rakas, sinä tulit siihen tulokseen, ettet jaksa tehdä mitään suhteemme hyväksi. Oltiin oltu vajaa vuosi yhessä, mutta kerranki tuntu ih´misen läheidyyd niin hyvälle. Nyyh, katkeransuloiset muistot jäi. Ku jaksais vaan uskoo, että mulleki on vielä joskus joku. Mutta ku olen jo kohta kolmekymmentä! Voi hyvin rakas, en unoha sua ikinä. Antamaani rannekorua en palauta, saavutetut edut saa pitää, vaik syräntä raastaiski nyt. Puu!
SYRÄN ITKEE! Itkekkö sinäki...
Niis
81485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oon pahoillani. Ota aikas suremiseen ja sit pää pystyyn ja ettimään sitä ihmistä jonka kanssa vietät onnellisena elämäs loppuun asti. Se tuolla ettii jo sua ja oottaa että törmää suhun. Tsemppiä! ;)
kirjoita kirja.
tyttöystävä sainoi yhtäkkiä puolenvuoden jälkeen silloin kun kaikki meni niiin täydellisesti...
ettei hänellä ole enää yhtään! tunteita enään minua kohtaan..
Se oli kuin miekka sydämmeen ja se sattuu niin paljon että pakostihan se itkukin tulee..
En aluksi edes tiennyt että tunteet voivat kadota pois ilman mitään syytä edes teoreettisesti..
Kysyin mitä tein väärin .. ja sain vain kuulla samaa ettemme sovi yhteen vaikka jokainen joka tuntee meidät tiesi että olimme niin samanlaisia.. sekä sen että tunteet vain katosivat häneltä ..
Sydän itkee niin minäkin ..
Onneksi hyviä muistoja jäi.. loppu oli vain inhottava terävä isku täysisydän rakastavalle.. joka vaurioitti sitä paaaljon !
Minulla kävi samoin. Sitä vain itki ja tärisi loppupäivän kun ei saanut mitään aikaan. Mutta meidän välillä olikin matkaa yli 150km. Viikko on jo takana siitä, mutta silti tulee jatkuvasti kyynel silmään. Mistä voin löytää samankaltaisen, lähes täydellisen enkelin?
Jos tuossa tilanteessa laittaa viestiä ja kertoo että kuinka paljon rakasti, niin ottaako tyttö sen jotenkin häiritsevänä ja minut ihmisenä joka ei osaa päästää irti? Naispuoliset kertokaa miten?
Oon kyllä mies.. mut mulle kävi ainaki niin että sovittiin että voimme olla ystäviä.. mutta sitten kun yritin vähäänkään puhua hänelle en saanut, mitään vastausta.. maksimissaan blockit kaikkeen mahdolliseen..
aluksi voi olla hirmu vaikeaa ajatella häntä ystävänä, kun pitää kuolettaa tunteensa, mutta minä olen ny saanu puhuttua hänelle ja haluan olla ystävä, kun en muuksi kelvannu. rakkaús on hemmetin vaikeeta, opinpa taas tästäki. kannattaa valita huolella kenen matkaan hullantuu lähtemään. mun syrän on teräskivipaukku..
Minullaki oli matkaa miehen luokse yli 150 km. Kait se kipu joskus helpottaa. en voi tajuta, että niin helposti luovutetaan. mikä teidät miehet pelottaa tiehensä, en tajua. kait olin aika kahlitseva sittenkin. ois vaa pitäny ajatella omiaki harrastuksia yms. tää mies oli nii ihana. tuntu että vuodessa olin nii syväs parisuhtees, että hyvä ku jotku on 30 vuoden jälkeenkään. kuullu vaa esimerkkejä.