Olen liki 40-kymppinen nainen, miessuhteissa epäonnistunut. Viimeiset 2,5 vuotta olen seurustellut maailman ihanimman miehen kanssa. olemme olleet tosi läheisiä, tosin riitaakin aina joskus.Mutta nyt olen tosi liemessä. Asia jota en voi sietää, on kun mieheni on hyvää ystävää vanhojen heilojensa kanssa. Eilen taas räjähti, kun entinen soitti ja pyysi mieheltäni kyytiä. Tuli paha riita ja mies jätti avaimenikin pöydälleni. Nyt en tiedä, ollaanko vielä yhdessä vai erottiinko. Rakastan häntä tosi syvästi. Olenko minä kaheli, kun en sulata näitä vanhojen yhteydenottoja? Luotan kyllä mieheeni täysin, mutta en vaan kestä sitä kyseenalaista ystävyyttä. Itseäni en voisi kuvitella samaan tilanteeseen, että entiset miehet soittelisi ja kyselisi kuulumisia. Mikä neuvoksi???
Entisistä suhteista...
Kaheli?
211417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
sanoi ex:lle et sä et voi lähteä tapaamaan hänen sanoi sille et voidaan juttelaan puhelimes ja mielummin et sun nykyä miehen on seuras. enempää en tiedä mitä itekin tekisin jos mul tulee semmonen tilante..
Hankala tilanne.
Olen itse yleensä hyvissä väleissä entisieni kanssa,mutten voi sietää sitä että nykyinen"mieheni"edes mainitsee edellisistä suhteistaan.Olen todella mustasukkainen.Se on pilannut jo monta suhdettani.
Nykyisin olen oppinut käsittämään sen,etten ole ainut nainen maailmassa.Senkin olen joutunut käsittämään kantapään kautta.Onneksi sinulla ei ole sitä ongelmaa,että olet exien kanssa hyvissä väleissä..
Sinun kannattaisi vaikka soittaa rakkaallesi ja ehdottaa,että juttelette asiat selviksi.Voisit kertoa hänelle,ettei sinusta tunnu kivalta kun vanhat heilat pitävät yhteyksiä tiuhaan tahtiin.
Et ole kaheli,olet vain mustasukkainen:]
Toivon,että asiat kääntyvät oikein päin.
Hyvä tässä on munan kanaa neuvoa,mutta kuiteskin.
Onnea teille.
Ihmisiä, suhteita ja rakkauksia on niin monenmoisia...jos esimerkiksi liekki on kertakaikkiaan niin sammunut (sikäli kun se koskaan oikein roihusikaan...?) ettei erossakaan saada aikaiseksi edes pienenpientä eripuraa niin miten kummassa se yhtäkkiä roihuaisi niin että pieni yhteydenpito johtaisi mihinkään kummempaan tai edes niinkään ettei pystyisi katkeruuden takia olemaan minkäänlaisissa väleissä? Paremminkin huonot välit ja katkeruus olisivat omasta mielestäni sen merkki ettei entisestä olla päästy yli...There's a thin line between love and hate...Oletko muuten mustasukkainen persoona?
Eiköhän se mustasukkaisuutta olekin. Olen vaan 110 % ehdoton tossa. Entiset ovat mennyttä. Olen miljoona kertaa ottanut asian puheeks, mutta mies vuorostaan raivostuu ja selittää ettei heillä ole mitään. En vaan voi ymmärtää sitä, en sitte millään. Oikeestaan tää juttu on ainoo riidanaihe meille. Ajattelemme niin päinvastoin tässä asiassa.
on pieni ongelma. Liika ehdottomuus kaikessa on vain pahaksi. Tavallaan itse sanot ei hyvälle suhteelle. Muista, toista ei voi omistaa. Jokainen yritys omistaa parisuhteessa toinen on askel kohti eroa.
Olen sen nyt ja aikaisemminkin kokenut, että ehdottomuus voi erottaa. Olen kaikkeni yrittänyt ottaa opikseni, mutta en vaan opi sietämään mieheni entisiä. Olen monessa asiassa antanut myönnytyksiä. Tästä en pääse yli. Miten saan tämän kyseisen ongelman ratkeamaan???
Samaa mieltä Erikin kanssa, meuhkaamisella ajat miestäsi vain pois...
