Onko täällä kenelläkään tullut vastaan anoppia(/anoppiehdokasta) joka ei anna auttaa kotitöissä vaikka tarjoaa apua vaan rupeaa sen sijaan huutamaan asiasta omalle pojalleen, että miksi hän laittaa vieraat tekemään hommansa ja haukkuu tätä vielä laiskaksi? (Minulle on nimittäin opetettu että jos olet vierailla pitemmän aikaa (esim. yön yli) niin täytyy sinun tehdä jotain ruokasi ja yösijasi edestä, eli laiskaksi ei ole opetettu.)
Näin minulle nimittäin kävi. Ongelma vielä on se että tämä anoppi ehdokas on venäläinen jolloin tietysti kaikki päivittäiset huudot tulevat omalla äidinkielellään jota en tietenkään pahemmin ymmärrä. :( On todella vaikeaa olla mieliksi vaikka kuinka yrittää kun kaikki haukut menevät poikaystävälleni venäjäksi jos minä olen sattunut vahingossa tekemään jotain väärin, enkä sitten saa välttämättä tietää missä vika on kun toinen huutaa pääpunaisena.
Yritä siinä nyt sitten olla kun en ole tottunut että turhista asioista huudetaan pää punaisena. Kotona oma äiti huusi mielestäni aina vain hyvistä syistä, eikä mistään että juustohöylä on unohtunut vahingossa väärälle puolelle pöytää (siitä oma äiti olisi ensin huomauttanut että ei se siihen kuulu vaan tuonne ja jos ei parin huomautus kerran jälkeen homma toimi niin tulee vasta vähän kovemmalla tekstillä)
Ja asia on todellakin niin, että tämä anoppi ehdokas huutaa _joka_ikinen_päivä_.
Sitten kun tässä perheessä on vielä pojan lisäksi murrosikäinen tyttö on tulos täydellinen; toinen huutaa venäjäksi ja toinen huutaa muuten vaan pahaa oloaan kun kukaan ei ymmärrä. Ja tätä sitten joutuu joka ikinen päivä kun siellä olen niin kuuntelemaan. Monesti itkettää kun kuuntelee sitä useimmiten turhaa huutoa kun ei voi tietää olenko se minä joka olen tehnyt jotain väärin vai enkö. Kun ei se minulle huuda kuitenkaan suoraan, vaikka olisinkin unohtanut jotain, vaan omalle pojalleen.
APUVA pää hajoo.. Onneksi kohta muutetaan omaan kämppää niin ei tarvitse kuunnella kahden ihmisen huuto kilpailua.
Joku voisi tässä kysyä, että miksi sitten olen siellä jos ei minua siellä suvaita?
Vastaan, että ei se ole siitä kiinni etteikö emäntä minua sinne haluaisi vaan on itsekkin huonolla suomenkielellä minulle sanonut että olen kyllä tervetullut, ja kuitenkin jos olen parikin viikkoa 'asunut' siellä (kun sieltä on helpompi kävellä töihin) kunnioitan hänenkin haluaan rentoitua ilman läsnäoloani ja saatan olla sitten pitemmänkin aikaa kotona.
Anteeksi pitkä selitys mutta kaipaisin neuvoja/kommentteja/kritiikkiä mitä tehdä.
Näin minulle nimittäin kävi. Ongelma vielä on se että tämä anoppi ehdokas on venäläinen jolloin tietysti kaikki päivittäiset huudot tulevat omalla äidinkielellään jota en tietenkään pahemmin ymmärrä. :( On todella vaikeaa olla mieliksi vaikka kuinka yrittää kun kaikki haukut menevät poikaystävälleni venäjäksi jos minä olen sattunut vahingossa tekemään jotain väärin, enkä sitten saa välttämättä tietää missä vika on kun toinen huutaa pääpunaisena.
Yritä siinä nyt sitten olla kun en ole tottunut että turhista asioista huudetaan pää punaisena. Kotona oma äiti huusi mielestäni aina vain hyvistä syistä, eikä mistään että juustohöylä on unohtunut vahingossa väärälle puolelle pöytää (siitä oma äiti olisi ensin huomauttanut että ei se siihen kuulu vaan tuonne ja jos ei parin huomautus kerran jälkeen homma toimi niin tulee vasta vähän kovemmalla tekstillä)
Ja asia on todellakin niin, että tämä anoppi ehdokas huutaa _joka_ikinen_päivä_.
