Halusin vaan jakaa tän tuskan mikä on mun sisällä ja se on ollut siel jo kauan. Mä en voi kertoo ihan yksityiskohtaisesti mun tilannetta, mutta se on jotain sinne päin, että oon rakastunut henkilöön joka on tosi kaukana ja meistä ei ikinä voi tulla mitään, sen tiedän enkä voi ihan kunnolla edes paljastaa mun tunteita hänelle.
Tässä ei pitänyt käydä näin, mutta vaan kävi ja oon tehnyt ihan hulluja ja epätoivoisia temppuja tän henkilön takia...
Me ikäänkuin välitetään toisistamme ja kuitenkaan ei siitä keskustella, joten tunteet jotenkin roikkuu ilmassa. Mustasukkaisuus ja epätoivo velloo vuorotellen sisimmässä, mutta en uskalla jättää kirjeenvaihtoamme sikseen ennenkuin tiedän, että on tosiaan pakko. Tämä henkilö oli tutustuessamme todella down ja huonossa jamassa, mutta on ns.parantunut tosi paljon ystävyytemme aikana. Nyt hän voi jo tosi hyvin ja pärjäisi varmaan omillaankin mutta olen vastuuntuntoinen enkä uskalla lähteä tästä mihinkään vielä. Kärsin itse kamalasti, mutta ajattelen hänen parastaan ja että hän saisi lopettaa tämän ettei taas kerran joutuisi pettymään ihmisiin. Siinäpä se ja sekavaahan tämä on eikä kukaan ymmärtänyt tietenkään mitään, mutta tulipahan suollettua ulos nämä sydämen tuskat. Kiitos jos luit tämän ja vielä enemmän kiitos jos sulla ois joku lohdutuksen sana mulle! Mä olen muuten naispuoleinen ja toinen osapuoli miespuoleinen.
Hyvää jatkoa kaikille.
Tässä ei pitänyt käydä näin, mutta vaan kävi ja oon tehnyt ihan hulluja ja epätoivoisia temppuja tän henkilön takia...
Me ikäänkuin välitetään toisistamme ja kuitenkaan ei siitä keskustella, joten tunteet jotenkin roikkuu ilmassa. Mustasukkaisuus ja epätoivo velloo vuorotellen sisimmässä, mutta en uskalla jättää kirjeenvaihtoamme sikseen ennenkuin tiedän, että on tosiaan pakko. Tämä henkilö oli tutustuessamme todella down ja huonossa jamassa, mutta on ns.parantunut tosi paljon ystävyytemme aikana. Nyt hän voi jo tosi hyvin ja pärjäisi varmaan omillaankin mutta olen vastuuntuntoinen enkä uskalla lähteä tästä mihinkään vielä. Kärsin itse kamalasti, mutta ajattelen hänen parastaan ja että hän saisi lopettaa tämän ettei taas kerran joutuisi pettymään ihmisiin. Siinäpä se ja sekavaahan tämä on eikä kukaan ymmärtänyt tietenkään mitään, mutta tulipahan suollettua ulos nämä sydämen tuskat. Kiitos jos luit tämän ja vielä enemmän kiitos jos sulla ois joku lohdutuksen sana mulle! Mä olen muuten naispuoleinen ja toinen osapuoli miespuoleinen.
Hyvää jatkoa kaikille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mietin pitkään , mitkä sanat sinua ja oloasi voisivat helpottaa . Tiedätkö , niitä ei ole !
Ainoa joka helpottaisi oloasi , on että otat härkää sarvista , vaikka kuinka pelottaisi , ei se suoraan
puhuminen vaan vastaus .Muista et voi tehdä itsellesi niin , että vain kärsit .Kerran se kirpaisee .Jonkin aikaa suru puristaa rintaa .
Mutta aika parantaa , niin minullekin kävi .
Jaksamista ..
Kiitos sun sanoista, vaikka sanoit ettei oo sanoja... juuri noilla sanoillasi lohdutit mua tosi paljon!
On hyvä tietää että joku on kokenut saman ja päässyt sen yli, että elämä kuitenkin jatkuu. :)
Musta tuntuu että tää meidän juttu kyllä pian alkaa selvetä, suuntaan taikka toiseen. On herännyt toivo, että tuska alkaa kuin alkaakin hellittää pikkuhiljaa!
Jaksamista sullekkin, missä ikinä oot ja mitä ikinä teet! :)
Otahan itseäsi niskasta kiinni. Mieshän haluaa vain myötätuntoa ja toista hoitajaa ilmeisesti edellisen kyllästyttyä.
Itse jo valehtelevasta rääpäleestäni eronneena tiedän kuinka hän valitteli down -oloaan ja plaa, plaa netissä usealle osapuolelle, vaikka kaikki meni loistavasti ja seksikin maistui kotona.
Voi, voi.
Se on kyllä totta, että on erittäin "hoivattava" tyyppi kyseessä, mutta kai mullakin oli siinä vaiheessa kun tutustuin häneen jonkinlainen hoivaamisen tarve; eli hoivaaja ja hoivattava kohtasivat! Tykkään hoivata! :)
Mutta kun sä et tiedä kuin kimurantti juttu tää oikeastaan on, niin se ei olekkaan niin yksinkertaista ottaa itseä niskasta kiinni. Mutta usko tai älä, sun kommenttis sai mut kuitenkin hiukka heräämään!!!
Tunteitaan on kuitenkin vaikea hallita täysin tai oikeastaan ollenkaan, mutta uskon että pääsen tästä jotenkin... joko mun ja hänen tunteet seestyvät ajan myötä/jäämme ystäviksi/suhteemme loppuu, siinä vaihtoehdot. Yhtä vaihtoehtoa en edes ajattele, koska se ei ole mahdollinen.
Tuska on jo hieman hellittänyt... mutta vain hieman.
Rukoilen ja toivon parasta!
Hyvää jatkoa sullekkin!