Kauhea katsella pienten lasten surua, kun isät alistuu uuden naisen komennukseen.
Äidit pitävät lapsia entiselle miehelle kiristyskapulana. Rahat kelpaa, mutta muuten ollaan hyvin itsekkäitä.
Miksei sellaiset ihmiset, kun aikasemmin on tullut hyvin juttuun keskenää pysty sopimaan asioitaan aikuismaisesti.
Helpatkaa molemmat naiset hiukan naruista niin kaikilla parempi
Äidit pitävät lapsia entiselle miehelle kiristyskapulana. Rahat kelpaa, mutta muuten ollaan hyvin itsekkäitä.
Miksei sellaiset ihmiset, kun aikasemmin on tullut hyvin juttuun keskenää pysty sopimaan asioitaan aikuismaisesti.
Helpatkaa molemmat naiset hiukan naruista niin kaikilla parempi
Vastaukset 81
Vanhimmat
Isä ajattele niitä pieniä surullisia silmiä jotka ihmettelee miksi ei isä tykkää meistä enää.
Onko aikuinen nainen hyötyhaluineen sinulle tärkeämpi kuin pienet lapset.
Naiset vaihtuu ja lapset varttuu ISÄ sinä jäät väärällä valinnoillasi yksin.
Mutta jos valiset lapselle tuottamasi ilon saat omasta lapsesta maailman parhaan ikuisen ystävän.
Äidit myöskin teidän on pakko hyväksyä se uusi ihminen siihen kuvioon. Teidän on pystyttävä antamaan lapset uudelle entisen puolison huusholliin, vaikka siellä on SE hirviö. TOivon, että KAIKKI ÄIDIT MUISTAA SEN ETTÄ OMILLE LAPSILLEEN he ovat niitä oikeita äitejä.
Lapsella on aina yksi äiti, se on selvää.
Mutta miksi uskotella lapsille että isi ei rakasta lapsiaan?
Miksi vihata isien uusia, ehkä kestävämpiä parisuhteita? Kaikkia ei ole luotu toisilleen,joskus ero on parempi vaihtoehto kuin tappeleminen. Suhteessa molempien pitäisi kyetä olemaan onnellinen, ei vain toisen, se joka on usein äiti.
joka ei millään hyväksy näitä miehen lapsia kotiinsa, jossa miehen kanssa elää. Sehän on myös miehen koti ja niin ikään myös näitten lasten. Paha äitipuoli elää enemmän ja vähemmän jokaisessa uudessa suhteessa. Ollaan kateellisia lapsille, ei haluta heitä sotkemaan parisuhdetta.
Tähän nyt sanoisin sen verran, että ei se ole aina kiinni siitä isän uudesta puolisosta ja yhteisestä kodista, johon puolison lapset eivät olisi tervetulleita.
Kyllä myös entinen vaimo voi tehdä tilanteen hyvin hankalaksi. Esimerkiksi sillä, että äiti kieltää isän tuomasta omaa jälkikasvuaan tähän uuteen yhteiseen kotiin.
Koska ei kuulemma tiedä minkälainen nainen hänen lastaan hoitaa tapaamisviikonloppuina.
Eikös ensisijainen lapsen hoitaja noina tapaamisviikonloppuina ole ISÄ. Eihän uusi puoliso näin ollen edes pääse tutustumaan puolisonsa lapsiin, kun ÄITI kieltää sen.
kun ex-miehesi ilmoittaa, ettei saa viedä uuden avokkeen takia lasta, joka toinen viikonloppu heidän yhteiseen asuntoon?
Vielä ehdottaa, että tapaisi lasta minun kodissa ja minä lähtisin kodistani ystävilleni??
Pelkääkö äidit että uudesta naisesta ulee lapsille parempi äiti kuin hän?
Isän naisystävästä sanotaan "ei tiedä millainen ihminen lapsia hoitaa". Haloo? Kannattaisko äidin tutustua isän naisystävään sen verran, että tietää millainen nainen lasten toisessa kodissa asuu?
Minä tein sen selväksi exälle, että jos joku nainen hänen luoksen majoittuu, saa luvan esitellä myös minulle. Niin tehtiin. Ei tullut meistä sydänystäviä, mutta näin ettei ollut ihan taivaan talitintti. Jos olis ollut en tiedä mitä olisin tehnyt. Tiesin kyllä miehellä olevan jonkinlaista arvostelukykyä naisten suhteen.
On lapsillekin parempi kun aikuiset osaa käyttäytyä. Kaiken lisäks nyt on kolme aikuista "huoltamassa" lapsia.
Äitinä oleminen on raskasta silloin jos isällä on tarjota paremmat puitteet lapselle. Olen pääni puhki miettinyt mitä teen. Annanko lapseni isälle kokonaan, kun hänen uusikin puoliso on ihan ok. Mutta olen lapsistani niin mustasukkainen etten pysty luopumaan. Muutenkin minulla on masennus taipumusta miten sittenkäy jos ei ole pakko hoitaa lapsia.
Kilpailetko miehen kanssa kummalla on paremmat puitteet? Outoa. Lapsi ei tuollaisia kilpailuasetelmia huomaa. Jos lapsen opettaa materialistiseksi, lapsi varmasti oppii "arvostamaan" enemmän sitä vanhempaa joka tarjoaa "Paremmat puitteet".
Vai tarkoititko henkisiä asioita? Äiti on aina lapselle äiti. Joskus lapsi ei hylkää äitään vaikka äiti pahoinpitelisi lasta. Että niin tärkeä äiti henkisesti voi olla.
Mustasukkaisuus lapsista on omistamisen halua. Lapset eivät ole omaisuutta. Jos olet vilpittömästi sitä mieltä ettei lasten "kannata" tavata sinua lainkaan, anna ihmeessä heidät pois. Mutta voitte myös sopia huoltajuuden enemmän lasten isän harteille. Se ei estä sinua tapaamasta lapsia. Ajattele LASTEn etua äläkä omaa omistamistarvettasi.
Lasten pitäminen ainoastaan siksi ettei sairastuisi masennukseen tekee lapsista objekteja. Jos et pelkäisi masennusta antaisitko lapset sitten pois? Vai jaksaisitko hoitaa heidät paremmin?
Mieti itse mikä merkitys lapsilla sinulle on. He ovat ihmisiä, yksilöitä. Heilläkin on tunteet ja oikeudet, vaikka vanhemmilla on päätösvalta ja vastuu.
Luin tuo jutun, ja jäi paha maku...
Onko kirjoittaja "jätetty" vm toisen naisen takia, va, miksi moinen katkeruus?
Ei isät suinkaan ole aina. naiset vaihtuu tyyppejä, ihan on järkeviä, joilla jäi pieniä lapsia. Monesti myös vmo itse aiheuttanut sen syyn lähtöön, on se jatkuva ryöpyttäjä ja lapsia hyväksi käyttävä ex miheensä.
Itse elän juri sellaista suhdetta, missä ex vmon mielikuvituksella ei ole rajoja. Lapsi raukat kärsii siitä eniten mutta hän ei itse sitä näe. Me saimme sen loppumaan vasta poliisi ilmoituksella. Kyllä naiset voi vaihtuakin, mutta ei se välttämättä vaikuta lapsi suhteeseen lainkaa. Koska, jos isä selittänyt lapseilleen, miksi ero tullut ja rakkaus ei siitä murene, mikä oi mennä vikaan? Korkeintaa katkera ex joka tekee kaikkensa saadakseen kaiken näyttämään pahalta. Ja pahimmassa tapauksessa manipuloimaan lapset.....
mieheltä,
tulla ja vaatia lapsiaan luokseen, kun ekxän naamaa ei huvita nähdä edes vilaukselta.