Sitten kun tässä perheessä on vielä pojan lisäksi murrosikäinen tyttö on tulos täydellinen; toinen huutaa venäjäksi ja toinen huutaa muuten vaan pahaa oloaan kun kukaan ei ymmärrä. Ja tätä sitten joutuu joka ikinen päivä kun siellä olen niin kuuntelemaan. Monesti itkettää kun kuuntelee sitä useimmiten turhaa huutoa kun ei voi tietää olenko se minä joka olen tehnyt jotain väärin vai enkö. Kun ei se minulle huuda kuitenkaan suoraan, vaikka olisinkin unohtanut jotain, vaan omalle pojalleen.
APUVA pää hajoo.. Onneksi kohta muutetaan omaan kämppää niin ei tarvitse kuunnella kahden ihmisen huuto kilpailua.
Joku voisi tässä kysyä, että miksi sitten olen siellä jos ei minua siellä suvaita?
Vastaan, että ei se ole siitä kiinni etteikö emäntä minua sinne haluaisi vaan on itsekkin huonolla suomenkielellä minulle sanonut että olen kyllä tervetullut, ja kuitenkin jos olen parikin viikkoa 'asunut' siellä (kun sieltä on helpompi kävellä töihin) kunnioitan hänenkin haluaan rentoitua ilman läsnäoloani ja saatan olla sitten pitemmänkin aikaa kotona.
Anteeksi pitkä selitys mutta kaipaisin neuvoja/kommentteja/kritiikkiä mitä tehdä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sosiaalinen elämä, tapakulttuuri, juomakulttuuri, kaikki mikän on sinun, on myös minun-kulttuuri jne. on edessäsi.
Itse tiesi valitset.
Joo on kyllä täälläkin kokemusta NOISTA KULTTUURI EROISTA! Mulla itselläni on Thaimaalainen anoppi ja kaksnaamasempaa ihmistä saa kyllä etsiä! en nyt sano että kaikki Thaimaalaiset olisi jotenki kaksnaamasia mutta tiedän että jotkut asiat mistä hän saa aivan kohtuuttomat raivarit ja jotkut toiminta tavat ovat sieltä päin. Anoppini on alkoholisti eronnut ei asu onneksi kuin kerran viikossa saman katon alla (asumme toistaiseksi Appiukon katon alla) Tulee sitten sinne (Kun appiukko on työmatkoilla ja muualla) keskellä kouluviikkoa kavereittensa kanssa kännäämään ja kun minä satuin kehoittamaan että voisitteko olla hieman hiljempaa sai paskahalvauksen ja huusi kaks tuntia putkeen kuinka minulla ei ole oikeutta sanoa hänen talossaan hänelle että ole hiljempaa. Asiaa vaikeuttaa myös se että talossa asuu myös hänen kaksi nuorempaa poikaansa ja toinen on vasta 11 vuotias! eI HYVÄ VAIKUTUS kun oma äiti tulee keskiviikkona klo.5aamuyöllä ja herättää kännissä koko talon! Itse olen vielä sosiaali alalla joten tunnen velvollisuudekseni puuttua tähän asiaan. Isä on siis tosiaan (vaikka ovatkin eronneet) ihan anopin pauloissa. toki hän meitä uskoo ja suuttuu "vaimolleen" mutta ei uskalla ruveta määräilemään tätä koska ovat vielä laillisesti naimisissa (asumuserossa jo yli 10vuotta) Koska Iso omakotitalo ja velka maksettavana. Jos Appi ukko nostaa mekkalan ex-vaimonsa puuhista rupeaa anoppi uhkailemaan erolla, että kämppä alta ja mies joutuisi maksamaan hänelle suuret summat. Tuokin niin raivostuttavan itsekästä tolla tavalla kiristää että olisi valmis omilta lapsiltaankin katon pään päältä vetämään. sitten Kaiken huippu soitellee 11 vuotiaalle pojalleen ja haukkuu minua miniäänsä tälle ja kusettaa kaiken maailman valheita. Että sellasta täällä. Onneksi oma kämppä haussa.
