"Ainahan saa toivoa vaikka lentokonetta, mutta eri asia saako sen".
Onko nämä yli 30 vuotiaat yksinhuoltajaäidit etsimässä vaan yhdenillan seuraa vai ovatko he etsimässä pitempiaikaista elämäntoveria? Tulee vaan mieleen kun katselee noita hakukriteerejä, niin ei kyllä keskivertomies voi vastata kuin murto-osaan ilmoituksista.
Onko nämä yli 30 vuotiaat yksinhuoltajaäidit etsimässä vaan yhdenillan seuraa vai ovatko he etsimässä pitempiaikaista elämäntoveria? Tulee vaan mieleen kun katselee noita hakukriteerejä, niin ei kyllä keskivertomies voi vastata kuin murto-osaan ilmoituksista.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Teepä näin: lähettelet jokaiselle joka räväyttelee noita vaatimuksiaan vastauksen, jossa olet Pera, paskakuski Vantaalta. Olettaisin että puolet vastaa takaisin, ei noilla länkytyksillä ole hevon helvetin väliä. Ovat kopioineet viereisestä ilmoituksesta tahi akkain baari-illassa raapineet norttiaskin taakse.
Juu, en todellakaan ole etsimässä yhden yön seuraa, sitähän saa niin halutessaan vaikka baaristakin....
Omalla sivullani ei ole 'kriteereitä' miehestä...ja minua voi mielellään lähestyä, ja lähestyn kyllä itsekin, aktiivisesti kiinnostavia miehiä viestillä!
Mutta harmikseni huomaan sen, että kun reilusti kerron olevani yh. Niin useat miehet ajattelevat helppona 'nakkina'! Ja valtaosa viesteistä on myös sen oloisia.... Ja ne joutuu kyllä suorilla mappi ÖÖÖ.hön
kuin "yh-äippä", eli ihan ensimmäiseksi kannattaa varmaan miettiä omaa identiteettiään. Yksinhuoltajuus on sen verran olennainen asia, että se on reilua tuoda esiin hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta yh-äippänä kirjoittaminen herättää ainakin minussa negatiivista kaikua. Vähin mitä voisit tehdä, olisi käyttää nimitystä yh-äiti, koska "äippä"-sana on ihan hirveä!
No sinulla on ainakin ajatus kohdallaan. Mutta lähinnä ihmettelen niitä, joiden kriteerit ovat: vartaloltaan urheilullinen, vuositulot 31000 - 51000€, yms. Että vaikka muuten profiili olisikin hyvä, lapsineenkin, mutta kylläpä vastaamatta jää, kun ei saa tohtorin tason palkkaa.
olen itse yh-äiti ja vuosituloni ovat n. 45 000€. En ole edes tohtori.
Tulot ovat todellakin ilman tohtorinhattua 4800,-/ kk.
Enkä ymmärrä, miksei yh-äideillä saa olla toivomuksia ja kriteerejä.
En itse alkaisi juttusille työttömän tai alkoholille person yksilön kanssa. Mielenterveys ongelmaiset ja vastaeronneet voivat hakea terapeuttinsa muualta. En myöskään ala kirjoittelemaan lapsettomien mmiesten kanssa, koska ymmärrystä heiltä ei heru yksinään lasta kasvattaville, jotain vinkumista ja mustasukkaisuutta on kuitenkin luvassa pitkässä juoksussa.
Myös yksinhuoltajilla saa olla unelmia ja toiveita elämänkumppanistaan.
Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa kaksin.
Jokainen täysikasvuinen mies tietää, että kunnostaan pitää huolehtia, jotta vanhuus on sitten aikanaan siedettävää (tiedät kai mitä vanhustenhoito nykyään on, tulevasta puhumattakaan).
En ole käynyt korkeakouluja ja työkseni teen kevyttä toimistotyötä virka-aikoina ja noihin mainitsemiisi "tohtorin palkkoihin" pääsen helposti.
Sinulla ei taida olla mitään käsitystä työelämästä ja tämän päivän palkoista.
t. "yh-iskä"
Lapselliset yleensä ottaen tietävät lapsettomia paremmin mitä elämältään haluavat ja lapsettomilla ei ole usein mitään käsitystä mitä se perhe-elämä aivan oikeasti on.