Siihen vaatii julmuutta, että uskottelee lapselle, ettei isä rakasta enää. Puhuis vaan omasta puolestaan, eli että "Oma äiti tässä nyt vihaa sinua, itkepä sitä!" Tosi tyhmää pienen ihmisen sadistista kohtelua.
Ja uudet aina näkee miehen epätoivon. Yrittää auttaa kaikin tavoin. Mutta syöhän se voimia, jos kriisi vie miehen poissaolevaksi ja höpöttää jatkuvasti vain ekxänsä vioista ja että lapsia on ikävä.
KAIKKI TAPAAMISKIISTAT OIKEUTEEN!! Joku roti nyt jo perkele ämmien yksinvaltiudelle, jossa lapset kärsii eniten, seuraavaksi eniten ämmä ihte, kun meinaa räjähtää omaan kiukkuunsa ja myös miehet ihan tosi kärsivät. Miehilläkin on tunteet, vaikka osaavatkin olla asiallisia ja ajattelemaan kokonaisuutta ja jopa jättävät lapset äidilleen suosiolla, ettei lapsiparkojen tarvitsisi kokea jatkuvaa ristiriitaa ja joutua olemaan kaksinaamaisia, eli siis haukkumaan tyranniäidin mieliksi rakastamiaan isää uutta naista, joiden luona on mukavaa olla.
miten sinun mielestäsi uusi nainen voisi saada eksän suostumaan lopettaa lapsen pitämisen kiristyskeinona?
Vai mitä tarkoitit tuolla lauseellasi:"kun isät alistuu uuden naisen komennukseen."
Sitäkö, että uudet usein sanovat, että antaa eksän kiehua omassa liemessään ja ajan kulua, että ei tee hyvää kellekään jatkuva vääntö, joten isät sitten lopulta jäävät taka-alalle, minne eksät heidät työntää, eivätkä joka ikinen päivä jaksa kinuta lapsiaan luokseen, kun eksä on heidät myrkyttänyt häntä vastaan.
jotkut heistä eivät siedä miehensä lapsia.
Siinä on exän turha soitella, että täällä lapset itkevät isänsä perään, jos uusi nainen läppää luurin kiinni.
Kyllä jokainen aikuinen tietää millä keinoilla miehet saa komentoonsa. Olemalla sievä, kiltti, hyvä sängyssä ja ymmärtää, että miestä on kohdeltu entisessä suhteessa väärin. EX kiristää rahaa entisillä lapsilla.
Jopa vuosien avioliiton jälkeen mies saattaa sanoa joku muutaman kerran sänkytuttavuus on ainut ihminen kun on koskaan välittänyt hänestä.
Te bimbot kilpailette tuollaisista miehistä ja sitten tappelette täällä toisianne syytellen: exä pilaa kaiken ---- nyxä pilaa kaiken --- mies pilaa kaiken.
Miettikääpä ihan pikkasen onko tuollaisessa elämässä edes järkeä ???
Seuraavalla kerralla varmaan ymmärrätte, ei noin tyhmää miestä pidä valita. Te hänet olette jo kerran valinneet. Sekö harmittaa?
Olin kerran vapaa-- en ole enää, sorry ;)
...erikoisissa suhteissa elänyt... tai katsellut liikaa amerikkalaisia elokuvia.
Ihan tavallinen juttu tämänpäivän Suomessa. Kyllä niitä ymmärtäjiä löytyy niin kauan kun rahapussissa on rahaa. Sen jälkeense vanhakin kaunistuu kummasti kun uusi huomaa miehen todellisen tilanteen. Siis Sen että lapset ja ex on sille urokselle kuitenkin TÄRKEIMPIÄ:
sellaisesta, mihin ei pysty vaikuttamaan.
Uusi harvoin on niin valovoimainen ihminen, että päättää lasten tapaamisista exän sijasta :)
Eikä uusi pysty vaikuttamaan siihenkään millaiset välit isä pitää lapsiinsa, kuten eivät lapsetkaan määrää isän ja naisen suhteen tolaa.
Pitäkää uudet naiset ulkona vanhemmuuskiistoista lapsistanne, jotka eivät ole hänen huoltajuudessaan.
Yleensä uusi nainen on vain exän tekosyy olla keskenkasvuinen tapaamisista sovittaessa. Jos (esimerkiksi) mies ostaa lapsilleen jotakin, niin ex haukkuu lasten ilon alas tokaisemalla, että uusi nainen saa varmasti isältä paljon enemmän lahjoja kuin te. Tai naureskelee, että ompa hyvä, kun osti, sillä kaikki on plussaa, mikä on uudelta naiselta pois. Eli ei ollenkaan ajatella isä-lapsi-suhdetta, ei keskitytä itse ASIAAN; lapsi on iloinen uusista leluista/pyörästä what ever, vaan tehdään siitäkin uuteen naiseen liittyvä asia. Silloin lapsi saa sellaisen olon, että isä ei ajatellutkaan häntä, vaan vain uutta naista. Ja tämähän on täysin väärä kuva! Ja jos joskus isä peruu sovitun tapaamisen, heti se on muka uuden naisen syy, vaikka nainen olisi työmatkalla ja mies toisella puolen suomea hautajaisissa.
Exän on otettava itseään niskasta kiinni ja kommunikoitava lastensa ja exänsä kanssa siten, kuin uutta naista ei edes olisi olemassakaan.
Silloin pysyy realiteetit hallussa, eikä tule tehtyä mielikuvituksensa turvin solmuja lapsilleen.
"isän uutena naisena" tiedän millaista on kun exä puhuu "isän uudesta naisesta" lapsilleen, tuttavilleen ja sukulaisilleen dramaattista potaskaa, suoranaisia valheita. Jotkut jopa ylittävät kunnianloukkauksen rajan.
Todennäköisesti exä kehittelee pässään omia mielikuvia, uhkakuvia. Levittelee niitä sitten suurina totuuksina. Ainakin lapsilla on tapana uskoa mitä äiti sanoo. Tuskin ketkään exän tuttavistakaan noita juttuja keksii.
Kun äiti on jo saanut lapset pysymään pois isän luota, tuttavat näkevät vain sen. Ettei lapset käy isällään. Alkavat epäillä olisko puheissa sittenkin jotain totta.
Ei auta vaikka isä puhuu lapsille, koska lapset menevät sekaisin. Lapset ei tiedä ketä uskoa. Pysyvät kotona, kun huomaavat että silloin äiti ei ainakaan ole vihainen. Että minä, "uusi nainen" olen kieltänyt isää tapaamasta lapsia!? Kiellän lapsia meidän kotona tekemästä joitakin asioita!? Komennan lapsia!? -ainoa joka meillä lapsia on komentanut on lasten isä, ja ihan mielestäni normaalilla tavalla kuten lapsille kuria ja järjestystä pidetään. Eikä ainakaan minun pyynnöstäni, käskystä, vaatimuksesta tai määräyksestä.
Toisaalta on nyt helpottavaa kun lapset ei käy meillä. On loppunut jatkuvat mitä ihmeellisimmät paskapuheet. Lapsia vaan käy sääliksi. Ne pelkää jo isää vaikka isä näkisi lapsia ilman minua.
Jos exä kuulisi että tämä tilanne on minulle helpompaa hän varmaan vaatisi lasten yksinhuoltajuutta isälle, kuvitellen, että lapset ovat minulle ongelma ja rasite. Ne pienet enkelit kun päinvastoin ovat herttaisia.
Pelkääkö exä, että minä veisin hänen paikkansa lasten sydämessä? Se on sanomattakin turha pelko.
kun kerta lapset eivät käy teillä, niin teillähän ne ongelmat ovat.
Inhottavia asioita saa puhua eteenpäinkin, kun ne pitää paikkansa.
Lapset elävät vaistollaan, eikä heitä voi kääntää ketään vastaan.
