Naisista useampikin ilmoittautui tuossa edellä hemmotelluksi "isän pikku prinsessaksi".
Miehet harvemmin julistavat tällaista asiaa.
Eikö miehiä lellitä, vai onko asia miehille vain vaikeampi myöntää?
Miehet harvemmin julistavat tällaista asiaa.
Eikö miehiä lellitä, vai onko asia miehille vain vaikeampi myöntää?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miehen elämä on pelkkää kärsimystä alusta lähtien
Hävettää oikeen jälkeenpäin, ol(i/e)n semmone kusipäinen räkänokka joka kinus rojua ja liian usein saikin sitä, vaikka ei hirveästi rahaa ollutkaan turhuuksiin.
että tämäkin juttu pohjautuu iänikuiseen kysymykseen vallankäytöstä miehen ja naisen välisissä suhteissa.
Jos mies julistaisi olevansa mammanpoika tai isän hemmottelema vässykkäpoikanen, niin hän samalla asettaisi itsensä naisen edessä (omasta mielestään) haavoittuvaiseen ja "heikompaan" asemaan - toisin sanoen tämä uhkaisi miehen kokemusta omasta maskuliinisuudestaan. Sen sijaan sillä, että nainen myöntää olevansa isin pikku prinsessa nainen samalla asemoi itsensä suhteessa mieheen niin, että viesti on "saan olla välillä oikukas, minua saa passata ja miehenä sinä saat isällisesti huolehtia siitä, että pysyn vähemmän oikukkaana". Näin toimimalla nainen antaa miehelle tämän kovasti tarvitseman oikeuden pitää naista "hieman pienempänä", tyttösenä, joka tarvitsee vähän miehekästä huolenpitoa, mikä puolestaan edesauttaa parisuhdetta säilymään harmonisena pidempään.
Sitten oleellisin: on tekaistua, eräänlaista välinearvoksi valjastettua prinsessuutta, jolla tavoitellaan mitä arveluttavimpia asioita ja päämääriä, ja sitten aitoja prinsessoja. Mie oon tuo jälkimmäinen tietty:) Terkkuja iskälle!
prinsessajutut ei liity mitenkään lellimiseen tai hemmotteluun! Prinsessaksi vaan synnytään:)
Noinhan se varmaan menee, vaikka kyllä mun täytyy totuuden nimissä sanoa, että enemmän olen niitä äidin napanuorassa olevia miehiä nähnyt kuin isin prinsessoja... Mutta myöntäminen onkin sitten eri juttu :)
Mä en ole tuota prinsessajuttua koskaan tajunnut, vaikka mulla onkin aivan erityinen suhde isään. Lapsena olin enemmän äidin tyttö ja esikoisena sain raivata tien pikkuveikalle, joka pääsi aina kaikesta kuin koira veräjästä.
Silti jostain syystä miehet, joita tapaan, kohtelevat minua kuin prinsessaa. Enkä nyt tarkoita, että vain kohtelisivat hyvin, mutta tuovat nalleja (yök), kukkia ja kaikkea krääsää, olettavat, että fanitan jotain Krisseä ja jopa lässyttävät joskus (YÖÖÖÖÖÖÖK!).
eihän tuo isin prinsessana olo tarkoita suinkaan että on helkkarin hankala ja vaativainen tapaus, jolle pitää kaikki tuoda nenän eteen. Enemmänkin se on joku puoli itsessä jonka voi tuoda esille tilanteen mukaan ja sen tarkotus on tehdä arjesta kevyempää, hauskempaa, voi olla hetkittäin vähän vähemmän "järkevä ja aikuinen". Se on eräänlainen pakopaikka.
Sanotaanko vaikka että matkan varrella on nahka kovettunut, mutta sisäinen prinsessani ei suostu kuolemaan:)
..ainakin minun nuoruudessa oli hieman erilaista kuin tyttöjen. Tiedä sitten miten nykyään, ehkä niitä hemmoteltuja "isän pikku prinssejä" alkaa ilmestyä kuvioihin enemmän enemmän lähivuosina.