Miksi se asteikko pitää vetästä taas sitten siihen toiseen laitaan? Vai ajatteletko että ei ole kuin täydellisiä ja sitten alkoholisoituneita miehiä? Meitä keskinkertaisiakin löytyy :o)
Myöskin se kummastuttaa että automaattisesti lapsettomat miehet leimataan sellaiseksi jotka ovat kyvyttömiä uusperheen isiksi. Ei mulla ainakaan ole mitään sitä vastaan että toisella olisi lapsi entisestä liitosta. Syytön se siihen on, jos isä on joko kuollut tai lähteny nosteleen.
Enempi tässä keskustelussa haluaisin nostaa ne suuret vaatimukset jotka on laitettu noihin hakukriteereihin.
yh joka jättää lapsettoman, siistin, koulutetun ja kunnollisen miehen rauhaan! Plussa sinulle...Lapsettomana miehenä en nimenomaan halua yh:a sen vuoksi, että en usko sopivani istutettavaksi valmiin perheen keskelle. Se ei olisi hyväksi sen enempää minulle kuin yh:n lapsillekaan. Miehelle EI ole samantekevää ovatko lapset biologisesti hänen omiaan vai ei. Hän voi koettaa näin uskotella, mutta yleensä valehtelee (kenties myös itselleen). Tarkistakaapa vaikka lapsen riski joutua hyväksikäytön uhriksi silloin, kun kasvattajana on oma isä ja silloin kun kasvattajana onkin koku muu kuin biologinen isä...todennäköisyyksissä on järkyttävä ero.
yli 31000e kummoinen palkka vaatimus ole ihan perus duunarin palkkoja. Sitten näet sen itsekin kun töihin pääset.
"Enkä ymmärrä", "En alkaisi", "työttömän tai alkoholille person", "mielenterveys ongelmaiset", "En myöskään ala kirjoittelemaan", "lapsettomien miesten", "ymmärrystä heiltä ei heru", "jotain vinkumista on kuitenkin luvassa pitkässä juoksussa" Ä ä r i m m ä i s e n n e g a t i i v i n e n asenne! Tämä oli loistava myyntipuhe kaikkien yh-äitien puolesta, kiitos siitä, ottanemme yhteyttä joskus tulevaisuudessa sopivan hetken tultua.
Niin, tokihan sitä toivoa saa, eikö? Itse haluaisin, että mies on edes jollain tapaa samalla tulotasolla kuin minä (yli 51000€), on urheilullinen kuten minä, ja mielellään vielä akateemisesti koulutettu - kuten minäkin.
Ei se, että on yh-äiti tee ihmisestä välttämättä huonostitienaavaa ja sivistymätöntä. Samankaltaisten ihmisten kanssa tulee parhaiten toimeen, siksi nuo kriteerit.
Ehkäpä he eivät haekaan mitään keskivertomiestä, koska tietävät pystyvänsä saamaan jotain paljon parempaa, johon keskivertomies ei välttämättä koskaan pääsekään.
(kohta 29v) Hlökohtaisesti olen sitä mieltä että seksiä saisi aina mutta kun kyseessä on "oman körilään" etsiminen tositarkoituksella se on jo vaikiampi homma. Kun tässä kaikessa on mukana myös pieni lapsi olen tullut suorastaan rantuksi..ja eniten tässä etsimisessä häiritsee ajattelu tulevaisuudesta...ei haluaisi enää erota ja pahimmassa tapauksessa olla kahden lapsen (joilla eri isät) yh-äiti. Itse tykkään tavallisista duunareista joilla palkka ei päätä huimaa...en todellakaan voisi olla esim. sellaisen kanssa jolla on uusi auto, pelaa golffia, puhuu sanoilla joista pitää ottaa selvää sanakirjasta, syö hienosti kynttilän valossa..punaviiniä jne. Noh....olen tavallaan myös pettynyt miehiin jotka pitää lapsista ja eläimistä; ne on jotenkin epätoivoisia...ja ovat kuin koiria, tekisivät mitä vaan...ällöä..en tapaa toista kertaa. En todellakaan halua olla kenenkään elätettävänä..