Olet helpottunut, että lapset elävät ilman isää, notta sinun ei tarvitse välittää mitä sinusta puhutaan?? No huhhuh! Kasva aikuiseksi.
Ketään ei pystytä mustamaalaamaan, jos siihen ei löydy perusteita.
Äiti pelkää uutta naista koska pelkää, että se vie hänen paikkansa. Äiti on mahdollisesti rahavaikeuksissa. Isä ja uusi pystyvät antamaan lapsille juhlahetkiä, kun ei tarvitse pyörittää arkea.
Se tässä ihmetyttää miksi isät hyväksyvät paremmin
X:än uuden miehen.
Mikä sen tekee että nainen kokee toisen naisen kilpailijakseen, vaikka on synnyttänyt lapset. Se jo takaa yhteenkuuluvaisuuden.
"Inhottavia asioita saa puhua eteenpäinkin, kun ne pitää paikkansa. "
Ja kun EI pidä paikkansa, saako silloinkin? Tietysti saa, mutta se kertoo enemmän puhujasta kuin kohteesta :)
Mulle ei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa lasteni lojaaliutta minua kohtaan. Miehell... entisellä miehelläni oli toinen nainen jo ennen kuin erosimme. Minulla oli muitakin ongelmia ja olin helpottunut päästessäni miehestäni eroon. Sopimuksestamme lapsi jäi hänelle ja minulle joka toinen viikonloppu oiekus pitää lasta. Nekin olivat minulle vaikeita viikonloppuja, ei lapsen vaan itseni takia. Olen varmasti monen mielestä epänormaali äiti, koska minusta on hyvä että lapsen isällä on talossaan nainen pitämässä huolta asioista, ja lapsella toinen aikuinen siinä turvana. Tiedän silti olevani lapseni ainoa äiti ja että lapseni RAKASTAA minua ja pitää minua äitinään. Meillä on aivan erityinen side jota vaikeudet eivät katkaise. Kyllä mun itsetunto kestää että toinen nainen huolehtii hänestä koska en itse siihen pysty. Miksi lapseni ei ansaitsisi useamman ihmisen rakkautta ja huolenpitoa? En ole niin sairas että kieltäisin sen.
Kun mies on yhdestä suhteesta eronnut, yrittää hän pitää kaikin keinoin uuden suhteen hyvänä ja naisen tyytyväisenä. Jos uusi nainen ei sitten yhdessäasumisen alettua hyväksy miehen lapsia, heidän tapaamistaan, saati lomien viettoa yhdessä taikka jopa lasten kanssa asumista, on ongelman ainekset kasassa.
Hyvin usein nyxät ovat yksinkertaisesti kateellisia ja mustasukkaisia miehestä tämän lapsille ja entiselle elämälle eivätkä siedä sitä, että joutuvatkin jakamaan elämänsä ei yksin miehen vaan tämän perheen kanssa. Ja tilanne villiintyy entisestään, jos tähän uuteen suhteeseen syntyy lapsi. Silloin ei enää edellisen liiton lapsille tunnu löytyvän tilaa eikä aikaa.
Riippuu sitten ihan miehestä ja hänen lujuudestaan, miten elämänsä kanssa menettelee. Pystyykö pitämään tässä puristuksessa suhteen näihin "entisiin" lapsiinsa.
Onneksi olkoon, olet saanut isän erotettua lapsistaan. Ehkä mies komenteli lapsia, koska pelkäsi sinun häiriintyvän. Ehkä olet monin tavoin ilmaissut, ettet siedä miehesi lapsia lähelläsi ja sotkemassa elämäsi kuvioita. Ei niitä ääneen tarvitse sanoa, mies ja lapset osaavat tulkita mielialojasi. Pihtasitko ehkä viikon aina lasten käynnin jälkeen.
Olet helpottunut, kun nämä "pirulaiset" ovat pois tieltäsi ja saat pitää miehen kokonaan itselläsi aivan kuin lapsia ei olisi olemassakaan.
Et sinä lapsia tässä sääli eivätkä ne isää pelkää, vaan sinua. Jo tapa millä puhut lapsista, herttaiset pienet enkelit. Sellaisiahan lapset eivät ole, vaan hankalia, haastavia, meluavia, tarvitsevia, rasittavia ja rakastettaviä ihmisiä - ei mitään enkeleitä, paitsi kuolleina. Bitch.
oletus, ettei uusi muka hyväksyisi lapsia, kun kerta alunperinkin tietää, että miehellä on jälkikasvua.
Jos eronnut pariskunta tappelee tapaamisista ja äiti mustamaalaa isiä, niin se tapahtuu ihan varmasti olipa kuvioissa sitten uusia miehiä tai uusia naisia.
Ei kuulu pätkän vertaa uusille, miten lasten vanhemmat keskenään menettelevät.
Jos jostakin maailman kolkasta ihan tosissaan löytyy sellainen mies, joka sorsii lapsiaan jonkun naisen mustasukkaisuuden takia, niin se olisi hauska tavata. En nimittäin ihan äkkiseltään usko.
Katkeria äitejä tunnen kymmeniä, mutta lapsia vihaavia uusia en yhtään ainutta.
Minulla on 3 lasta, 13v, 8v ja 7v ja erosin 10v avioliitosta. Ex-mieheni on asunut jo vuosia uuden naisen kanssa jolla on omakin tyttö, eikä ole ollut ikinä vääntämässä väliin, kun mies tapaa omiaan. Lomat ei ole ongelmallisia. Mikään lapsissa ei viesti, että heitä inhottaisiin ex-miehen luona. Nuorimmainen joskus kyseli, miksi se naisen tyttö saa olla enemmän isän kanssa kuin hän, mutta juttelimme asian selväksi, eikä kenellekään jäänyt pahaa mieltä.
Varmasti, jos oikein alkaisin, niin pystyisin mustamaalaamaan sekä miehen että hänen naisensa, mutta ei minulla ole siihen mitään tarvetta.
Koettakeehan immeiset jaksoo :)
Olipa harvinaisen fiksu kommentti. Usein luopuminen on suurinta rakkautta. Tsemppiä!
Onhan tuo nyxän yritys oikein uhrautuvaista. Meillä se toimii niin että nyxä lasteni isän kanssa esim. lomamatkalla ollessaan lähettää lapsille postikortteja, joulukortteja, tekstiviestejä jne omasta puhelimestaan. Isä ei taida viitsiä vaivautua.
Nyxänä olo on varmaan todella vaativaa, kun täytyy pitää hyvällä tuulella sekä mies että sen lapset. Ja ajatella kun lapset eivät näitä kortteja arvosta niin menettävät varmaan elämästään jotain todella jaloa ja ylevää. Eipä tarvi exän puhua potaskaa, kun nyxä tekee sen ihan itse.
Nämä nyxät sais kyllä ihan oikeasti tajuta, että miehillä on takana jo elettyä elämää, jota ei voi maton alle lakaista vaikka kuinka haluaisi. Jos kerran se ukkomies naimisissa ollessaankin teidän sänkyyn tarvitaan, niin kyllä se sitten eronneena lastensa isänä on ihan se sama mies.. Sen lapsilla on oikeus isään, vaikka kuinka kauas sitä yrittäisit viedä.
on ihan vaan nykyisiä, ei mitää aviorikkojia, vaan löytäneet toisensa vasta "vapauduttuaan" ja todellakin tietävät lapsista ja päättävät joko ottaa koko paketin tai sitten ei ollenkaan alkaa seurustella miehen kans.
Voi sinua kirjoittajaa. Vai, että ei muka voida manipuloida lasta/lapsia. Kyllä entiset vaimot voivat tehdä lapsensa elämästä melkoisen helvetin. Ja ainoastaan siksi, että käyttävät omaa lastan "vallan välineenä". Joskus suoranaisesti kuvottaa nämä teot, mitä tehdään äitiyden varjolla, kun halutaan hallita entistä puolisoa. Olisi joskus hyvä, että lastensuojelu viranomainen avaisi silmänsä näkemään nämä todelliset teot.