Haluatko ja oletko yrittänyt todella muuttaa ajatusmaailmaasi vai oletko vain yrittänyt kaikkesi saadaksesi homman toimimaan niinkuin sinä sen haluaisit toimivan? Koita ymmärtää myös miestäsi. Vaikeinta on luopua silloin kun ei todellakaan koe tehneensä mitään väärää, tai koe olevansa väärässä. Vain toisen mieliksi luopumisessa, ilman omaa käsitystä MIKSI, on silläkin hintansa, ei kukaan halua olla alistettu ja pakotettu, tossun alla...ei mies niinkuin ei nainenkaan. Eikä alistetun kanssa ole mukava olla...
Et saa ongelmaasi ratkaistua mitenkään muuten kuin opettelemalla sietämään miehesi entisiä. Kun itsekin toteat, että ehdottomuus erottaa niin se on hyvä alku muutokselle, SINUSSA.
Juttusi oli kuin suoraan minun suustani. Olen myös todella ehdoton tässä jutussa. Mieheni oli alkuun ihan samaa mieltä kanssansi ja lopetinkin entisen kanssa jutustelun. Tosin hän on edelleen tekemisissä entisensä kanssa siksi kun heillä on yhteinen lapsi. En voi sietää että he ovat yhteydessä päivittäin. Ehkä pitäisi löytää samanlainen, yhtä ehdoton puolisoksi?!!
Juttusi oli kuin suoraan minun suustani. Olen myös todella ehdoton tässä jutussa. Mieheni oli alkuun ihan samaa mieltä kanssansi ja lopetinkin entisen kanssa jutustelun. Tosin hän on edelleen tekemisissä entisensä kanssa siksi kun heillä on yhteinen lapsi. En voi sietää että he ovat yhteydessä päivittäin. Ehkä pitäisi löytää samanlainen, yhtä ehdoton puolisoksi?!!
Jatkan vielä aikasempaa juttuani. Mielestäni ihminen on oppivainen eläin ja jopa minäkin olen ottanut oppia monista tekemistäni virheistä ja koettelemuksista. Haluaisin myös oppia ymmärtämään mieheni kantaa tässä asiassa. En vaan ole millään löytänyt keinoa hyväksyä sitä. Totuuden nimissä on sanottava etten haluais menettää häntä tollasten juttujen takia. Tuntuu, että heillä olis jotain kesken, kun voi olla niin hyvissä väleissä. Vaikka vuosia on välissä. Voidaan myös kysyä, miksei mieheni kunnioita mun mielipidettäni?
olet tätä mieltä "Itseäni en voisi kuvitella samaan tilanteeseen, että entiset miehet soittelisi ja kyselisi kuulumisia"
ja miehesi toista mieltä niin et voi sanoa, ettei HÄN kunnioita mielipidettäsi. Niin voisit sanoa ainoastaan siinä tapauksessa, että miehesi mielestä sinun tulisi tapailla myös exääsi, koska hänkin tapailee.
Jatkan vielä aikasempaa juttuani. Mielestäni ihminen on oppivainen eläin ja jopa minäkin olen ottanut oppia monista tekemistäni virheistä ja koettelemuksista. Haluaisin myös oppia ymmärtämään mieheni kantaa tässä asiassa. En vaan ole millään löytänyt keinoa hyväksyä sitä. Totuuden nimissä on sanottava etten haluais menettää häntä tollasten juttujen takia. Tuntuu, että heillä olis jotain kesken, kun voi olla niin hyvissä väleissä. Vaikka vuosia on välissä. Voidaan myös kysyä, miksei mieheni kunnioita mun mielipidettäni?
...Silloin nimenomaan ei ole selvittämättömiä asioita kun on hyvät, asialliset ja ystävälliset välit. Olisin sinuna enemmän huolissani jos vielä vuosien jälkeen miehesi olisi entiselleen jotenkin kuohuksissa!
Olen itse ollut tilanteessa jossa minut on pakotettu johonkin sillä perusteella että toinen kokee jonkun jutun vääräksi vaikka se ei omasta mielestäni ole väärin ollut, enkä missään tapauksessa ole tehnyt mitään mitä yleisestiottaen parisuhteessa pidetään vääränä. Mieti nyt hei itsekin kuinka mukavaa ja helppoa tämä tällainen mainitsemasi "toisen mielipiteen kunnioittaminen" on? Mikset itse kunnioita hänen mielipidettään, joka siis kuuluu että entisten kanssa voi olla ystävä?