Minäkin avioeron kokeneena laitoin aika tarkat kriteerit, mitä miehessä arvostan. Ei sitä halua enää toistaa samoja virheitä, tuhlata aikaa yrittämällä rakentaa suhdetta liian erilaisen tai "vain tyydyttävän" miehen kanssa, eikä huolia lapselleen isäpuoleksi kuin kaikkein parasta.
Sitäpaitsi meille naisille (kuvallisella profiililla) tulee niin paljon vastauksia, että löyhin kriteerein olisi niin kova työ lukea ja vastailla yhteydenottoihin.. Oikean ihmisen osuessa kohdalle sitä kyllä joustaa sitten fasististen vaatimustensa suhteen ;D Enpä olisi osannut nytkään etsiä 10v nuorempaa miestä, mutta hänen kanssa tutustuessa tuli selväksi, että ikä on vain numero ja detaljit sivuseikkoja kun tunteet astuvat peliin. Siihen loppui etsiminen :)
Vaikka teille naisille tuleekin paljon vastauksia, niin kuinka moni niistä on ihan oikeesti tosissaan ja kuinka moni hakee vaan viihdykettä itselleen. Kovin sinisilmäinen nyt ei kuitenkaan kannata olla, voi muuten pettyä pahasti.
..rakastuit siis kakaraan?
Itse olen yh-isä ja meinasin pudota samaan sudenkuoppaan kuin moni yh ennen minua näköjään... =)
Jos naisen deitti-ilmoitus vaikuttaa nalkuttamiselta jo heti kättelyssä, olkoon yksin minun puolestani. x)
"Mies ei saa pukeutua huonosti eikä olla muutenkaan idiootti" - houkuttelevaa eikö totta? ;)
Paha vaan että kaikki noin 3kymppiset kivat naiset tuntuvat olevan varattuja...
Miksikö itse olen yksinhuoltaja? Rakastan lapsiani ja perhe-elämää arjen keskellä. Emme kumpikaan pystyneet antamaan anteeksi toisillemme virheitä, jotka olimme tehneet vuosia sitten. Lisäksi emme tehneet mitään yhdessä koskaan. Hyvä seksi sai minun rakkauteni pysymään yllä pitkään, mutta sitten sekin väheni lähes olemattomiin. Ehkä "wonkasin" myös liikaa ja rupesin saamaan sillä konstilla vielä vihaa niskoilleni. Erottu on helmikuun 2007 alussa ja yksin olen ollut monia vuosia ennen sitä.
Pointti on siis siinä, että virheet eivät ole pelkästään kumppanin syytä koskaan. Uutta kumppania ei voi vaatia olemaan edellisen vastakohta! Parisuhteen eteen on tehtävä aina kummankin töitä, toisen on saatava tuntea olevansa tärkeä, rakastettava ja haluttava olento. Mielestäni muunlaisessa rakkaudessa ei ole mitään järkeä. "Vähiten huonoa" vaihtoehtoa etsivät katsokoon peiliin ensin.
*Mikä mun silmille tuli?...*
Kunhan olet päässyt eron yli ja tavannut muutaman sinkkunaisen, niin alat sinäkin ymmärtää, miksi yh-äiskät laittavat heti alussa kunnon vaatimukset pöytään.
Niin teen minäkin, sillä minulla on lapsi ja hänen kanssaan ei enää leikitä kotista. Lapseton nainen erittäin harvoin tietää mitä se arki ja perhe-elämä on ja sama pätee varmasti vieläkin selvemmin lapsettomiin miehiin. Lapsi ei ole kissa tai koira, jonka voi jättää kotiin tai jonka olemassaolon voi hetkeksi unohtaa.
Minulla ei ole mielenkiintoa tavata sataa keskivertonaista kuukaudessa, kun minulle riittää pari lähes täydellsitä vuodessa. Joku vuosi löydän sitten näistä sen täydellisen ja täällä roikkuminen saa loppua.
Keksisi vain keinon, miten nuo pinnalliset baarikulttuuriin tottuneet deittailijat saisi treffisivustoilta pois, niin jäisi vain timantit jäljelle.