Olen ostamassa uutta sähkökitaraa ja olen päättänyt ostaa lespaul-mallisen kitaran. Gibsonin lespaul standardit ja customit tuntuvat olevan kohtuuttoman kalliita joten ne voikin unohtaa samantien.
Gibsonin Les Pauleista ainoastaan studio malli on kohtuullisen hintainen. Osaisiko joku sanoa mitä eroa on Gibson lespaul studiolla ja esim standardilla??
Toinenvaihto olisi ostaa paljonkehuttu Tokai kopio joka irtoaisi Gibsonin studiotakin halvemmalla mutta saattaisi ehkä olla jopa parempi. Onko kellään kokemuksia Tokain LesPaul kopioista??
Kaikki neuvot ja tiedot ovat tervetulleita ja toivotuja.
Gibsonin Les Pauleista ainoastaan studio malli on kohtuullisen hintainen. Osaisiko joku sanoa mitä eroa on Gibson lespaul studiolla ja esim standardilla??
Toinenvaihto olisi ostaa paljonkehuttu Tokai kopio joka irtoaisi Gibsonin studiotakin halvemmalla mutta saattaisi ehkä olla jopa parempi. Onko kellään kokemuksia Tokain LesPaul kopioista??
Kaikki neuvot ja tiedot ovat tervetulleita ja toivotuja.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos pitäisi valita Tokain ja Epiphonen väliltä, kyllä minun valinta olisi Epiphone. Onhan se kuitenkin lähempänä Gibsonia kuin Tokai. Gibson sentään omistaa Epiphonen. Ja jotkin Epin ja Gibsonin kitarat valmistetaan jopa samoissa tehtaissa. Vaikka eihän Tokaissakaan varmasti mitään vikaa ole.
Itse asiassa Tokai on lähempänä gibsonia kuin epiphone ikinä. Gibsonin omistajuus ei vaikuta siihen.. Ja Epiphonetkin tehdään nykyään jossain kiinassa
Tokai...
Ehdottomasti kannattaa Tokain puolelle kääntyä! Gibson ja kaikki siihen liittyvä vaatii rahaa... Paaaljoon rahaa. Gibsonin halvemmat mallit ovat hinta/laatu suhteeltaan onnettomia! Samalla rahalla voit teettää paikallisella soitinrakentajalla upean Gibson mallin joka on paljon parempi.
Mutta Tokai on loistava värkki, laatu on kohdallaan. Epparin kanssa voi osua hyvä yksilö, mutta voit saada täyden suden(Susia tullut vastaan yllättävästi, itselläkin...). Eli jos haluat rahalle vastinetta ja tasaista laatua ottaisin Tokain, mutta kitarat kun on tehty puusta puut elää... Eli onnea soittimen hankintaan!
Haluaisitko kertoa mitä vikaa Gibson Les Paul Studiossa on?
Mistä tunnistan kitaran täydeksi sudeksi jos lähden katselemaan epiphoneja ja tokaita?
Gibsonin Les Paul Studion "viat"(ainakin itselläni oli): vireessä pysymättömyys, puut oli ilmeisesti tuoreita koska nauhan päät tulivat äkkiä yli otelaudan reunojen,vaikka käytinkin otelaudan hoitoon siihen tarkoitettuja aineita,viimeistely olematonta. Vaihdoin ktiaran Tokain Love Rock malliin hinta nykyään alle 1000€, ja kitara oli huomattavasti laadukkaampi vaikka lavassa ei lukenutkaan Gibson. Mikit vaihtamalla siitä säi "täydellisen".
Oma Les Paul studioni taas on aivan käsittämättömän hyvä kitara. Olen soittanut kymmenillä, ellen jopa sadoilla kitaroilla n.20-vuotisen harrastukseni aikana ja tämä peli on kyllä parhaasta päästä.
Gibsonissa on turhaa maksaa reunalistoista tuhatta lisäegeä.
Sorry! Sä oot sit saanu hyvän yksilön. 90-luvulla Gibsonien "halvat" mallit oli aika heikkolaatusia. mut hyviäki mahtu sekaan. Samoin oli myös Fenderilläkin. Itse myin mm.Gibsoneita ja niissä oli aikamoisia ongelmia, eli mm.nauhojen hiontaa jne. Tokait oli asiallisempia ja kun niihin vaihto mikit niin soundikin oli kohdallaan.
