viestini on se että te ryvette itsesäälissä ja syytätte mies paskaa ja haette tukea kanssa sisarilta= tosilta naisilta. Mutta sanonpa teille, oletteko koskaan miettineet että syytä voisi olla teissä itsessäkin? On todella ärsyttävää kun naiset eivät koskaan löydä tilanteesta syytä itsestään vaan aina on miehen vika aina.
Miehenä voin sanoa että nalkuttamista vittumaisempaa ei todellakaan ole,parhaimmillaan vittuilette miehenne "hengiltä".
Usein nalkuttaminen johtuu vieläpä pienistä joista tehdään väkisin turhan isoja.Naisten helma synti on suhtautua asioihin liian tunteellisesti , asioita ei aina ajatella järjellä ja ajalla, vaan liian fiilispohjalta.
On keskenkasvuista tarkastella asiaa "puuna, vaan pitää nähdä metsä" eli asia kokonaisuutena. Kysyttävä mitenkäs tähän tultiin. Kannattaa antaa pikkuisen periksi jos tuloksena on sopu ja onnellisuus pitkällä tähtäimellä. Olen seurannut paria pitkäaikaista avioliittoa lähipiirissä ja toisesta mies lähti vaimon ja lapsen luota, syy- vaimo nalkutti ja kometeli liikaa. Saa syyttää itseään.
Ja niin, minuakin on petetty mutta myönnän syyllisyyteni eli oppirahat on maksettu. Olin liikaa poissa. Tottakai asia vitutti aluksi ja raskaasti mutta aikani kuutioituani hokasin että syytä oli myös minussa. Nyt vanhemapana ja viisaamapana matka jatkuu, saman naisen kanssa. Mokia tekee kaikki. Mies joka karkaa toisen naisen luokse ei välttämättä aina ole pettävä paska, vaikka lähteekin vaimon ja lapsen luota talosta vaan ehkä myös tilanteeseen kyllästynyt mies joka ajettuna tekee rajun mutta ehkä pitemmän päälle viisaan ratkaisun.
ps saa kommetoida, osaksi kirjoitettu tahallaan provosoivasti että kirjoituskynnys ylittyisi.
Miehenä voin sanoa että nalkuttamista vittumaisempaa ei todellakaan ole,parhaimmillaan vittuilette miehenne "hengiltä".
Usein nalkuttaminen johtuu vieläpä pienistä joista tehdään väkisin turhan isoja.Naisten helma synti on suhtautua asioihin liian tunteellisesti , asioita ei aina ajatella järjellä ja ajalla, vaan liian fiilispohjalta.
On keskenkasvuista tarkastella asiaa "puuna, vaan pitää nähdä metsä" eli asia kokonaisuutena. Kysyttävä mitenkäs tähän tultiin. Kannattaa antaa pikkuisen periksi jos tuloksena on sopu ja onnellisuus pitkällä tähtäimellä. Olen seurannut paria pitkäaikaista avioliittoa lähipiirissä ja toisesta mies lähti vaimon ja lapsen luota, syy- vaimo nalkutti ja kometeli liikaa. Saa syyttää itseään.
Ja niin, minuakin on petetty mutta myönnän syyllisyyteni eli oppirahat on maksettu. Olin liikaa poissa. Tottakai asia vitutti aluksi ja raskaasti mutta aikani kuutioituani hokasin että syytä oli myös minussa. Nyt vanhemapana ja viisaamapana matka jatkuu, saman naisen kanssa. Mokia tekee kaikki. Mies joka karkaa toisen naisen luokse ei välttämättä aina ole pettävä paska, vaikka lähteekin vaimon ja lapsen luota talosta vaan ehkä myös tilanteeseen kyllästynyt mies joka ajettuna tekee rajun mutta ehkä pitemmän päälle viisaan ratkaisun.
ps saa kommetoida, osaksi kirjoitettu tahallaan provosoivasti että kirjoituskynnys ylittyisi.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Meidän perheessä minä petin nuorena, sitten minä rauhoituin. Sen jälkeen petti mies. Nyt emme petä kumpikaan. Tyynenä odotamme "kolmatta ikää".Olemme onnellisia, että eroa ei tullut.Lastemme perheillä on turvallinen tausta, joka pystyy tarvittaessa auttamaan. Keskenämme meillä on hyvä olla. Olemme terveitä ja talous kunnossa ja sitä romantiikkaakin löytyy.
