Kun monet ihmettelevät täällä, miksi toinen pettää tai yms. niin siihen on hyvin yksinkertainen selitys tai selitykset.
Oletteko koskaan miettineet, että rakastaako se toinen tai sinä oikeasti sitä omaa aviopuolisioa? Täytyy olla aika sokea, jos ei todella näe asioitten syitä. Kyllähän alussa aina kysyy kyyneleet silmissä, että miksi, mutta kun alkaa miettimään, niin asiat loksahtavat paikoilleen.
Ja jos joskus on rakastanutkin sitä toista, niin jos sitä suhdetta ei vaali, niin se kuihtuu ja jompikumpi hakee siihen jotakin uutta ja monesti se on se ulkopuolinen taho. Toiselle on hyvä välillä kertoa että rakastaa ja välittää. Antaa sille uusia virikkeitä esim. uusien alusasujen kautta tai mukavalla matkalla tai illallisella. Mutta jos se on aina vain sitä ankean harmaata arkea, niin siinä pian käy niin, että vieraan alusasut alkavat kiinnosta, kuten oli käydä minulle.
Myös suhteen korjauksia omien virheiden parantamiseksi on hyvä tehdä. Eli korjaisi niitä omia virheitään siellä arjessa, eikä aina antaisi niitten ärsyttää enemän toista.
Ja joskus se on karu totuus, että tuli "valittua" väärin ja suhde loppuu, kun toinen on jo vauhdissa. :/
Ja siitä ei pääse mihinkään, että jokainen jokaisessa parisuhteessa katsoo "ulkopuolista" joskus viettelevästi tai haluaisi nopeassa ajatuksessa ohikulkijaa.
Miettikää asiaoita omassa suhteessa, ennenku on liian myöhästä. Itsellä nämä ajatukset ovat käynnissä ja yritän päätyä siihen, että suhteen "korjaaminen" ennen vahinkoa pitää tehdä...
Oletteko koskaan miettineet, että rakastaako se toinen tai sinä oikeasti sitä omaa aviopuolisioa? Täytyy olla aika sokea, jos ei todella näe asioitten syitä. Kyllähän alussa aina kysyy kyyneleet silmissä, että miksi, mutta kun alkaa miettimään, niin asiat loksahtavat paikoilleen.
Ja jos joskus on rakastanutkin sitä toista, niin jos sitä suhdetta ei vaali, niin se kuihtuu ja jompikumpi hakee siihen jotakin uutta ja monesti se on se ulkopuolinen taho. Toiselle on hyvä välillä kertoa että rakastaa ja välittää. Antaa sille uusia virikkeitä esim. uusien alusasujen kautta tai mukavalla matkalla tai illallisella. Mutta jos se on aina vain sitä ankean harmaata arkea, niin siinä pian käy niin, että vieraan alusasut alkavat kiinnosta, kuten oli käydä minulle.
Myös suhteen korjauksia omien virheiden parantamiseksi on hyvä tehdä. Eli korjaisi niitä omia virheitään siellä arjessa, eikä aina antaisi niitten ärsyttää enemän toista.
Ja joskus se on karu totuus, että tuli "valittua" väärin ja suhde loppuu, kun toinen on jo vauhdissa. :/
Ja siitä ei pääse mihinkään, että jokainen jokaisessa parisuhteessa katsoo "ulkopuolista" joskus viettelevästi tai haluaisi nopeassa ajatuksessa ohikulkijaa.