Kunnioittaisitko hänen mielipidettään jos hän yhtäkkiä päättäisi että sinun yhteydenpitosi vaikkapa sisaruksiisi tai ystäviisi on väärin? Eikö susta tuntuisi ikävältä ja järjettömältä luopua sukulaisista ja ystävistä koska toisen mielestä sinun täytyisi niin tehdä, vaikka itse tuntisit sydämessäsi ettei ystävien ja sukulaisten kanssa kaveeraamisessa ole mitään pahaa etkä ole tehnyt mitään pahaa? No, voithan tietenkin olla niitä ihmisiä jotka hyppäävät vaikka kaivoon rakkauden puolesta mutta silloin ei taida olla muuta ratkaisua kuin etsiä toinen yhtä ehdoton ihminen.
Äläkä nyt vaan sano että ystävät ja sukulaiset ovat aivan eri asia kuin entiset heilat. Se nimittäin tarkoittaisi ainoastaan sitä ettet edelleenkään ole päässyt pitemmälle siitä yhdestä ainoasta ajatuksesta joka kuuluu: "Tämä on minusta väärin ja minähän olen oikeassa!" Koita ymmärtää periaate vaikka sen vähän sekavasti selitinkin.
Luulen että fiksuna naisena kyllä erotat milloin mustasukkaisuus tekee sinussa temppujaan jos olet jo tämän luonteenpiirteen itsessäsi tunnistanut. Rauhoittumalla, puhaltamalla hetken syvään ja keskittymällä tunnistat ehkä myös mitkä asiat ovat todellisuutta, mikä ehkä kaikuja ja pelkoja edellisten suhteiden vaikeuksista. Uskon että huomaisit jos todellista aihetta huoleen on, kun teillä muuten kerran menee hyvin.
Onnea matkaan!
puhut. Juuri noin se on.
yhteydessä entiseen. Se on mennyttä ja ollutta. Eikö pitäisi katsoa eteenpäin tulevaisuuteen?
Pitäisi keskittyä enemmän nykyiseen parisuhteeseen, eikä menneisyyteen. Tässä tilanteessa pitäisi kunnioittaa toisen tuntoja ja ottaa ne vakavasti. Kaikki me tunnemme erilailla.
juuri siksi, kun kaikki tunnemme erilailla, ei toisen ajatuksia pitäisi alkaa "käännyttää" omien ajatusten kaltaisiksi. Itse on omaa mieltä ja toinen voi olla toista. Ihan vapaasti. Ellei pysty hyväksymään toisen omaa mielipidettä, on vika itsessä eikä siinä toisessa.
Otsikkoosi "miksi pitäisi olla yhteydessä entiseen"? vastaan, ettei pidäkään olla, ellei halua ja koe tarvetta siihen! Free country, free people!
Tietenkin entinen parisuhde on menneisyyttä PARISUHTEENA, yleensä se on ollut mennyttä parisuhteena jo ennenkuin uusi parisuhde on alkanut. Se, että suhde jatkuu tuttavuutena ei pitäisi olla kenellekään merkki siitä ettei muka keskitytä tulevaisuuteen ja siihen ainoaan meneillään olevaan PARIsuhteeseen. Moinen ongelmanasettelu itseasiassa vain paljastaa että puhuja ITSE rinnastaa nämä suhteet samanarvoisiksi, kilpailevaan asemaan. Mitä se kertoo puhujan uskosta omaan parisuhteeseensa? Mitään se ei ainakaan kerro siitä mikä tilanne todellisuudessa on tai minkä arvon, aseman tai etuliitteen tarinan muut osapuolet eri ihmissuhteilleen asettaa.
Molempien pitäisi kunnioittaa toisen tunteita ja koittaa keskustelemalla päätyä johonkin ratkaisuun. Jos se ratkaisu on tuttavuuden irtisanominen entisten osalta niin sen on kummuttava asianosaisen omasta halusta ja valinnasta, ei kiristämällä ja pakottamalla. Eli molempien olisi yritettävä katsoa asioita toistensa näkökulmasta. Raivoamalla harvemmin syntyy syvempää ymmärrystä yhtään mistään asiasta keidenkään välille. Jos alat asettamaan puolisoasi valintatilanteiden eteen eri asioissa joudut häviölle tavalla tai toisella: Hän häipyy heti tai myöhemmin ahdistavasta suhteesta, tai jää ja muuntuu tahdottomaksi nössöksi joka loppujen lopuksi onnistuu olemuksellaan vain ärsyttämään ja tylsistyttämään sinua, tai sitten hän leikkii tekevänsä kaiken mitä käsket mutta todellisuudessa tekee mitä lystää.
