Olen ollut 12 v. samassa työpaikassa raskaassa työssä. Ensimmäiset pari vuotta menivät ihmetellessä työpaikan kieroilua, pomojen mielivaltaa ja työläisten alistamista. Kun huomasin, että luottamusmies on täysin munaton ja firman ostama, tuli mitta täyteen. Aloin itse käydä pomojen ja päällikköjen puheilla ajamassa työkaverien asioita ja kertomassa työn parannuskohteista.
Minusta tuli varjoluottamusmies, mutta myös pomojen silmätikku. Sain jonkun verran muutoksia aikaan, mutta... Minulle annettiin varoituksia keksityistä syistä. Minua rankaistiin pompottamalla kaikkein inhotuimpiin töihin talossa. Sairaslomani otettiin erityissyyniin ja joka tapauksesta pidettiin puhuttelu.
Seuraavaksi perehdyin työlainsäädäntöön, oman alamme TES:siin, tasa-arvolakiin ym. ohjeistuksiin. Otin yhteyttä liiton johtoon, josta uhattiin firmaa lakolla. Ohitin virkatien ja kirjoitin epäkohdista suoraan myös firman johtajalle. Hän ei tiennyt käytännön ruohonjuuritason ongelmista mitään, mutta hän tarttui asioihin. Perustettiin aivoriihi pohtimaan työpaikan eri ongelmia, ja yllätys, yllätys, minut pyydettiin mukaan kertomaan asioista ja siitä, miten niitä voidaan muuttaa.
Nyt meillä on menossa projekti työpaikan ilmapiirin parantamiseksi, pomot ja päälliköt ovat joutuneet ihmissuhdekoulutukseen, työntekijöiden sorto on vähentynyt ja parannuksia käytännön työolosuhteissa on tehty. Luottamusmieskin on vaihtunut (se uusi en ole minä).
Koskaan ei kannata antaa periksi. Taistelkaa oikeuksienne puolesta vaikka katkeraan loppuun asti. Ottakaa yhteyttä vaikka ammattiliittonne sekä yhtiönne ylimpään johtoon. Sorrolle ja painostukselle ei saa antaa periksi. Meilläkin on vielä paljon korjattavaa. Ennen ei lopeteta, ennen kuin asiat ovat kunnossa.
Minusta tuli varjoluottamusmies, mutta myös pomojen silmätikku. Sain jonkun verran muutoksia aikaan, mutta... Minulle annettiin varoituksia keksityistä syistä. Minua rankaistiin pompottamalla kaikkein inhotuimpiin töihin talossa. Sairaslomani otettiin erityissyyniin ja joka tapauksesta pidettiin puhuttelu.
Seuraavaksi perehdyin työlainsäädäntöön, oman alamme TES:siin, tasa-arvolakiin ym. ohjeistuksiin. Otin yhteyttä liiton johtoon, josta uhattiin firmaa lakolla. Ohitin virkatien ja kirjoitin epäkohdista suoraan myös firman johtajalle. Hän ei tiennyt käytännön ruohonjuuritason ongelmista mitään, mutta hän tarttui asioihin. Perustettiin aivoriihi pohtimaan työpaikan eri ongelmia, ja yllätys, yllätys, minut pyydettiin mukaan kertomaan asioista ja siitä, miten niitä voidaan muuttaa.
Nyt meillä on menossa projekti työpaikan ilmapiirin parantamiseksi, pomot ja päälliköt ovat joutuneet ihmissuhdekoulutukseen, työntekijöiden sorto on vähentynyt ja parannuksia käytännön työolosuhteissa on tehty. Luottamusmieskin on vaihtunut (se uusi en ole minä).
Koskaan ei kannata antaa periksi. Taistelkaa oikeuksienne puolesta vaikka katkeraan loppuun asti. Ottakaa yhteyttä vaikka ammattiliittonne sekä yhtiönne ylimpään johtoon. Sorrolle ja painostukselle ei saa antaa periksi. Meilläkin on vielä paljon korjattavaa. Ennen ei lopeteta, ennen kuin asiat ovat kunnossa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...sinunlaisiasi lisää työpaikalle! Hyvää kevättä ja taistelutahtoa
Oikein! Itse olen ennen ollut taistelija ja ajanut oikeuksiani niin pitkälle kun on ollut tarvis. Nykyinen pomoni on nujertanut minut täysin. Korjattavaa olisi työpaikalla ja paljon. Luottamusmiestä ei ole ollut yli puoleen vuoteen, edellinen otti loparit koko paikasta. Luottamusmiestä on vaikea valita, sillä koko työporukka ei ole koskaan koolla, kun palavereita ei ikinä pidetä (vaikka ne oliskin NIIN TÄRKEITÄ!!) Edellinen palaveri oli vuosi sitten. Olen työssä yksityisessä hoivakodissa, jossa on kaksi johtajatarta. Toinen heistä on joustavampi ja muutenkin mukavampi ihminen. Toisella taas on valta ja kusi noussut totaalisesti päähän. Hän luulee olevansa vähintäänkin jumala. Tässä nähdään hyvä esimerkki tavallisesta duunarista, jolle todellakin on johtajuus noussut kupoliin. Esimieskoulutusta ei ole kummallakaan, eikä aiempaa kokemusta johtotehtävistä. Työntekijöiden asioita juorutaan ympäri kyliä, heitä arvostellaan kaikkien kuullen, pomo saattaa jopa kertoa muille syyn miksi joku on sairauslomalla!! Kaikki työntekijät on täysin alistettu. Kukaan ei uskalla sanoa vastaan. Hommat lisääntyy päivä päivältä, palkka tietenkään ei. Töissä olet aina SEITSEMÄN viikonloppua putkeen, että hyvimpä on aikaa perheelle ja ystäville. Tuntuu että koko elämä on päin per****tä tän paska duunin takia. Neuvoja ??
On hyvä, että edes joku (=sinä) ajattelee firman etua. Jos entisenkaltainen toiminta olisi jatkunut, niin firmanne olisi pikkuhiljaa mennyt konkurssiin, kun työtekijöiden motivaatio olisi kadonnut.