ovat usein seurausta siitä, että reilut 30v sitten, mentiin yleensä naimisiin, kun lapsi ilmoitti tulostaan.
Ikäluokkamme ihmisillä on suht kova vastuuntunto, joten vaikka hampaat irvessä on vedetty isän/äidin roolia, kunnes lapset on saatu 'kunnialla' kasvatettua.
Nyt alkaa pesue olemaan maailmalla, eikä vanhemmilla ole enää mitään yhteistä, mikä pitäisi liittoa kasassa.
Kuitenkin 5.kymppisellä on vielä mahdollisesti saman verran elämää edessäpäin.
Itselläni heräsi noin vuosi sitten kysymys 'oliko tämä nyt kaikki tässä?', hetken ympärilleni katsottuani huomasin ettei ollut.
Rohkeutta kaikille epäröitsijöille, elämällä saattaa olla teille vielä jotain muuta tarjottaa, sellaista mistä ette koskaan ole osanneet edes unelmoida, näin ainakin minulle kävi :))))))
Ikäluokkamme ihmisillä on suht kova vastuuntunto, joten vaikka hampaat irvessä on vedetty isän/äidin roolia, kunnes lapset on saatu 'kunnialla' kasvatettua.
Nyt alkaa pesue olemaan maailmalla, eikä vanhemmilla ole enää mitään yhteistä, mikä pitäisi liittoa kasassa.
Kuitenkin 5.kymppisellä on vielä mahdollisesti saman verran elämää edessäpäin.
Itselläni heräsi noin vuosi sitten kysymys 'oliko tämä nyt kaikki tässä?', hetken ympärilleni katsottuani huomasin ettei ollut.
Rohkeutta kaikille epäröitsijöille, elämällä saattaa olla teille vielä jotain muuta tarjottaa, sellaista mistä ette koskaan ole osanneet edes unelmoida, näin ainakin minulle kävi :))))))
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä minullakin on vielä elämää edessä, vaikka tällä hetkellä tuntuu aika toivottomalta. Melkein 30 vuoden avioliitto vetelee viimeisiään; mies löysi uuden ja rakkaamman naisen. Me menimme nuorena naimisiin rakkaudesta ja ensimmäinen lapsikin syntyi vasta 20 vuoden avioliiton jälkeen. Nuorimmainen on vasta 3 vuotias, joten uusi elämä kieltämättä vähän pelottaa. Mutta on oltava rohkea ja lähdettävä avoimin mielin uuteen aikakauteen. Onneksi on nuo lapset, joiden takia on pakko jaksaa.
Meillä ei lapsi ilmoittanut tulostaan, vaan luulin että löysin miehen joka arvostaa minua ja yhteistä elämää...
Kerroit, että elämää voi olla vielä edessäkin. Olisiko näin kohdallani. Olen jo 60-kymppinen melkoisen sairas eikä elämän vaikeuksien keskellä ole omaisuuttakaan ehtinyt kertyä. (mitään perintöjä emme koskaan ole saaneet ja molempien pitkäaikaissairaudet ja työttömyysjaksot ovat rassanneet)
Ehkä suurin syy ongelmiimme ovat suuret vastoinkäymiset, joita meillä on ollut. Mieheni ei ole niitä kestänyt, vaan on aina lähtenyt hakemaan jotain parempaa muualta. Joka kerta palannut häntä koipien välissä talain, Ongelma on nyt vain siinä, että jaksanko minä enää katsella ko. roistoa.....
Aina löytyy ainakin tässä ikäluokassa naisia, jotka haluavat lohduttaa onnetonta miestä.
Johtunee siitä, että
a) ensinnäkin miehiä on jo vähän
B) vieä vähemmän he ovat hyväkuntoisia ja viriilejä.
Ja sakka pohjalta. Usein he ovat melkoisen varkkaita ja pystyvät ostamaan naisilleen kaikennäköistä.
Joten motiiveja ukkomiehen hyväksikäyttöön löytyy monenmoisia.