Hei!
No ahdasmielisyytemme ja rasistisuutemme pääsi taas valloilleen edellisissä vastauksissa. Tähän alkuun vaan sanon, että ei varmasti ole helppoa sinulla kun on vielä ulkopuolisten ennakkoluulot niskassa. Kumpi sitten pahempi anoppi vai suvaitsematon yhteiskunta. Kaikki vastaajat olisivat voineet katsoa erittäin hyvän dokumentin parin viikon takaa jossa keskusteltiin venäläisistä maahanmuuttajista. Siinä esiintyi todella fiksu venäjältä muuttanut tutkija /nuorehko nainen. Hän kertoi itseensä ja kanssasisariinsa kohdistuneista ennakkoluuloista ja kohtelusta. Hänkin oli saanut osakseen huorittelua ja ryssittelyä. Kertonee osan suomalaisten sivistyneisyyden ja tietämättömyyden tasosta...Asiallisuudessaan ja fiksuudessaan nainen päihitti monet suomalaiset...
Venäläisillä varmasti omat tapansa ja tottumuksensa, mutta eiköhän heitäkin ole moneksi kuten meitä suomessa syntyneitäkin. Anoppisi kuulostaa normaalista "hirviöanopilta", joista tällä palstalla saa lukea.
Neuvoa en osaa, mutta tilanne tietysti helpottuu kunhan pääsette muuttamaan omaan kämppään ja toivottavasti se tapahtuu pian. Alkaahan tuo rassaamaan parisuhdettannekin ja varmasti sitä jo tekeekin. anoppia ei tarvitse sitten enää katsella joka päivä. Oveahan ei tarvitse avata jos ei halua. Toivottavasti saatte asialliset välit anopin kanssa, sillä se kuitenkin helpottaa elämää suuresti jos niin pystyy tekemään.
Ei pidä ihmetellä miksi anopeista on keksitty niin paljon pilkkavitsejä ym. sananlaskuja.....
Eihän "anoppisi" voi sinulle huutaa, kun et ymmärrä hänen kieltään, ja venäjä on hänen tunnekielensä. Sitäpaitsi hän pitää sinua vieraana ja on sen verran korrekti, ettei karju vieraille.
Ehkäpä hän haluaa myös viestittää, että sinä et kuulu perheeseen, vaan olet vain käymässä.
Hänen nuoruudessaan ei varmaankaan ollut tapana, että nuori nainen tulee majailemaan pojan perheen luo. Kylässä voi käydä, mutta asumaan ei pidä jäädä. Kyllä minuakin sieppaisi, jos meille ilmaantuisi vierasmaalainen nainen nurkiin. Ja kenellepä muulle siitä valittaisi, kuin pojalle, joka hänet on alunperin sinne raahannut.
Jos haluat asua yhdessä poikaystäväsi kanssa, hankkikaa oma asunto ja/tai menkää naimisiin. Mutta harkitse ensin monta kertaa.
voivat olla suuriakin. Totuttele rauhassa, äläkä aina luule että huutamisessa on kyse sinussa. Jos miehesi suhtautuu huutamiseen rennosti, äitinsä on harrastanut sitä aina, vaikka sinua ei läsnä vielä ollutkaan.
Itselläni on kokemusta kahdesta nuoresta venäläistytöstä. Todella miellyttäviä ihmisiä olivat, auttavaisia, sosiaalisia ja ystävällisiä. Oli ilo tutustua heihin. Venäläisillä muuten on myös ennakkoluuloja suomalaisista, mieltävät nämä sisäänpäin kääntyneiksi ja epäystävällisiksi.
Jos anoppisi ei halua, että vieraat auttavat, kunnioita sitä ja potki vaikka miehesi tekemään ne asiat. Onneksi olet muuttamassa omaan asuntoon. Vaikka olisi kuinka ihana anoppi, aina on riski asua samassa asunnossa.
Kyllä se siitä sujuu kun sopeudut maan tapoihin.
