Ei tullut edes niitä,no itseppähän olen kaiken pilannut,kaverisuhteetkin.Tosisinkku nykyään.
Kunhan tästä vielä joskus piristyn,niin ehkä vielä saan edes kaverit takaisin.Alemmas ei enää voi vajota, joten nyt yritän pikkuhiljaa ja askel kerrallaan UP
Kunhan tästä vielä joskus piristyn,niin ehkä vielä saan edes kaverit takaisin.Alemmas ei enää voi vajota, joten nyt yritän pikkuhiljaa ja askel kerrallaan UP
Vastaukset 15
Vanhimmat
Toivotan sinulle onnellisia päiviä:) ja ennen kaikkea Hyvää Ystävänpäivää.
Samoin sulle Hyvää ystävänpäivää :)
No samatilanne mulla, mutta itse muutamantekstarin lähetin, ja pari meiliä. Ja olo tuntui heti paremmalta, ja ajattelin että ehkä edes jonkun mieltä se olisi lämmittänyt.
Hyvää y-päivää sullekkin ;)
Mä en lähettänyt kenellekään,en enää kehdannut,kaikki kun olen "unohtanut" siksi ei kavereita enää olekkaan.Mutta kuten kirjoitin,niin nyt alkaa UP.Hyvää ystävänpäivää sinullekin :)
Kovasti odotin jos joku olisi muistanut minuakin, mutta eipä tullut kuin Club Nokian tekstari, huvittavaa kun ei mulla ole edes Nokialaista ollut kymmeneen vuoteen, mutta hyvä kun edes ne muistaa.!
Toivottavasti ei.Siis jo kaveritkin menettäneitä.
Minulla kuitenkin se on ihan omaa syytä.
Mutta UPpia kaikille tovereille.
En minäkään kortteja saanut, pari sähköpostia kylläkin ja 1 tekstarin.
Ihan kiva, mutta kun en itse muistanut laittaa kenellekään korttia. Hävettää.
Laitoitteko te itse ystävänpäivän tervehdyksiä?
Minä siis en lähettänyt.Enkä saanutkaan.Ystäviä pitäisi muistaa,ovat tosi tärkeitä,huomaa sitten kun niitä ei enää ole.Uusia ehkä saa,mutta ne vanhemmat ovat yleensä ne tärkeimmät.
Paitsi en ihan nyt itseeni syyttäisi kokonaan tästä yksinäisyydestä. Tuskallista tämä on. Tässä vaan miettii, mihin menis ja mitä alkas harrastaa että löytäis uusia ystäviä. Ja että miten alkaa luottaa ihmisiin. Kun on petetyksi tullu, se ei helpota asiaa. Siis tarkoitan ystävät pettivät. Kaikista paras on kun vielä löytäis sen elämän kumppaninkin. Sitten se elämä oikein kunnolla hymyilis :). Ps.sain 3 tervehdystä, joille myös laitoin.
Sama tilanne täällä. Yksin pitää eteenpäin sinnitellä. Hyvää ystävänpäivää sinulle ja jaksamista tässä helvetillisessä maailmassa!
Nyt meen nukkumaan,siis yrittämään,ei ole toi uni tullut silmään enää aikoihin.Mutta nyt kuitenkin olen taas saanut uutta intoa elämään ja yritän aloittaa alusta,jo nyt on mieli parempi.Kaikille hyvää ystävänpäivää ja pitäkää huolta ystävistänne,mun burn out karkoitti kaikki.
Mitäs sä niille kavereillesi sitten menit tekemään?
Ei se aina ole pelkkää meidän omaa syytämme. Toki olisin voinut tehdä asioita toisin, lähinnä olla itse tosi aktiivisessa yhteyksissä ystäviin. Mutta mitään "pahaa" en minä ole heille tehnyt. Erään ystävän menetin kun hän sai lapsen ja perhe-elämä imaisi niin, ettei yhteyttä pidä. Toisen seurustelulle: hetken yritin ehdotella tapaamisia, mutta hänen kiireisessä elämässään vähäinenkin aika menee nyt tälle miehelle. Riidoissa emme ole, mutta esim. jouluna, ystävänpäivänä, uutena vuotena - ei mitään elonmerkkiä.
Kolmas ystävä meni siten, ettei hänen ystävänsä voinut sietää minua, joten kutsua yhteisiin tapaamisiin, bileisiin, illanviettoihin jne ei siksi tullut. Tämä toinen oli ystäväni suhteen tosi omistushaluinen, joten jokainen vapaa hetki pitää viettää hänen kanssaan. Saman kaveriporukan kautta oli pari muutakin tuttua, mutta koska lähinnä porukka tapaa samalla kokoonpanolla, niin yhteyttä ei ole pidetty. Nyt tuntuu, että aikaa mennyt liiaksi.
Vanhoista opiskelukavereista muutama pitää yhteyttä, mutta vaikka mitään skismaa ei ole ollut, niin elämä (lapset, miehet, perheet, työ jne) ovat heidät vieneet.
Lähetin itse useammalle ystävälle photoshopilla itse värkkäämäni kortin meilitse. Vain muutamalta tuli vastatoivotus, enkä kuullut kenestäkään oma-aloitteisesti.
Osasyynä eristymiseeni on ollut todella vaikea talvi elämäntilanteen suhteen:alkusyksystä töissä lähellä burn outia, vaikea seurusteluyritys ja vielä vaikeampi ero. Ja sokerina pohjalla äitini sai diagnoosin parantumattoman syövän,joten energiaa ei ole juurikaan ollut. Olen tosi pettynyt siihen, että ystävät ovat tuntuneet kaikonneen juuri kun heitä tarvitsisin.
Mulla suunnilleen sama tilanne. vanmhat kaverit joita olikin vaan parikappaletta, ovat perheens'ä perustaneet. ja elävät aivan eri maailmassa kuin minä. ja samaten onkäynyt työkavereille, joidenkanssa oli illanviettoja, ja liikunnallisia harrastuksia ihan vapaa-aikana.
Ja nyt lähimmät ihmiskontaktit ovat työpaikalla, eisiis työkaverit koska työnkuvaan kuuluu itsenäinen työ yksistään.
Tsemppiä sulle, ja leuka pystyyn. Ehkä piankin löydät uusia kavereita kunhan itse muistat olla iloinen, ja huomioida myös muut ihmiset. Burn outti ei ole kylläkään mikään pikkujuttu, sitä en vähättele.
Kyllä ystävät ja kaverit on aina ystäviä ja kavereita ei se kortin/viestin lähettäminen taikka lähettämättä jättäminen sitä suhdetta mihinkä muuta. Ite en laittanu yhtään taikka saanut yhtään viestii mutta tiedän silti että kaverit on ja pysyy.