Olen elänyt pitkään kaksoiselämää ja pitänyt toista miestä omani ohessa. En ole osannut katua tätä suhdetta, sillä omassa avioliitossani on paljon korjattavaa ja suhde tuohon kakkoseen on ollut äärimmäisen lämmin ja tuonut elämääni todella paljon iloa ja onnea. Tilanteemme on kuitenkin se ettemme etsi toisistamme vakavampaa suhdetta, me kumpikin olemme päättäneet pysyä parisuhteissamme monista eri syistä. Tunteita on kuitenkin molemmin puolin ja kumpikaan meistä ei pysty sanomaan hyvästejä toisillemme.
Haluaisin kuitenkin saada avioliittoni kuntoon, minulla on pitkä ja ajoittain hyvinkin onnellinen liitto, joka vain vuosien saatossa on viilennyt suorastaan jäätäväksi. Olen valmis mieheni ehdottamaan parisuhdeterapiaan, mutta tiedän että tästä kakkossuhteesta on päästävä eroon ennen sitä.
Toivoisin nyt asiallista keskustelua siitä miten te kakkoset olette kyenneet lopettamaan hyvän ja teidät onnelliseksi tekevän suhteen toiseen mieheen/naiseen ja onnistuneet jatkamaan omia liittojanne. Saahan keskusteluun totta kai osallistua nämä aina kakkosia lynkkaavat ykkösetkin, mutta mitään hyötyähän ei ole vaahdota siitä kuinka väärin tuon miehen kanssa teemme. Totta kai tiedän sen ja siksi haluankin muutoksen tähän tilanteeseen, joka kalvaa minua sisältä paljon.
Haluaisin kuitenkin saada avioliittoni kuntoon, minulla on pitkä ja ajoittain hyvinkin onnellinen liitto, joka vain vuosien saatossa on viilennyt suorastaan jäätäväksi. Olen valmis mieheni ehdottamaan parisuhdeterapiaan, mutta tiedän että tästä kakkossuhteesta on päästävä eroon ennen sitä.
Toivoisin nyt asiallista keskustelua siitä miten te kakkoset olette kyenneet lopettamaan hyvän ja teidät onnelliseksi tekevän suhteen toiseen mieheen/naiseen ja onnistuneet jatkamaan omia liittojanne. Saahan keskusteluun totta kai osallistua nämä aina kakkosia lynkkaavat ykkösetkin, mutta mitään hyötyähän ei ole vaahdota siitä kuinka väärin tuon miehen kanssa teemme. Totta kai tiedän sen ja siksi haluankin muutoksen tähän tilanteeseen, joka kalvaa minua sisältä paljon.
Vastaukset 19
Vanhimmat
on oikeus saada tietää totuus.
Hyvin harvoin naiset tietävät toisesta naisesta mitään ja varsinkin jos mies toistuvasti kieltää kaiken.
Ajattele itseäsi naisen asemaan jatkaisitko parisuhdetta enää jos tietäisit miehen pettäneen.
Minä ainakin katkaisisin kaikki välit pettäjämieheen en koskaan sanaakaan puhuisi ukolle.
Ukko vain kieltää toistuvasti pettäneensä.
Sinä inhoat tuota miehen vaimoa kun et kerro hänelle.
Naisella on oikeus saada tietää totuus.
Minulla on pitkäaikainen suhde vanhaan ukkoon ollut jo 14 vuotta.
Mies ei myönnä pettänennsä mutta kun saan totuuden selville en tunne enää tuota ukkoa milloinkaan.
Se on KERRASTA POIKKI.
miksi menette parisuhdeterapiaan?
Ei tiedä tästä suhteesta mitään, tuskin edes epäilee. Parisuhdeterapialla ois tarkoitus saada meidän välit taas lähentymään, me ollaan aika lailla vieraita toisillemme nykyään. Noin parin kolmen vuoden ajan suhde on vaan jäänyt hoitamatta ja monesta syystä ollaan ajauduttu tosi kauas toisistamme. Silti kumpikin muistaa hyvät hetket ja varsin onnellisen menneisyyden ja sitä kai yritettäs saada takaisin. Mutta onko tuo ikinä onnistunut, menneisyyden takaisin saaminen nimittäin?
totuus sekä miehellesi että ukkomiehen vaimolle.
Muuten ette onnistu parisuhteessanne. Se on valhetta vain, valheen perään. Ihan turhaan jatkat jos et voi tunnustaa kaikki pois vain.
Sitähän minäkin epäilen. Mitä hyötyä on mennä terapiaan jos ei voi olla rehellinen? Tosin ehkä tuostakin asiasta voi sitten yrittää keskustella ammattilaisen ohjauksessa.
