sitä myötä kehittyykö välille mitään muuta. Ehdin kyllä jo ihastua täysin tuohon mieheen.
Ulkopuolisena luettuani aloittajan viestin, mun mielestä on selvää, että nainen haluaa tässä enemmänkin kuin viikonloppuisin bailuhauskaa, ja mies taas ehkä juuri vain sitä.
Oma tarinani näyttäisi kirjoitettuna juuri tuolta myös :-(
Miksi sitä pitää mennä niin kovasti ihastumaan, ja sitten ei toinen lennäkään yhtä kovaa?
Tsemppiä naiset. Toivottavasti päästään ihastuksista pian yli!