Voi, voi niin itselles. Minä olen joutunut oikein pyytämällä pyytämään exääni ottamaan lapsia välillä viikonlopuksi että pääsisin itse jonnekin. Mutta ei kuulemma ota kaikkia kolmea kerralla. Sotkevat varmaan mersun penkit, jolla uuden naisystävänsä kanssa ajelevat.
Onhan tämä tietty myös kiristystä, mutta ei isä pääse vastuustaan vaan jättämällä kaiken taakseen. Sanoppa nyt miten manipuloisin äityiden varjolla entisen puolisoni huomioimaan omat lapsensa... Pitää varmaan kääntyä lastensuojeluviranomaisten puoleen, että opettaisivat vähän isyyttä.
Sinun asiassasi tilanne on hieman toisenlainen. Kun isä ei halua kerran tavata lapsiaan. Mutta et siitä voi silti syyttää muita, kuin ainoastaan entistä miestäsi. Ei hänen uusi puolisonsa ole tilanteeseen se SYYLLINEN. Koska miehesi on se henkilö, joka tekee päätökset lasten tapaamisesta ei hän. Mikään laki ei velvoita uutta puolisoa hoitamaan teidän yhteisten lasten tapaamisasioita. Ja toisaalta ikävä kyllä, laki ei myöskään voi pakottaa isää tapaamaan lapsia, jos hän ei itse halua.
Ja on paljon ex-pareja, jotka ovat sopineet lastensa hoidosta eronsa jälkeen suorastaan mallikelpoisesti (nämä kaikki eivät silti ole olleet ns. helppoja eroja). Tiedän myös tapauksia, joissa isän uusi suhde on päättynyt siihen, ettei hänen uusi kumppaninsa ole antanut miehen lapsille samoja "oikeuksia" kuin omilleen. Eli kyllä suurella osalla isistäkin on järki omassa päässä...
kokemuksia minulla. mieheni katkera ex tekee kaikki ilkeydet kun on huomannut kuinka lapsi viihtyy isän ja hänen uuden naisensa kanssa loistavasti. harmi vaan, että kaikki ilkeydet kohdistuvat ainoastaan lapseen, koska se on ainoa keino, millä miestä enää voi lyödä. nainen on pimeä kun ei omaa lastaan pahuudelta suojele, vaan sillä pientä elämää ruokkii. tapaamiset peruutetaan, lapselle luvataan yhtä ja toista kivaa eikä mikään pidä paikkaansa. vastenmielinen äiti.
Olen 26-vuotias, toisesta avoliitosta "eronnut". Vanhemmat eros kun olin kymmenen. En tunnistanut silloin asioissa mitään outoa. Isää en saanut tavata. En koskaan ymmärtänyt miksi. Ajattelin isän olevan paha ihminen. En tiedä miksi ajattelin niin. Aluksi kaipasin häntä mutta aina mainitessani hänestä äidille äiti suuttui ja kielsi puhumasta isästä. Sain häneltä joskus kortin, jonka äiti repi nähtyään. Ehkä isä lähetteli muitakin kortteja joita äiti ei antanut minun nähdä. Elin siis lähes ilman isääni 10-v:stä alkaen.
Nuo sen ajan ongelmat ovat alkaneet kaivella mieltäni kun jokin aika sitten erosin toisesta melko lyhyeksi jääneestä "avoliitosta". Ensimmäinen loppui riitelyyn. Toinenkin loppui riitelyyn. Tämä kundikaveri toisti samoja lauseita kuin ensimmäinen. Olen muka omistushaluinen, mustasukkainen ja määräilevä, en välitä toisesta ihmisestä, olen kylmä ja tunteeton.
Mietin asiaa vasta kun pahin raivo erosta laantui. Jokin vika minussa täytyy kyllä olla. Myönnän käyttäytyneeni kuin ääliö. Mustasukkaisestikin, mutta en ole mielestäni mustasukkainen. Olen jutellut ystävättäreni kanssa tästä ja vähitellen alan käsittää, että tunteisiin ja niiden osoittamiseen liittyy jotain mistä en ehkä tiedä. Olen ajatellut mennä terapiaan.
En ole kaivannut isää. Vieläkin ajattelen hänestä pahaa, enkä vieläkään tiedä syytä. Alle 10-vuotiaasta muistan isän kuitenkin kivana ja iloisena ihmisenä. Hän oli puolellani jos äiti yritti olla ankara. Joskus ajattelen että haluaisin tavata hänet ja kysyä mitä silloin tapahtui, miksi asiat on näin. Haluan nähdä onko hänessä jotain miksi äiti vihasi häntä. Muuten minulla on normaaleja kavereita... tai en enää tiedä mikä on normaalia, mutta kavereita ja ystäviä, satunnaisia yhdenyön juttuja. Ehkä en koskaan voi sitoutua kehenkään mieheen, tai saada lapsia.
Kotoa saa mallin tulevalle elämälle. Jos aina kuulee haukuttavan jotain, helposti tulee araksi. Pelkää sitoutumista ja ei osaa RIIDELLÄ rakentavasti. Sellaisessa perheessä, kun isää ei ole puuttuu se normaali "tappelu" mikä kuuluu tavalliseen elämään.
Miksi naisten pitäisi yksinomaisesti "helpata", missä on miehen vastuu? Eikö kaikkien kolmen kuuluisi olla aikuisia ja vastata omasta puolestaan, että homma toimii.
Olin itse vielä jokin aika sitten "uusi nainen". Ongelmana ei ollut entinen vaimo, hänen ja mieheni lapsi, vaan mies itse. Hän oli se, joka ei koskaan edes yrittänyt selvitä avioerostaan. Hän teki omalla täysin kypsymättömällä käytöksellään sekä minun että entisen vaimonsa elämästä hyvin tukalan. Puhumattakaan siitä miltä lapsesta tässä tilanteessa tuntui.
miten mies käyttäytyi? Ja miten olisi pitänyt käyttäytyä?
Kun minä mietin samaa omasta uudesta elämäntilanteestani, että ehkä mies voisikin tehdä jotakin asioiden lutviutumiseksi...
Nimim. kokemuksen ääntä kaipaava!
se on vähin mitä isät enää voivat tehdä.
Uusi nainen se yleensä pilaa isä lapsi ex vaimo suhteen tarkoituksellisesti aina. Mikä toimi ennen, ei toimi enää, kun nainen saa miehen otteeseen. Valinta on tehtävä ja mies valitsee tottakai sen naisen.
Ymmärrän kylläkin kirjoituksesi provona, mutta katsotaan ymmärtävätkö muutkin ;)
NIIMPÄ!
Meillä ei ollut mitään riitaa lasten tapaamisista, kunnes mies löysi uuden naisen.
Nyt on vaikeaa kaikki.
Jos pyydän muuttoavuksi, kun esikoinen lähtee toiselle paikkakunnalle lukioon, niin eipä miestä näy.
Jos pyydän ostamaan uusia vaatteita tai mopoja tms. mitä ennenkin aina ostanut, niin eipä onnistukaan.
Hän ei käy kylässä eikä koulun juhlissa.
Hän on jättänyt kokonaan vastuun lapsistamme minulle.
No rahaa tulee vielä, mutta varmasti se uutta naista kovin rassaa.
Tuota se on yksinhuoltajan arki!
Joillakin ei ole ollenkaan miestä vastaamassa jokaiseen pyyntöön.
Et kai oikeasti kuvittele, että miehen on hankittava kaikki, mitä lapset tarvitsevat, ole itse se mopojen hankkija omille lapsillesi!
