Mitä ihmettä naiset luulevat saavuttavansa sillä, että eivät merkkaa profiilinsa "lapset" kohtaan mitään? Vai ovatko he vain unohtaneet sen ovatko synnyttänet lapsia!
Selittäkääpä tämä!
kyllästynytmies
131734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vähän sama kun paino ja ruumiinrakenne kohdat jää merkkaamatta...
Vastaamatta jättäminen kertoo usein yhtä paljon kun vastaaminen :-)
tulee yhtäkkiä sinkkuja?
Yhteishuoltajuus ei tarkoita että olisi varattu .. kaikkia sitä ihmiset luuleekin.. eikä tarvitse olla edes ollut naimisissa eli eronnutkaan..
En halua elämääni miehen kakaroita, voitteko ystävällisesti mainita jos on tullut mukuloita tehtyä.
Vain lapseton ja naimaton on sinkku. Muut ovat sitten mitä ovat. En ymmärrä miksi kaikki kumppanittomat automaattisesti tituleeraavat itsensä sinkuksisi vaikka olisi kuinka monta lasta ja kuinka ryvettynyt parisuhde elämässään?
Jos nainen ei lastaan/lapsiaan heti mainitse niin silloin pitää hälytyskellojen jo soida. Se huollettava tai asuinkumppani on heti mainittava tai silloin tulee jokin epäilyttävä ilmiö mieleen. Monet voivat todella unohtaakkin sen asian niin kuin miehetkin. Miksi naiset ja miehet olisivat erilaisia sen asian suhteen?
..Se on katsokaas ystävät rakkaat niin, että kun pääset jonkun elämän niinkin suuren etapin ohi, kuin vanhemmaksi tuleminen, niin ei enään osaa ajatella nuin lapsellisesti ja yksipuolisesti näistä asioista.
Kun lapsia on, ne ovat niin luonnollinen juttu että välillä sitä unohtaa että jollekkin lapsettomalle voi oikeasti tulla kynnys eteen kun ihmisellä josta välittää onkin lapsia!!
Hui kamala onhan se hirviää - ja varsinkin jos toista rakastaa. Eli oikea rakkaushan ei noita juurikaan pohdi. Se kun etsii seuraa, niin ymmärrän kyllä että silloin on "varaa valita" mieleisensä värisen ja makuisen kumppanin. Kun tunteita ei ole.
Mutta kuten sanoin - elämä muuttuu lasten myötä niin paljon, että ajatusmaailma ei oikein meinaa ymmärtää asiaa "mitä lapset liittyy siihen että minä aikuinen ihminen haluan seuraa itselleni".
Itse en ole etsinyt seuraa, vaikka lapsia onkin ;) mutta olen kyllä miettinyt että miten sitten töksäyttäisin jollekkin kivalle herrasmiehelle sopivasti kun hän ehdottaa että olisi kiva tavata.. ? "Minulla on lapsia!!" vai "Tuuuskin sinä minua haluat, onhan minulla lapsiakin" vai miten..? =)
Itse olen kyllä mielestäni täysi sinkku ja mahtavan sirpsakkakin vieläpä! Se että lapsettomat eivät minua juurikaan lapseni takia himoitse, antaa vain helpomman tien valita kermat päältä. Sillä itse tiedän että kun oikea rakkaus syttyy - siinä ei mietitä moisia. Ja varsinkin kun toiset jopa pitävät lapsia mukavina!
Eli - vastaus oli, että lapselliset ovat jo niin toisella levelillä etteivät tule huomanneeksi että ensin pitäisi muistaa kertoa että minulla on lapsia. Ja toisekseen, sitä osaltaan varmasti jokainen mietiskelee, miten se olisi fiksuinta tehdä. Sille kun tosiaan saa niin erilaista vastakaikua. Toiset ovat että "vau! tykkään lapsista" ja toiset: "heippa ja jatkoja!".
Joten kun nyt näinkin pitkästi vastasin teidän kysymyksiinne - kertokaa minulle mikä on fiksuin tapa "ilmoittaa" olemassa olevista lapsista ILMAN että se kuulostaa siltä että häpeäisin ja jollakin tapaa pahoittelisin sitä. Sillä nehän ovat kuitenkin elämän paras asia. Jos vielä aidon parisuhteen, joka perustuu rakkauteen, siihen kaupan päälle saisi - niin plussaa. Tässä ero lapsellisten ja lapsettomien välillä. Huomaatte sen sitten itse kun olette saaneet jälkikasvua.
Mutta siis - antakaa palaa! Ehdotuksia miten te lapsettomat saisitte tuon tärkeän tiedon (en tarkoita nyt missään ilmoituksissa vaan oikeassa elämässä) kun jotain ehkä alkaa kehkeytyä?
Välillä kun sitä tapaa ihmisiä ympäristöissä joissa lapset eivät ole koskaan mukana.