Ensinnäkin kiitos kaikille vastaajille (joilla tosiaan on enemmän sitä sivistyksen tasoa kuin joillain).
Tosiaan olemmehan seurustelleet vähän päälle puolitoista vuotta joten ollaan ehditty keskustelemaan asiasta montakin kertaa ja asiahan oli tosiaan tniin että hän on huutanut koko ikänsä eikä se huudon määrä ole kuulemma listääntynyt (saatikka vähentynyt) entisestä minun astuttua kuvaan.
Ja tuosta kielestä...
Kävin lukion aikana (jopa) kolme kurssia venäjää ja viikonlopun reissun Pietarissa ennen kuin keskeytin. Ja ymmärrän kyllä sen verran että kun anoppi huutelee niin tiedän suunnilleen mitä hän haluaa. Ja kyllähän hän kyselee että onko minulla nälkä ja tarvitsisinko lämpimämpiä vaatteita jne. tosin suomeksi ja yritän parhaani mukaan olla kohtelias ja kiittää kaikesta mitä hän tarjoaa.
Ja tiedänhän minä, että hänen nuoruudessaan ei ollut edes sopivaa olla suhteessa silloin kuin opiskeli, eikä taida olla käsitykseni mukaan vieläkään.
Ennakkoluuloja tosiaan on anopillakin, eikä hänen mielestä ne ole vain ennakkoluuloja vaan hänen kokemuksiaan kun hän sanoo että suomalaiset ovat sisäänpäinkääntyneitä ja rehvastelijoita, esim jos on saanut jotain uutta pitää soittaa ja kutsua toinen katsomaan uutta hankintaa, jota hän ei ymmärrä.. Mutta ehkä asia pitää paikkansa ainakin kun puhutaan hänen ex miehenstänsä.
Ja mieheni isä on taas asia erikseen...
Ollut kai (jos muistan oikein) 7 kertaa naimisissa (anoppini oli kai 3. vaimo) ja hänellä on kai joku 10 lasta (tästäkään en ole ihan varma) kaikki toisin sanoen mieheni sisaruspuolia. Ei siinä mitään onhan appi ihan ookoo jos vanhan miehen irstautta oteta lukuun.
Kyllähän me toimeen tullaan anopin kanssa kunhan kestää sitä huutoa.
puhu miehesi kanssa tästä asiasta. kysy onko sen äiti normaalistikin tuommoinen (tietenkin kannattaa muotoilla tuo kysymys toisella tavalla) yritä kestää anoppiasi. ole hänelle kohtelias ja ystävällinen. opettele vaikka muutama sana venäjää niin 'löydätte yhteisen sävelen'. muista, että tilanne on vain hetkellistä. muutatte pian pois.
mistä voit tietää, että haukku koskee Sinua tai ylipäätään on haukku?
Venäläisestä temperamentista minulla ei ole kovasti kokemuksia, mutta yleensä suomalaiset ihmettelevät heti vähänkin etelämpänä, "miksi te tappelette koko ajan", mihin paikalliset vilpittömän hämmästyneinä silmät pyöreinä ihmettelemään, hehän vain vaihtoivat ajatuksia.
Heidän silmissään suomalainen keskustelukulttuuri tuo mieleen ryhmän kuivattuja turskia vetämässä viinaa :DD
Yleensä sen tietää siitä, kun mieheni sitten kysyy teinkö niin tai näin, jonka takia anoppi huutaa..
Vähän kyllä tuntuu siltä ettei kyse ole vain ajatusten vaihdosta kun hän lähtee huutamaan kun hän huutaa yksin tai sitten miehelleni tai hänen pikkusiskolleen ja sen kyllä huomaa sitten heidän kahden vastauksesta onko kyse ajatusten vaihdosta vai onko kyse siitä että anoppi haluaa jonkin asian tapahtuvan juuri niinkuin hän haluaa, oli kyse sitten siitä että tavarat on väärissä paikoissa tai siitä että minkä kokoisen/mallisen sängyn me hankimme MEIDÄN kämppäämme.
Kaikki skeidahan menee sun ukkos niskoille, jotenka et voi mitenkään ryssiä tota hommaa.
Kaikkea hyvää jatkossakin.
@}- @-}-
K. W. S.