Minäkin nalkutin jossain vaiheessa, en vieraissa käynnistä, vaan kotitöistä, jotka mielestäni tein yksin. Sitten löysäsin itse. Katsoin sotkuja läpi sormieni. Siihenkin löytyi sitten yhteinen sävel.Mies oppi esim. pesemään pyykkinsä itse, käymään kaupassa ja valmistamaan ruokaa. Asioilla on aina monta puolta.
Hyvä sinä :)
Tuossapa tuli kaikki mitä minä odotan tulevaisuudelta.
Pettämiseen ei ole yksin syynä se mies/nainen, vaan kyllä syitä löytyy molemmista jos siihen tilanteeseen ajautuu. Ja jos siitä selviää niin kuin sinä, niin luulen että suhde voimistuu sellaisen takapakin jälkeen.
Minä olen se pettäjä puoli ja en mielelläni ota yksin syytä, vaikka mies niin väittääkin että minun vika kaikki, juuri sitä nalkuttamista mitä sanoit naisten harrastavan. Vaikka hänkin ollut paljon poissa (ei syynä pettämiseen) mutta se aika kun hän oli kotona, niin hän oli ystävämme alkoholin kanssa, joten hain seuraa ja turvaa muualta.
Olen edelleenkin mieheni kanssa, ulkopuolisen suhteen jättäneenä ja hänkin on jättänyt vähemmälle tuon kuningas alkoholin ja niin kuin sanoin että tulevaisuudelta odotan että hänkin pääsee siihen olotilaan että syitä löytyi molemmista meistä ja pääsisimme jatkamaan elämäämme yhdessä eteenpäin.
Kiitos kirjoituksestasi, jonka kanssa olen täysin samaa mieltä.
Olen itse petetty, ja tunnistan oikein hyvin nuo marttyyriuden tunteet, mitkä monessa kirjoituksessa tällä palstalla esiintyvät. Kuitenkin parisuhde on kahden ihmisen luomus, ja jos se ei toimi, syytä on molemmissa.
Minulla ja rakkaallani on nykyään erittäin onnellinen ja toimiva suhde, en voisi olla onnellisempi. Itse asiassa, niin kauhealta kuin se saattaa kuulostaakin - olen iloinen, että hänen pettämisensä tuli ilmi ja jouduin kohtaamaan todellisuuden. Sitä kautta me pääsimme käsittelemään suhteemme ongelmia ja korjaamaan ne.
Kiitos vielä kerran kommentistasi, masa2!
Olet aivan oikeassa. Minä kirjoitin taannoin samasta aiheesta - olisikohan ollut viime viikolla - niin herra isä minkälaisen ryöpytyksen sain muilta naisilta. Eli ilmeisesti miesten pitäisi puhua näistä asioista enemmän, niin viesti menisi perille. Pettäminen ei ole aina syy vaan se voi olla myös joidenkin asioiden seuraus! Ja olen edelleen sitä mieltä, että puolisolle ei myöskään jokaisesta pikku risauksesta kannata tehdä edes tiliä. Kell paska on se paskan kätkeköön!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000023549518
Uskottomuus ei ole mikään syy vaan siihen on syitä, seurauksia ja ties mitä. Niiden suhde vaihtelee ihmisestä riippuen.
Olen pettänyt miestäni muutamia kertoja, enkä pysty mitenkään pitämään häntä pieneltäkään osalta syyllisenä näihin tekemisiini. Hänessä tai suhteessamme ei ole ollut mitään sellaista, jonka takia olisin "ajautunut" pettämään. Ja silti siis olen pettänyt, omista syistäni ja haluistani, ihastunut hetkellisesti vieraaseen. Ehkä en ole miestäni tarpeeksi rakastanut, kun näin on käynyt, mutta miten sen voisin hänen syykseen lukea? Kun mieheni pettämiset paljon myöhemmin tulivat ilmi, hän löysi syitä pettämisilleen myös (ehkä jopa enimmäkseen) minusta.