Mutta miksi mun pitäis olla se joka kertoo ton toisen miehen vaimolle?
No sen toisen miehen avioliittohan on hänen liittonsa. Ei sinun kuulu siihen puuttua. Eikä myöskään kenenkään toisen ulkopuolisen pettämiseen, jos näet.
Luulen, että sinun on todella kerrottava omalle miehellesi, jos haluat syvältä sydämmestäsi suhteenne kuntoon. Ja jos teillä rakkautta riittää, niin kyllä te sen asian yli pääsette.
Omassa suhteessani olemme vähän samassa tilanteessa. Mies petti vuosi puolitoista sitten pari kertaa ja kertoi. Annoin anteeksi...vai annoinkohan, kostin, mutten kertonut. Vasta nyt viikonvaihteessa kerroin, kun hän tuntui uudelleen vieraita naisia vonkaavan. Ja ainakin näin näyttäisi, että tilanne ehkä saattaakin korjautua. Meillä ei vaan ole mitään vakiosuhdetta ollut kummallakaan.
Voimia teille, ei elämä ole helppoa kenellekään, mutta viisas on se, joka kasvaa ja oppii tekemistään virheistä.
Ennen mitään terapiaa sun on otettava vastuu omista teoistas. Luuletko että voit sitten terapiassa läjäyttää asian ilmaan ja siellä sitten rakentavasti keskustelette asiasta? Terapeutin johdolla? Ajattelet pääseväsi siten helpommalla?
Miksiköhän suhteenne on muuttunut jäätäväksi? Ehkä kun aloit suhteeseen toisen miehen kanssa. Silloin harvoin riittää sitä huomiota omalle kumppanille, kun se uusi huuma on niin kovasti mielessä. Ei ole ollut sinulla haluakaan korjata suhdettanne pitkään aikaan. Jos se halu nyt on tullut niin teet sitten kaikkesi sen eteen, rehellisesti.
Ja tosta että ette salsuhteesi kanssa voi jättää toisillenne hyvästejä...aina on saatava se viimeinen kerta, eikö vain...Ette kumpikaan uskalla kokeilla josko omasta liitosta voisi löytää vielä tunteet ja siksi roikutte salaisuutenne huumassa. Ei se hyvästien jättäminen ole kovin vaikeaa, kun ymmärtää että siihen salasuhteeseen vaihtamisesta ei tulisi pidemmän päälle mitään.
Ja jonkinlainen päätös sinun on tehtävä. PArisuhdeterapiasta ei ole mitään hyötyä, jos jatkat salasuhdettasi. Ja jos jatkat, miehesi tuskin ottaa sinusta heti eroa, vaan todennäköisesti hän ottaa itselleen oman salasuhteen paetakseen liittonne kylmyyttä. Mietinpä vain, onkohan hän tehnyt sen jo ajat sitten. Sen puolesta puhuisi sekin, ettei hän ole sinun tekemisistä niin kiinnostunut. Miten kauan mieskään jaksaa kylmää liittoa?
Kiitos asiallisesta vastauksestasi. On vain niin helppo sanoa täällä palstalla mitä pitäisi tehdä, kun elämä vain on niin paljon monimutkaisempaa. Ja totta kai jos ei tunteita olisi tuota toista miestä kohtaan, kaikki olisi yksinkertaisempaa.
Olen avioliitossani yrittänyt vuosia, joustanut ja sopeutunut, kunnes vain huomasin että tunteet on täysin kadoksissa miestäni kohtaan. Tunnen häneen jonkinlaista kiintymystä pitkän suhteen takia, tarvetta yrittää aina uudelleen lasten takia, mutta pelkään ettei meille enää löydy apua ja kaikista uusista yrityksistä huolimatta mikään ei taaskaan muutu. On yhtä helvettiä satsata parhaansa aina uudelleen ja huomata kuinka mikään ei kuitenkaan muutu. Siksi toivon vielä että ammattiapu voisi ehkä auttaa. Viimeinen oljenkorsi kai. Ja totta kai kerron miehelleni ennen mahd. pariterapiaa tästä toisesta suhteesta, mutta haluan että se suhde on ohi, jotta saan oman pääni selvitettyä ennen kuin lähden selvittämään liittoamme. Kerrotuani jätän miehen valinnaksi sen haluaako vielä terapiaan. Ja jos miehelläni on toinen nainen, en kai ihmettelisi ja jotenkin jopa ymmärtäisin häntä.
Mutta tuosta omasta kakkosestani täytyy päästä eroon ja nopeasti.