Ehkä mies on nyt uuden naisen myötä huomannut, että on hänellä omakin elämä! Huomasi, että sinä olet vienyt häntä kuin pässiä narussa ja olettanut edelleenkin olevasi naimisissa, eli miehen kuuluu tehdä mitä sinä keksit käskeä.
Voi miten pistelee vihaksi lukea tuollaista asennetta!
joka on yhtäkkiä alkanut elää kuin lapsia ei olisikaan?
Naiseltapa se ei onnistukaan. Naisen OMA elämä on se elämä, että lapset on, joista huolehtii parhaansa mukaan 24/7!
Vaikka kuinka löytäisi naisen rinnalleen, ei silti voi alkaa pitää lapsiaan kuin heidän tarpeitaan ei tarvitsisi huomioidakaan enää.
Jos uusi nainen olisi fiksu, hän osallistuisi lasten kuluihin, harrastuksiin ja elämään!
Kannattaiskos nyt laittaa kylmä kääre pään ympäri et paineet laskis...
Lapsista kuuluu ja pitää yhdessä huolehtia, sovitella asiat ja tavotteet, oli sitten se uus kuviossa tai ei, ensimmäisellä ja ainoalla sijalla ovat lapset, ne yhdessä tehdyt!!!!!!!
Taidat pitää yhteyttä exääsi ainoastaan siksi kun luulet sen haittaavan hänen uutta naistaan. Tiedoksesi, kaikki niin sanotut uudet naiset eivät välitä tuon taivaallista miehensä exän ajatusmaailmasta. Heille on aivan sama, kunhan mies hoitaa velvollisuutensa isänä. Tiedoksesi sekin asia että mies itse päättää minkä verran haluaa olla tekemisissä exänsä kanssa. Oletko sitä mieltä että ex miehesi oli täysi lapatossu paska joka tottelee vain mitä naiset häntä komentavat? Olisiko siinä olut syy eroon, ettei sietänyt jatkuvaa komenteluasi.
Erosin eronneesta miehestä koska HÄN oli se joka teki mitä itseään huvitti eikä kuunnellut minun sanomisia lainkaan. Vielä meidän asuessa yhdessä hän hoiteli exänsä asioita. En tiedä pyysikö exä, mutta miehen tuntien hän sattoi tehdä sen ihan omasta pähänpistostaankin. Exä soitteli perään ja haukkui kun kaikki oli mennyt päin helvettiä. Hänen mieleen ei voinut vaikuttaa ei hyvässä eikä olis kai voinut pahassakaan. Joskus päätti ettei tapaa lapsiaan koska haluaa viikonloppuna tehdä muuta, eikä minulla ollut siihen mitään sanottavaa. Vitutti lasten puolesta, lapsiakin vitutti. Lopulta läksin, koska mies oli minusta täysin tunteeton ja itsekeskeinen.
En ole lähipiirissäni tuntenut yhtään katkerampia ihmisiä, kuin nämä uudet naiset.Niitä haittaa miehen koko menneisyys niin paljon, että heiltä on hävinnyt inhimillinen ote muihinihmisiin. Mitä enempi saa kiusattua ja vahingoitettua toisten ihmisten elämää, sen parempi. Onko tosiaan noin?
Jos naisia ei haittaisi miehen menneisyys, ei he puuttuisi toisten elämään lainkaan. Ihminen joka kunnioittaa muita, ei puhu pahaa eikä toivo muille pahaa. Mies ei saa entistä perhettään olemattomiin, se on aina ja pysyy. se voi olla hänelle tärkeempi kuin osaa sanoakaan. Mutta jos joku koko ajan kannustaa ja kiristää tavalla tai toisella unohtamaan, niin kai se o n miehestä parempi luovuttaa.
tuon käsityksen? Omia kokemuksia vai kavereiden juttuja?
Kuuntelin ja ymmärsin muutaman vuoden erästä poikani pelikaverin eronnutta äitiä. Empaattisena ihmisenä suorastaan tunsin hänen tuskansa. Tarina oli yksinkertainen. Mies löysi toisen naisen, tuli ero, oikeus määräsi lapset isälle, joka asui toisen naisensa kanssa. Äidillä oli yhteishuolto-oikeus joka toinen viikonloppu.
Tämä äiti puhui paljon siitä miten lapset kärsivät isänsä luona ja miten paha ja itsekäs ihminen tämä toinennainen on. Lapsi ei halunnut toista naista pelejään katsomaan. Usein toinennainen kuskasi poikaa peleihin ja harkkoihin vaikka poika ei halunnut. Isä oli paljon töissä iltaisin. Äiti voi pahoin joka kerta kun näki toisennaisen.
Kerran tämä äiti pyysi minut tuekseen kun meni pelissä puhumaan toiselle naiselle. Tarkoitus oli pyytää jäämään pois pojan harrastuksista. Äiti kyllä mielestäni esitti asian varsin hyökkäävästi, johon toinennainen ei reagoinut mitenkään. Katsoi vain tuimasti, mutta ei poistunut. Minä tyhmä vielä totesin siinä, että "millainen ihminen sinä olet kun toisten perheen viet".
Tuli kutsu poliisilaitokselle kuulusteluun. Kerroin vain mitä oli tapahtunut. Sen jälkeen tämä äiti soitti ja kyseli mitä olin siellä oikein puhunut. Aikaa kului, äiti kieltäytyi puhumasta asiasta. Hän ei enää käynyt poikansa peleissä ja ajattelin sen johtuvan siitä kunei saanut toista naista pysymään poissa.
Lapsia ei pitäisi näihin sotkea, mutta kerran kysyin siltä pojalta miten hän jaksaa. Poika oli mielestäni vaivautunut ja hiljainen. Tulkitsin sen omalla tavallani, että häntä ahdistaa toisennaisen läsnäolo. Kotona varsin tuohtuneena kerroin miehelleni millaista tuskaa toinennainen aiheuttaa tälle äidile ja pojalle. Poikani kuuli sen ja tokaisi, ettei sillä pojalla ole mitään huonoja välejä "toisennaisen" kanssa, mutta se inhoaa kun hänen äidin pitää sotkea kaikki tilanteet. Silloin ajattelin toisennaisen tietysti sotkeneen pojankin pään. Kiehuin raivosta.
Vähän yli puolen vuoden kuluttua tämä äiti soitti ja motkotti kuinka epäluotettava kaksinaamainen ihminen olen. Hän haukkui minut siitä mitä olin poliisille kertonut. En saanut häneltä selitystä kun paiskasi luurin korvaani. Seuraaavassa pelissä menin toisennaisen luo kysymään mistä on kyse. Hän oli melko vaitonainen. Taas tein omat tulkintani, ja pidin pienen "moraalipuheen" hänen käytöksestään. Toinennainen kysyi tiesinkö lainkaan mitä tuo äiti on touhunnut. Seuraavalla kerralla toisellanaisella oli muutama syyttäjän ja oikeuden päätös mukanaan. Äidillä oli ollut lähestymiskielto, jota oli silloin rikkonut. Perusteet oli nähtävissä niistä päätöksistä. Ne kertoivat karua kieltä siitä millaisiin laittomiin toimenpiteisiin tuo äiti oli ryhtynyt "näyttääkseen ex-miehelleen". Ymmärsin olleeni propagandan uhri. Olin pitkään hämilläni, koska ei tuntunut todelliselta että joku ihminen voi toimia kuten se äiti oli toiminut. Eikä mitään viitteitä ollut nähtävillä.
