Miesystäväni on uskovainen, minä en. Miehelle seksin harrastaminen on ongelma, koska hänen ukonsa kieltää seksin harrastamisen ennen avioliittoa. Olemme kyllä harastaneet seksiä, mutta se on miehelle ollut jonkinlainen 'kiirastuli', koska meidän pitäisi olla avioliitossa. Koska suhteemme on nuori, emme oikein voi suinpäin syöksyä avilittoonkaan. Eli tiedossa on seksitöntä seurustelua. Olen rakastunut mieheen, ja hän minuun.
Voisiteko te kanssasisaret kuvitella olevanne suhteessa mieheen, jonka kanssa teillä ei voi olla seksisuhdetta? Teidän pitäisi siis "sinnitellä" ja odottaa, että olette valmiit avioliittoon.
Voisiteko te kanssasisaret kuvitella olevanne suhteessa mieheen, jonka kanssa teillä ei voi olla seksisuhdetta? Teidän pitäisi siis "sinnitellä" ja odottaa, että olette valmiit avioliittoon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En usko, että itse pystyisin odottelemaan avioliittoon asti, koska itselläni seksillä on aina ollut merkittävä osa parisuhteessa ja toiseksi en ole koskaan ajatellut meneväni naimisiin.
Jos kuitenkin rakastat miestä ja itsestäsi siltä tuntuu, että voit olla ilman seksiä siihen avioliittoon asti niin onhan se tietysti ihan arvostettava asia. Kunhan keskustelette asiasta jos se jossakin vaiheessa painaa mieltä.
Ei muuta kun onnea teille :)
ette pysty olemaan erossa toisistanne, eikä kannattaisi edes yritää jatkaa seurustelua koska teillä on nii eri käsitykset elämästä muutenkin
en voisi edes kuvitella seurustelevani uskovaisen miehen kanssa. syitä on useita, yksi esimerkki on juuri tuo seksi. minä en jaksaisi olla suhteessa ilman seksiä, ei tuntuisi suhteelta ollenkaan. lisäksi mielestäni suhteeseen tulisi liikaa näkemyseroja vaikkapa lastenkasvatuksesta eli esim syötetäänkö lapselle jeesus- propagandaa vai ei. olisiko suhde tasa- arvoinen vai olisiko päätäntävalta vain miehellä kuten useilla hartaasti uskovilla? onko mies valmis joustamaan missään vai tehdäänkö asiat kuten kulttiteos raamatussa komennetaan?
jos teidän suhdettanne on jo kiirastuli koetellut niin voithan sanoa miehellesi että taivaaseen pääsy on jo evätty. tai voisiko hän vaikka rukoilla anteeksiantoa joka session jälkeen, joissakin uskonnoissahan jahve on kovin anteeksiantavaista sorttia.
kirjoitin tämän hieman pilke silmäkulmassa eli älä nokkiisi ota. tee mitä sydän tai alapää sanoo.
seksiä ja toissijaisesti tulee vasta tunteet?
Juu, ei mitään vikaa vastauksessasi, päinvastoin. Kyllä minulle voi sanoa asiat ihan suoraan, ja pitääkin sanoa.
Voisin tietysti sanoa miesystävälleni, että "taivaaseen pääsy on jo evätty", mutta hän näkisi sen tietysti siten, kuten vihjaatkin, että anteeksi saa, kun pyytää anteeksiantoa.
Ei tämä totisesti ole miesystävällenikään mikään helppo paikka; hän on hyvin tietoinen, että omista "piireistä" ei välttämättä löydy sopivaa kumppania, ja on pakko lähteä merta edemmäs kalaan etsimään sitä oikeaa.. Suhteessa on kuitenkin niin monia muitakin tärkeitä asioita, kuten esim. yhteiset kiinnostuksen aiheet, kuten nyt vaikkapa maailmanpolitiikka. Jos et voi älyllisellä tasolla jakaa asioita, niin ei siinä paljoa lohduta ajatus, että "moraali" on kuitenkin sama samanuskoisen kanssa. Minä en itse edes käyttäisi helposti sanaa "moraali" - kyllä meillä arvot ovat aika samat loppujen lopuksi. Tämän seksi-ongelmankin minä näen enemmän sääntönä, joka on kirjoitettu siihen "kulttiteokseen".
Mä en näe tässä kauhean suurta eroa miesten ja naisten välillä. Miehistä yleensä ajtellaan, et ne ei voi elää ilman seksiä, nainen voi, mutta ainakin mun tuttavapiirin tällaset 'sekaparit' on ollet niitä, jossa nainen on ollut uskovainen ja määränny miten seksipuoli hoidetaan. Ja se on ollut miehelle enemmän tai vähemmän ok, koska se on päättäny haluta tän naisen joka tapauksessa.
Mun serkkuni (mormoni) meni naimisiin ei-mormonin kanssa, ja mies joutu odottelemaan avioliittoon asti seksiä. No, kyllä ne nopeasti avioon menikin :)
Tuttavapariskunnan nainen on lestadiolainen, mies vaan 'tavallinen kirkkouskovainen'. Ne ei käytä ehkäsyä naisen toiveen mukaisesti, ja lapsia on syntynyt joka vuosi. Onhan se aika iso 'uhraus' mieheltä, mutta kyllä ihmiset on valmiita tekeen asioita rakkauden vuoksi. Pitäis just muistaa et rakkautta on oikeesti olemassa, ja se tosiaankin voi mennä seksinkin ohi.
Miten muuten mies suhtautuu siihen että sinä et jaa samaa uskoa? Monissa uskonnollisissa yhteisöissä on tärkeää, että pari jakaa saman uskon. Ja jos kirkko ei sitä tähdennä, niin usein ihminen itse on tätä mieltä -eli kuinka mies suhtautuu siihen että et ole "uskovainen"?
En tiedä mistään mitään. Luulisi että tuo esiaviollisen seksin kysymys ei jää ainoaksi ongelmaksi. Mitä sitten kun olette yhdessä ja mies perustelee asian sanomalla että Raamatussa sanotaan? Mitä kun hän viettää aikaansa yhteisönsä parissa ja sinä et ole mukana? Mitä kun mies havahtuu yhtenä kauniina päivänä siihen että vaimo sanoo ettei oikein usko? Mikä kriisi siitä tulee?
Näitä kysymyksiä mietin parhaillaan. Itsekin näen enemmän ongelmaa siinä, kuinka hyvin mies hyväksyy ei-uskovan näkemykset elämästä ja arvoista tasavertaisina omiensa kanssa. Ja miten uskonnollinen yhteisö suhtautuu siihen, että sen jäsen seurustelee ei-uskovaisen kanssa.
jos mies olisi sen arvoinen. Muuten ei.
mies joka tässä maailmassa pystyy olemaan ilman seksiä, kaikkine houkutuksineen ja metkuineen on aikamoinen saalis :)
seksi on moni tahoinen asia, sitä voi harrastaa monella tapaa, ei sen tarvitse olla yhdyntää.
keksikää keino nauttia toistenne läheisyydestä siten että poikaystäväsi ei tarvitse taistella omantunnon kanssa. keskustelkaa missä raja menee ja sopikaa säännöt. ja jos sinua itseäsi seksin puute vaivaa niin toimeliaana naisena löydät tien tiettyyn kauppaan ja hankit apuvälineitä oloasi helpottamaan :) eikä siitä tarvitse miehelle kertoa...kait :)