Jos pennut ei o omia, ei ne o omia. Terveisin ex-isäpuoli, joka ei enää ikinä käkiä pesään ota.
Lapselliset treffaavat lapsellisia samasta syystä. Kummallakaan ei enää ole valinnan varaa.
minulla on lapsi, mutta silti toisen osapuolen lapsi alkaa muodostua aika isoksi kynnykseksi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että omani on jo täysikasvuinen mutta kumppanini lapsi vasta ala-asteikäinen.
Oma vikani, etten heti alussa ymmärtänyt olla lähtemättä ollenkaan tähän suhteeseen, vaikka tiesin miehen olevan "lapsellinen". Kun asumme muutenkin monen tunnin matkan päässä toisistamme, niin ajattelin kai, ettei sillä oikeastaan ole merkitystä, koska mehän tapaamme kuitenkin vain 1-2 x /kk, kun molemmilla on vapaa viikonloppu. Mutta nyt on alkamassa hiihtolomaviikko ja hän on tulossa Helsinkiin lapsensa kanssa ja pitää itsestäänselvänä, että tapaan hänen lapsensa/lapsi tapaa minut. Minun tekisi mieleni lähteä karkuun koko kaupungista, mutta kun en töiden takia pääse.
En osaa vastata sinun kysymykseesi mutta osaisiko joku vastata minun kysymykseeni: miten sanoa kumppanilleni diplomaattisesti, että en halua tavata hänen lastaan? Halusin kahden aikuisen välisen suhteen, en sellaista missä pitäisi hiihtolomaviikolla keksiä "lapsellista" tekemistä kolmisin.
Myöhäistä rypistää, kun on jo housussa, tiedän...
...tästäpä mielenkiintoinen keskustelu yltyi :)
jos olet tuota mieltä teidän suhteesta, eiköhän se ole vain parasta sanoa suoraan ja nätisti miehelle miten asiat ovat.
Mielestäni ihan sama juttu kuin mikä tahansa asia joka ei suhteessa miellytä. Kaikessa on aina puolensa ja ei auta kuin yrittää löytää molempia tyydyttävä ratkaisu ja lähteä suhteesta.
..niin. No olisikin typerää luulla että meillä kaikilla olisi samanlaiset käsitykset elämästä ja varmasti sinulla on huonot kokemukset jos noin ajattelet.
Itsekin olen ajatellut että ehkä "markkinat" eivät ole yhtä runsaat kun on lapsi jo ennestään, mutta kyllä itselläni on ainakin elämästä käsitykset muuttuneet lapsen myötä.
Ennen ehkä luonnollisen (luonnon edellyttämän siis) kiertokulun kautta etsinkin ennen ehkä kumppania perheen perustaminen taka-ajatuksena - vaikka sitä en tiedostanutkaan varsinaisesti.
Nyt kun perhe jo on - vaikkakin isä toisessa osoitteessa - on levollinen mieli ja miehiä tekisi mieli tapailla ihan jo aivan muista syistä =) Siis seuraa, deittailua, seksiä ja SITTEN jos joku MAHTAVA tyyppi joskus kävelee elämään - olisihan se siistiä vaikka jotain vakavampaakin.
Mutta kyllä minulle tämäkin perhe jo tuo onnen. Mitä onneen muuta vaaditaan kuin onni? =)
Ja mä olen varma siitä että jonain kauniina päivänä voin "vanheta" jonkun sielunkumppanin kainalossa. Toisaalta mulla ei ole edes koskaan ollut kovaa tarvetta siihen. Ja uskon että johtunee siitä etten ole tavannut vielä sellaista jonka eteen olisin valmis uhraamaan tarvittavaa. Lapseni on ainut tässä vaiheessa, ketä olen pitänyt siinä arvossa. Siis omalle elämälleni. Muutoinhan ihmiset ovat arvokkaita sinällensä, sitä en kiellä.
Eli itse näen asiat näin ja tosiaan välillä havahdun että "miten sillä nyt niin iso merkitys on jos lapsia on?" ..mutta luontohan tämän konseptin on kirjoittanut - ja kyllähän siinä vieläkin lukee että: ydinperhe. Luonto sinällään on luonut miehet siittämään lapset ja huolehtimaan jälkeläisistään. Ei kovin monet eläimetkään kaiketi ota toisen lapsosia omikseen.
Homma vaan poikkeaa siinä hieman eläimistä, että meille on annettu "muka-aivot" "muka-päättämään" elämästämme ja se hieman sotkee tuota kiertokulkua. Varsinkin naiset ovat ottaneet ohjia omiin käsiinsä hyvin paljon ja nainenhan se on se lapsen perinteinen kasvattajakin. Emo.
Itselleni ei tulisi mieleenikään ajatella että minun täytyisi "myydä" lapseni jollekkin toiselle miehelle. Lapsellani on isä, enkä minä halua että sitä häneltä viedään tai että hänelle tuputetään niitä lisää.
