Omalle kohdalleni pettäminen sattui viime kesälle. Tässä ollaan kuitenkin edelleen. Pohjamudissa ollaan ryvetty, noustukin sieltä. Molemmilla on halua jatkaa.
Viime kesänä ja vielä syksynäkin olin niin täynnä ahdistusta ja katkeruutta, että sellaisessa mielentilassa tehty ratkaisu elämästä olisi voinut olla kohtalokasta.
Sitä takertui puolisoon. vaikka ihan hyvä, että takertuikin. Hänhän se oli ainoa joka pystyi antamaan vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Ja mielestäni oli ihan oikein, että tämä petturi joutui näkemään tuskani ja ahdistukseni. Hänhän se kaiken oli saanut aikaiseksikin.
Nyt, reilun puolen vuoden jälkeen olen alkanut näkemään asiat erilailla. Suurten tunteiden tilalle on tullut järki. Näen puolisoni aivan uudessa valossa. Näen elämän erilailla.
Tänään alan olla ihminen joka pystyy tekemään suuria ratkaisuja avioliiton jatkumisesta.
Puolen vuoden aikana olen saanut huomata, että olen meidän suhteessa se vahvempi ihminen. Pettäjä on raukka, omassa heikkoudessaan kykenemätön ottamaan täyttä vastuuta teostaan.
Olen itsestäni oikeastaan ylpeä. Selvinnyt draamasta, joka typeryydellään hakee vertaistaan. Eihän tämä vielä lopussa ole. Nyt on vain mietittävä ne vaakakupin molemmat puolet; avioero/avioliitto. Enkä aio tässäkään vaiheessa vaatia itseltäni ratkaisua ennenkuin se on ihan selvä. Miehelläni on nyt aikaa näyttää, että on luottamuksen ja uuden aloituksen arvoinen.
Ja tämän kaiken sai aikaiseksi typerän kesäinen seikkailu venakon kanssa. Kaikessa typeryydessään niin naurettava episodi. En ole mustasukkainen. En vain ole vakuuttunut siitä, että em. draaman loihtinut mies olisi ansainnut näinkin hienoa perhettään, kuin mitä kotonaan on.
Elämä riepoo ja riuhtoo. Suuntaan jos toiseenkin. Meidän perheellä on yhteinen tulevaisuus. Sitä en tiedä kuuluuko lasten isä siihen tulevaisuuteen sellaisena, että hän asuu tämän saman katon alla minun ja lasten kanssa. Hänellä on siihen vielä mahdollisuus. Löytää ne keinot joilla minut vakuuttaa. Haluan nähdä hänen tekevän työtä perheemme hyvinvoinnin eteen.
Perhe oli mulle elinikäinen projekti. On se vieläkin. Nyt se on vain vähän muuttunut. Huomaan, että se projekti voi jatkua, vaikka yksi osapuoli ei asuisikaan saman katon alla. Loppuelämämme olemme kuitenkin perhe, joka tulee pitämään huolta toisistaan niin hyvässä kuin pahassa.
Viime kesänä ja vielä syksynäkin olin niin täynnä ahdistusta ja katkeruutta, että sellaisessa mielentilassa tehty ratkaisu elämästä olisi voinut olla kohtalokasta.
Sitä takertui puolisoon. vaikka ihan hyvä, että takertuikin. Hänhän se oli ainoa joka pystyi antamaan vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Ja mielestäni oli ihan oikein, että tämä petturi joutui näkemään tuskani ja ahdistukseni. Hänhän se kaiken oli saanut aikaiseksikin.
Nyt, reilun puolen vuoden jälkeen olen alkanut näkemään asiat erilailla. Suurten tunteiden tilalle on tullut järki. Näen puolisoni aivan uudessa valossa. Näen elämän erilailla.
Tänään alan olla ihminen joka pystyy tekemään suuria ratkaisuja avioliiton jatkumisesta.
Puolen vuoden aikana olen saanut huomata, että olen meidän suhteessa se vahvempi ihminen. Pettäjä on raukka, omassa heikkoudessaan kykenemätön ottamaan täyttä vastuuta teostaan.
Olen itsestäni oikeastaan ylpeä. Selvinnyt draamasta, joka typeryydellään hakee vertaistaan. Eihän tämä vielä lopussa ole. Nyt on vain mietittävä ne vaakakupin molemmat puolet; avioero/avioliitto. Enkä aio tässäkään vaiheessa vaatia itseltäni ratkaisua ennenkuin se on ihan selvä. Miehelläni on nyt aikaa näyttää, että on luottamuksen ja uuden aloituksen arvoinen.