Panee miettimään, onko kysymys vain siitä, että naisille asetetaan ja he ovat valmiit ottamaan miehiä enemmän vastuuta omista tekemisistään ja myös parisuhteestaan.
Jännä tulkinta, että suhteessa, jossa kumpikin pettää toistaan, ei ole mitään vikaa.
ettei suhteessamme olisi mitään vikaa. Siinä on paljonkin vikaa. Asioita selvitetään ja aika näyttää, miten onnistutaan. Mutta omien pettämisteni osalta en voi muuta kuin katsoa itse hartaasti peiliin. En mitenkään voi laittaa niistä osasyytäkään miehelleni, täysin omia (huonoja) valintojani.
OK. Otetaan alusta:
Sinä petät, mutta vika ei ole miehessä vaan sinussa. Mies pettää, mutta vika ei sinussa vaan miehessä.
Toisin sanoen, vikaa on teissä kummassakin. MOT.
"Vikaa" menee näin:
Jos olen uskoton ja sanon miehelleni "vika on täysin minun, sinussa ei ole mitään vikaa" niin eiköhän mies ala kuitenkin ajatella "on minussa vikaa, aivan varmasti on". Sitten hän pohtii mitä on tehnyt väärin ja milloin: Syyllistää itse itseään.
Mikäli taas sanon "on sinussakin vikaa; et ole tehnyt niin etkä näin vaikka olen sadasti toivonut" niin mies asettuu puolustuskannalle "ei minussa mitään vikaa ole!Sinähän se uskoton olit!".
Eli aika paljon oma sanojenasettelu vaikuttaa siihen mitä kumppani vastaa....
Oletko tosiaan sitä mieltä, että pettäminen on puolison vika? Ihan käsittämätöntä paskaa tuollainen. Jos parisuhteessa on ongelmia niin eikös niitä ongelmia voi selvittää jollain muulla tavalla kuin vieraissa käymällä? Muutenkin kommenttisi naisten nalkuttamisesta oli aika ala-arvoinen. Jos miehestä ei ole vastusta naiselle niin se ei ole naisen vika. Helpompaa jättää vaimo ja lapsi kuin tehdä asioille jotain ja katsoa peiliin? Ei se nalkutuskaan ihan tyhjästä synny.
Veit sanat suustani. Kun olen elämää seurannut, olen huomannut ettäuseimmiten pettäjät ovat miehiä. Olisihan meillä naisillakin syitä juosta vieraan miehen syliin, mutta me "nalkutamme" eli yritämme korjata asioita ja otamme vastuun.
Miehet eivät kestä arkielämää.
Meidän perheessä ensimmäinen pettäminen tapahtui tilanteessa, jossa luovuin täysipäiväisestä kotiäitiydestä ja lähdin opiskelemaan ajatuksena tulevaisuudessa helpottaa miehen kokonaistaloudellista vastuuta.
No, opiskelun lisäksi olivat lasttenhoito ja talous. Vaadin mieheni osallistuvan kotitöihin. Kun pettäminen tuli ilmi, niin anoppini, joka silloin vielä eli, ilmoitti että mikäs ihme tuo on, kun mies joutuu niin lujille kun vielä taloustöitäkin joutuu tekemään. Tämä on vain yksi esimerkki, joten m e n k ä ä m i e h e t itseenne. ja miettikää miksi tuo nainen "nalkuttaa" eikä lähde suoraa päätä vieraan miehen sylinn.