Onko teillä lapsia?
On.
Vai onko ne edellisistä liitoista.
Älä mene terapiaan suosittelisin. Ei särkyneestä saa eheää jos valehtelet terapiassa.
Sano ukollesi että erotaan vain pois.Älä enää jatka tätä keskustelua. Jatka sitten kun olet tehnyt ratkaisun. Kerrot ukkomiehen vaimolle jotenkin vaikka salaa vihjaillen.
On meillä yhteisiä lapsia ja hehän juuri suuri syy ovatkin yrittää vielä yhdessä. Enkä tietenkään menisi terapiaan valehtelemaan! Idea on se että haluan selvittää tämän toisen suhteen ensin itselleni ja saada sen lopetetettua ja sitten katsoa miten meille mieheni kanssa käy. Tähän liittyy totta kai rehellisyys tämän hetkisestä tilanteesta myös.
Ja tässä haetaan keskustelua, ei terapiasta, vaan suhteen lopettamisesta. Ja sitä keskustelua kyllä jatkan.
Eipä taida olla mitään helppoa keinoa lopettaa suhdetta varsinkin kun sanot, että se on jatkunut jo pitkään.
Sinusta on löydettävä itsestäsi tahdonvoimaa päättää suhde ja myös pysyä päätöksessä. Ihan vaikka sopimalla viimeinen tapaaminen tämän "kakkosen" kanssa ja kertomalla asiat rehellisesti.
Jos tosissasi aiot miehesi kanssa vielä yrittää, olisi paras aloittaa tunnustamalla, että olet häntä pettänyt, mutta haluat toisen mahdollisuuden hänen kanssaan. En usko, että muuten hänen kanssaan voit onnistua enää kunnolla yrittämään, jos ei ole omatunto puhdas.
Kuukausikaupalla riitoja edessä, ehkä mahdollinen ero jos miehesi niin päättää, mutta mielestäni hän on siihen päätökseen oikeuden ansainnut. Näiden riitojen aikana varmaan myös se "kakkonen" unohtuu aikanaan...
Ehkä pakenit liittonne ongemia toiseen suhteeseen, jossa pystyi puhumaan mukavia ja saada huomiota. Vaikeita asioita ei tarvinnut käsitellä. Seksi tuntui jännittävältä kun kyseessä oli uutuudenviehätys uuden ihmisen kanssa...Jostain syystä et kyennyt ottamaan asioita puheeksi vaan etsit muka helpomman reitin itsellesi?
Kun kuitenkin tapaatte miehen kanssa, joka tahollankin on varattu, saatte omaa aikaa ja molemmat "ymmärtää" toistenne ongelmia ja halua päästä hetkeksi "fantasiamaailmaan". Kuitenkin tämä luo syyllisyyden tunnetta kotona ja siksi miehesi rupeaa tuntumaan entistäkin vieraammalle etkä kehtaa päästää häntä lähellesi?
Et voi ikuisuuteen pitää tilannetta päällä. Ehkä miehelläsikin on joku toinen petikaveri, jolle purkaa tunteitaan tai jonka kanssa tuntee taas olevansa "jotain".
Ongelma on juuri siinä, että pidemmänpäälle rupeaa tuntumaan siltä, että tunteita on salaseuraa kohtaan enemmän ja enemmän, mitä pidempään homma jatkuu. Syy on siinä, että tilannetta ruokkii itse mielessään. Jos miettisit niin, että molemmat teistä eroaisi tahoillaan ja sinä ja salasuhteesi pistäisitten hynttyynne yhteen, millaista se olisi?
Ihanaa? Teidän välillänne vallitseva "yhteisymmärrys" säilyy aina? VAi tulisiko riitoja, olisitte väsyneitä, molempien jutut olisi jo kuultu, välillä olisi mukavaa, mutta molemmat rupeaisi kaipaamaan myös omaa aikaa?
Olisiko molemmat pettyneitä siihen, että haavekuva täydellisestä yhteensopivuudesta ja keskinäisestä "ymmärryksestä" ei ehkä jokapäivä tavatessa säilyisikään kovin pitkään?
Mitä jos sinulle tai toiselle osapuolelle suhteenne salaisuus toi asiaan lisäjännityksensä ja kun se poistuu (eli saatte luvan kanssa nähdä toisianne niin paljon kuin sielu sietää), niin kiinnostus lopahtaa jollain tasolla?
Jotain kertoo myös se, että molemmat pitävät kiinni silti omista liitoistaan. Ette te ole valmiit yhteiseloon, tiedätte kai itsekin että illuusio siitä on parempi kuin todellisuus. Se, että keskenänne hoette rakastavanne toisianne, ette puolisoitanne, liittyy siihen samaan illuusioon.