Ja tämän kaiken sai aikaiseksi typerän kesäinen seikkailu venakon kanssa. Kaikessa typeryydessään niin naurettava episodi. En ole mustasukkainen. En vain ole vakuuttunut siitä, että em. draaman loihtinut mies olisi ansainnut näinkin hienoa perhettään, kuin mitä kotonaan on.
Elämä riepoo ja riuhtoo. Suuntaan jos toiseenkin. Meidän perheellä on yhteinen tulevaisuus. Sitä en tiedä kuuluuko lasten isä siihen tulevaisuuteen sellaisena, että hän asuu tämän saman katon alla minun ja lasten kanssa. Hänellä on siihen vielä mahdollisuus. Löytää ne keinot joilla minut vakuuttaa. Haluan nähdä hänen tekevän työtä perheemme hyvinvoinnin eteen.
Perhe oli mulle elinikäinen projekti. On se vieläkin. Nyt se on vain vähän muuttunut. Huomaan, että se projekti voi jatkua, vaikka yksi osapuoli ei asuisikaan saman katon alla. Loppuelämämme olemme kuitenkin perhe, joka tulee pitämään huolta toisistaan niin hyvässä kuin pahassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kamppailen vieläkin tunnekuohuissa ja kirjoituksesi antoi toivoa että asiat vielä selkiintyvät. En tiedä miksi pettäminen sai minut aluksi takertumaan mieheeni hirveästi vaikka muuten olen aina ollut itsenäinen. Ehkä takertuminen johtui siitä, että hän oli tosiaan ainoa ihminen joka pystyi antamaan vastaukset siihen miksi elämäni oli yhtäkkiä niin sekaisin. Olen myös huomannut että olen se huomattavasti vahvempi osapuoli. Pettäjät varmaan ovat yleensä aika heikkoja luonteita jotka eivät sitten kestäkään tekojensa seurauksia. Tämä ei tarkoita että heitä pitäisi sääliä tai itse kestää kaiken vain siksi että on vahvempi. Mutta ainakin minulle tämä pohjamudissa rypeminen on opettanut että selviän aika paljosta. Ja elämä jatkuu.
Minä sain tietää mieheni toisesta naisesta muutama kuukausi sitten. Kuukaudet ovat olleet aikamoista vuoristorataa ja tunteet vaihdellen aikalailla. Alussa minäkin takerruin mieheen mutta nyt alkaa elämä voittaa ja olen huomannut että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Jatkaa avioliitto, jos mies niin haluaa tai erota. Myös minä voin tehdä tuon päätöksen erosta siitäkin huolimatta että mies haluaisikin jatkaa minun ja lasten kanssa. Mies ei ilmeisesti pysty ratkaisua tekemään koska hän ei edes tiedä mitä elämältään haluaa. Minusta jotenkin tuntuu, ettei perhe-elämä ole sitä mitä mies haluaa. Kynnysmatoksi en rupea ja onneksi olen löytänyt sen itsenäisen itseni joka olin ennen kuin sain tietää pettämisestä.
Minullakin oli tuo sinänsä kummallinen takertumisvaihe mieheni uskottomuuden paljastuttua. Myös sekasorto kuvaa tuota vaihetta elämässäni. Käyttäydyin minulle täysin epänormaalisti ja olin täysin epästabiili käytökseltäni. Kun tuo sekasorto oli kärsitty, alkoi minuuteni vahvistuminen. Jotenkin vertaisin tuota aikaa murrosikään. Siitä selvittyäni luulen selviäni tulevista ihmissuhdekeitoksistakin. Vaikka olen aina ollut työssäkäyvä kohtalaisen hyvin ansaitseva naisihminen, jotenkin oma elämä on jäänyt hieman toisarvoiseksi perheen pyörittämisen ruuhkavuosina. Nyt on asiat toisin. Emme ole vielä eronneet, mutta pidän aika todennäköisenä eroamme. Emme tule eroamaan vihassa ja mieheni ei edes halua erota. Oli todella hyvä käydä pettämisen aiheuttama kriisi läpi eikä erota vihan vimmassa näyttämisen halusta heti uskottomuuden paljastumisen jälkeen.
olen juuri tajunnut etä vaimoni on pettänyt minua viime kesästä saakka. luulen että ero tästä tulee. hän on jo toivonutkin että asuttaisiin jonkun aikaa erillään ,varmaan johtuu huonosta omastatunnosta tunteet ovat sekavat ovat olleet jo pitkään ,johtuen siitä että vaimoni käytös on niin paljon muuttunut en jaksa enempää tällä kertaa kirjoittaa.