Jatkan tarinaani, edellisestä viestistäni:
Eipä mene hyvin!!..
Tänään siis kävin puhumassa terkkarille,
ja se vain tokaisi: "Kuulostaa kevätmasennukselta!" Prkl, kevätmasennusta
marraskuussa??..
Mutta puhuimme aivan rehellisesti, kerroin
pakkomielteestäni laihduttamiseen,
mutta terkkari ei siitä sanonut mitään.
Se puhui koko ajan vain siitä masennuksestani.
Äippä oli mukana keskustelussa, ja ei äippä
vihainen ollut.Ihan kuin sillä olisi ollu kyyneleet silmissä, kun terkkarini selosti tilannettani äipälle :(
Nyt kotona äippä vaan hössöttää..Koko ajan käy mun huoneessa ramppaamassa, ja kyselee vointiani..
Nyt keskiviikkona on minulla aika koululääkärille,
ja itse haluaisin tuoda esille tämän syömisongelmani. En vain tiedä miten, en kehtaa
ihan tokasta: "Kuules, ettei mulla ois joku syömishäiriö??" Voisitteko ystävällisesti
ehdottaa joitain keinoja, miten voisin tuoda asian esille? Kaikki asialliset neuvot otetaan
ilosylin vastaan!
Mutta rankkaa oli kertoa sitä juttua äipälle, tosiaan kun äippä oli niin järkyttyneen näköinen.
Mutta hengissähän tuosta selvittiin..
Terkkari sanoi, ettei minun tarvitsisi laihtua
enää enempää.Mutta omasta mielestäni pitäisi,
juuri se vähän yli 10kg..Minkäs mahdat,
näen itteni rasvapallona :(
Mutta tosiaan, kultaisia neuvoja kaivataan,
pikaisesti, keskiviikkona on jo aika...
Kiitos jo etukäteen asiallisesti vastanneille!!
Eipä mene hyvin!!..
Tänään siis kävin puhumassa terkkarille,
ja se vain tokaisi: "Kuulostaa kevätmasennukselta!" Prkl, kevätmasennusta
marraskuussa??..
Mutta puhuimme aivan rehellisesti, kerroin
pakkomielteestäni laihduttamiseen,
mutta terkkari ei siitä sanonut mitään.
Se puhui koko ajan vain siitä masennuksestani.
Äippä oli mukana keskustelussa, ja ei äippä
vihainen ollut.Ihan kuin sillä olisi ollu kyyneleet silmissä, kun terkkarini selosti tilannettani äipälle :(
Nyt kotona äippä vaan hössöttää..Koko ajan käy mun huoneessa ramppaamassa, ja kyselee vointiani..
Nyt keskiviikkona on minulla aika koululääkärille,
ja itse haluaisin tuoda esille tämän syömisongelmani. En vain tiedä miten, en kehtaa
ihan tokasta: "Kuules, ettei mulla ois joku syömishäiriö??" Voisitteko ystävällisesti
ehdottaa joitain keinoja, miten voisin tuoda asian esille? Kaikki asialliset neuvot otetaan
ilosylin vastaan!
Mutta rankkaa oli kertoa sitä juttua äipälle, tosiaan kun äippä oli niin järkyttyneen näköinen.
Mutta hengissähän tuosta selvittiin..
Terkkari sanoi, ettei minun tarvitsisi laihtua
enää enempää.Mutta omasta mielestäni pitäisi,
juuri se vähän yli 10kg..Minkäs mahdat,
näen itteni rasvapallona :(
Mutta tosiaan, kultaisia neuvoja kaivataan,
pikaisesti, keskiviikkona on jo aika...
Kiitos jo etukäteen asiallisesti vastanneille!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Teit mahtavan upean ja itsellesi juuri oikean ratkaisun, kun hait apua!
Ehdottaisin, että kiertelemättä sanot siellä koululääkärillä, että sulla on ongelmia syömisen kanssa, että näät itsesi lihavana ja sulla on pakko mielle laihduttaa.
Kuulostaa siltä, että asiasi suhteen on tapahtunut suuri askel eteenpäin.
Sinun ongelmasi on sellainen, että lääkäri on ainoa henkilö, joka pystyy kunnolla arvioimaan kuinka sen suhteen tulisi toimia. Kouluterveydenhoitajan luona käynnin ainoa merkitys tässä tapauksessa olikin juuri se, että hän ohjaa sinut lääkärin tutkittavaksi, kuten kävikin.
TÄRKEÄÄ nyt on se, että kerrot lääkärille kaiken laihduttamistarpeestasi ja muista tuntemuksistasi AIVAN SUORAAN. Vain siten hän pystyy arvioimaan tilanteesi oikein ja auttamaan sinua.
Tiedostat loistavasti sairautesi ja haluat siitä eroon.Sano se suoraan lääkärille,aivan kuten edellä kirjoittelit.Se ei ole häpeä,eikä kyse saa olla kehtaamisesta,sillä kyseessä on Sinun elämäsi,tulevaisuutesi.Äippä on järkyttynyt ja kyyneleet silmissä,aivan kuten minäkin tyttäreni sairastaessa.Pakko myöntää,että joskus olin myös vihainen,sekin oli välillä väistämätöntä ja sallin sen itselleni,tyttäreni ymmärsi kyllä.Ajattelin joka sekuntti,kuinka rakas lapseni voi ja miten tästä eteenpäin,miten voin auttaa,miten hänet pelastaa?Minä äippä tiedän mitä se on.Rakkaus ja huoli omaa lastaan kohtaan on sanomattoman syvää....Toivon sydämestäni,että kaikki kääntyy parhain päin.Halaus ja voimia Sinulle,sekä äipällesi.
Juu, tänään kävin koululääkärillä, kiitos vinkeistänne, niillä pääsin selvittelemään asioita..otin asian suoraan esille, enkä kiemurrellut yhtään.
Puhuttiin siinä puoli tuntia, ja lääkäri totesi, että minulla on mitä ilmeisemmin sairaus nimeltään anoreksia nervosa :(
Hän laittoi lähetteen Kuopion yliopistolliseen
sairaalaan, että pääsen miettimään sopivaa hoitoa itselleni..Siellä käyn vielä joissain tutkimuksissa ja jollain ravintoterapeutilla.
Tämä masentaa, ja paljon, koska kun ajatellaan niin olen vielä aika nuori... Joten sanon
kaikille laihduttajille:
Älkää päästäkö laihduttamisen karkaamaan käsistä!
Laihduttakaa terveellisesti, syökää terveellisesti. Olkaa tyytyväisiä itseenne.
Pitäkää huoli, ettei paino putoa liian alas,
sekin voi tapahtua huomaamatta..
Mutta tämä oli tämän pienen tytön tarina laihduttamisesta, kiitos kaikille jotka sen jaksoivat lukea, ja jotka jaksoivat vastata siihen..
Tsemppiä ja voimia kaikille terveellisesti
laihduttaville! Toivottavasti saavutatte tuloksenne, joita toivoitte.
Lämmintä ja aurinkoista kevään odotusta kaikille!
Täyttäkää sydän iloisella ja reippaalla mielellä!
Lämmintä ja aurinkoista kevään odotusta myös sinulle!