Äiti on lapselle tärkeä, mutta kyllä äidinkin pitää vastuu kantaa omasta käytöksestään. Lapsella on oikeus muodostaa mielipiteensä uusista ihmisistä. Lapsen ei tarvitse pitää isää petturina vaikka äiti pitää, eikä toista naista perheen rikkojana vaikka äiti pitää. Tässäkin tapauksessa ymmärsin vasta myöhemmin ettei toinennainen heidän aviolittoaan rikkonut. Olin kolmle kertaa ollut sen perheen kanssa poikiemme pelimatkalla. Aikuisten viettäessä iltaa sen perheen äiti joi usein hieman reilummin alkoholia ja jokainen kerta päättyi heidän riitelyynsä. Jotain oli pielessä jo ennen tätä toista naista. Otin siitä sen verran opikseni ettei ihan pienellä minulta enää myötätuntoa tipu jollen tiedä riittävästi faktoja. Mieheni tuntee perheen isän paremmin, mutta eivät he miesten kesken eroasioista ole puhuneet. Yritin tivata sitäkin ymmärtääkseni paremmin.
Heidän asiansa ei minulle kuulu mutta se äiti oli jo sotkenut minut asiaan. Se kiukuttaa väillä vieläkin. Eronneille pitää olla tukena, mutta mistä tietää millaista on oikeanlainen tuki ja millaista tukea he tarvitsvat. Minulle jäi hieman hyväksikäytetty olo.
Isän kuuluu maksaa elatusmaksunsa, mutta mitä hän sillä saa. On toinen juttu. Ehkä niskottelevan lapsen käymään luonaan, kun äidille sopii. Monesti äiti rutisee lapselle ei oo rahaa. Isäkin maksaa niin vähän. Mutta jos ajatellaan että äiti saa: Elatusmaksun isältä, äiti laittaa pottiin samam, lapsilisän, asumistuen. Niin minun matikalla pitäisi kyllä lapsen saada kohtuullinen elämä.
ISOVANHEMMILLEKAAN TÄMÄ EI OLE HELPPOA.
Mekin joudumme tekemään omia valintoja. Juhlapyhät on hankalimpia. Kutsunko lastenlapset ja pojan ja töykeän uuden. Se tuttu miniä viettää yksin juhlansa kotona. EI se ole helppoa ensimmäisinä vuosina.
Meillä sovitaan aina tapauskohtaisesti kuka viettää joulun missäkin. On tässä muitakin isovanhempia joiden luona on vierailtu joka toinen joulu. Järjestelykysymys. VÄlillä joulu vietetään meillä. Lapsetkin vuorottelevat ovatko joulun minun vain äitinsä kanssa.
Vanhempieni synttärit hoidetaan niin että vuoroin me menemme sinne juhlapäivänä ja vuoroin exäni siippoineen ja lasten kanssa. Sopimuksesta huolehtii vanhempani. Äitini pitää tarkkaa kirjaa siitä kuka kävi milloin ensin.
Heillä on pieni asunto eikä muutenkaan mahduttais sinne kaikki kerralla. Syntymäpäivät ja joulut ovat iloisia tapahtumia. Kukaan meistä ei halua väkisin kasattua porukkaa ympärilleen. Olisi kai optimi jos tulisin toimeen exäni kanssa mutta ei tulla. Sen kanssa on elettävä.
kun tykästyy uuteen miniään ja näkee miten oma lapsi sen kanssa on onnellinen, niin sitten entinen (lapsen äiti) tulee kylään ja haukkuu uutta. Ei halua loukata entistä miniää, mutta ei toisaalta haluaisi kuunnella panetteluakaan, varsinkin kun se on perusteetonta. Siihen on kyllä vedetty raja, että jos tulee mustamaalaamaan lastani, niin sitten puolustan tai sanon, että "ihmiset tekevät virheitä" tai että "sitä on jokainen erilainen eri seurassa" tai että "noo, elämä opettaa meitä kaikkia" jne.
Lapsenlapsi asuu tässä vieressä äitinsä kanssa, niin näen häntä melkeimpä useammin kuin lastani ja hänen uutta naisystäväänsä. Harmi. Olen miettinyt sitäkin, että olisin lapsenlapseeni yhteydessä vain lapseni kautta, mutta eihän se onnistu. Rakas nappisilmä on niin ihana saada mummolaan, ei sen äiti aina kovin katkera ole, joskus puhutaan ihan muita asioita kuin lapsestani ja hänen kaveristaan.
Nykyisin, kun kaikki eroavat. Olen päättänyt, että jokainen viettäköön joulunsa kotonaan. Menen sinne mihin kutsutaan jos ei kutsuta olenmme kotona.
Minä en rupea passailemaan joka vuosi uutta "nyxää" tai miten se menikään. Itte ovat elämänsä sotkeneet, kun ei mitään kestetä. Heti vaan puolisot vaihtoon. Lapsilla vaan tulee olemaan paljon erilaisia sisarpuolia ja "vara" mummoja. Saas katto sit minkälaisia perheitä he pystyvät perustamaan.
Surullisena katselen oman tyttäreni elämää
avioeron jälkeen. Kaikki meni hyvin, mutta kun EX löysi uuden, niin pääsi piru irti.
Tyttäreni hakee epätoivoisesti itselleen uutta kumppania. Lapset on vain tiellä. Hoitoon pitäisi saada vaikka minne. Isälle ei sovi ja en tiedä eikö niitä sinne annetakaan.
Onneksi sentään pieni ydinjoukko on lapsille säilynyt samana. Isovanhemmat ynnä muut.
Toivon sydämestäni kun tyttäreni löytää uuden, että hän on tavallinen järkevä työssäkäyvä mies.
Aikuiset kärsiköön sotkunsa, mutta tällä menolla pelkään, että sossu puuttuu asiaan ja lapsia ei ole kummallakaan.
Sekin on mielestäni lapsille omituista kun yhteishuoltajuudessa mennään viikoksi isän kotiin ja taas viikoksi äidin kotiin.
Kummassakin kodissa on uudet puolisot, sisarpuolet, uuden puoliskon kakarat. Omat vanhemmat haukkuu ex:än toimintaa vaikka itse toimii samalla tavalla.
Koska lapset menee oikein OMAAN KOTIIN, jos tällä pelillä ei tuu levotonta nuorisoa niin ei mistään.
Niinkö pitäisi olla, että lapsella on koti jossa isä ja äiti vierailevat vuoroviikoin? Mietihän nyt oikeasti :D
Tuossa yhtäössä osat voidaan vaihtaa myös toisinpäin. Mutta, uskon että lapsella on pää sekaisin kun asiat muuttuvat tuohon malliin.
Iskä
Hei! Oletteko te, jotka
puhutte täällä oikeasti äitejä ja isiä!
Ehkei ex-mieheni ja minä, vaikka erosimme, ollakkaan niin surkeita ja epäonnistuneita vanhempina kuin luulin.
että meillä lapset sanoo minun kämppääni `Kodiksi` ja kun ovat äidillään uudella avokilla, ovat `Äidillä`.
ja paha yhtälö on, kun äiti on raskaana. Pelkään että miten lapset sen kokee, kun sisko-/velipuolella on sit kotona äiti ja isä, mutta heillä on ´Äidillä` vain äiti ja isäpuoli, joka ei heitä syliinsä nosta tai koulujutuista huolehdi, vaan kuulema vain aina käskee tehdä kotitöitä vaikka ei itsekään niitä tee ja pysyä äänettöminä omassa huoneessaan.
Lapset haluis asua `Kotona` eli siis mun luona, mutta sehän ei äipälle passaa, on käyty asiasta neuvottelut lastenvalvojalla.
Äippä siellä vain tokaisi, että lapset ainoastaan sen takia pitää mun kämppää kotinaan, kun asuttu siellä aina, minä ostin äipän sieltä ulos, koska on tädiltäni edullisesti ostettu asunto. Ja soskutantta uskoi sen ja neuvottelut oli sillä käyty.
Lapset olivat hyvin pettyneitä.
He ovat minulla lähes joka viikonlopun ja kaikki lomat ja joka keskiviikko menemme elokuviin/uimaan yms. kivaa.