Jos joskus jonkun kanssa ladut niin sanotusti vielä yhtenee - hieno homma! Mutta tiedän että aikaa tuolle on minulla kovin vähän ja kukapa välttämättä tyytyisi edes suhteeseen jossa tapaillaan lähinnä viikonloppuisin ja silloinkin suurelta osin lapsen ehdoilla! Tämä on realiteettia, ja sen ymmärrän. En kuitenkaan ymmärrä miten se tekee persoonastani vähemmän haluttavan.
Paitsi että luonto tietysti kai jossain syvällä kieltää perimmältään lapsettomia tapailemasta lapsellisia - jotta ydinperhe toteutuisi - sekä myös yhteiskunnan asettamat paineet ihanasta onnesta, kodista, perunamaasta ja kukkasista =)
Itse kun en usko moisiin. Uskon vain omaan fiilikseeni ja näkemykseeni elämästä. Siksi voin onnellisena vain jatkaa elämääni ymmärtämättä että minulla olisi jotenkin käynyt "huono säkä". Helvetin hyvä säkähän tässä on käynyt kun on ihanan lapsen saanut ja joka saa elää todennäköisesti mahtavaa elämään avarakatseisten ja rakastavien vanhempien kanssa.
Juu, mutta totta varmasti on että ihan niin pitkää jonoa ei kotiovellani ole kuin joskus nuorempana lapsettomina vuosina ;) Mutta kukapa niillä jonoilla mitään tekeekään. Mä en tarvitse ainakaan kuin sen yhden, ja mulla on malttia ja uskoa että joskus vielä tapaan. Ja toivon että en ihan vielä. Nyt kun lapsi hiihtää elämässä edelle kirkkaasti eikä oikein aikaa/innostusta uusiin ihmissuhteisiin ole täysillä.
Mutta jokainen steppailee tyylillään.
En mainitse omiani profiilissani systä että en tahdo heistä ensisijaista keskustelunaihetta - johan se loukkaisi heidänkin yksityisyyttään - mutta kerron kyllä olemassaolostaan heti samassa viestissä, missä ilmaisen muutenkin kiinnostukseni.. Yksikään ei ole onneksi heidän vuokseen mielenkiintoaan menettänyt (ovat kai "riittävän" isoja jo), mutta se osaltaan rajoittaa asioiden etenemistä, että tapaamiset vaatii enempi vaivaa.. Tiedossa kun on, että tämä koti ei ole ainoastaan mun koti eikä täällä voi vieraat tulla ja mennä kuin Hampurin asemalla..
Viisaasti kiteytit asian.
Eli meinaavat notta äkkiä kun sen jätkän roudaa kämpille, niin ei se ehdi huomaamaan että paikalla on pentujakin, ennenkun seuraavana aamuna. Pitää sitä YH:nkin letkua saada.
Ai joo - oli pakko tulla lisäämään aikojen perästä tähän viestiin vielä muutama asia.
Joku kommentoi että lapselliset tapailee lapsellisia - kun ei muita vaihtoehtoja ole.
..MUTTA jäin miettimään tuota ja huomasin että lähipiirissäni ainakin 4:llä lapsellisella naisella on lapseton miesystävä. Ja vetäviä miehiä (tietty naisiakin) ..eli että varmasti on ollut miehillä mistä valita - mutta ovat ottaneetkin sen mielestään ihanimman naisen .. siitä huolimatta että hänellä on lapsia.
Kas rakkaus menee yli näiden puheiden, joita tässäkin keskustelussa on paljon ollut. "en ota toisten käkiä pesääni.." MITÄ?! kuka juntti edes haluaa tuolla tavalla ihmisistä puhuvaa miestä, kysyn vaan?
JA SITTEN: joku kommentoi että ilmoituksissa ehdottomasti pitää(!) lukea että lapsia on. Koskapa nehän asuvat samassa taloudessa ..ja mitä muita syitä oli. MUTTA.. miettikääpä esim. tilannetta että on vaikkapa mies tai nainen joka asuu äitinsä kanssa samaa taloa koskapa äiti on jo niin vanha tai sairas että tarvitsee hoitajaa ja tässä kohdin lapsi on ottanut tehtäväkseen huolehtia äidistään.
Niin ...no mitä mieltä ? - oletatteko että ilmoituksessa lukee: "hei! en ole tavannut sinua koskaan, mutta kerron nyt tässä kaikille että asun äitini kanssa samaa taloa ja ajastani aika paljon menee hänen hoitamiseen" Sama juttu lasten kanssa. Tai jos sinulla on esim. työ joka näyttelee elämässä isoa osaa. Koiria on kotona jatkuvasti tai lapsia. Tai sosiaalityön tuomia tuttavuuksia.
Kerrotko sinä nämä asiat heti tuolle "virtuaali-ei-kenellekkään", laittaessasi ilmoitusta nettiin?
Minä en ainakaan tekisi moista. Ei kuulu kaikille ihmisille.
Semmosta tuli mieleen :)