Kyllä minullakin olisi ollut "syytä" mennä vieraisiin, sillä en ole saanut mieheltäni pitkään, pitkään aikaan minkäänlaista huomiota. Olen hänelle kodin- ja lastenhoitaja, siivooja, pyykkäri, kokko yms. Nalkuttanut olen, sillä mielestäni koti on yhteinen yritys ja molempien puolisoiden tehtävänä on huolehtia kodista ja lapsista. Mutta mieheni mielestä hänelle riittää se, että hän käy töissä ja koti sekä lapset kuuluu minulle. Mutta minä en mennyt vieraisiin vaan yritin ratkoa parisuhteen ongelmia puhumalla, turhaan. Mies ratkaisi ongelmat löytämällä uuden naisen. Vielä kuukausi sitten olin valmis antamaan anteeksi ja jatkamaan avioliittoa. Nyt olen tullut toisiin ajatuksiin sillä omasta mielestäni ansaitsen jotain parempaa. Pärjään lasten kanssa ihan hyvin yksinkin ja uskon, että vielä löytyy mies joka arvostaa minua naisena ja rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Aikaa siihen varmaan menee, mutta hyvää kannattaa odottaa.
Että miksi aina ensin petetään, ja sitten vasta ruvetaan keksimään näitä tekosyitä sille pettämiselle? Miksei ensin avata sitä omaa suuta ja yritetä ratkoa puhumalla niitä parisuhteen ongelmia ennen kuin mennään pettämään?
Eikös se ole jotenkin enemmän loogista?
Vai onko se jotenkin nöyryyttävää sanoa että jos me ei ratkaista näitä meidän parisuhteen ongelmia niin lähen tästä vieraisiin? Eikö jotenki toi perimmäinen rohkeus riitä semmoseen rehellisyyteen?
Niin, ja mä puhun nyt siis sekä naisista että miehistä.
Jotenkin mulla vaan toi logiikka menee silleen että eka ratkotaan ongelmia ja sitten jos ne ei ratkee -> erotaan -> ja etitään uus kumppani. Yhtäkään miestä en ole vielä tavannut joka ei saisi suutaan oikeasti auki sillon kun suhteessa on ja on ollut ongelmia. Naiset -kokemukseni mukaan- on vielä herkempiä tarttumaan suullisesti ongelmiin kuin miehet.
Mikä taas -noin äkkipäätä ajatellen- tekee miesten osan parisuhteessa itseasiassa helpommaksi, koska jos niitä ongelmia on niin niistä myös meille aina nopeesti kerrotaan.
Parisuhde tosiaan on kahden ihmisen kauppa, mutta molempien pitää ottaa siitä vastuu ENNEN kuin mietitään että pitäskö ratkoo nää parisuhteen ongelmat ja lähtee jonkun horon matkaan.
Tämä palsta toimii pelkkänä varoventtiilinä kaikille niille negatiivisille tunteille joita tämä aihepiiri koskettaa. Täällä saa purkaa pahaa mieltä ihan vapaasti, koska tää on vaan viihdettä. Ajanvietettä. Roskakori.
Itse en ainakaan koskaan ole provosoitunut näistä kirjoituksista kun tiedän että ne nyt on vaan sitä pahan mielen pulinaa. Ja jonnekinhan se pitääkin purkaa, siis se paha mieli.
Kaikkea ei pitäs ottaa vakavasti, ei varsinkaan tätä palstaa. Se mitä tällä palstalla puhutaan, ei välttämättä konkretisoidu tuolla oikeassa maailmassa. Enkä myöskään oel koskaa ottanut täältä neuvoja vastaan. Juuri em. asioiden vuoksi.
Joten rauhaa vaan kaikille, ja hyvää viikonloppua. Ottakaa hetki itsellenne ja tehkää jotain mukavaa :-)
Tutkimusten mukaan suurin syy pettämiseen on yksilön oma kriisi - ei siis parisuhde. Pettämisen jälkeen hyväkin parisuhde on suuressa kriisissä.
niin että pettäjä on ainoa syypää. Mikään ei oikeuta pettämään. Jos mies ei kestä "nalkutusta" niin jättäköön naisen ja alkakoon sitten tapailemaan muita naisia. Sitä paitsi pettäminen jos mikä on keskenkasvuista. Joten mietippäs ihan uusiksi mitä tänne kirjottelet.