Jos minä löytäisin itselleni uuden kumppanin, en osaisi ajatella, että se olisi paha yhtälö lapsilleni, sillä en ottaisi ihan ketä tahansa, vaan naisen joka kohtelisi lapsiani kuten (ei omiaan vaan) kuten kaikkia lapsia kuuluukin, huolta pitäen.
Olet varmaan todella ihana mies. Tykkäät lapsista, osaat katsoa laajemmikin aioita. Sinunlaisen miehen toivon tyttäreni löytävän. Sinullekin on kuitenkin tullut ero eli lähellä ei huomaa miehen hyviä puoli. Rentut on hauskempia ilmeisesti.
niin, että olimme vääränlaiset toisillemme.
Kiitos lämpimistä sanoistasi!
Toki osaan olla ärsyttäväkin ja itsekäs pirulainen, niinhän kaikissa eroissa on aina kaksi syyllistä, jotka eivät osanneet parisuhdetta pitää koossa. Mutta se on totta, renttua minussa ei ole :) ja siksi kai en naisia kiinnostakaan :)
Eikö se ole aika paljon miehestä kiinni alistuuko uuden naisen komennukseen vai ei? Miten miehen ex-vaimo siihen voisi vaikuttaa?
Jos mies on alistunut ex-vaimon komennukseen, niin eiköhän ex-vaimo osaa päätellä miehen alistuvan myös uuden naisen komentoon?
Minusta ideaalia olisi, että pystyisimme entisen vaimoni kanssa viettämään vapaa aikaa yhdessä niin, että uudet kumppanit ja lapset oltaisi kaikki yhdessä.
Olemmehan ennen olleet parhaita ystäviä. Rakastaneet toisiamme. Miksi nyt ei mikään sovi. Isä.
ex-mieheni ei moiseen suostunut. Lapseni koulunpäättäjäisiin hän ei suostúnut tulemaan koska se on minun kotini (myös lapsen). Lisäksi minun uusi kumppani olisi pitänyt "heittää pihalle" ja hän olisi tuonut oman avokkeen juhliin.
Ehdotin myös, että hän järjestää juhlat heidän kottiin johon me tulemme. Ei sopinut sekään.
Pidimme tyttären juhlat ilman isää. Minusta surullista, mutta mitä voit tehdä?
Tämä just aiheuttaa sen että ei enää ole lämminhenkisiä juhlia kotona. Kaikki juhlat pidetään ei kenenkään maalla siis pois kotoa. Koti nyt pitäis olla sellainen paikka mihin voi tulla isä, äiti ym. sukulaiset. Aikuiset tekee lasten elämästä helvetin. Tämä jatkuu läpi lapsen elämän. Häät, kastajaiset ketjussa kaikki juhlat vanhemmat pilaa kun erotessaan sovussa ei kestäkään sitä, että entinen läytää uuden kumppanin ja onnistuu sen kanssa.
mieheni tytär viis veisasi mieleltään pahasti vinksahtaneen äitinsä kiukusta lähettäessään kutsuja häihin. Äiti yritti määräillä tätä nuorta naista siinä, keitä hän saa kutsua ja keitä ei. Minut olisi pitänyt jättää kutsumatta, vaikka välimme ovat loistavat. Äidin miesystävä sen sijaan olisi pitänyt kutsua. Tytär ei välitä äidistään ja niin kävi, että äiti ei osallistunut häihin. Tytär valitsi isänsä ja minut.
Miehen eksä ei saa kutsuja mihinkään mieheni suvun juhliin. Hänet on pudotettu siis kokonaan ulkopuolelle. Mieheni isän kuoltua hän onneksi älysi jättäytyä pois hautajaisista, vaikka kyseessä on periaatteessa avoin tilaisuus.
Mieheni exä ei "ymmärrä" pysyä poissa mistään vaikka lapset ovat kieltäneet ellei äiti osaa käyttäytyä. Exä on kyllä tervetullut jos käyttäytyisi mutta joka kerta hän aiheuttaa konfliktin. Hän on pahoittanut lastensa mielet rippihjuhlissa, lakkiaisissa ja häissä. Vain tosiaan mieheni isän hautajaisissa ymmärsi pitää suunsa kiinni, mutta änkesi ensin eturiviin mieheni rinnalle. Lapset saivat hänet siirtyään seuraavalle riville. Paras häslinki oli meidän pienimuotoisissa "häissä", jonne häntä ei kutsuttu mutta tuli kuitenkin, veti kaksi käsin boolia ja lopulta soitimme poliisit korjaamaan hänet talteen. Meiltä meni puoli iltaa lapsia lohdutellessa. He ottavat äitinsä tempaukset niin henkilökohtaisesti vaikka ovat jo nuoria aikuisia. Muuten tunnelma ei kummemmin mennyt pilalle. Johtunee vuosien kokemuksesta, ettei häntä enää jaksa noteerata, kunhan huidellaan pois edestä.
pitäen äitiään vastaan. Toivottavasti äiti ymmärtää jättää perinnöttä tyttärensä, jota on 9 kk kantanut ja tuskalla synnyttänyt ja lapsena hoivannut ja huolehtinut kun isä lähti toisen naisen mukaan. Kiittämättömyys on maailman palkka. Enpä toivo itselleni moista toimintaa omilta lapsiltani koskaan.
Mikseivät täysi-ikäiset lapset saisi vapaasti toimia kuten parhaaksi näkevät. Elleivät he halua psyykeltään sairasta äitiä riehumaan omiin juhliinsa, saa äiti jäädä sitten ilomielin pois. Kun mieheni erosi entisestään, oli nuorinkin lapsista jo 16-vuotias eron tullessa voimaan. Vanhin oli lähtenyt kotoaan heti ylioppilaaksi tultuaan - syynä äidin käytös. Keskimmäinen oli vähän sinisilmäisempi, mutta pysyin sivussa hiljaa ottamatta kantaa asioihin ja odotin. Meni vähän yli vuosi ja nuori nainen tuli pyytämään anteeksi aikaisempaa törkeää käytöstään minua kohtaan. Juuri hänen häitään juhlittiin viime kesän viimeisinä päivinä. Nuorin asuu vielä kotona, mutta äitiä siellä ei juurikaan näy. Hänellä on niin kiire juosta miesystävänsä perässä. Pitäisikö äidistään vieraantuneiden nuorten siis kutsua äitinsä vaikka väkisin omiin juhliinsa, vaikka eivät sitä halua. Nyt odotamme mielenkiinnolla milloin tämä nuorinkin avioituu ja missä merkeissä ne häät vietetään. Mikäli olen lukenut merkkejä oikein, jää äiti näistäkin juhlista pois.
niitä psyykeltään sairaita äitejä....exiä... Niiden jutuista ei kannata välittää.
Ilmoitin mieheni exälle toissa viikonloppuna että jolle pysy poissa meidän pihalta möykkäämästä soitan poliisit. Hän väitti minun maksavan poliiseille että hänet tuomittaisi linnaan. Sehän nähdään. Nuorempi heidän lapsistaan pelkää äitiään. Siitä äitinsä syyttää minua. Ei ymmärrä lapsen näkevän ja kuulevan kun hän tulee riehumaan meille, ja siitä pelko johtuu. Selitä siinä lapselle "äiti rakastaa sinua". Kuulostaa jo ajatuksenakin kornilta.
Että tällänen tapaus.
Voi pyhä jysäys....
toimia kun häirikkö juoksee oven takana tai pihalla? taidatkin olla sinä se häirikkö...
ilmoitti jo eroprosessin aikana tekevänsä kaikkensa saadakseen lapset miestä vastaan, jos tämä muuttaa kanssani yhteen.
Nyt miehelläni on oma asunto, jossa hän viettää poikiensa kanssa sovitut viikonloput ja yhteiset lomat.