Jos rupeat parantamaan liitoasi, otat vastuun toiminnastasi ja todella toimit liittosi hyväksi, voin taata että vuoden päästä mietit, mitä helvettiä näit siinä toisessa miehessä, naurattaa typerä usko siihen illuusioon ja olet tyytyväinen ettet lähtenyt siihen lopullisesti.
Kukapa meistä ei olisi ollut ihastunut ja löytänyt sielunveljeä... ja muutaman vuoden päästä miettinyt, mitä ihmettä siinä muka näin? Ja sitten taas eronnut ihmisestä, jota rakasti, ei vain aina tajunnut, ja miettii jälkikäteen että siinä oli hyvä tyyppi, itse ryssin kaiken, toivittavasti sillä menee nyt hyvin...
Et tarvitse muuta kuin kylmän päätöksen joka pitää. Ikävä ja kaipuu, ehkä mustasukkaisuus siitä, löytääkö salapanosi itselleen uuden kohteen... nämä kaikki jäytää jonkin aikaa. Ei se tarkoita, että teit väärän päätöksen.
Mutta ne menevät kyllä aikanaan ohi.
Voimakkaammat ovat ne tuntemukset, jotka aiheutuvat avioerostanne (vaikka et nyt sitä sisälläsi tunnekaan). Miltä tuntuu menettää puoliso siinä vaiheessa kun jännitys salasuhteesta haihtuu?
Jos todella haluat käydä aviosuhteen itseaiheuttamanne/käsittelemättömät ongelmat läpi ja jatkaa parempaa liittoa, ei tuossa lopettamispäätöksessä ole mitään vaikeata.
Nyt vähän ryhtiä toimintaan. Tee päätös, äläkä ruoki kaipauksen tunteita itse jossittelemalla, ja ehkä-lauseilla.
Totuus on se, että miehesi ei voi sinulle kaikkea antaa, niinkuin et sinäkään hänelle. Kukaan ei ole toiselle koskaan täysin tyydyttävä kumppani kaikissa tilanteissa. Lakkaa etsimästä mahdotonta.
Jätetty kakkonen voi lähetellä kaipausviestejä joiden tietää osuvan, mutta älä annan niille niin suurta arvoa. Todennäköisesti ne johtuvat siitä että toinen on "jättämisestä" loukkaantunut. Siitä, että hävisikin sille ikävälle ja kylmälle aviomiehelle.
Ja tosiaankin, hyvin sanottu että kun rupeaa omaa käytöstään puimaan läpi ja näkee mitä toiselle on sillä aiheuttanut, rupeaa sen salasuhteen näkemään uudessa valossa. Se viehätys katoaa ja koko homma hävettää niin prkleesti. Voit löytää miehesi uudelleen ja pelko siitä, miten teidän käy kyllä siirtää kakkosen unholaan.
Sanot tuossa alussa, että et ole osannut katua tätä sivusuhdettasi, koska oma liitto on syvältä ja tämä sivusuhde niin mukava.
Olet ristiriitojen kourissa. Vakisuhde tuntuu oikealta, sivusuhde ihanalta. Lasten takia pitäisi yrittää parantaa vakisuhdetta, mutta ei vain lasten takia. Klassinen järki vastaan tunteet asetelma.
Ohjeeni sinulle poikkeavat melkoisesti valtavirrasta, mutta toimivat... Ihan ensimmäisenä, älä missään maailman nimessä kerro ukollesi, että sulla on peliä jonkun toisen kanssa. Se jättää pahemmat arvet teidän liittoon, kun mitä ikinä voi olla. Pidä salaisuus sisälläsi. Mistä sitä tietää vaikka 10 vuoden päästä voit pelastaa tuolla tiedolla avioliittosi. Ai mitenkö? No siten, että 10 vuoden päästä, kun ukkosi sua pettää, on sun helpompi antaa anteeksi, kun olet itsekin pettänyt. Jos nyt kerrot, menetät tuon pelastuskortin.