Varmaan tulee sellainen. Isänsä ostaa kaiken mitä keksii pyytää eikä tarvi tehdä mitään niitten eteen. Viime vuonna osti synttärilahjaksi uuden skootterin ja mopokortin. Tänä vuonna on ohjelmassa kevarikortti ja uusi kevari. Joululahjaksi sai uuden telvision yms. Kun on iskällä niin rahaa tungetaan taskuun vaikkei pyydä ja kotiin tullessa on taskussa vähintään 30e kun ei keksinyt mihin niitä vielä tunkee kun leffat, pitseriat ja kioskit on käyty läpi eikä se mopokaan kuluta niin paljoa vaikka koko viikonlopun pärrää ympyrää.
Minä onneton vielä lisään tota touhua. Ostin joululahjaksi nokia N80 (600e) ja edellis jouluna silloisen uutuuden. Samoin varmaan kaikki pelikonsolit on tullut hankittua ja varmaan 100 peliä. Prinssin vikaa alkaa jo löytyä. Tosin olen jo muutaman vuoden toppuutellut touhua mutta isänsä ei ota kuuleviin korviinsa. Minä en sitten annakkaan paljoa rahaa ja pystyn sanomaan myös ei ja tolla kännykällä kuittasin myös synttärilahjan. Onneks pojalla itsellään kuitenkin pikkuisen pelaa tuo ymmärrys ja tajuaa ettei raha puussa kuitenkaan kasva. Tai ainakin toivon niin taikka isänsä saa sitä sitten elättää pitkälle tulevaisuuteen.
ei ole yhtä juhlava kuin isin rinsessat.
Oletko itsekin hemmoteltu pikku blondi prinsessa?
Yksi kohta meni väärin, arvaatko mikä?
en mä vaan huomaa mitään virheitä missään.
Saako antaa miinuspisteitä?
Onko se "hemmoteltu?"
Anna plussaa vaan, vitun huora. Kiitän :)
pidemmä päälle toi äijääntymine olis varmaa se perisynti eli omiin kuvioihi jumittumine.
Kyllähän poikia lellitään, mutta eivät he itse sitä tajua, kun monesti sama meno jatkuu vielä aikuisenakin.
Veikkaanpa, että suurin osa tytöistä osaa kotoa pois muuttaessaan kokata, siivota, pyykätä, leipoa ja muutenkin huolehtia tunnollisemmin olemisestaan ja elämisestään, kun ovat kotonakin jo joutuneet ottamaan vastuuta asioista. Suurimmalta osalta pojista taas ei taideta vaatia kuin satunnainen nurmikon parturointi ja roskapussin vieminen. Pääsevät siis syntymästään asti tällaisissa asioissa helpommalla.
Ja jokainenhan toki on kuullut lauseen "No, pojat nyt on poikia", jolla kuitataan moni asia, joista koituisi tytöille paljon kovemmat jälkiseuraamukset.
Näin se maailma makaa. Miehet eivät sitä kyllä pysty myöntämään.
sitä että osaa siivota? vittu ku onkin vaikeaa. jokainen mies osaa noi ihan samat hommat, eri asia sit on ketä ne kiinnostaa ja kuinka paljon.
nainen on lapsuudemkodista muuttaessaan täysin avuton olento, älkää miehet koskaan ottako naista kämppäänne suoraan lapsuudenkodistaan vaan pitäkää huoli, että se asuu ensin yksin jonkin aikaa
kyllä minä olisin voinut ihan hyvin vaihtaa omat hommani siskoni hommiin eli pyöräyttää pari torttua silloin tällöin ja näyttää kauniilta. Ehkä kaikki kaupunkilais juipit ei ymmärrä työn päälle, mutta maatilan omistajan poika oppii aika nuorena mitä työn tekeminen tarkoittaa.
Oli heinätöitä, halkojen hakkaamista, kattojen kunnostamista ja vedenhakua. Metsänhoitoakin oli niin paljon kuin ehti tekemään. Piti raivata liian tiheäksi kasvaneita taimikkoja, eikä ne taimisäkitkään ihan kevyitä olleet, kun niitä joutui kanniskelemaan sen pari kilometriä palstalle ja istuttamaan ne keskikesän helteessä. Että vieläkö se pojan rooli kuullostaa niin helpolta?
Luulen, että miesten on vaikeampi havaita asiaa omalta kohdalta kuin naisten.
Täällä ei vaan ole suomenruotsalaisia.
sen kyllä nykyään huomaa, vittu näitä prinsessoja on paljon...se on kumma että sitä pidetään hyvänä luonteenpiirteenä.
yleisesti ottaen naisissa löytyy vaikeita tapauksia paljon enemmän kuin miehissä.