tänään tajusin...

nainen 35 v kirjoitti:

Kerronpa tässä lyhyesti tarinani.Synnyin ja kasvoin perheeseen jossa isä ja äiti tappelivat niin kauan kuin muistikuvia riittää.Eron he ottivat kun täytin 4v.Muutin silloisen tyylin mukaan äitini kanssa asumaan.Isälläni kävin suht usein kylässä,välit isääni ovat pysyneet hyvinä aina,äitiini välit tulehtuivat kun koin elämäni ensimmäisen masennuksen ja aloin selvittelemään omia ajatuksiani terapiassa.Syytin huonoa käyttäytymistäni ja eroon ajautuneita parisuhteita sillä että minulla oli vaikea lapsuus äitini kanssa.Hän löi minua henkareilla ja remmeillä tai mitä nyt käteensä sai,ympäri kehoa ja nolotti mennä kouluun jumppatunneille kun ei voinut riisua..Emme ole oikein vieläkään voineet puhua asioista suoraan,mutta lähellä on ollut monesti.Vielä kai sekin päivä koittaa kun näin tapahtuu.Jottei tästä saa nyt ihan väärää kuvaa niin kerrottakoon vielä että olemme kuitenkin(ihme kyllä)voineet kaikesta muusta oll aavoimia,paitsi tästä äitini väkivaltaisuudesta.Oma elämäntilanteeni on tällä hetkellä se että olen hakenut miehestäni avioeroa,syyt ovat moninaiset ja liian pitkät tähän aiheseen sen syvällisemmin menemättä.Jokatapauksessa eilen riitelimme oikein kunnolla ,minäkin hermostuin niin että potkaisin miestäni ja yritin huiskia käsilläni kun en enää kestänyt sitä että minun nenän edessäni heilutellaan sormia,kättä yleensä ja pyydetään"tappalemaan kuin miehet"ja pompitaan edessäni kädet nyrkkiin puristettuina,kuin nyrkkeilykehässä tehdään.Tiedän hyvin että tekoni (tai mieheni)teko ei ollut oikeutettua ja koska olimme molemmat selvin päin,tekee se asiasta vielä tuskallisemman.Parisuhdetta meillä on tkana kolme vuotta joista kaksi on oltu aviossa.Hääpäiväkin olisi ensi viikonloppuna.Suuri suru valtaa mieleni ja päätin että nyt tämä loppuu tähän ja minä haen taholtani apua,mies voi tehdä omalla elämällään kuten parhaaksi näkee.Olen järkyttynyt miten olen kykeneväinen moiseen,ruumiinrakenteeltani olen normaali,en siis mitenkään isokokoinen enkä harrasta mitään kamppailu-tai voimalajeja.Miehelläni on taustalla taistelulajiharrastus ja voimailu vapaa-ajallaan.En tiedä miksi halusin purkaa tätä asiaa tänne mutta halusin vain kertoa että olen tajunnut tarvitsevani apua,pian!En uskalla aloittaa seuraavakin ihmissuhdetta peläten miten käyttäydyn jos riitaa ja muuta tulee.Paljon yksityiskohtia elämäni varrelta jää kertomatta mutta pääasia on oivallus:ei koskaan enää minun kauttani!!!Hyvää Ystävänpäivää kaikille ja voikaa hyvin,yritän minäkin rämpiä eteenpäin..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä