Mitä ukkomies sanoi asiaan? Tunnustiko lapsen?
Onko hänen näköinen? Tykkääkö mies lapsesta?
Onko hänen näköinen? Tykkääkö mies lapsesta?
Oletko saanut ukkomiehelle
lapsen salaa...
182487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei hirveästi ilahtunut, mutta olisi halunnut lopulta tunnustaa, ja vastineeksi olisi halunnut lapseen tapaamisoikeudet!
En kai minä sen hullun sian kanssa halua lasta jakaa! Varsinkin kun vaimonsa antoi anteeksi ja lapsi olisi tavannut isää siellä niiden kodissa, eikä minun luonani.
Miksi ei, jos ei tiedä?
Tunnetko vaimon itse?
Kävikö mies verikokeissa vai muistuttaako lapsi selkeästi miestä?
Minkä ikäinen lapsesi on?
Tunnen vaimon, kun se oli mun ystävä...ei tietty enää oo kun veti mulle herneet nenään sattuneesta syystä.
Mulla ei ollut mitään suhdetta siihen mieheen, mutta yksi ilta kännipäissä vähän sählättiin. Ja se eukko on niin tiukkapipo, että olisi kyllä pojan ottanut kotiinsa sisariaan ja isäänsä tapaamaan, mutta kun mä en saanut olla mukana, niin en kai mä nyt siihen suostunut!!!!
Sitä paitsi me ollaan pojan kanssa ihanan onnellisia kahdestaan! Vähän se joskus kyselee isän ja siskojen perään, mutta kyllä se ne vielä unohtaa. Mun mielestä lapsi ei tarvi isää, jos on hyvä äiti joka rakastaa :)
Olisi se mennyt verikokeisiin - kävi tunnustamassa lapsen, mutta mä estin sen tunnustamisen, koska en halua sitä sikaa meidän elämään.
olisi siittänyt lapsen jollekkiin olisin ukon jättänyt mutta sen lapsen olisi halunnut tavata.
lapset on viattomia!
No siis pitääkö tämä rautalangasta vääntää?
Lapsi siis sai alkunsa kännisähläyksestä, enkä tietenkään ystävälle kertonut, että se oli sen miehen lapsi!
Sitten kun se tiukkapipo sai kuulla totuuden kolmen vuoden jälkeen, sai päähänsä, että lapsen pitää saada tutustua isäänsä ja siskoihinsa. Ja niin kävi, poika tykkäs olla siellä, mutta kun kävi ilmeiseksi, että meikäläinen ei tälle tiukkapipolle ole tervetullut, pelkkä poika vaan sai käydä, niin pistin stopin koko hommalle!
Mun mielestä aika rajoittunut eukko, kun ei päässyt yli tapahtuneesta vaan oli sitä mieltä, ettei halunnut enää olla mun kanssa tekemisissä.
Aika avarakatseista olisi ollut antaa lapsen tavata sisaruksiaan! Mitä sinä siellä olisit tehnyt ? Lapsethan siinä olisivat toisiinsa tutustuneet, ei sinne varmaan patjoja kaivata! Kehtaatkin vielä arvostella toisia ihmisiä, tuollaisten tekemisten jälkeen! Kaiken jälkeen, tuo vaimo antaa mahdollisuuden lapsellesi tavata
sisaruksiaan ja isäänsä, ja sinä vedet herneet nenään, kun et ole tervetullut ? Kaikkea sitä kuulee! Minä, minä ja mulle kaikki, tuntuu olevan päivän sana aika monen kohdalla.
Mun mielestä se muija olisi kyllä voinut ymmärtää, että mä halusin olla mun lapsen isän kanssa tekemisissä lapsen kanssa niin kuin perheenä.
Ajattelin, että jos me oltaisiin kaikki yhdessä, niin se mieskin olisi voinut jossain vaiheessa alkaa nähdä asiat toisessa valossa, vaikka ei suostunut mua ilman vaimoaan tapaamaan. Mutta jos oltais voitu tapailla kolmestaan, niin asiat olisi voinut muuttua pikkuhiljaa.
Mutta ei, kun sen eukon piti pilata kaikki itsekkyydellään - väitti että se olisi ollut muka liian tuskallista kestää mun seuraa ja poikaa ja miestään yhdessä. Jollain ihmisillä kun ei ole kykyä ymmärtää, että se olisi ollut mulle tärkeää, kun olin vuosia yrittänyt painostaa miestä tapaamaan poikaansa mun kanssa. Kävi se pari kertaa, mutta ei mitenkään suostunut mihinkään keskusteluihin tulevaisuudesta. Maksoi mulle salaa elatusta, kun uhkasin kertoa vaimolle. No lopulta kerto vaimolle itse.
Ja sitten se vaimo alkoi järjestää tapaamisia pojan ja isän välille, kun kuulema lapsella on oikeus tuntea sukunsa. Mutta kukaan ei voi ymmärtää, mikä hätä mulle tuli, kun poika alkoi viihtyä siellä ja itkeä vielä sen muijankin perään. Tuli tunne että mä menetän vielä pojankin sille muijalle, en mä sellaista voinut kestää.
Mutta joojoo, tottakai, minähän tässä muka itsekäs!!! lapsen parasta olen koko ajan ajatellut ja kaikkeni pojan eteen tehnyt!
Anteeksi vaan ja herätys ! Sinä olet salapano, vieläpä ymmärsin että olet pettänyt ystäväsikin. Ja sitten toivot, että kaikki olette yhdessä perheenä ? Lapsesi on tapahtumiin viaton, mutta sinä ja tuo mies ette. Äly hoi, missä on taas järkikulta ? Tässä tulee muuten hyvin esille, juuri nuo kakkosien toiveet ja unelmat, ihan kyllä pahimmasta päästä! Taidat olla provo ? Tai sitten nuori ja vielä täysin pihalla ?
on ihan paska äiti!
Onks tää naikkonen hei ihan terve??? Ei taida olla... MIksi vitussa hänen pitäisi saada tavata lapsensa isää, jos oli vaan pano?????? Ei apua... voiko näin tyhmiä ihmisiä enää olla.. voi lapsiraukkaa!! kannattaisi maksaa lapselle terapia, tulee nimitäin kalliiksi aikuisena lapsen masennus yms. lääkkeet, jos ei tälle ämmälle, niin lapselle itselleen.
tahallaan provoilee tai sitten on perusblondi.
Voi olla että provoilee, mutta kyllä minulla on kokemusta melkein samanlaisesta yksilöstä. En tiedä, vaikka olisi sama ihminen kyseessä.
Minä olen se tiukkapipo vaimo. Kerron nyt tarinani - toki subjektiivisesti ja omasta näkökulmastani, joten suhtautukaa varauksella.
Minulla oli muutamia vuosia sitten ystävä. Hän oli minusta mukava ja lämmin ihminen, vähän onneton ylipainoisuudessaan ja yksinäisyydessään. Hänellä ei ollut paljon ystäviä, eikä hänellä ollut koskaan ollut seurustelusuhdetta.
Minä pidin hänestä, ja yritin olla tukena hänelle. Hän kertoi, että hänen suuri tragediansa on, ettei voi koskaan saada lapsia. Itselläni on onni olla neljän lapsen äiti, joten koin hänen tilanteensa sydäntäsärkevänä.
Eräänä päivänä hän tuli innoissaan kertomaan minulle olevansa raskaana. Ikävä sivuseikka oli, että mies oli naimisissa oleva perheenisä.
Sanoin tukevani häntä hänen ratkaisussaan, oli se mikä tahansa. Hän kertoi päättäneensä pitää lapsen, mutta olla kertomatta siitä isälle, jotta ei sotkisi miehen perhe-elämää.
Sanoin, että lapsella on oikeus isäänsä, ja että isälle pitäisi kertoa, jotta hän voisi toimia tilanteessa vastuullisesti. Ystäväni ei tätä halunnut.
Vähän ajan päästä hän kertoi erehtyneensä - että isä olikin yksi sinkku työkaveri, jonka kanssa tuli sählättyä kännissä. Hän kertoi miehelle tulevasta lapsesta, ja mies olikin aivan innoissaan. Halusi muuttaa yhteen naisen kanssa, kertoi kaikille isyydestään ja suunnitteli kummeja ja ristiäisiä.
Kun lapsi syntyi, kävi ilmeiseksi jo veriryhmän perusteella, että tämä mies ei ollutkaan isä. Mies murskaantui täysin ja lähti vuodeksi ulkomaille keräilemään itseään. Silloin suurin osa ystäväni kaveripiiriä kääntyi häntä vastaan tämän julman valheen takia. Minä halusin edelleen tukea häntä, ja vein lapselle omien lapsieni vauvanvaatteita ja -tarvikkeita, äidille kirjoja ja kävin tapaamassa häntä äitiysloman aikana, koska tiesin hänen kaipaavan seuraa.
Sitten hän yllättäin lakkasi vastaamasta puheluihini ja viesteihini. Olin surullinen - mietin mitä olin tehnyt sellaista, että hän mitään selittämättä katkaisi välimme.
Meni joitakin vuosia - avioliittoni rakoili ja lopulta hajosi mieheni toistuvaan uskottomuuteen. Erosimme, mutta olin entiseen mieheeni edelleen rakastunut. Noin puolen vuoden eron jälkeen olimme yhteydessä, ja aloimme keskustella siitä, mikä liitossamme meni pieleen.
Ymmärsin, että syytä oli minussakin - olin ollut hyvin dogmaattinen ja vähän kuunteleva. Homma piti tehdä minun tavallani, tai tuli riita.
Tutustuimme toisiimme uudestaan, ja kerroimme toisillemme totuuksia itsestämme. Lopulta olin valmis harkitsemaan uutta suhdetta exääni. Sen ehtona pidin kuitenkin täydellistä rehellisyyttä puolin ja toisin. Halusin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Lopulta tuli se päivä, kun exmieheni kertoi, että hän oli kadonneen ystäväni lapsen isä.
Menin varmaankin täydelliseen shokkiin. Kaikki tuntui täysin epätodelliselta. Ja tuossa shokissani ensimmäinen ajatukseni oli tehdä kaikesta väärästä edes jollakin tavoin hyvää.
Halusin, että nämä kaksi vastuutonta vanhempaa vihdoinkin ajattelisivat muitakin kuin itseään. Halusin, että silloin jo kolmevuotiaan pojan piti saada tutustua melkein samanikäisiin siskoihinsa. Lapsilla on oikeus toisiinsa ja identiteettiinsä.
Niinpä rupesin aloitteelliseksi asiassa, johon minun ei ehkä olisi pitänyt puuttua. Järjestin tapaamiset luonani isälle ja kaikille lapsille (emme asuneet yhdessä). Painostin miestä tunnustamaan lapsen ja aloittamaan suhteen rakentamisen poikaansa.
Näin meni yli puoli vuotta - tapaamiset olivat säännöllisiä, ja isä kävi tunnustamassa isyytensä.
Itse keskustelin muutaman kerran pojan äidin kanssa, ja kävin terapiassa yrittäen rakentaa pirstaleiksi mennyttä maailmankuvaani. Halusin päästä sisälläni myllertävästä raivosta kumpaakin kohtaan.
Yllättäin pojan äiti ilmoitti - tekstiviestillä - ettei isä saa tavata enää poikaansa ja että hän on keskeyttänyt tunnustamisprosessin, niin kuin hänen oikeutensa oli.
Minusta tämä oli todella väärin poikaa kohtaan,sillä hän oli jo tullut osaksi sukuaan - hänestä oli kerrottu isovanhemmille ja joulu oli vietetty yhdessä. Tajusin kuitenkin terapeutin avulla, että minä en enää voi olla aloitteellinen asiassa. Vanhempien ja pojan asiat eivät kuulu minulle, eikä minulla ole mitään vastuuta heidän tekemisistään. Tajusin, että minun piti alkaa suojella myös itseäni tämän epätasapainoisen naisen mielenmuutoksilta.
Kun tekstiviestistä oli kulunut yli puoli vuotta, nainen lähetti miehelleni (olimme muuttaneet takaisin yhteen) kirjeen, jossa ihmetteli, miksi mies on niin tunteeton, ettei tapaa poikaansa. Että eikö hän rakasta pientä ihanaa ihmistä.
Mieheni ei vastannut enää kirjeeseen, sillä hän oli saanut tarpeekseen jojoilusta. Niiden vuosien aikana, kun minä en totuutta tiennyt, oli nainen kiristänyt mieheltä rahaa ja tapaamisia, uhaten, että muuten kertoo minulle. Mies oli viiden vuoden jälkeen nyt täysin loppu.
Minä kirjoitin entiselle ystävälleni kirjeen, jossa sanoin, etten enää halua olla hänen ystävänsä, enkä halua, että hän koskaan enää ottaa minuun yhteyttä.
Sen pituinen se.
Todella ikävää tuon lapsen kannalta! Äiti ei tajua, mitkä mahdollisuudet olisi lapselleen saanut. Harva on niin avarakatseinen, kuin sinä.
Olisi varmaan pitänyt antaa hänelle tuo miehesi, niin olisi ollut vasta tyytyväinen. No olette ainakin yrittäneet, hienoa!
Hankkivat lapsia ukkomiesten kanssa...Joutuvat ne sitten yksin kasvattamaan. Eikö pitäisi olla joku laki joka velvoittaisi näin tyhmät ämmät kastroimaan itsensä? Lapsihan siinä eniten kärsii. Luulitte tietenkin että lapsen avulla saatte miehen itsellenne. Uskokaa jo että olette niitä joiden kanssa ei perhettä hankita.
ei kukaan huorien kanssa perhettä perusta, uskokaa jo!! vaikka saisitte viisi lasta! huorat ja vaimot on erikseen!!
kirjoitti ilmeisesti sama hullu-ämmä joka yleensäkin aloittaa ketjuja ja itsellensä vastaa...tekeytyy ukkomieheksi...sairasta!