Minä olen nainen jonka mies on löytänyt uuden naisen. Ihmettelen kyllä miksi näin on käynyt ja toisin kuin väität minä en kyllä ole natkuttanut. Päinvastoin. Olen antanut mieheni tehdä reissuja kavereidensa kanssa. ja kun hän on tullut kotiin ollaan mielestäni oltu niin kuin ennenkin ja elämä on näyttänyt menevän ihan mukavasti eteenpäin. Sitten hän lähti parin viikon kursseille työmaaltaan ja siinä se sitten oli, löysi uuden naisen itselleen. Siellä se nyt sitten on käynyt tuon tuostakin ja miettii nyt mitä elämältään haluaa. Eli mä olen kait ollut sitten liian kiltti. Oikein ottaa kupoliin kun on kaikkensa yrittänyt että miehen olisi hyvä ja siitä huolimatta tuntuu ettei mulla oo ollu mitään arvoa sen elämässä... Eli mä kyllä etsin syitä enemmän itsestäni ku miehestäni.
Minäkin olen antanut miehen harrastaa omia juttujaan ihan rauhassa ja ollut onnellinen, kun mies pääsee välillä vapaalle omista ympyröistään. Mutta ilmeisesti olen ollut liian kiltti sillä mies on vapaillaan löytänyt toisen naisen. Olenkin huomannut, että ns. kilttien puolisoiden puolisot löytävät aina uuden ja "paremman". Ilmeisesti kiltteys ei olekaan hyvä vaan pitäisi olla vähän vähän kovempi eikä antaa niin paljon vapautta puolisolle.
Olet "antanut miehen harrastaa omia juttujaan ihan rauhassa" mutta sitten mies on löytänyt toisen naisen.
Ja nyt arvelet, että jos olisit ollut tiukempi, mies ei olisi sinua jättänyt?
Kuule - mitä jos mies jätti sinut, koska ei rakasta sinua ja ei ollut onnellinen suhteessa? Ei siinä sinun kontrollointisi mitään olisi auttanut. Vastoin luuloasi, miehet ovat ihan kykeneviä pettämään ja lähtemään, vaikka heitä kuinka yrittäisi sitoa.
Tai ehkä juuri siksi. Minusta se, että kokee "antaneensa" toisen harrastaa, kertoo aika paljon asenteesta. Normaali suhteessa ihmisillä on omaa elämää.
Jos pettäminen on oikeutettua nalkuttamisen takia, vähentääkö se sitten nalkutusta? Jos nalkuttaminen ei paranna parisuhdetta, parantaako pettäminen?
Aikuinen ihminen vastaa teoistaan ihan itse. Jos oma elämäntilanne ei miellytä, siihen kannattaa hakea muutosta. Pettämällä pettäjä parantaa omaa oloaan surkeassa parisuhteessa, mutta parisuhdetta pettäminen harvoin parantaa. Täydellistä pitkää parisuhdetta ei ole olemassakaan. Jos pettäminen/tappaminen/hakkaaminen olisi oikeutettua siksi, että toisen käytös ei itseä miellytä, jokaisessa pitkässä parisuhteessa tulisi oikeus mitä kauheimpiin tekoihin.
Olen täysin samaa mieltä, ettei nalkutus ole mukavaa. Joku pakenee ongelmia toisen naisen sänkyyn, joku toinen yrittää ratkaista nalkutusongelman esimerkiksi puhumalla. Miksi kannattaisi siirtää ongelman ratkaisua uskottomuudella? Useimmissa tapauksissa ongelma vain pahenee ja esimerkiksi avioero on paljon tuskallisempi uskottomuuden jälkeen kuin ilman pettämistä.
on joskus jopa pahempaa kuin uskottomuus. Muttei kukaan ole uskoton pelkästään sen takia, että toinen nalkuttaa. Uskottomuus voi silti parantaa oloa niin, että kestää taas kuunnella nalkutusta ;). Ihan oikeesti muuten: Nalkuttaminen pahimmillaan on todellista henkistä väkivaltaa: Se kohdistuu suoraan puolisoon eikä siitä saa kukaan mielihyvää. Olin tässä taannoin kaupassa ja henkeä haukkoen kuuntelin, kun nainen kiroili, vinkui, jäkätti, purnasi... miehelleen, IHAN turhista asioista. Teki mieli huutaa "turpa kiinni akka". Kävisi mieluummin vieraissa ja antaisi miehensä olla rauhassa...