Osaisitkos muuten sanoa mitä eroa on LP Studiolla ja esimerkiksi standardilla? Jotkut myyjät sanoo ettei oikeastaan mitään muuta kuin ulkonäkö mutta joku sanoi että standardeissa on käytetty enemmän puuta joka tekisi soundista paremman. Onkohan näin? Ajattelin tommosta Fireburst väritystä: http://www.gibson.com/products/gibson/lespaul/Studio.html
Tai sitten tommosta LP Studio mallia Desert Burst värisenä: http://www.gibson.com/products/gibson/lespaul/lpoplus.html
Studio on tehty "huonommista" puista kuin standard. Koristeita ja reunalistoja on standard mallissa enemmän, oikeestaan studio malli on täysin pelkistetty. Sokko testissä soundeja on lähes mahdoton erottaa.
Onko totta että standard säilyttää paremmin arvonsa kuin studio? Vaikka olisikin tämmöinen "hienompi" studio joka on melkein kuin standard (http://www.gibson.com/products/gibson/lespaul/lpoplus.html).
Eli siis soundit ovat samanlaiset vaikka studioissa käytetäänkin "huonompaa" puuta? Miten tämä puu sitten on huonompaa?
Entä osaisitko arvioida minkäarvoinen olisi tällähetkellä Gibson Les Paul Standard vuosimallia 1976? Kiitos tiedoista. Nyt vaikuttaa vähän siltä että olisin kallistumassa gibsonin puolelle ja unohtamassa kopiot.
Puu on "tuoreempaa" joten se saattaa "elää" jonkin aikaa. Kaulasta sen huomaa parhaiten. Bodykin on voitu tehdä useammasta palasta kuin Standardin.
Hinta-arvio (86-mallista)kantsii kysyy vaiks Kitarapajalta. Ei se kyl mikään hirveen arvokas ole. Kunto tietysti ratkasee.
Se oli siis vuosimallin 76 Gibson LesPaul Standard. Ei siis 86.
Ikävä yhtälö on ettei hyvää ja halpaa ole...mutta jos on hiukka rohkeutta ja vielä hiven rakentelijaa monesta "kloonista" saa kelpo pelin...(itse nuorempana kyhäsin melkoisen "BillyGibbonsin" vanhasta Mayan-räyhkästä...ja halvalla vielä.
Mutta jos pelottaa/ei tunne kykenevänsä rakenteluun niin uudet Epiphonet ovat kyllä melko laadukkaita toisin kun vanhemmat joiden laatu oli jokseenkin arveluttava...Gibson onneksi huomasi sen olevan huonoa mainosta ja panostivat Epiphonen laatuun ja se kannatti.
Jos mulle lyötäis käteen Epiphone ja toiseen Tokai niin luulen että poimisin Epiphonen...jos ei modifiointi kiinnostais...soon mielestäni parempi kokonaisuus rakentelematta.
Olen lukuisia Tokain LesPauleja testattuani löytänyt niistä ainoastaan muutaman itseäni miellyttävän..mutta kuten tossa muuan kaveri mainitsi mikrofonien vaihto saa ihmeitä aikaan...Tokain body ja kaula ovat kyllä arvostelun kestävät mutta ne mikit ovat mielestäni aina kaikkien kloonien kompastuskivi...
Itselläni roikkuu seinällä se vanha Mayan räyhkä...tosin vain siksi että hankin juuri uuden Burnsin Marqueen...joka korvaa vanhan JapsiSquierini...en vaan ole vielä osannut päättää kumpi ompi se oikea minulle Strato vai LesPaul...molempi parempi..??
Toivottavasti tästä jotain apua oli...
Ja hei...käy jossain suuressa "keppikaupassa"..kitarapajalla tai vastaavassa missä on valinnan-ja vertailunvaraa toisin ko pikkukaupunkien "kaksi kehnoa skebaa ota tai jätä"-kaupoissa
Ja muista se vahvistin..........hyväkään keppi ei soi putkiradion kautta ajettuna...
Get your mojo working....
Uskoisin, luulisin tai ainakin uskoisin tietäväni
vastauksen kysymykseesi Les Paulien suhteen.
Halvempi hinta selittyy lähinnä vaikkapa
kitaranvalmistajan tuotannon epätasaisella
laadulla. Tässä muutamia knoppeja joita
näppärät markkinamiehet eivät sinulle varmaankaan
kerro.
Käytettyjen puiden laatu lähinnä ratkaisee
aikas paljon...kitaran laatua ei todellakaan
ole syytä mitata painon perusteella...raskaampi ei todellakaan tarkoita parempaa. Monet ja
niin monet soittamani nykykitarat kompastuvat
tähän.
Uusien mahonkirunkoisten (ja monien muidenkin puulatujen suhteen ) kitaroiden ongelma
on paino... painavampi mahonki on tässä tapauksessa halvempaa. Sama pätee niin
leppään kuin saarniin. Puun saatavuus!
