Olen joutunut tahtomattani tilanteeseen, jota en toivoisi kenellekään ja jos totta puhutaan en uskonut tämän olevan edes mahdollista. Olen rakastunut toiseen. Ja alkuun kerrottakoon että itse olen nainen, nykyinen seurustelukumppanini mies. Olemme seurustelleet nyt pari vuotta, suhde tuntunut turvalliselta ja kaikin puolin hyvältä, tosin riitojakin on ollut aika paljon, suurin osa miehen ajoittaisesta liiallisesta alkoholin käytöstä johtuen. Viime kesänä tapahtui jotain odottamatonta - vastaani tuli ihminen,joka vei jalat alta. Ensi katseelta hitaasti ystävyyteen ja lopulta äärettömän syviin tunteisiin. Hämmennyin, säikähdin, ihmettelin. Enkä vähiten siksi, että tämä ihminen on nainen. Tunteet paljastuivat molemmin puolisiksi, ja alkoi itsetutkiskelun aika. Yhtäkkiä näin koko elämäni uudessa valossa - kaikki syyt siihen, miksi olin tuntenut itseni aina erilaiseksi ja miksi en koskaan pystynyt onnistumaan miessuhteissani. Säikähdin kovasti sitä totuutta, jonka itsestäni löysin. Pakenin naista, yritin kieltää omat tunteeni. Olen perheestä, jossa tällaiset asiat ovat aina olleet tabuja ja siksi ehkä itsekin yritin ajatella kovasti niin. No, kuukausia kului ja kului ja yritin jatkaa kovasti tätä "normaalia" suhdettani kunnes tajusin että huijaan itseäni koko ajan. Ja vaikka en fyysisellä tasolla ole koskaan miestäni pettänyt, tunnen kamalaa syyllisyyttä siitä, että mielessäni on koko ajan ollut toinen. Nyt olisi edessä päätösten aika - kovin vaikea aika, sillä välitän miehestäni hyvin paljon, hän on kiltti ja rehellinen mies, ja pelkkä ajatus siitä, että joudun satuttamaan häntä, raastaa. Se on kuitenkin ainoa vaihtoehto, jonka näen oikeaksi. En jaksa enää valehdella itselleni ja hänelle. En vain oikeasti tiedä miten tällaista voi kertoa omalle kumppanilleen, mutta ilman syytäkään en voi vain lähteä. Pelkään että loukkaan hänen miehisyyttään ja tunnen jo nyt syyllisyyttä siitä, miten tuhoan hänen elämänsä kun yhtäkkiä suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta vetästäänkin pois kuin matto jalkojen alta. Tulipas hyvin pitkä ja sekava teksti. En toivo että muilla vastaavia tilanteita olisi ollut, mutta jos edes jotain ajatuksia siitä, kuinka tässä tilanteessa kannattaisi toimia...
Kahden tulen välissä
Ahdistunut
51476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että että olisin kokenut tai tietäisin miltä tuollainen tilanne tuntuu. Sen verran kuitenkin tiedän että jos nuo tunteesi ovat todella vahvoja ja olet täysin varma ettei kyseessä ole vain ohimenevä vaihe, ei tuollaisen asian tukahduttamisesta tule mitään hyvää seuraamaan.
Et voi estää sitä että miestäsi tulee asia sattumaan. En oikein tiedä mitä tuollaisessa tilanteessa miehenä olisi edes "helpointa" kuulla, mutta kuten sanoit itsekin jonkun syyn joudut antamaan jos yhteistä historiaa ja suunniteltua tulevaisuuttakin on pelissä.
Totuus voi tehdä kipeää mutta sillä ainakin välttää sen ettei se tule muuta kautta myöhemmin esille.. Jos päädyt valheeseen joka myöhemmin paljastuu, sattuu asia vähintään yhtä paljon ellei enemmän kuin se jos olisit heti aluksi kertonut totuuden.
Toivotaan että asia ratkeaisi mahdollisimman kivuttomasti kaikkien osapuolien kannalta.
Kirjoittjaa ei ole todella onnellinen miehensä kanssa, eikä mieskään voilla kirjoittajan kanssa. Ei suhde voi toimia niin että toinen antaa kaikkensa ja toinen haaveilee todellisuudessa jostain muusta. Toisesta ihmisestä.
Suhteesta irrottautuminen, irti päästäminen ei ole helppoa. Ei edes huonosta sellaisesta. Miehenä tiedän kuinka helppoa on haluta pitää kiinni suhteesta vaikka se ei oikein kunnolla toimikaan. Sitä haluaisi jatkaa, vaikka vähintään pohjimmiltaan tietää ettei itse eikä myöskään se toinen osapuoli ole oikeasti 100% onnellinen. Ero sattuu takuulla.
On vaikea antaa neuvoa siitä, miten eron tulisi tapahtua. Se sattuu kun suhde kaatuu siihen mitä kahden ihmisen välillä on/ei ole. Silloin mies jää kyllä miettimään mitä olisi voinut tehdä toisin. Surua tulee. Surua tulee myös jos tietää että eron syy oli toinen ihminen. On helppo olla katkera, ja surullinen.
Luulisin että voi pidemmän päälle olla parempi että mies tietäisi totuuden, että hänet jätettiin naisen takia. Se alkuun takuulla raivostuttaisi, "Mitä sillä on mitä mulla ei? Eihän sillä ole edes m*naa!?!" Pidemmän päälle - jos mies on fiksu - hän ehkä tajuaisi, että suhteen ongelmat oli jossain ihan muualla, ei siinä mitä kahden ihmisen välillä oli. Jos toisen ihmisen seksuaalinen suuntauminen on jotain aivan muuta kuin hetero, on ihan selvää että ei se heterosuhde ole onnellinen. Loppujen lopuksihan tuollaisen eron jälkeen molemmat voittaa, ennemmin tai myöhemmin. Alkuperäinen kirjoittaja voi löytää suhteen jonka haluaisi, ja miehellä on mahdollisuus löytää itselleen nainen joka rakastaa häntä 100 %.
Tuli vaan mieleeni onko sitä pakko erota jos kerran välität kuitenkin miehestäsi, en mä ainakaan olisi mustasukkainen jos naisellani olisi toinen nainen. Miehestä saattaisin sitten ollakin. Tai jos tämä nainenkin olisi hiukan miehiin päin niin teillähän voisi olla kolmisteen ihan kivaakin.
Oletko muuten kuullut rakkaudesta?
Rakkaus - eroottissävyistä leimautumista rakkausobjektiin, aivoissa huumeiden kaltaisten välittäjäaineiden muodostumista yms sekoilua.
Ja ideologian X pyhän kirjan Y mukaiset tuomiot voitaneen jättää omaan arvoonsa. Jossei mitään uskalla ei mitään saavutakaan.