Miettikää asiaoita omassa suhteessa, ennenku on liian myöhästä. Itsellä nämä ajatukset ovat käynnissä ja yritän päätyä siihen, että suhteen "korjaaminen" ennen vahinkoa pitää tehdä...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Parisuhdetta pitäisi tosiaan hoitaa ja vaalia kuin kukkaa. Omaalle puolisolle pitäisi muistaa aintaa aikaa, huomiota ja arvostusta. Mutta se jää niin helposti arjen keskellä ja kun se toinenkaan ei tunnu edes huomaavan minua, niin ei sitten jaksa enää edes yrittää. Avioliitto on kahden ihmisen välinen ja myös parisuhteen hoitamiseen tarvittaisiin molempia. Tai ainakin minun mielestäni se pitäisi olla molempien tehtävänä. Meillä ei parisuhdetta hoidettu ja niinpä nyt on kattilat menossa jakoon kun kolmas osapuoli ilmestyi kuvioihin ja se on miehen menoa.
taida miehen olo parantua,itselle kävi näin ja olen kuullu että mies on onneton vaikka uuden saikin.
Asia on juuri näin, eli parisuhde ei pysy onnellisena jos siitä ei huolehdi yhdessä. Omalla kohdalla rakkaus pääsi hiipumaan ja loppumaan avioliitosta muutaman onnettoman ja (työ)kiireisen vuoden aikana. Päätin kuitenkin tuolloin jatkaa liittoa, vaikkakin rakkaudettomana "järkiavioliittona", ajatellen, että se mitäs hätää meillä tässä, rullaahan se elämä näinkin. Mutta niinhän siinä kävi että nyt olen suhteessa toiseen mieheen jo pitkästi toista vuotta, enkä kuitenkaan saa itseäni irti avioliitosta. Vaikka rakkaus loppuu, ja kuvaan astuu jo kolmas osapuoli, välittämistä ja tunteita voi silti olla. Takaraivossa jyskyttää toisaalta syyllisyys ja toisaalta tarve olla onnellinen ja haluttu, toisaalta halu jatkaa elämää uuden miehen kanssa (tai ilman) ja toisaalta toivonkipinä siitä että liitto saadaan kuntoon.
Kyllä asia vain on niin, että jos tulee petetyksi tai pettäneeksi, avioliittoa ei ole hoidettu kunnolla ja siinä kumpikin osapuoli saa katsoa peiliin.
Tietenkin on sitten vielä ihan oma ryhmänsä nämä seksisairaat ihmiset. Joillakin kun on vain sairautena saada seksiä jokapäivä monta kertaa, mutta sen jo pitäisi huomata seurusteluvaiheessa.
Yksikään liitto ei kanna ilman huolenpitoa. Itse olen sitä mieltä, että jos vierasta tekee mieli niin menee vaikka ehdottamaan seksiä vaimolle tai menee omaan yksinäisyyteen masturboimaan. Sillä jo halut lähtevät pois.
Ihan hyvä ajatus, muttei oikein toimi. Uskottomuutta kun esiintyy kaikinlaisissa parisuhteissa, niissä ns. parhaissakin. Vaikka molemmat tuntisivat rakkautta, yhteiselämä olisi mukavaa, arkikin olisi usein juhlaa, niin... sittenkin toinen (tai molemmat!)voi olla uskoton. ikävästi? se menee jotenkin niin, että kun hanskaa yhden suhteen hyvin, niin hyvinhän saa solmittua muitakin suhteita.... kuten esim. ns.sohvaperuna ei ole kiinnostunut solmimaan/vaalimaan keneenkään suhdetta, ei edes itseensä tai kumppaniinsa, niin miten sitten saisi muut kiinnostumaan itsestään?
Itsellä vähän tällainen ongelma. Kaikki hyvin tämänhetkisessä suhteessa, mutta silti ihastuin ulkopuoliseen.
täällä. Täysin hyvä kumppani kotona - kaikin tavoin. Ja silti vehtaan toisen kans. Hitto.
itse päättää tekemisistäsi vaan ajelehdit ihastuksen mukana . Siis sua viedään kuin pässiä narussa, ei löydy ryhtiä miestä/naista pitämään elämäsi langat käsissä. Älä sitten itke kun käry käy ja lennät ulos siitä hyvästä liitosta. Se sattuu sitten perkeleesti ja syyllisyys korventaa kauan (paitsi jos olet tunnevammainen vailla empatiaa). Se, että lapset selviää helposti pettäjävanhemman ilmitulosta on paskapuhetta, itse kärsin vielä täysi-ikäisenä siitä mitä isä teki. Vieläkin on vaikea luottaa miehiin.
on se oleellinen ajatus.Jos ei pysty ajattelemaan ,eikä välitä ,siitä miltä toisesta tuntuu.
