Olen luonteeltani sellainen että pyrin oppimaan virheistä, sekä tekemistäni että niistä joita myös läheiseni ympärilläni tekevät ja joista olen perillä.
Omat vähäiset suhdekokemukseni ovat päättyneet aina ikävästi. Nyt pelkään, että koska kokemus parisuhteesta on pääasiassa ollut negatiivinen, en saa itseäni enää toistamaan kyseistä riittiä, että yrittäisin uudelleen hakeutua suhteeseen.
Tuntuuko tällainen tutulta toiminnalta vai jaksatteko yrittää ja uskoa että jonain päivänä onnistutte löytämään jonkun jonka kanssa suhde kestää?
Omat vähäiset suhdekokemukseni ovat päättyneet aina ikävästi. Nyt pelkään, että koska kokemus parisuhteesta on pääasiassa ollut negatiivinen, en saa itseäni enää toistamaan kyseistä riittiä, että yrittäisin uudelleen hakeutua suhteeseen.
Tuntuuko tällainen tutulta toiminnalta vai jaksatteko yrittää ja uskoa että jonain päivänä onnistutte löytämään jonkun jonka kanssa suhde kestää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koirista puheenollen, naiset ovat kuin koiria. Eivät ne kaipaa kuin rautaista kuria niin kaikki on hyvin. Jos taas ystävystyy ja tunteilee liikaa, niin eipä aikaakaan kun neitokainen viilettää käsilaukkuineen tanssilattialla hakemassa rajojaan, pannen ohimennen jonkin rastalettisen paskatukan kanssa joka on kommunismi koska aate on trendikäs.
Heti kun vähänkin on poikkiteloin, niin pitää karjaista jotta "JUMALAUTA ÄMMÄ!" ja nainen mököttää, mutta on tyytyväinen koska joku pitää hänestä huolta. Hyvin koulutettu koira elää hyvää ja turvallista elämää tuottaen isännälleen ylpeyttä, ja sama pätee naisiin.
että tälle palstalle kirjoittaminen tuottaisi kaltaisiasi kommentteja ihan asian vierestä.
Pahoittelen omia ikäviä kokemuksiasi naisten suhteen, harjaannuta koulutustapojasi niin eivät narttusi karkaa enää muiden lapinkullannoutajien tai karjalankarhukoirien matkaan.
..leikkinsä kullakin..
Mutta kiinnostaisi tietää mikä miestä noin naisissa pelottaa? Me ollaan kuitenkin sisimmältämme ihan herttaisi tyyppejä ;)
Moi, samanlaisia kokemuksia itselläkin. Aika pahoja. Kyllä sitä on vaikea luottaa, että löytää mitään kunnollista. Alkaa pelätä, että itse on joku kummajainen, joka vetää kaikki oudot hiipparit puoleensa ja joista ei sitten meinaa päästä ilman poliisia millään eroon. Olen aina ollut luottavainen elämään, mutta parin pahan kokemuksen jälkeen on mennyt kyllä usko jo mihinkään hyvään. Mutta ei anneta periksi, ehkä jossain on joku meitäkin odottamassa :-)
Jos kuljet nenä maassa et näy maailman tai ihmisten kauneutta.
Yleensä kuvitellaan että onnellisuuteen tarvittaisiin suhde. Ei tarvita. Suhde on parhaimmillaan kahden täyspäisen ihmisen keskinäistä jakamista, ei keskinäisten vankiloiden pystyttämistä. Laadi ennen suhteeseen hyppäämistä exit-plan, jonka laitat täytäntöön siinä vaiheessa kun toinen osapuoli osoittautuu liian häiriintyneeksi tai luonnevikaiseksi.
Olen onnellinen pienistä hetkistä ja pienistä asioista, olen myös vaikeuksien kautta ja omia pelkoja kohtaamalla oppinut elämänmyönteisyyttä, mikä tosin saatta olla persoonallisuuden piirre, en tiedä en ole psykologi.
Jos tarkoitat olenko kenties tullut varovaisemmaksi tai mitä nimimerkistäsi voisi päätellä niin miksi ehdollistua yhdenlaiseen käyttäytymismalliin joka johtaa yhdenlaisiin suhderatkaisuun kun voi valita onnellisuuden ilman ulkokultaisia raameja?Jos ihminen ei opi aikaisemmista kokemuksiata mitään niin miksi toistaa sama kaavaa?Sama pätee myös jos ei uskalla katsoa itseään ja omaa tyytymättömyyttään peiliin, jos on tyytymätön..
Tajusitko?Olen onnellinen, en ole täydellinen, miksi verrata itseään muihin kun on oma elämä ja omat valinnat takana:)
Aivan loistavaa ja aurinkoisen mukavaa viikonloppua mukavien ajatusten parissa kaikille:)