Jos ihminen ei tiedä mistä on tulossa niin on vaikeata tietää mihin on menossakaan, vanha hissanopettajien sanonta. On jollain tavalla ihan hassua ottaa joku nelikymppinen puoliso ja olla sitten kiukkuinen kun hänellä on takanaan elettyä elämää. Mutta ei kai ihminen tunteilleen mitään voi, kovin helposti ainakaan....
Sanot täyttä asiaa. Ymmärrän tuon kaiken ja tunnustan myös kaiken. Olen nyt päättänyt opetella laskemaan 100:n (10 ei minulle riitä alkuunkaan) ennen kuin alan raivota. Just kuten olen jo sanonut, luotan kyllä mieheeni. MUTTA kun hermostun, annan palaa niin täysillä, että sitä tulee sanoneeksi paljon mitä ei lähestulkoonkaan tarkoita. Niitä on aika ikävä setviä jälkeenpäin. Ja miehelle on tosi vaikeeta puhua yleensäkään tunteistaan, joten hän tukkii suunsa ja lähtee nostelee.
Ollaan muuten taas puheväleissä ja päätettiin yrittää vielä tämän kerran. Siks sitä seuraavaa pimahdusta pelkäänkin. Ja kun meillä muuten menee niin hyvin, ainoo riidanaihe. Olen päättänyt tosissani yrittää hillitä itseäni. Olenko liian tulinen? Mut silti, sais hänkin vähän vastaan tulla!!??
Kyllä ärsyttää! Ollaan oltu vasta 2kk yhdessä, mutta silti ottaa hermoo, että kultani pitää exäänsä hyvänä ystävänä. Eilen hän kertoi minulle ihan tyynesti, että he ovat nukkuneet(siis ihan vaan nukkuneet?) joitakin öitä yhdessä vielä meidän seurustelun aikana(asumme eri paikkakunnilla). Ei oikein tiedä mitä asialle tekisi, tänään teki jo mieli sanoa hyvästit(ja sanoinkin), mutta hän selitti "nukkumiset" sillä, että hän ei kestä olla musta erossa ja siks pitää saada joku "ystävä" viereen yöksi...ottaa päähän, mutta kun en haluaisi lopettaa muuten niin hyvin alkanutta suhdetta..
Olet sinäkin Tepe ittes liemeen asettanu. Olem tämän keskustelun aloittaja ja jos olet lukenut nää kaikki kommentit, niin mielipiteitä on monia. Mulle on suuri helpotus etten ole ainoo, joka ei hyväksy tuonlaista "ystävyyttä", mutta kuten on nähty, on aivan päinvastaisia mielipiteitäkin. Ja tämäkin mun tarinani on vaan yksi riita tästä asiasta. Olemme ottaneet yhteen samasta syystä monet monituiset kerrat tämän yhdessäolon aikana.
Kehoitan sinua puhumaan ja vakavasti keskustelemaan omasta ja toisen näkemyksistä ja yritä saada toinenkin ymmärtämään sinun näkökulmasi. Onnistuu se tai ei. Ei se ole helppoa varsinkaan jos molemmat on itsepäisesti oman ajatuksen takana. Teilläkin on vielä nuori suhde ja opettelette vasta tuntemaan toisianne. Älä anna periksi, mutta ole myös joustava. Minähän tässä olen hyvä antamaan neuvoja, kun itse olen monessa liemessä keitetty oman jyrkkyyteni takia.
Mutta mun sympatiat on kyllä sun puolella. Kyllä se vanha heila on sieltä petiltä saatava pois, vaikka muuten oliskin jotenkin yhteyksissä, mutta tollasta ei varmaan tarvitse sietää kenenkään.
Onnea teille. Pidän peukkuja, että pääsette yhteiseen yksimieliseen alkuun. Mekin muuten asumme eri paikkakunnilla, 60 km väliä. Eikä olla edes muuttamassa yhteen. Se kysyy luottamusta ja vaatii olemaan luottava ja luotettava.