koska on sellaisia puolisoita, joille ei riitä mikään, vaan silti pitää pettää, vaikka kaikki kotona kunnossa ja vaimo ei nalkutakkaan, eikä sänkyhommissakaan ole vikaa tai muussa päivittäisissä asioissa.
mitä yhteistä on vaimolla ja koiralla; jos ne ei hauku, niin ne kaivelee vanhoja. heheheee
Vakavasti puhuen kyllä minäkin olen monta sellaista avioparia nähnyt ette voi muuta kuin ihmetellä mikä pitää äijää liitossa. Muijat vittuilee ja nalkuttaa joka asiasta, tehdään tikustakin asiaa. Kirjoituksesi osui tosi oikeaan.
Niinhän sitä sanotaan, että naiset kaivelee vanhoja, mutta meillä ainakin oli toisinpäin. Kun jostakin asiasta keskusteltiin tai riideltiin, niin mies ei millään meinannut pysyä aiheessa vaan alkoi koko ajan jauhaa muista vuosienkin takaisista asioista.
Pettäminen on aina pettäjän vastuulla ja sen syy. Tottakai toisen käytös voi tavallaan ajaa siihen, mutta ei se toisen syy siltikään ole. Aikuinen vastaa ihan itse teoistaan. Asiat pitää selvittää puhumalla ensin. Jos haluaa muita, niin pitää ottaa ero ja sitten mennä. Jos ei kykene sitoutumaan yhteen ihmiseen, on joko keskenkasvuinen tai ei välitä toisesta oikealla tavalla. Jos toinen nalkuttaa jatkuvasti, pitää tehdä asialle jotain. Ei huoraamaan meno asiaa auta eikä paranna. Edessä on sen jälkeen vaan entistäkin isompia ongelmia. Tai mistäpä minä tiiän vaikka joku hyvän mielen saakin siitä, meitähän on niin monenlaisia. Se on silti aina väärin toista kohtaan.
Itse en ole koskaan pettänyt enkä olisi uskonut että mieheni on tehnyt mitään sellaista mistä on nyt jäänyt kiinni. Vaan näin kävi. Anteeksi ei voi antaa, en ymmärrä miten jotkut voi. Hyvä tietysti heille, kunhan eivät sitten joudu katumaan että antoivat anteeksi. Näillä pettämisjutuilla kun on tapana toistua. Ja luottamus ei voi koskaan palata ennalleen.
Anteeksi ei anneta sen toisen takia, vaan itsensä takia. Että kykenee päästämään irti meneestä ja jatkamaan elämäänsä. Jos ei anna anteeksi, katkeroituu ja menettää kykynsä olla onnellinen.
Anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että hyväksyisi toisen teon, tai antaisi toiselle luvan toimia väärin.
Elämässä tapahtuu kaikille ikäviä asioita. Jos itselle tehtyjä vääryyksiä alkaa kantamaan mukanaan, on kohta liian painava taakka selässä.
Anteeksiantamista ei siis myös koskaan kadu, koska se ei ole riippuvainen siitä, tekeekö sama ihminen uudestaan vääryyden. Mitä toinen tekee, on hänen vastuullaan. Jokainen on vastuussa vain omista teoistaan ja omasta elämästään.
Luottamus muuten voi palautua ennalleen. Toki itsensä kanssa joutuu tekemään töitä, että kykenee näkemään maailman ja toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Erehtyvinä ja virheitä tekevinä.
Maailmassa tehdään muuten suurempiakin pahoja kuin se, että ollaan seksuaalisesti uskottomia kumppanille. Asiat kannattaa yrittää suhteuttaa, eikä antaa loukatun itserakkauden rampauttaa ja estää nauttimasta elämän hyvistä asioista.