Tämä järjestely sopii meille, näin pojat eivät joudu pahemmin äitinsä kostotoimenpiteiden uhreiksi ja saavat viettää aikansa täysipainosesti yhdessä isänsä kanssa.
Minullekin jää näin omaa aikaa, jolloin on mukava tavata "tyttökavereiden" kanssa ja parantaa maailmaa.
Tapasin nyt ex-mieheni kun hän oli eronnut. Hänen ex ei hyväksynyt mun olemassaoloa ollenkaan ja kielsi lapsia viettämästä aikaa mun seurassa. Niin mies piti oman pienen asuntonsa ja minä omani. Mies tapasi lapsiaan (10v ja 13v) omassa kämpässään, mutta muuten asuttiin mun luona. Tapasin lapsia joskus eikä meillä ollut ongelmia.
Pari vuotta tällaisen seurustelun merkeissä olisin jo halunnut elää normaalia elämää miehen kanssa, eikä niin että toinen on joka toinen viikonloppu muualla. Kyllä sitä "omaa elämää" voi viettää vaikka asuu saman katon alla. Meilä oli yhteinen haave omasta talosta johon olisi ollut varaakin kun oltaisi myyty pienet asuntomme. Kävimme katsomassakin niitä. Kaksi asuntoa tuntui älyttömälle kun toista käytettiin vain joka toinen viikonloppu ja joskus lomilla.
Mies yritti puhua lapsille (nyt 12v ja 15v), jotka kysyivät äidiltä, äiti sanoi ei, lapset sanoi ei, mies sanoi ei. Mies lupaili tilanteeseen muutosta kun lapset kasvaa ja alkaa ajatella asioita itse.
Meni vuosi, ei muutosta. Päätettiin kuitenkin miehen kanssa ostaa talo, ja hän vaihtaa oman kämppänsä pienempään. Sopiva talo löytyi, mentiin naimisiinkin. Ajateltiin ettei lapset lopunikää voi kiukutella ja yhteen me kuitenkin päädyttäisi. Jossain vaiheessa (ei alussa) yhteinen talo pillastutti miehen exän. Lapset heittäytyi täysin vastahankaisiksi. Mies yritti selittää niille. Eivät hyväksyneeet isän pienempää asuntoa. Olimme korvia myöten veloissa "tulevaisuuttamme varten". Kränä kesti nin kauan että vanhempi lapsi muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Oli siis vain toinen lapsi läsnä, mutta kränä jatkui.
Multa katkesi pinna. Kun ei aikuinen mies osaa elää ilman exänsä määräämää marssia, jatkakoon sillä linjalla. Talo myytiin, ostin taas oman asunnon, ja hain yksipuolisesti avioeron. Mies yritti vielä lässyttää, että kun tämä toinenkin lapsi lähtee... en kuunnellut enää. Monta vuotta elämästäni pelleiltiin typerässä leikissä. Lasta en voinut niihin olosuhteisiin ajatellakaaan, nyt pelkään oelvani liian vanha. Eipä toisaalta ole miestäkään, enkä ihan heti uskalla suhteeseen edes alkaa. Ei oikein kiinnosta.
Mammanpoikamiehet, joiden exät ovat miestensä äidinkorvikkeita eikä vaimoja,´pysykööt niiden exiensä kanssa loppuelämänsä.
Ystäväni ehdotuksesta voisin tehdä lapsen jonkun naimisissa olevan miehen kanssa. Ei tarvitse miestä sietää mutta elatusmaksuja voisi kyllä kinuta ;)
" miksei aikaisemmin hyvin juttuun tulleet ihmiset ...." Vastaus on se et koska se kolmas osapuoli on niin innokas sotkemaan kaiken ja puuttumaan toisten ihmisten asioihin. Ennen toiminut puheväli kätkeaa täsyin kun kolmas tulee ja sotkee ja haluaa sotkea!
Voiko tosiaan joku tulla sulle selittämään että sun pitää nyt katkaista välit johonkin rakastamaasi ihmiseen? Sitten alat hylkiä rakastamaasi ihmistä ja uskot kaikenlaista paskaa mitä sinulle hänestä kerrotaan?
Käytä järkeäs. Koita hyväksyä ettei puolisosi rakastanut sinua.
mutta kuten miehet useasti, eivät ratko ongelmia, vaan pakenevat toisten naisten syliin, ja luulevat että se helpottaa. Mutta se vaan lisää ongelmia.
Nyt emme rakasta kumpikaan toisiamme eikä mies edes lapsiaan.
Meidän puolesta voi olla vaikka kymmeniä naisia joita rakastaa, kunhan purkaa ongelmat muualle kuin meihin. Onpa onneksi tehnytkin, ja meillä lasten kanssa on huomattavasti parempi elämä nyt kun mies on ja pysyy poissa.
Kyll kai helpattas, kun ex vain osais tehdä päätöksiä. Pitäis miehill olla sen verra järkkee ett pystyi jonkumoise kuvio ittelleen tekemään. Mun kokemuksell ex haluais pitää uuden, vanhan, omat lapset. Kunhan hänen elämänsä olis helppoa ja vaivatonta.
Iskä tapaa uuden naisen, mahtava saalis! silloin voi lapset jäädä toiselle sijalle kun kaikki aika annetaan uudelle viehätykselle ja sen vallotukselle..näin kävi..lapset ei odota...miten voi ennen niin ihanasta isästä muuttua kylmä ja välinpitämätön omia lapsiaan kohtaan? kun sitten kerran kuukaudessa saan sinne menemään, kyhjöttää tämä uusipari sohvanpohjalla ja lapset omas huonees...nii..vihaavat tätä uutta akkaa koska vei heiltä isän ja kodin...
Jos lasten ihanalla isällä ei ole enää aikaa lapsilleen, niin se on kyllä johtuu täydellisesti hänestä itsestään. Ei uudesta puolisosta. Ihan turhaa vihata "uutta akkaa".
Tiedoksi: hyvin usein normaalielämässä kotonaan pariskunta istuu sohvalla katsellen telkkaria, oli lapsia tai ei. Myös lapset katsovat yleisesti telkkaria päivittäin. Vaikka heidän huoneissaan olisi oma telkkari, niin joku useasti katsoo sitä vanhempien kanssa yhdessä. Tai vaikka vain toisen vanhemman kanssa, tai jopa vanhempansa uuden kumppanin kanssa :O! Aika harvat vanhemmat järjestävät lapsilleen viikon jokaiselle päivälle omaa erityistä showta, toimintaa ja viihdettä.
kyllä vanhana voi käyttäytyä myös näin ja unohtaa omat lapsenlapset, uuden vaimon lapsenlapset on ykkösiä, joku päivä vielä huomaa, miten tyhmä oli, mutta siinä menee vielä aikaa, sillä rakkaudenhuuma vielä sekoittaa päätä..
Ihmissuhteita ei kannata tarkastella putkinäön kanssa. Erityisesti pitäisi kiinnittää huomio itseensä ja omiin läheisiin. Koska ex-puoliso ei kuuluu läheisiin enää ollenkaan, niin on aivan turha pohtia ex-puolison ja hänen uuden kumppaninsa suhteita kehenkään. On täysin ex-puolison ja hänen uuden kumppanin asia miten he hoitavat suhteitaan ja miten paljon, siihen ei voi mitenkään vaikuttaa. Kun tämän hyväksyy, niin huomaa myös oman katkeruuden ex-puolisoa kohtaan olevan tyhmää.
On aivan luonnollista, ettei omiin lapsenlapsiin pidetä kovin paljon yhteyksiä, ellei ole aikoinaan pidetty omiin lapsiinkaan. Luonnollista on myös pitää yhteyttä nykyisen puolison lapsiin ja lastenlapsiin, kun lapset ovat varttuneet kumppanin luona.