Mieheni on nyt ,kun ekasta kiinnijäämisestä on jo monta kuukautta ja suhde tähän kakkoseen , sitten vaan uudelleen ja uudelleen jatkui ,alkanut miettiä ,että onko hänessä jotain vikaa ,kun hän vaan menee...ja sanoo vielä ,että homma ei ole kakkosen kanssa minkään arvoista ja taas menee.
Pitää pikkujuttuna ,sitä mikä loukkaa minua verisesti.
Ei riitä ,että sovitaan säännöt ,luvataan yrittää ,kotona hellitään ja puhutaan ...kuitenkin kun kakkonen soittaa niin menoksi ja "kahville".
yhtä yhtäällä, toista toisaalla. Jos kakkonen ei olisi tärkeä, niin ei mies todellakaan sinulle kiinni jäätyään hänen luokseen menisi. Onkohan vaan niin, ettei kakkonen ole valmis ottamaan miestä kokonaan, tai mies on epävarma hänestä ja siksi roikkuu vielä nurkissasi valehdellen?
Empatiaa on myös se, että pyrkii ymmärtämään niitä fiiliksiä, jotka puolisoa toisaalle vievät. Parhaiten se onnistuu omakohtaisilla kokemuksilla... Jokaisen ihmisen pitäisi elämässään rakastua toiseen, ainakin kerran. Ja haluta seksiä toisen kanssa - edes kerran. Jokaisen pitäisi myös kerran suudella, hyväillä yms. jotain toista kuin kumppaniaan... Toki omat tunteet ja niiden vastareaktiot ovat erilaisia kumppanilla. Mutta hyvin paljon omien tunteiden/kokemusten kautta oppii toisten ihmisten suhteiden dynamiikkaa.
jos rouva on aina se joka keksii jotakin uutta? uusia alusvaatteita, kukkia, hyvää ruokaa ja omaa rauhaa...jos mies ei koskaan tee/keksi mitään vaikka on "piristyksissä" mieluusti mukana niin miten asiat silloin on?
Nii ja jos haluaa kokeilla/ehdottaa jotakin uutta niin mies vastaa "En minä osaa". Saman vastauksen saa jos mainitsee että haluaisi itsekin joskus jonkin yllärin tai jotain."En minä osaa"
et mun mies on vaan mielikuvitukseton...tai sit ei osaa ajatella et minäkin kaipaisin jotakin yllätystä tms...:)
Myöskin pitäisi tuossa suhteen hoitamisessa muistaa SANOA ÄÄNEEN kun jokin rassaa. Harvassa suhteessa on niin suurta telepatiaa, että toinen tietää kaiken sanomatta.
Jos tuntuu siltä, ettei toinen tunnu arvostavan/ rakastavan tai näyttävän sitä tarpeeksi usein, siitä pitää mainita, jotta toinen havahtuu näkemään asian puolisonsa kannalta. Jos ensin pettää ja kiinni jäädesään sanoo, että kun musta tuntui ettet sä arvosta mua tarpeeksi...se on väärin.
Jos tosiaan tuntui siltä, se olisi pitänyt sanoa ääneen ja tehdä yhdessä parannusta asialle. Siksi noi "kun et säkään musta välittänyt" tuntuu tekosyiltä, on haluttu itse valita se pettäminen parisuhteen korjaamisen sijasta.
Ihmiset ei ole ajatustenlukijoita. Jos kumppani ei puhu tuntemuksistaan edes kysyttäessä (kiertelee totuutta) niin mitäs siinä yksin parantaa? Pitäisi sitten ottaa syyt niskoilleen petetyksi tulemisesta...
Jos muutosta kaipaa, on se oma suu avattava!