Painavasta puusta rakennettu soitin tarvitsee yleensä PAKSUT kielet jotta sointi olisi tasapainoinen. Ohuet kielet eivät yksinkertaisesti
saa kitaraa soimaan...mistään ihannesoundista
puhumattakaan...
Jos runko on liimattu/kasattu monesta palasta, jopa kuudesta tai seitsemästä, on seurauksena tasapainoton, tukkoinen tai ponneton soundi.
Siinäkin on jo ainakin neljä palasta liikaa...
Soundi kuoleutuu aika nopeasti.
Monipalainen runko tarkoittaa sitä, tehdas pyrkii käyttämään kaiken lähes kaiken puuaineksen ihan jämäpaloja myöten useimmiten.
On syytä huoma viimeistelyn laatu...
Sekin voi heitellä aika rajusti valmistajasta
ja mallista riippuen. Nykyään sarjatuotannossa (ainakin parin suurimman valmistajan firmassa)tehdään sen verran suuria sarjoja että ainakin
jossain se näkyy...eli laadussa.
Kannattaa siis mennä kitarakauppaan ja
soitella kitaralla suoraan hyvään putkivahvistimeen ilman mitään efektejä. Vahvistimen omalla overdrivellä (pääteastesärö). Kiertääkö, humiseeko, vinkuuko jne.
Kallis ei välttämättä ole aina hyvä valinta.
Ja Halpa ei välttämättä ole huono valinta.
Se oikea kitara löytyy vain kokeilemalla ITSE.
varma malli kestää pieksämistä
Itselläni on American Strato. Tämän lisäksi hankin kaksi vuotta sitten Gibson Les Paul Studion.
Kitarat ovat hyvä perussetti ja täydentävät toisiaan. Tällä hetkellä tuntuu , että pärjään noilla . Enimmäkseen kelaan heviä, toki "hiukan" kevyempää joskus. Biisien mukaan valkkaan kitaran ja pyrin siten lähemmäksi alkuperäistä toteutusta.
Mulle ainakin on sattunut hyvä yksilö. Gibson kyllä on vireen pysymisen suhteen krantumpi kuin strato..
Esim ympäristön lämpötilan suhteen. Olen jo oppinut sen, että vien skitat ajoissa keikkapaikalle, antaa rauhoittua jne... Sitten ei ongelmia olekaan. Otelauta on tarkka ja soundi mielettömän hyvä. Itse käytä 010 sarjan kieliä. Kielissä en sääsä eli vaihdan ajoissa ja pidän puhtaina.
Kuitenkin ottaisin esille, että Tokai, ESP esim ovat aina hyviä vaihtoehtoja ns. alkuperäisten rinnalla.
Uskon em. kitaroilla olevan hyvä hinta/laatu- suhde verrattuna esim. Gibsoniin. Myös tällä palstalla heitetty kommentti soundien erosta Studion /standart:in välillä on hyvä pointti, joka tahtoo monesti unohtua... Aika tarkka korva pitää olla, jos havaitsee niiden eron merkittäväksi (tai edes huomaa).
Testasin molempia ja päädyin studioon ihan hinnan takia. Ts. en havainnut oikeastaan sellaista eroa, että
olisi ollut perusteltua maksaa enemmän. Testasin siten, että switcher:llä vaihdoin kitarasta toiseen, potikat samoissa asennoissa , vaihdoin mikki-selectiä jne.
Harkitsin myös ESP/Tokai ja montaa muutakin... Valinta oli ns. tunnetason valinta toki perustuen testaamiseen.
Aikoinaan v. 1976 aloittaessani soittamisen ei ollut rahaa ja pitkään rahapulan takia jouduin tyytymään
kopioihin (mm LP kopio ja surkea) . Kuitenkin piireissä monella oli jopa strato...se kyllä vi...ti . Nyt kun taloustilanne antaa myötä ostaa jo em. originellejä , niin jo sen takia päädyin näihin kahteen... Ei kaduta !
En usko , että kukaan tekee suurta virhettä päätyessään Gibson LP Studioon, ESP, Tokaihin jne.
Jos tulee huono yksilö kohdalle, niin se on sitten huonoa tuuria tai jopa kokemattomuutta. Itse olen jo sen verran kauan soittanut (34 vuotta) , että nopeasti tuntee kitaran olevan sopiva tai ei.
Mutta, kärsivällisyyttä, kokeilua ja vertailua. Näin löytyy aina ratkaisu omille tarpeille ja jopa rahatilanteeseenkin.
Niin, ja ne halppiskopiot; Jo pelkästään mikit rajoittaa laatua , miltei aina !