Tavallisen lapsiperheen arkeen kuuluu kiukuttelua
kakkavaippoineen ja yövalvomisineen.
Pennin venytystä.
Oman sekä yhteisen ajan puutetta.
Tämän päivän työelämä ei anna armoa eikä
katso suopeasti ihmistä joka asettaa perheen
tai parisuhteen työn edelle.
Ylityöt on jees ja työpaikan hippaloista ei saa
jäädä missään nimessä pois.
Harrastaakkin pitäisi kaikenlaista.
Jos jostakin luovut niin syyllisyydellä
sitten.
Suyyllistäjiä riittää aina...
Oma eukko tai ukko kotona, pomo ja työkaverit,
lapset, naapurit sekä sukulaiset.
Missään ei ole enään kivaa vaikka rahaa tulee.
Mitä väliä vaikka pettää kun on jo valmiiksi
syyllinen olo.
Hetken mielihyvä parempi kuin ei mitään ja
taas jaksaa.
Kunnes romahtaa totaalisesti.
Tämä on arkitodellisuutta.
Ja jokaisen ihan oma valinta.
kakkavaippoineen ja yövalvomisineen.
Pennin venytystä.
Oman sekä yhteisen ajan puutetta.
Tämän päivän työelämä ei anna armoa eikä
katso suopeasti ihmistä joka asettaa perheen
tai parisuhteen työn edelle.
Ylityöt on jees ja työpaikan hippaloista ei saa
jäädä missään nimessä pois.
Harrastaakkin pitäisi kaikenlaista.
Jos jostakin luovut niin syyllisyydellä
sitten.
Suyyllistäjiä riittää aina...
Oma eukko tai ukko kotona, pomo ja työkaverit,
lapset, naapurit sekä sukulaiset.
Missään ei ole enään kivaa vaikka rahaa tulee.
Mitä väliä vaikka pettää kun on jo valmiiksi
syyllinen olo.
Hetken mielihyvä parempi kuin ei mitään ja
taas jaksaa.
Kunnes romahtaa totaalisesti.
Tämä on arkitodellisuutta.
Ja jokaisen ihan oma valinta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei se ihan noinkaan mene, tai menee jos antaa mennä eikä itse päätä elämästään. Läshes kaikki asiat, mitkä luettelit ovat ulkoapäin tulevia vaatimuksia, joita ei suinkaan tarvitse täyttää tai toteuttaa jos vain uskaltaa elää omannäköistä elämäänsä. Helppo elämä on juuri tuota kuvailemaasi eli mennään muiden mukana (tai oletetaan että näin muutkin elävät) ja valitetaan sitten, että kun se ja se sanoi/vaati/jne.
Tämän päivän työelämä antaa kyllä armoa (?), jos vain pitää omat ohjakset käsissään ja varmasti arvostaa ihmistä, ainakin useimmiten, joka pitää perhettään tai perisuhdetta arvossa.
Ylitöistä voi kieltäytyä ja firman pippaloihin ei tarvitse mennä. Hieman itsekästä edes ajatella, että juuri minun pitäisi olla joka paikassa mukana...
Harrastaa ei tarvitse yhtikäs mitään jos ei halua!
Syyllistäjiä riittää..höpö höpö. Me ite syyllistämme itsemme ja projisoimme tunteet sitten toisille. Mitä kannattaa välittää negatiivisista kommenteista tai kritiikistä jos sen aiheuttaa kyynisyys, kateus tai kat´keruus tai tyytymättömyys omaan elämään...
Missä tahansa on kivaa jos asenne on oikea!
Jos sinulla on jo valmiiksi syyllinen olo, on aika rueta tutkiskelemaan omaa pääkoppaa, mikä siellä hiertää. Ainakin hyvin välinpitämättömältä omaa elämääsi kohtaan tunnut olevan ja ilmeisesti oletat, että niinhän ne muutkin ajattelee. Ei pidä paikkaansa!
Meillä ihmisisllä on inhotttava tapa kuvitella, että jos minä ajattelen jostakin asiasta näin, niin varmasti muutkin näin ajattelee, eipä pidä tämäkään paikkaansa. Suurin osa ihmisitä on onnellisia tai vähintäänkin tyytyväisiä elämäänsä ja se johtuu elämänasenteesta!
Toisaalta täytyy olla tarkkana...
Monesti ihmissuhteitakin solmitaan enemmän ulkoapäin tulevien paineiden (suku, ystävät) tai sen suhteen toisen osapuolen halusta kuin omasta tahdosta. Ennemmin tai myöhemmin tämä "mukaan vedetty/ajautunut" osapuoli huomaa valittavansa kaikesta. Siitä hän tietysti syyttää kaikkia muita paitsi itseään.
nimenomaan. Jos jotain itse valitsee, niin siitä myös nauttii. Mutta se onkin jo toinen juttu: Mistään ei muka saisi nauttia, vaan kaikesta pitäisi tulla huono omatunto.
on terveet periaatteet ja kunnioittaa puolisoaan
ellei hän ole pettänyt ensin minua.