Et kertonut tarkemmin millainen suhde sinulla on tuon toisen miehen kanssa, mutta jos tapailette vain harvakseltaan ja olette ehkä eri paikkakunnalta, voi kestää pitkäänkin että pääset tunteesta eroon. Se hyvä vaihe kestää yleensä 3-4 kk, jos siis nähdään useammin. Jos nähdään harvoin, voi se kestää 2-3 vuottakin. Oli kyse sitten suuresta ihastumisesta tai hyvästä seksistä, tuo hyvä vaihe kuolee jossain vaiheessa pois ja hommaa loppuu siihen, kun yhteinen elämä ei ole mahdollista. Eli nautitaan vain siitä omasta kiireettömästä ajasta ilman lapsia, ilman kotitöitä, ilman rahahuolia. Se on varmasti ihanaa, mutta kovin epäreilua vertailla sitä vakisuhteeseen, jossa ne lapset, kotityöt ja taloushuolet on lähes aina läsnä.
Voit yrittää laittaa sen homman poikki kerrasta, mutta veikkaan että et siinä onnistu. Siksi helpoin tapa on antaa sen kuolla omalla painollaan. Keskity sen sijaan omaan mieheesi. Ala huomioimaan tätä enemmän. Luo tilanteita, jossa voitte olla kahden ja pitäkää YT-neuvottelut. Oikeasti. Pullo punkkua, kynttilä ja molemmilla edessä paperilaput, johon kirjoitettu top 5 asiaa, jotka kumppanissa ärsyttää. Tuosta on hyvä lähteä. Kosketelkaa enemmän toisianne. Varsinkin jos tuntuu siltä, että toisen naama ärsyttää oikein perkeleesti, niin silloin kannattaa halata ja sanoa rakastavansa. Näin voi katkaista alkuunsa mahdollisen vihanpidon.
Lopuksi pitää suojella parisuhdetta. Sitä pitää suojella jatkossa juuri tämän kaltaisilta ihastuksilta. Uskottomuus on suurin yksittäinen erojen aiheuttaja Suomessa. Jos ja toivottavasti kun pääset yli tuosta sivusuhteesta, et saa enää koskaan tehdä sitä uudelleen. Sinun pitää kaikin keinoin pyrkiä torjumaan tilanteet, jotka voisivat johtaa sivusuhteeseen. Tunteet on tapettava jo ennen niiden syntymistä.
Ystäviksi ette voi erota, se "ystävyys" ei tule kestämään siinä muodossa vaan löytää saman muodon kuin ennenkin. Teidän on erottava lopullisesti niin, ettei mitään tekstiviestejä merkkipäivinä tai muutakaan enää koskaan toisesta kuule.
Me erosimme samanlaisessa salasuhteessa ystävinä ja se ero kesti juuri seuraavaan tai sitä seuraavaan merkkipäivään, kun viestittelimme. Pian löysimme toisemme samasta vuoteesta. Erosimme uudelleen. En vastannut enää viesteihin, en tervehtinyt kun näin kaupungilla. Vuosi on nyt mennyt ja ehkä hänestä vielä selviän.
Oma mieheni ei tiedä, että petin häntä monen vuoden ajan. Yritän kantaa taakkani yksin. Kantaahan moni pettäjäkin omaa taakkaansa, kertomatta puolisolleen. On sekin totta, että se mitä ei tiedä, se ei loukkaa. Olen sitä mieltä, että kertomalla miehelleni olisin vain siirtänyt oman taakkani hänen harteilleen. Me emme käyneet kyllä missään terapiassa, mutta suhteemme lämpeni ja läheni. Luimme parisuhdekirjallisuutta ja katsoimme yhdessä aiheesta netistä ja keskustelimme yhdessä kriittisesti mitä olemme tehneet väärin ja mitä meidän pitää yrittää tehdä korjataksemme. Olemme nyt puolitoista vuotta rakentaneet suhdettamme uudelleen ja taidamme olla onnellisia taas molemmat.
Mieti, miten toimit omalla kohdallasi. Ei varmasti ole olemassa mitään yhtä ja oikeaa tapaa selvitä asiasta. Ihmieset ovat erilaisia ja kestävät erikokoisia taakkoja kannettavanaan. Onnea tulevaisuuteen.
Kakkonen en ole ollut, mutta minulla on kylläkin ollut pitkä suhde toisen miehen kanssa. Itse en kertonut koskaan omalle miehelleni suhteesta, en usko, että olisimme pystyneet jatkamaan yhdessä jos hän olisi tiennyt suhteestani. Lopetin suhteen pikkuhiljaa kuivattamalla; en päässyt miehen ehdottamaan tapaamiseen enkä vastannut välttämättä puheluihin. Annoin toisen miehen ymmärtää, että meillä menee mieheni kanssa hyvin. Kuivattaminen kesti kuukausia ja oli kylmää ja inhottavaa, koska tämä toinen mies oli rakastunut minuun. Päätin kuitenkin jatkaa mieheni kanssa ja tässä sitä ollaan edelleen kymmenen vuoden jälkeen.